• Näin valehtelen netissä

    Blogeissa on kesäkuun aikana kiertänyt Näin valehtelen netissä -haaste. Kukaan ei haastanut minua (y-hyy), mutta tartunpa tähän ihan oma-alotteisesti. Bongasin kysymyspatteriston Nelliinan vaatehuoneesta.

    Kävelin tänään aamulla yksin leipomoon. Lapset jäivät kotiin leikkimään. Sinä hiljaisena tekemättömyyden hetkenä mieleeni suhahteli kaikennäköisiä kirjoittamiseen, myös blogikirjoittamiseen, liittyviä asioita.
    Tämä Salamatkustaja-blogini on ollut minulle rakas harrastus jo monta vuotta. Välillä se on työtäkin. Aihepiirin nyysin suoraan omasta arjesta eli siitä, mitä minulle tapahtuu, mitä puuhailen ja mitä ympärilläni tapahtuu. On raskausjuttuja, lapsenkasvatusjuttuja, havaintoja lasten kaksikielisyydestä, Islantia, kirjoista, ikuisuusremontista, matkailusta, kirjailijantyöstä, parisuhteesta ja mielipiteitä itseäni kiinnostavista asioista
    Tajusin, että omassa arjessani on eräs aihe, josta kirjoitan todella vähän. Se on urheilu. Puhun siitä hämmentävän vähän verrattuna siihen, että käytän kuitenkin joka arkipäivä pari tuntia treenaamiseen ja treenivaatteiden pesemiseen. Se on alkanut näkyä vähitellen ruokapöydässäkin. Arkisin syön suurimman osa aterioistani yksin ja yleensä se on ns. terveellistä urheilijaruokaa. Viikonloppuisin vedän ihan mitä sattuu sosiaalisen tilanteen mukaan: pullaa, jäätelöä ja pitsaa, kahvipöydän herkkuja ja täytekakkuja. 
    Olen keskittynyt urheilemiseen paljon enemmän, mitä siitä täällä blogissani kerron. Kyllähän täältä löytyy tuo crossfit-tunniste vetämään sporttijuttuja yhteen, mutta ei niitä kyllä kamalan montaa löydy. 
    Tiedän myös, mistä vähäsanaisuus johtuu. 
    Treenaaminen on minulle aika henkilökohtainen juttu. En jaksa enkä edes kehtaa instata salilla säännöllisesti. En koe, että ketään kiinnostaa, kuinka iso reisilihakseni on tai miltä näytän urheilutopissa. Melko yhdentekevää.

    Toisekseen; minusta on kivaa että omassa, vain minuun itseeni liittyvässä arjessa on yksi sellainen aihealue, josta en säännöllisesti kirjoita tai kuvaa mitään. Enhän voi tietää, muuttuuko mieleni joskus, mutta ainakin nyt tuntuu siltä, että sporttailu on sellainen juttu, joka kiinnostaa itseäni ihan valtavasti, mutta josta ei tee mieli kirjoittaa.

    Ja nyt niihin blogihaasteen kysymyksiin:

    Menen niihin hotelleihin, ravintoloihin ja tapahtumiin, joiden tiedän olla some-ystävällisiä ja kaunista kuvattavaa.
    En todella. Menen niihin hotelleihin, ravintoloihin ja tapahtumiin joihin haluan todella mennä ja ennen kaikkea: joihin ehdin. Jos ottaisin päätöskriteereihin kuvakulmat, en ikinä edes ehtisi sinne ravintolaan asti.

    Sisustan, teen kattauksen tai pukeudun niin, että niistä saa hyviä kuvia.


    Haha, no ikävä kyllä ei. Ymmärrätte mitä tarkoitan, jos katsotte vaikka tätä kuvaa. (Edit: lisäys. Damn, sitä kuvaa ei enää löytynyt! Ilmeisesti muovisandaalit olivat niin liikaa, että blogger päätti oma-alotteisesti kalastaa kuvan pois big datasta.)

    En ota itsestäni kuvia, enkä Insta stories -videoita, joissa minulla ei ole meikkiä.


    Mitvit. Kysymykset vaan paranee! Sanoisin sen mieluummin näin: otan itsestäni muutaman kerran vuodessa kuvia tai IG-videoita, joissa minulla on meikkivoidetta ja ripsaria.

