Islannissa on ollut muutama päivä täysin ilman uusia tartuntoja. Tilanne on niin hyvä, että maskipakkoa ja kokoontumisrajoituksia voidaan höllentää. Maskipakko jää vielä muutamille paikoille, kuten mm. busseihin, kampaamoihin, elokuvateatteriin, teatteriin ja hierontavastaanotoille. Mutta noin muuten: bae bae naamarit! Jos Islantiin matkustussäännöt kiinnostavat, kannattaa lukea tämä juttu: maahantulosäännöt Islantiin. Päivitän sitä aina kun ehdin.

Olen kirjoittanut Islannista lukuisia matkaoppaita, kännyyn ladattavan Islanti-sovelluksen ja kirjoittanut Islannista matkajuttuja myös tänne blogin puolelle. Mondoon olen tehnyt viime aikoina juttuja mm. Islannin Länsivuonoista ja Islannin kiertämisestä autolla.

Tässä jutussa listasin kymmenen mielestäni kivaa matkavinkkiä Islantiin. Ensin viisi vinkkiä pääkaupunkiseudulle, sitten viisi vinkkiä maaseudulle.

5 x matkavinkki Reykjavikiin

Sky Lagoonin kylpylä. Toukokuussa aivan meren rannalle avattu Sky Lagoon on hienoin kylpylä, jossa olen Islannissa tai ylipäätään yhtään missään käynyt. Tämä on samaa hintaluokkaa sen kuuluisan Blue Lagoonin kanssa, mutta kylpyläelämys on kaikinpuolin rentouttavampi ja hemmottelevampi. Isosta saunasta on näkymät purkautuvalle tulivuorelle, Islannin pressan kotitilalle ja Reykjavikiin. Höyrysaunassa on ihanan kunnolliset höyryt, Sky Lagoonin omalla kuorintavoiteella voi kuoria ihon saunomisen jälkeen ja infinity-poolissa tekee mieli lötkötellä maailman tappiin asti. Sisäänpääsy kannattaa varata etukäteen.

DILL – eli illallinen joka ei unohdu. Islannin ainoa Michelin-tähden saanut ravintola. Pohjoista ruokaa fiinisti, loistava viini- ja siiderilista, loistava palvelu ja sijainti aivan Reykjavikin pääkadulla Laugavegurilla. Me kävimme tässä ravintolassa puolisoni kanssa yli kymmenen vuotta sitten ensimmäisen kerran; silloin ravintola oli juuri avannut Pohjolan Talon kirjastoon bistrotilaan. Oltiin jo silloin käynnin jälkeen aivan sekaisin onnesta: tällaista ravintolaa ei Reykjavikissa ole aikaisemmin ollut. Muutamaa vuotta myöhemmin ravintola sai tähden. Sitten ravintola menetti sen. Ja viime vuonna ravintola ansaitsi tähtensä takaisin. Dill on valinta silloin, kun haluaa syödä pitkään, hienosti ja juhlistaen ihan mitä vaan – vaikka onnistunutta Islannin-matkaa! Dill ei ole tosiaankaan se halvin vaihtoehto, mutta se ei ole myöskään Islannin kallein, vaikka onkin Michelin. Useamman ruokalajin menu maksaa noin 80 € ja siihen viinit päälle. Varaus tehtävä etukäteen.

Geldingardalurin tulivuorenpurkaus. Kas yhtenä keväisenä iltana, muutamien kuukausien mittaisen aktiivisen maanjäristyskauden jälkeen raksahti rakonen Reykjanesin niemimaalle ja sieltä alkoi tursuta laavaa tälle puolelle maan pintaa. Purkaus on jatkunut nyt taukoamatta jo monta kuukautta, eikä loppua näy. Se voi kuulemma kestää vuosia. Ja mikä parasta: ainakaan vielä purkaus ei ole aiheuttanut isompia haittoja lähialueiden asukkaille tai liikenteelle. Purkauspaikka sijaitsee lähellä lentokenttää, eli Islantiin laskeutuessa ja täältä lähtiessä onnekkaat ikkunapaikkalaiset näkevät purkauksen yläilmoista. Tulivuorelle voi tehdä omatoimisesti kävelyretken (vuokra-auto tarvitaan), mutta vähemmän on säätöä, jos ostaa paikan bussista, joka vie kävelymatkan alkupisteelle ja ajaa kävelyn jälkeen matkalaiset takaisin kaupunkiin.

