Olen seurannut rikoskirjallisuusgenreä tiiviisti viimeiset 15 vuotta. Luen ja kuuntelen kymmeniä rikoskirjoja vuodessa, viime vuonna meni yli sadan, jos true crime -teokset lasketaan mukaan rikoskirjallisuusgenreen. Kyllähän ne rikoskirjallisuutta ovat – vaikka eivät fiktioon lukeudukaan. En ole pioneeri enkä kirjallisuudentutkija, mutta näin ahkeran lukijan näkökulmasta tarkasteltuna huomasin muutama vuosi sitten yhden isomman muutoksen rikoskirjallisuuden raakuudessa. Jo Nesbön Harry Hole -sarjassa sen huomasin ensimmäisenä: rikoksia alettiin kuvata yksityskohtaisemmin. Väkivaltakuvaukset hidastuivat, ne saattoivat kestää useita sivuja. Yksityiskohtaisuudessaan selostukset mitä mielikuvituksellisemmista murhaamistavoista vain karmistuivat. Sitten havaitsin sen muuallakin; yhtäkkiä markkinoille alkoi tulla teoksia, joissa ikään kuin kilpailtiin sillä, kuka keksii ja kirjoittaa kaikista kamalimmat väkivaltakuvaukset. Minulle ne ovat liikaa – en pysty lukemaan esim. Erik Axl Sundin Varistyttö -trilogiaa.

Meni muutama vuosi ja tapahtui keinahdus päinvastaiseen suuntaan. Julmat väkivaltakuvaukset jätettiin taakse ja naftaliinista kaivettiin uusi alagenre: cozy crime. Mukava rikoskirjallisuus. Kiltti rikosviihde. Aluksi tämä sanapari sai aikaan pieniä ällötysväristyksiä. ”Murhataan silleen näitisti.” Kyse on kuitenkin melkein aina siitä, että joku kuolee ja sitten selvitetään, mitä tapahtui ja kuka murhasi. Voiko edes fiktiossa tapahtuvaa murhaamista tehdä ”mukavasti”?

Aiheellinen kysymys. Enpä usko. Mutta kuvauksissa voi säästellä. Cozy crime on fiktiivistä rikoskirjallisuutta, jossa ei mässäillä väkivallalla, julmat yksityiskohdat eivät ole teoksen erityispiirre ja jännitys tai kauhu luodaan jotenkin muuten kuin graafista väkivaltaa mielikuviin roiskien. Kiltti rikoskirjallisuus pitää sisällään monenlaisia teoksia: on ihmissuhdekeskeistä cozy crimea, ympäristönkuvaukseen keskittyvää cozy crimea tai analyyttistä poliisityötä kuvaavaa mutta rikosten kuvausta säästelevää kirjallisuutta. Kiltti rikoskirjallisuus voi olla sitäkin, että sillä rikoksella ei loppujen lopuksi ollutkaan niin väliä vaan sillä, mitä vaikka kahden poliisipäähenkilön välillä tapahtuu.

Kiltti rikoskirjallisuus – viisi äänikirjaa

Kiltti rikoskirjallisuus ei siis tarkoita lällyä rikoskirjaa tai löperöä juonta. Väkivaltakuvausta on vähemmän ja sen rikoksen selvittelyn lisäksi kirjassa tapahtuu jotain muutakin; yleensä ihmissuhdekiemurat liittyvät asiaan ja luovat jännitettä. Viime aikoina cozy crimea on ilmestynyt runsaasti, joten ajattelin listata muutaman tuon alagenren tämänhetkisen suosikkini. Jos et ole vielä tutustunut cozy crimeen, näistä vaihtoehdoista voisi löytyä jotain kiinnostavaa, jolla pääset alkuun.

Nämä teokset löytyvät myös kirjoina kirjakaupiosta ja kirjastoista, mutta koska tämä on vuosiyhteistyökumppanini Storytelin yhteistyö, esittelen teosten äänikirjaversiot.