    Teen asioita ja kerron asioista blogissa, joiden tiedän tukevan omaa brändiäni.


    Ei kai kenelläkään oikeasti ole tällaiseen pohtimiseen aikaa? Henkilöbrändin tärkeyden kyllä tajuan, mutta ei se minusta voi perustua mihinkään muuhun kuin totuuteen. Ei minulla ainakaan mitenkään ole aikaa miettiä, mitä edustan ja toisaalta mitä todella olen. Olen huomannut, että on parempi olla sellainen kuin on, niin ei tarvitse muistaa, miten totuutta on milloinkin väritellyt.

    Käsittelen kuvat niin, että näytän kauniimmalle.


    Okei, myönnetään. Kerran puolisoni nappasi fotarilla yhdestä kuvasta finnin pois.


    Silottelen elämääni somessa.

    Elämäni ei ole kokonaan sellaista, miltä se täällä blogissa ja instagrammissa näyttää, mutta se on ihan normaalia. Kaikesta ei ole aikaa tai tilaa kertoa. Kaikki viestiminen on valintoja. Ja sitten toisekseen: on paljon toisiin ihmisiin liittyviä asioita, joista en kerro, vaikka ne olisivatkin hyviä juttuja ja liittyisivät myös itseeni – mutta koska ne ovat toisten ihmisten asioita, ne eivät kuulu tänne. Sitten on tuo yllämainittu urheiluharrastus. Siitä ei yksinkertaisesti ole tehnyt mieli ”luoda sisältöjä” säännöllisesti. Ja minua se salilla valokuvaaminen nolotta ihan ajatuksenakin. En tiedä, miksi.

    Kadun joitakin blogiyhteistöitäni.


    En kadu. On ollut yhteistöitä, jotka ovat sujuneet hyvin ja sitten on ollut sellaisia, jotka osoittautuivat työläämmiksi mitä oli etukäteen sovittu. Mutta ei ole mitään yritystä, tuotetta tai palvelua, jonka puhumisesta katuisin.

    Bloggaajien elämä on glamourista.


    Joo, vähän samaan tapaan kuin kirjailijantyö 😀

    Ajattelen hetket Instagram-kuvina.


    Se menee pikemminkin niin päin, että jos näen jonkun kivan yksityiskohdan, värikontrastin tai hauskan jutun yksinkertaisella pohjalla, saatan napata kuvan, jos käteni ovat vapaina ja luurissa akkua. Puolisoni on valokuvaaja ja häneltä olen saanut hyviä vinkkejä siihen, miten kännykkäkamerallakin otetuista kuvista saa näyttävämpiä ihan pienillä jipoilla. 
    Minä haluan nyt kovasti laittaa tämän haasteen eteenpäin! Haluaisin kamalasti kuulla, mitä mieltä muutamat mutsibloggaajakaverini ovat. Project Maman Katja, Valeäidin Hanne, Lähiömutsin Hanne, Asikaisen MaijuMamma rimpuilee -blogin Laura, Emmi Nuorgam ja Oi mutsi mutsin Elsa. Kertokaas tekin sileästä elämästänne blogosfäärissä. Jään kiinnostuneena odottamaan!
  • ISLANTIIN TÖIHIN

    Harkitsetko muuttoa Islantiin? Olet tullut oikeaan paikkaan. Sain viimekertaisen Islantiin töihin -postauksen jälkeen niin paljon kivoja viestejä tänne muuttamista harkitseville (kiitos kun otatte yhteyttä, arvostan sitä että voin olla avuksi ja yritän vastata mahdollisimman pian jokaiselle), että laitoin pystyyn aihetta koskevan oman sivun. Täältä löytyy tavallisimpiin kysymyksiin vastaukset. Ja jos ei löydy, pistäkää kommenttikenttä laulamaan, niin vastaan kysymyksiinne mahdollisimman nopeasti.
    Tältä sivulta löytyy linkkejä paikallisille työnhakusivustoille, kielikursseille ja linkkejä aikaisempiin postauksiini, joissa käsittelen mm. Islannissa asumista ja vuokra-asunnon etsimistä. #Islanti-tunnisteen alta löytyy läjä paikalliseen arkeen ja matkakohteisiinkin liittyviä juttuja.
    Jos et näistä löydä vastausta, jätä kysymys kommenttikenttään – vastaan jos osaan, ja ainakin tiedän neuvoa eteenpäin.
    Islanti-aiheisia matkavinkkejä kannattaa katsoa kirjoittamastani Tripsteri Islanti -verkko-oppaasta. Päivitän sitä usein ja vastailen sielläkin kysymyksiin. Kirjoittamani Mondo Islanti -matkaopas on myyty loppuun eikä sitä saa enää myöskään iPad-versiona. Kannattaa siis klikata tuonne Tripsterin puolelle, jossa nykyään ilmestyy ajankohtaisimmat Islannin matkailuun liittyvät jutut majoitus-, autovuokra- ja reittivinkkeineen.
    Tässäpä tärkeimmät. Sitten niihin linkkeihin:

    Työnhaku Islannissa

    Työpaikkoja on tarjolla etenkin matkailualalla, joka on Islannin tämän hetken suurin työllistäjä. Ravintolat, hotellit, matkatoimistot, telttailualueet, maaseuturavintolat, kansallispuistot, matkojen myyntipisteet, valassafarifirmat, koskenlaskufirmat, hevostallit… Maaseudulla olevat yritykset auttavat usein asunnon hankkimisessa ja joskus asunto- ja ruokaetu (ja jopa lennot) kuuluvat palkan ohella etuihin. 
    Toki hommia löytyy muiltakin aloilta hoitoalasta kierrätyskeskukseen. Työnhaussa kannattaa kuitenkin ottaa rento asenne eli mennä sillä islantilaisella Þetta reddast! -meiningillä. (Eli: Kyllä se järjestyy!) Ainakaan aluksi ei kannata valikoida liikaa. Ota vastaan paikka, vaikka se ei kovasti kiinnostaisikaan. Muutaman kuukauden täällä oltuasi olet tutustunut ihmisiin ja usein sitä kautta löytyy seuraava, edellistä paljon kiinnostavampi työ. Esimerkit ovat aina hyviä, joten tässä yksi omasta lähipiiristäni: Yksi kaverini tuli tänne palloilemaan syksyllä, vietti viikon aikaa Reykjavikin katuja talsien ja mietti, mistä niitä töitä löytäisi. No hän sai vuokranantajansa kontaktin kautta superkivan työpaikan tasokkaasta paikallisesta ravintolasta. Aloitti matalalla palkalla pöytiä putsaten, mutta sai pian omia pöytiä, palkankorotuksen, ja kohta toisenkin. Nyt hän tekee samassa ravintolassa myös baarimikon hommia. Þetta reddast!
    Liity työn saatuasi ammattiliittoon. Sieltä saat apua työsopimuksen kanssa ja he osaavat neuvoa myös palkkatasoasioissa. Ulkomaalaisia ja joskus myös paikallisia nuoria yritetään nimittäin joskus viilata linssiin teettämällä liian pitkiä päiviä liian matalalla palkalla. Ammattiliittojen kautta saattaa saada myös alennuksia esim. kielikursseihin. Ammattiliiton saa valita itse. (Älä suostu tekemään töitä ilman sopimusta ja verokorttia: siinä voi käydä niin, että työnantaja jättää palkat maksamatta etkä voi ”paperittomana työntekijänä” valittaa minnekään.)
    Linkkejä ja vinkkejä työpaikan löytymiseen Islannissa:
    EURES – Töihin Eurooppaan (Eurooppalaisten TE-keskusten yhteinen työnhakuportaali/-verkosto)
    Nordjobb (alle kolmekymppisille Pohjoimaiden kansalalaisille)
    – Tule tänne ja käy yrityksissä cv:n kanssa. Vaatii paikalletuloa, mutta se usein palkitaan! Islantilaiset ovat välillä aika laiskoja vastaamaan sähköposteihin.