Chromo Sapiens. Suomessa Kiasmassakin näyttelyn pitäneen Shoplifterin eli Hrafnhildur Arnardóttirin nimeä kantava galleria aukeaa Reykjavíkin laitamille vanhaan perunavarastoon 17. kesäkuuta 2021.  Värikäs ja pörröinen installaatio islantilaisbändi HAMin musiikilla höystettynä – aivan mahtava lisä Reykjavikin kulttuuritarjontaan! Upean nykytaide-elämyksen jälkeen voi lähteä kävelylle viereiselle islantilaisten suosimalle ulkoilualueelle Ellidaárdalurin laaksoon. Tulevan gallerian osoite: Rafstödvarvegur 1A, Reykjavik.

Kaupungintalon alakerran kartta. Reykjavikin kaupungintalo sijaitsee Tjörnin-kaupunkilammen rannalla ja itse asiassa pääkaupunkiseudun virkamiessydän on rakennettu osittain tuon lammen päälle. Kaupungintalon alimmassa kerroksessa on suuri kolmiulotteinen kartta Islannin saaresta. Kartan äärellä on mahtavaa suunnitella tulevaa Islannin matkaa tai katsoa jälkikäteen niitä paikkoja, joissa on tullut käyneeksi. Kartan avulla on kiinnostavaa tarkastella Islannin mittakaavoja, nähdä vuoristoisimmat alueet, jäätiköiden muodot ja havahtua saaren suuruuteen. Täällä asuu vain 360 000 ihmistä, ja kaikkialla on tavattoman väljää. Karttaa voi mennä katselemaan maksutta aina kun kaupungintalon ulko-ovet ovat auki.

5 x matkavinkki Islantiin maaseudulle

Uimaan! Missä tahansa Islannissa oletkin, mene uimaan ja täräytä altaaseen saapuessa góðan daginn eli hyvää päivää! Islantilaisilla on tapana tervehtiä muita altaassa olijoita tullessaan uimaan. Uima-altaat ovat islantilaisille tärkeitä. Ne ovat kohtaamispaikkoja, arjen luksusta, lepoa ja leikkiä. Autenttisimmat uimapaikat ovat kunnallisia uimaloita (nimeltään sundlaug). Ne ovat varsin simppeleitä kansanuimaloita, joihin sisäänpääsy maksaa vain muutaman euron. Reykjavíkissa, Mosfellsbaerissa ja Akureyrissä on upeat isot kunnalliset uimalat, pikkukylissä pienemmät. Pukukopit ja suihkut ovat aina sisätiloissa mutta lämminvesialtaat sijaitsevat melkein aina ulkona. Islannissa on satakunta kunnallista uimalaa ympäri maata. Ne on kaikki listattu osoitteessa www.sundlaugar.is.

Kultainen kierros on Islannin suosituin nähtävyyskierros ja mainio päiväretki ensimmäistä kertaa Islantiin matkustavalle: paljon historiaa ja upeita luonnonnähtävyyksiä. Kannattaa ladata Tripsterin Islanti-apin Kultainen kierros omaan luuriin: saat kartat, suomenkielisiä tarinoita Kultaisen kierroksen varrelta ja käytännön vinkkejä päiväretkelle. Kierrokseen kuuluu Þingvellirin kansallispuisto, suuri Gullfossin vesiputous ja kuumien lähteiden alue purkautuvine geysireineen. Mukavaa ekstraa päivään saa käymällä esimerkiksi maaseutukylpylä Secret Lagoonissa ja Fridheimarin tomaattifarmilla lounaalla. Tomaattikeittoa, vastaleivottua leipää ja tilan omaa Bloody Maryä – mahtavaa!

