• Sekunti aikaa suojatiellä

    Tässä yksi syy siihen, miksi pelkään ajaa autolla. Tapahtui eräänä iltana juttu, jonka muistamme varmasti lopun elämää. Lapsi meinasi jäädä lähikaupan edessä auton alle. Ilta oli ihan tavallinen. Pätkä ja mies lähtivät ruoan jälkeen ostamaan lähikaupasta jäätelöt, kuten meillä joskus on tapana.
    Kauppareissu suuren kirkon viereen mäen päälle on yleensä kymmenminuuttinen, mutta tällä kertaa kesti tavallista pidempään. Aloin jo odotella, että mikä kestää.
    Oli maksettu jäätelöt, otettu vaihtorahat ja astuttu kaupasta kadulle. Kuten aina, pysähdyttiin tutun kaupan tutun tien varteen odottamaan sopivaa hetkeä ylittää tie. Autot menivät ohi. Mies katsoi vasemmalle ja oikealle. Autoja ei näkynyt. Paitsi se iso maasturi, jolla ei ole valoja päällä, vaikka on jo iltahämärä. Miehen käsi haroi alaspäin yrittäen napata lapsesta kiinni, mutta lasta ei näkynyt enää missään. Se oli lähtenyt ylittämään tietä, koska kaikki autot olivat jo menneet.
    Aikaa oli ehkä sekunti. Pitäisi päättää nopeasti, mitä tilanteessa voisi tehdä. Pitäisikö pyörtyä vai huutaa vai yrittää vielä tarttua kadulle ehtinyttä lasta hupusta kiinni. Puoliso ei tehnyt noista mitään, vaan juoksi itse auton eteen.
    Mitään muuta vaihtoehtoa ei kuulemma ollut.
    Jonkin käsittämättömän nopeasti läpi kelatun ajatusketjun tuloksena mies sanoi tajunneensa, että auto osuu, jos se ei hiljennä vauhtia. Lasta ei enää ehdi napata kiinni. Huudosta se vain jähmettyisi paikalleen. Ison maasturin kyydistä ei näe lähellä olevaa metrin mittaista lasta. Mutta jos auton alle on juoksemassa iso mies, kuljettaja saattaisi ehtiä jarruttaa. 
    Ja se ehti.
  • Matkalaukkutestissä: Deuter Helion -rinkkalaukku

    Etsiessäni matkalaukkutestiin isoa koko perheen matkalaukkua, jota voisi yhtä vaivattomasti vetää perässä ja kantaa selässä, vaihtoehtojen määrä ei laulattanut. Havaitsin matkalaukku-rinkka-yhdistelmien puutteet usein siellä rinkkapäässä. Ohuet olkahihnat ja kehnot kantovyöt – jos sellaista ylipäätään edes oli –  tekevät laukusta todella inhottavan kannettavan. Nähdessäni ensi kertaa kuvat netissä Deuterin Helion 80 -rinkkalaukusta olin varma, että tässä se mun matkalaukku nyt on.

    Portlandin kaduilla Oregonissa. (Laukku saatu Deuterilta ilmaiseksi testikäyttöä varten.)

    Ensimmäisenä kiinnitin huomiota olkaremmeihin, jotka näyttivät tarpeeksi paksuilta ja pehmustetuilta. Kantovyö oli massiivisen tukeva ja näytti myös helpolta säätää. Kokeiltuani laukkua tositoimissa fiilis vain parani. Kapean ja matalan mallin ansiosta parikymmenkiloinenkaan laukku ei edes kaltaiseni persjalkaisen selässä vedä painopistettä taaksepäin, kuten tämäntyylisissä yhdistelmälaukuissa usein tuppaa käymään.

    Tätä matkalaukkurinkkaa on yhtä mukava kantaa kuin kaikkia niitä vaellusrinkkoja, joita minulla on ollut käytössä. Voisin ihan hyvin lähteä tämän kanssa vaikka vuoristovaellukselle. Kantomukavuus ei liene yllättävää: Deuterhan tunnetaan parhaiten ulkoilutuotteistaan ja nimenomaan vaellusrinkoistaan.

    Laukun kangas on valmistettu polyamidi-sekoitteista. Viiden kuukauden reissaamisen eli auton takakonteissa hankautumisen, lentokentillä heittelyn, sateessa kastumisen ja yksien yrjöjen jälkeen veska näyttää edelleen melko uudelta. Kankaan pintaan ei tule helposti käyttöjälkiä, eikä vesisade pehmeästä materiaalista huolimatta mene kovin helposti laukkuun asti.

    Jo Nesbö -pose. 

    Hinta vaihtelee jälleenmyyjittäin, mutta juuri nyt Scandinavian Outodorsstoressa tämä näyttäisi olevan 250 euron tarjouksessa.

    PS. Mitäs tykkäätte uudesta hupparista? Oli pakko hankkia, koska Jo Nesböllä on samanlainen!!! Ilmettä pitää vaan vielä vähän harjoitella. Sitten oon yhtä hot.

    PPS. Täältä löytyvät aikaisemmat tuotetestijutut käsimatkatavaralaukusta, lasten kantorinkasta ja lasten matkalaukusta.

    Kuvat: Björgvin Hilmarsson