    Work&leisure eli työntekoa majoitusta ja ruokaa vastaan Islannissa:

    Islannissa on viime vuosien aikana yleistynyt paljon ns. work&leisure-”lomailu” eli työnteko islantilaisilla maatiloilla ruokaa, majoitusta ja joskus myös ajanvietemahdollisuuksia vastaan. Näihin paikkoihin suhtaudutaan kahdella tavalla. Toisaalta maatilojen käyttämä ”work&leisure”-malli vääristää työmarkkinoita ja käyttää hyväksi ilmaista työvoimaa. Toisaalta nämä paikat ovat tarjonneet monille unohtumattomia elämyksiä maasedulla – sellaisia, joita ei vain lomailemalla saa.
    Nínukotin kautta voi saada ”työ”paikan islantilaiselta maaseudulta ruokaa ja majoitusta vastaan (vain ETA-alueen asukkaille)
    WOOF tarjoaa work&leisurea luomumaatiloilla. Linkin takaa löytyy listaus islantilaisista maatiloista.
    Workaway on yksi isoimmista alan välityssivustoista; kattava lista myös islantilaisista maatiloista.

    Asuminen ja arki Islannissa

    Suomalainen voi muuttaa Islantiin tuosta noin vaan. Varojen, viisumien tai muiden paperiasioiden perään ei kysellä. Ensi töiksesi rekisteröidy maahan paikallisen viranomaisen luona (oikea osoite on Þjóðskrá eli Kansalaisrekisteri.). Saat siellä oman sotun eli kennitalan jota ilman Islannissa on vaikea päästä jopa kuntosalille. Kennitalaa kysytään joka paikassa.
    Kennitalan saatuasi hoituu kaikki muu. Verokorttia ei enää lähetetä kotiin, vaan työnantajalle ilmoitetaan, mitä veroluokkaa käyttää. Verotuksesta saa lisätietoa mm. täältä. Pankkitili on välttämätön, jos olet maassa töissä ja paikallinen firma maksaa sinulle palkkaa. Voit avata pankkitilin missä tahansa pankissa. Niissä ei ole kamalasti eroja. Minulla, perheelläni ja yrityksilläni on tilit kolmessa suurimmassa pankissa: Arion Banki, Íslandsbanki ja Landsbanki. Palvelu on muutaman vuoden kokemuksella joka paikassa kokolailla samanlaista. Ei yllättävän hyvää, mutta ei siellä käynti päivääkään – yleensä – pilaa.
    Lue ennen tänne muuttoa ainakin seuraavat juttuni (ja  suosittelen myös hankkimaan tämän kirjan, tietysti).
    Juttua kielikursseista, asunnon etsimisestä, hintatasosta ja paikallisesta meiningistä muutenkin.

    Islanti työpaikkana
    Juttua siitä, millaista Islannissa on tehdä töitä ja kuinka sellaisen kiinnostavan islantilaisen urapolun saa. (Kiinnostavan = sisältää kaikkea mahdollista.)

    Tämän postaussarjan jutuissa hämmästellään Islannin erityispiirteitä ja kuinka ne näkyvät tavallisessa arjessa.
    Facebook-käyttäjien kannattaa Islantiin muutettuaan liittyä jäseneksi erilaisiin Facebook-ryhmiin. (Kannattaa kuitenkin muistaa, että nämä ryhmät eivät ole matkavinkkien tai tulevaisuuden työpaikkojen kyselemistä varten vaan ne on tarkoitettu kohtaamispaikoiksi ja vertaistueksi Islannissa jo asuvien kesken. Näissä ryhmissä jaetaan tietoa terveyskeskuksista, kokemuksia autokaupoista, vaihdetaan ja ostetaan tavaraa ja kysellään milloin mitäkin arkeen liittyvää.) Ryhmiä on paljon, tässä niistä muutama:
    Away from Home Living in Iceland (kansainvälinen ryhmä heille, jotka jo asuvat Islannissa)
    Working in Iceland (kansainvälinen ryhmä heille, jotka jo asuvat Islannissa)
    Leiga 101/107 (ryhmä vuokra-asuntoa Reykjavikin keskustassa etsiville/asuntoja vuokraaville)
    Leiga (vuokrataan asuntoja Islannissa, pääosin keskittyy pk-seutuun)
    Kuvat: Björgvin Hilmarsson
    Jos jäi vielä joku juttu askarruttamaan mieltä, kommenttikenttä on vapaa. Heyrumst! Ollaan kuulolla!