Polkujuoksua Länsivuonoilla. Seikkailumatkayritys Aurora-Arktika vie matkailijoita Länsivuonojen syrjäisimpään nurkkaan eli Hornstrandirin luonnonsuojelualueelle juoksemaan ja talvisin vuoristohiihtämään. Matka juoksureittien alkuun taittuu purjeveneen kyydissä, koska luonnonsuojelualueelle ei pääse autolla eikä sinne saa laskeutua helikopterilla. Hornstrandir on myös ehdottomasti paras paikka Islannissa nähdä luonnossa vapaana eläviä napakettuja. Jos polkujuoksu ei kiinnosta, mutta napaketut kiinnostavat, hommaa Hornstrandirista yksinkertainen mökkimajoitus (suomalaisella saunalla!) ja veneliput seikkailuyritys Borean kautta.

Látrabjargin lintukallio. Tie perille on mutkikas ja kapeahko, mutta lopussa kuskin vaivannäkö palkitaan. Látrabjargin lintukallio on yksi Euroopan upeimpia. Oma pienuuden tunne voimistuu kalliokielekkeitä astellessa. Kieleke kielekkeeltä kulkija nousee korkeammalle kohti taivasta, meri on siellä jossain alhaalla satojen metrien päässä. Pystykallioilla pesii satojatuhansia lintuja, jotka koloissaan hoitavat poikasiaan ja välillä heittäytyvät lentoon etsimään ruokaa. Euroopan läntisimmässä paikassa pesivät linnut tervehtivät huutokuorollaan edessä avautuvaa näkymää merelle, joka jatkuu ja jatkuu aina Grönlantiin ja Pohjois-Amerikkaan asti. Tämä on paikka, joka laittaa asiat ihan uuteen mittakaavaan.

Stokksnesin musta hiekkaranta. Stokksnesin hiekkaranta Kaakkois-Islannin rannikolla reilun tunnin ajomatkan päässä Vatnajökullin jäätikön kansallispuistosta on yksi maailman upeimpia hiekkarantoja. Se on täysin musta. Suuret, sinivihreät aallot vyöryvät vulkaaniseen hiekkarantaan voimalla. Suurin osa Islannin vuorista on jäätikön aikanaan litistämiä eli huipulta tasaisia. Stokksnesissa on kuitenkin erilaista: kohti taivaita kurottavat teräväreunaiset vuorenrinteet korostavat aution rannan mystistä tunnelmaa. Kun seisoo ranta mereen päin, mustan hiekkarannan takaa pilkistää valkoinen kupoli: pala Vatnajökullin jäätikköä. Kauneimmillaan tämäkin musta ranta on auringonlaskun tai -nousun aikaan. Stokksnes sijaitsee muutaman kilometrin päässä Islannin kiertävästä ykköstiestä.

Kysyttävää Islannin-matkailusta? Kommenttiboksi on avoinna.

The post 10 x matkavinkki Islantiin appeared first on Satu Rämö.

Jaiks! Turvavyö painautuu tiukasti ylävartaloon, kun äkkiä pysähtyneen auton etupää vajoaa yli puoli metriä. Renkaat sutivat tyhjää. Auto ei liikahdakaan. Jaejja, kaikki ulos autosta. Auto ei irtoa tällä lastilla. Kymmenkunta matkustajaa talvikamppeissaan hyppää jeepin sivuovesta lumihankeen odottamaan.

Auton kuski tietää mitä tekee. Hän on ajanut 44-tuuman renkailla varustetulla erikoissuurella jeepillään tätä Islannin keskiosiin vievää reittiä useita kymmeniä kertoja. Satunnaista päänvaivaa aiheuttavat paksun hangen alla virtaavat kuumavesijoet, jotka sulattavat lunta. Nyt olemme jämähtäneet kiinni vetiseen kinokseen.