Vainajat eivät vaikene

Aloitan suurimmasta yllättäjästä. Vainajat eivät vaikene (Siltala) on runsas – joku voisi sanoa liiankin pitkä, mutta minusta juuri ihanan täyteläinen – teos, joka aloittaa rikosylikonstaapeli Ville Karilan ja oikeuslääkäri Viola Kaarion murhatutkimuksia käsittelevän dekkarisarjan. Teoksen alussa kuolee varakas ja hieman omalaatuinen nainen. Pian selviää, että kuvioon liittyy jollain tavalla lipevä ihmissuhderikollinen eli mies, joka huijaa naisilta rahaa keksityillä tarinoillaan. Vaan mitä kaikkea muuta tähän liittyykään? Pidin teoksessa erityisesti rauhallisesti etenevästä tutkintatyön kuvausesta (siitä kiitos toiselle kirjailijalle Juha Rautaheimolle, joka on entinen poliisi) ja kauniista kielestä (siitä kiitokset kirjan toiselle kirjoittajalle kustannustoimittaja Sari Rainiolle). Kaksikko on onnistunut luomaan tasalaatuisen, alusta loppuun vakain ottein kulkevan dekkarin, jossa suurin arvoitus löytyy ihmisten välisistä suhteista. Koukuttava, ihanan pitkä ja hienosti synkkyyttä ja romantiikan teemoja yhdistelevä teos. Äänikirjan toteutuksesta megahienot pisteet: Stephen King -kirjoista tuttu ääni Toni Kamula sopi tähän täydellisesti, ja murhatun naisen päiväkirjamerkintöjä tulkitsi upea Riitta Havukainen. Tätä olisi voinut kuunnella toiset 17 tuntia putkeen.

Kuolema Kulosaaressa

Heti perään toinen suomalainen kiltti rikosviihde -pläjäys. Laura Anderssonin kirjoittama Kuolema Kulosaaressa (Otava) edustaa hykerryttävän ihanaa salapoliisiromaanigenreä. Teos vie sodan jälkeiseen Suomeen. Lähtötilanne on tämä: Lyyli Huttunen on työtön kodinhoitaja ja lähes nelikymppisenä edelleen naimaton, mikä on 1940-luvun Suomessa katastrofi. Ex-sirkustaiteilija Riku Loimola on homomies – mikä sekin on 1940-luvun Suomessa katastrofi. Riku ja Lyyli lyöttäytyvät yhteen, menevät naimisiin, Lyylistä tulee naimisiinmenon myötä Lili Loimola ja pariskunta perustaa yhdessä etsivätoimiston, jonka myötä he joutuvat keskelle kimurantteja ja kiusallisia rikoksia. Äänikirjatuotantoon on satsattu tässäkin. Lukijoita on kaksi: pehmeä-ääninen Elena Leeve ja rauhallinen Mikko Kauppila ovat jännällä tavalla ajattomia ääniä, joiden ansiosta kuuntelijan siirtyminen vuosikymmenen takaiseen Suomeen onnistuu kuin huomaamatta. Tätäkin on tulossa lisää, sillä Kuolema Kulosaaressa on Lili Loimola ratkaisee -sarjan ensimmäinen osa.

Huonesiivooja

Ooh, ja sitten tämä kiltti rikoskirja, jonka päähenkilö vei sydämeni kertaheitolla! Tässä kirjassa keskeistä ei olekaan se rikos, vaan kertoja. Suurin yllätys ei ollut se, kuka murhasi murhatun, vaan se, miten kirjan päähenkilö-kertojasta paljastui pala palalta uusia ja ravistelevia puolia. Minäkertoja on yleensä tosi vaikea kertojavalinta, mutta nyt tässä se toimi aivan täpöllä.

Molly on huonesiivooja, joka on isoäitinsä kuolelman jälkeen maailmassa aika yksin. Hänellä on työpaikka huonesiivoojana hienossa hotellissa ja hän nauttii työstään paljon. Luksushotellissa kuolee mies, Molly löytää ruumiin. Sitten alkaa selvitystyö: kuka rikkaan miehen murhasi ja miksi?

