Väsäsin kesäkuun alussa ison myyntipresen, johon koostin kaikkia meidän vuosien varrella tehtyjä työprojekteja tuloksineen. Yön pikkutunneilla kootun keynoten kanssa menimme palaveeraamaan. Kerroin puolen tunnin mittaisessa esityksessä esimerkiksi Mondo-lehdelle tekemästämme Länsivuono-jutusta (jutussa oli laajalti luontoaiheisia matkavinkkejä Länsivuonoille Islantiin), jonka jälkeen Mondo valitsi tämän seudun sen vuoden parhaimmaksi luontomatkakohteeksi maailmassa. Aijjettä. Vilautin myös islantilaiselta suolatehtaalta tekemäämme juttua, joka julkaistiin Mandatum Lifen lehdessä viime vuoden lopussa. Juttu palkittiin Edit-gaalassa vuoden parhaana asiakaslehtijuttuna. Eka gaalavoittoni evör! (En päässyt pitämään palkintopuhetta, koska gaala pidettiin koronan takia etänä, eli täytyy yrittää uusintaa ensi vuonna, haha.)

Kokoushuoneessa kihisin riemusta myös silloin, kun näytin googlen hakutuloksia suomenkielisistä Islanti-aiheisista hauista (iso osa on joko tekemääni sisältöä tai sisältöä, johon minua on haastateltu), tuloksia kaupallisista sisältöyhteistöistä sekä AR-teknologiaa hyödyntäviä vastuullisen matkailumedian Tripsterin juttuja ja sen saamia palkintoja. Sairaan palkitsevaa näyttää muille kootusti, mitä on erilaisissa tiimikomboissa tehty ja saatu aikaan. Jeeee!!

Saimme – tietysti – sen toimeksiannon. Olemmekin nyt koko kesäkuun luukuttaneet materiaalia kohdemarkkinoinnin käyttöön ja meidän mainoskuvat ovat pyörineet täällä jo tovin telkkamainoksissa ja somekampanjoissa.

Viime viikolla teimme kesän viimeisen kuvausreissun, ja se suuntasi Länsivuonojen eteläosiin. Kiersimme maastopyörä- ja maastojuoksukohteena tunnetun Vesturgatan nelivedollamme. Puoliso ja esikoinen pyöräilivät reitistä osan. Kävimme sen jälkeen pikkukylä Bildudalurissa merihirviömuseossa, seppämuseossa, maailman ehkäpä upeimmalla valassafarilla pienen perheyrityksen kanssa ja vetäisin unelmieni lenkin pitkin merenrantaa iltayhdeltätoista auringon vielä paistaessa.

Seuraavana päivänä ajoimme kylästä parinkymmenen kilometrin päähän Selárdaluriin autioon laaksoon katsomaan erakko-Gislin vanhaa tyhjää kämppää ja surrealistista Samuel Jónssonin patsasmuseota ja kotitaloa. Ne ovat molemmat sellaisia paikkoja, että ansaitsevat omat juttunsa tänne blogiin. Sitten ajeltiin Patreksfjördurin kylään, josta löytyi Länsivuonojen hipsterein ravintola Flak (jumbe, mikä kalakeitto!!!), Länsivuonojen parhaiden maisemien ulkouima-allas saunoineen ja rantahotelli, jonka huoneista ulos katsoessa tuntui kuin olisi ollut risteilyaluksessa. Kävimme myös suppaamassa ja melomassa ja vaeltamassa essuvesiputoukselle (Svuntufoss). Aktiivipäivän jälkeen ajettiin 10 kilometriä pitkälle punaiselle (vaalealle) hiekkarannalle vaeltamaan, rakentamaan hiekkalinnaa, keräämään simpukoita, tutustumaan 1800-luvulla tehdyn murhan tapahtumapaikkoihin ja maastopyöräilemään.

Jaaaaaaaaaaaa sitten käytiin vielä kolmessa luonnonvaraisessa kuumavesialtaassa, vaellettiin Nonnin ja Mannin vesiputoukselle, tsekattiin parit vohvelikahvilat, esikoinen ja puoliso kävivät keskiyön maastopyöräilyretkellä ja ehdittiin vielä kotiinpaluumatkalla käydä katsomassa tuo Länäreiden tunnetuin vesiputous, tavattoman upea Dynjandi.

Matkavinkkejä Länsivuonoille Islantiin – oma teemakierros karttoineen tulossa!

Aikamoinen reissu, siis. Takana on kolme yötä hotellissa, neljä teltassa, ruskettuneet naamat ja älyttömän paljon uusia kokemuksia ja muistoja uudelta kotiseudultamme. Omakin pääni pursuaa tarinoita, joita toivon ehtiväni alkaa kirjoittaa ylös vielä ennen kuin heinäkuu vaihtuu elokuuksi.

Viime viikko oli tajuttoman hauska ja mieleenpainuva. Ihan parasta, että ehdimme myös lomailla työnteon ohessa ja nauttia toistemme seurasta ilman kiirettä, puhelinta ja aika ajoin myös ilman nettiä. Vanha kliseeilmaisu kuvaa tämänhetkistä olotilaani hyvin: väsynyt mutta samperin onnellinen.

Palasimme matkalta kotiin lauantaina iltapäivällä maastopyörät katolla ja auto täynnä likaisia vaatteita, roskia ja telttailukamaa. Puoliso alkoi heti valita ja editoida valokuvia, minä otin asiakseni tyhjentää kaikki reissukassit ja laatikot heti. En nimittäin lainkaan kestä matkanjälkeistä kamaa pitkin eteistä ja olohuonetta, joten päätin että vaikka menisi yli puolenyön, tämä hommat olisi parasta hoitaa nyt ja herätä seuraavana aamuna semisiistiin kotiin.

Eilen pesin kolme pyykkikoneellista vaatteita, kaksi tiskikoneellista tiskejä, tein ruokaa, kävin ruokakaupassa ja leivoin jopa suklaakakun, jonka olin luvannut lapsille, kun olivat niin ahkerasti molemmat mukana yhteisissä työhommissamme koko viikon.

Näistä tämän kesän reissuistamme on iloa myös suomalaisille Islannin-ystäville. Teen syksyn ja talven aikana näistä Länsivuonojen reissuista kootun ja kattavan Länsivuonokierroksen Tripsterin sovellukseen. Se on siellä valmiina sitten ensi kesänä, kun Islantiin on taas helpompi matkustaa (toivottavasti). Laitan sinne hyvien karttojen kanssa nämä meidän kaikki tänä kesänä kokeilemat hotellit, majapaikat, telttailualueet, luonnonnähtävyydet, aktiviteetit ja matkojen aikana kuulemani tarinat tapahtumapaikkoineen. Sovellus kannattaa tietysti ladata jo nyt (se on siis maksuton, jotkut sisällöistä kuten audio-oppaat ovat maksullisia). Kun sovelluksen päivittää, uudet kierrokset päivittyvät sovellukseen automaattisesti.

Kirjoitan tätä juttua keittiönpöydän ääressä, syön sitä eilen leipomaani suklaakakkua ja samaan aikaan puoliso valitsee ja editoi uusimpia reissukuvia työhoneessa. Nämä tämän jutun kuvat ovat kesän aikaisemmilta reissuilta Länsivuonojen pohjois- ja itäosista. Lisään kaikki nekin kohteet aikanaan siihen samaan Länsivuonot-kierrokseen.

Kuvat: Björgvin Hilmarsson

The post Matkavinkkejä Länsivuonoille Islantiin: näin syntyi työprojekti appeared first on Satu Rämö.