Kuski lapioi lunta renkaiden alta ja hyppää sitten takaisin ohjauspyörän taakse työskentelemään. Kymmenen minuutin eteen ja taaksepäin vekslaamisen jälkeen auto nytkähtää irti. Kuski käy päästämässä renkaista ulos vielä hieman lisää ilmaa, jotta menopeli kulkisi helpommin lumessa.

Määränpäänä Landmannalaugar

Matkamme kohti Landmannalaugaria jatkuu. Landmannalaugar on maailman kolmanneksi suurin kuumien lähteiden alue. Kesäisin täällä on värikästä. Vuorenrinteet leiskuvat punaisen, vihreän ja valkoisen sävyissä, vihreät niityt luovat upean kontrastin alueen mustille laavaseinämille ja kuumat lähteet porisevat villisti. Juuri nyt kesää on hieman hankala kuvitella, sillä maisema on vitivalkoinen.

Kesäisin Landmannalaugarin vaellusmaastot ja maisemat houkuttelevat satoja turisteja joka päivä. Toista on keskellä talvella. Jeeppimme lisäksi maisemassa ei liiku mikään muu kuin lumisade ja tuulen liikkeelle saama pintalumikerros.

Tämä viisipäiväinen hiihtovaellus Islannissa sijoittuu tänne Mýrdalsjökull- ja Vatnajökull-jäätiköiden väliin, Hekla-tulivuoren kupeeseen. Tukikohtamme on lämmitetty Landmannalaugarin vuoristomökki laavapellon reunalla, kuumien lähteiden vieressä. Seuraavan viiden päivän aikana aiomme hiihtää umpihangessa 110 kilometriä. Tänään suoritamme siitä 15 kilometriä. Kuski tiputtaa meidät kyydistä ja jatkaa loppujen tavaroiden kanssa erämaamökille.

Jeeppi kärryineen lähtee lipumaan kohti valkoista maisemaa. Horisonttia ei oikeastaan voi edes erottaa. On vain kilometrikaupalla valkoista vuoristomaisemaa, joka sulautuu kuin sumu vasten valkoharmaata taivasta. Jeeppi pienenee pisteeksi ja lopulta häviää kuin vesipisara valkoiseen taulukankaaseen. Me aloitamme hiihtämisen.

Paikka paikoin tökkään sauvallani lumihankea. Kokeilen, kestääköhän se. Lunta on talven aikana satanut yli kaksi metriä. Kuumat lähteet ovat kuitenkin paikka paikoin sulattaneet hankeen onttoja koloja, joiden päällä saattaa olla lunta vain muutama sentti. Etenemme kuumien lähteiden alueella hitaasti.

Seuraavana aamuna aurinko paistaa siniseltä taivaalta ja sää on poikkeuksellisesti täysin tyyni. Edessä on 20 kilometrin päiväurakka. Minä olen ryhmän kokemattomin ja huonokuntoisin hiihtäjä (ja olen kolmannella kuulla raskaana, mutta sitähän ei kukaan muu itseni ja puolisoni lisäksi tiedä) ja olen siksi tarkoituksella jättäytynyt ryhmän viimeiseksi. Annan kovakuntoisempien avata latua edeltä.

Tämänpäiväisen reitin päämäärään, Vondugilin eli Pahan kanjonin, voi jo haistaa. Ilmassa leijuva kananmunan tuoksu kertoo, että olemme saapuneet geotermisesti aktiiviselle alueelle. Haju johtuu maaperän rikkipitoisuudesta.

Ja sitten, hupsista vaan, yhtäkkiä kaikki lumi ympäriltämme on kadonnut. Valkoisen maiseman hiihtovaellus Islannissa on muuttunut kuumavesijokimaisemaan. Joet mutkittelevat kirjavassa maaperässä. Keltaisen ja vaaleanpunaisen eri sävyt näyttävät hassuilta väriläiskältä vitivalkoisessa maisemassa.