Aluksi vierastin Mollyä. Hän ja hänen lapselliset ”elämänviisautensa” ärsyttivät. Sitten tajusin, että oikeastaan minä olin se, joka oli väärässä ja ärsyttävä. Mollyhän oli herttaisen täydellinen! Ymmärsin, että hän oli valtavan kiltti, hänessä oli luultavasti autistisia piirteitä ja hän oli lapsenomaisempi kuin muut teoksen aikuiset. Tämän teoksen jälkeen teki mieli huutaa kaikille, että uskokaa ihmisiin, heihin jotka ovat valtavan hyviä! Heitä on niin paljon. Nita Prosen Huonesiivooja (Bazar) on noussut menestykseksi ympäri maailmaa. Äänikirjan lukija Fanni Noroila oli minulle uusi tuttavuus; hänen lempeä ja pehmeä äänensä istui tähän kirjaan erinomaisesti.

Torstain murhakerho

Richard Osman on brittiläinen tv-julkkis, joka päätti kirjoittaa cozy crime -dekkarin. Ennen kirjan ilmestymistä sen oikeudet oli myyty ympäri maailmaa ja jäbyläinen sai kouraan miljoonan punnan ennakon. Kun tämä kirja ilmestyi (viime kesänä), se oli varmaa: kiltti rikosviihde on tämän hetken rikoskirjallisuuden kuumin trendi. Torstain murhakerho kertoo neljästä Coopers Chasen seniorikylän asukkaasta, jotka seurustelevat keskenään, siemailevat gin toniceja, syövät keksejä ja ratkovat rikoksia. Nimi tulee siitä, että murhakerhon jäsenet tapaavat aina torstaisin.

”Murharyhmän” tyypit ovat aika velmuja kavereita: he ovat alusta asti naamioineet tapaamisensa nimellä ”Japanilainen ooppera – vapaata keskustelua”, jotta he saavat pöhistä kerhonsa asioista rauhassa. Etsivähommat ovat kiehtovia (tarinan keskeisin selvitettävä rikos on paikallisen rakennusurakoitsijan murha), toimintaa riittää ja kaiken päällä leijuu ihana brittihuumori, joka tulee kuin vahinkopieru: yllättävässä tilanteessa eikä jää huomaamatta. Torstain murhakerhon lukee oma top 3 -miesäänilukijani Jukka Pitkänen. Kirja sai tammikuussa jatko-osan Mies joka kuoli kahdesti. Senkin on äänikirjaksi lukenut Jukka Pitkänen.

Mma Ramotswe tutkii -sarja

Lopuksi vielä yksi cozy crime -klassikkosarja, jota on julkaistu menestyksellä jo kauan ennen kuiin cozy crime nousi parrasvaloihin. Jos joku on rentouttava ja hyväntuulinen dekkarisarja, niin Alexander McCall Smithin Mma Ramotswe tutkii -sarja (Otava) on. Ilman mitään disclaimereita. Sarja tapahtuu Botswanassa, jossa itsenäinen nainen Mma Ramotswe pyörittää omaa etsivätoimistoaan ja laittaa lähiseudun ketkuja kuriin. Hykerryttäviä pieniä ja vähän isompiakin rikoksia, aurinkoista elämänasennetta, jossa asiat saadaan tapahtumaan ja tarkkaa kuvausta Botswanasta. Tämä sarja toimii loistavana nojatuolimatkana. Äänikirjoja on suomeksi ilmestynyt jo parikymmentä. Tässä uusimmassa Kadonneiden ystävien maille Mma Ramotswe joutuu työnsä puolesta selvittelemään kimurantteja perheasioita.

Saat maksuttoman 30 päivän mittaisen kokeilun Storyteliin tästä linkistä. Samalta sivulta löydät myös muutamia muita äänikirjasuosikkejani. Aloita nyt ja lopeta kun haluat. Luurit korville ja nauttimaan

Täältä löydät lisää äänikirjalovea ja mun kirjavinkkejä:

Äänikirjavinkkejä pitkille automatkoille (lapsille)
Koukuttavat, historialliset ja ihanan pitkät romaanit
Rikollisen hyvää viihdettä (mm. kuratoimiani true crime -vinkkejä)
Chick-lit on hauskaa ja älykästä
Elämäkertoja, jotka ovat opettaneet minulle jotain uutta
Dekkareita, joissa ei ole lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa

The post Cozy crime eli kiltti rikosviihde – onko sitä? appeared first on Satu Rämö.