Väritys johtuu ryoliitista, joka on tällä alueella tunnettu pintakivi. Kas tuossa pulputtaa pieni lähde, joka sylkee kuumaa vettä ilmaan kerran minuutissa. Lähteen ympärille on kasvanut kirkkaanvihreää sammalta. Muutaman metrin päästä lähteestä löytyy luonnon kylmä vastakohta: paksut lumikinokset nousevat kohti korkeuksia.

Kiinnitämme sukset ja jatkamme matkaa. Muutamme suunniteltua reittiä hieman, sillä läheiseen kanjonin pohjalle ei ole tänään menemistä. Oppaamme arvioi lumivyöryriskin liian suureksi.

Päätämme palata takaisin vuoristomajallemme laavapellon kautta. Useita metrejä korkeat laavapaadet muodostavat hiihtoreitin varrelle upeita koukeroisia torneja, holveja ja pylväikköjä. Laavamuodostelmien päälle kasautunut hohtavanvalkoinen lumi saa muodostelmat näyttämään paksuilta lumiukoilta. Suksi luistaa ladulla ja iltapäivän aurinko paistaa mukavasti selkää.

Hiihtovaellus Islannissa ja kuuma avanto

Tökkään sukset ja sauvat pystyyn vuoristomökin ulko-oven edessä olevaan kinokseen ja päätän käydä vaihtamassa päälle jotain sopivampaa: bikinit!

Mökkimme kyljestä löytyy yksi Islannin hienoimpia luonnonvaraisia kuumia lähteitä. Kesällä kylpypaikka on täynnä alueella telttailevia turisteja, mutta keskellä talvea saamme koko altaan itsellemme.

Vedän uikkareiden päälle untuvatakin ja käärin pyyhkeen hameeksi jalkoja lämmittämään. Vedän jalkaan korkeavartiset vaelluskengät, sillä kävelymatka kuumalle lähteelle lumihangen läpi paljain varpain ei houkuttele.

Hytisen kuin lehti tuulessa taitellessani talvitakkini ja pyyhkeeni muovipussiin, jotta ne eivät kastuisi lumisateessa.

Kylmä onneksi unohtuu hetkessä, kun laskeudun hiekkapohjaisen kuuman lähteen pohjalle makaamaan. Melkein nelikymmenasteinen vesi tekee hyvää hiihtoretken rasittamille lihaksille. Venyttelen raajojani kuumassa vedessä. Tämä uimapaikka on muodostunut kahden puron kohtauspisteeseen. Toisesta purosta virtaa maan sisuksista tulikuumaa vettä ja toisesta jäätävän kylmää vettä jäätiköltä ja ympäröivistä lumikinoksista. Virtaukset vaihtelevat, ja paikkaa vaihtamalla voi säädellä vartaloon osuvia kuumia ja kylmiä henkäyksiä. Hykerryttävän hyvää!

Kuuman kylvyn jälkeen illallinen kutsuu. Mökin uunissa kypsyy rasvainen lammaspaisti ja perunoita. Jälkiruoaksi on skyriä, jonka päälle jokainen kaataa reilusti kuohukermaa.

Pitkin jäisiä rinteitä

Herätyskello soi jo kuudelta. Ulkona on kylmää ja pimeää. Lunta on satanut niin paljon, että vessarakennukseen on mentävä lumilapio kainalossa. Metrin korkuisen lumikinoksen siirtäminen pois vessan ulko-oven edestä käy aamujumpasta. Huhkimisen jälkeen kylmästä ole enää tietoakaan.

Tänään edessä on matkamme pisin päiväretki. Aiomme hiihtää noin kolmentoista kilometrin matkan Hrafntinnuskerin erämaamajalle ja takaisin. Matkan aikana nousemme muutaman sadan metrin korkeudessa sijaitsevalle Stórahverille eli suurelle kuumalle lähteelle.

Lounaseväät ja termoskannut reppuihin pakattuina lähdemme suksimaan urakkaa. Ensimmäiset kilometrit sujuvat erinomaisesti. Lunta sataa vain vähän ja näkyvyys on hyvä.

Haasteet alkavat lähteen luona. Kuuma vesihöyry on tehnyt lumisen rinteen liukkaaksi. Kaivamme repusta teipeillä suksien pohjaan kiinnitettävät nousukarvat. Nousukarvat pohjassa kiipeämme kohti mäennyppylän päällä kohoavaa höyrypatsasta. Liukasta mäenrinnettä ylös tarpoessa pitäisi muistaa astua tasaisesti ja laittaa paino tasaisesti koko sukselle. En ole kovin kokenut hiihtäjä enkä varsinkaan liukkauden ylämäkien ystävä, joten joudun hakemaan koko ajan työntöapua sauvoista. Käsivarsien lihakset huutavat hoosiannaa. Kunpa olisin pakannut mukaan jääpiikit! Joudun lopulta pyytämään apua kokeneemmilta. Valokuvaaja tarjoutuu kulkemaan takanani ja nappaamaan repusta kiinni, kun olen lähteä alamäkiliusuun. Sudin vuoren rinnettä ylöspäin kiukulla ja juuri hetkeä ennen kuin usko on loppua, olemme perillä.

Mäennyppylän huipulla uurastus palkitaan. Olkapäälihakset parkuvat väsymyksestä, mutta väsymys unohtuu heti, kun katson ympäröivää maisemaa. Stórahver on valtavan kokoinen kuumaa vettä roiskuttava säiliö, jonka voima tuntuu jalkapohjissa asti. Maa tärisee ja pohjavesi roiskuu, kun höyry nousee kohti taivasta.

Aikamme kuuman lähteen voimaa ihmeteltyämme jatkamme matkaa, jotta ehdimme ennen pimeää takaisin tukikohtaamme. Laskemme mutkitellen mäen toista, vähemmän liukasta ja huomattavasti loivempaa rinnettä alas. Luisto on hyvä ja laskusta tulee melkein kilometrin mittainen.

Retkeltä palattuamme iltaohjelma on sama tuttu: ensin kylpyyn, sitten syömään. Iltamyöhäisellä teemme vielä pienen kävelyretken, sillä sinä iltana pilvettömällä yötaivaalla hehkuvat upeat revontulet.

PS. Jos haluat lukea, miltä tuo hiihtovaellus Islannissa OIKEASTI tuntui, lue tämä viiden vuoden takainen henkilökohtainen tilitysosuus.

Hiihtovaellus Islannissa – retken infot

Osallistuin Icelandic Mountainguidesin järjestämälle hiihtovaellukselle, ja tämä reissu on heidän ohjelmassaan myös tulevana talvena:

• 5 päivää (yht. 100 km), maksiminousu 500 m
• Yöpyminen Landamannalaugarin erämaamajalla: jaettu makuutila, suuri tupakeittiö, talvisin ei suihkumahdollisuutta mutta pihalla kuuma lähde
• Matka vaatii hyvää peruskuntoa, murtomaahiihtokokemusta ja 16 vuoden ikää.
• Tarvittavat hiihtovarusteet: vähintään 50 mm leveät ja teräskanttiset sukset kestävine siteineen, nousukarvat (skinit), vahvatekoiset sauvat sekä lämpimät ja vedenkestävät monot. Varusteet voi vuokrata, jos ei ole omia.
• Matkan hinta noin 1 600 € (260 000 ISK) sisältää makuupussimajoituksen, kaikki ateriat, kuljetukset Reykjavíkista ja takaisin, englanninkielisen oppaan palvelut.

Kuvat: Björgvin Hilmarsson

The post Hiihtovaellus Islannissa appeared first on Satu Rämö.