Pian ollaan tuolla taas!

Olemme koko kesän nauttineet anopin lihapatojen antimista ja pyykinpesuavusta. Halusimme tehdä vastapalveluksen, ja koska mieheni äiti on innokas Islannin-matkaaja, halusimme ottaa hänet reissulle mukaan. Päälle seitsenkymppisellä anopilla on takanaan useita vuosia Islannin maaseudulla, mutta kartalta löytyy kuulemma muutama kylä, joissa hän ei ole koskaan käynyt. Nyt käymme katsomassa nekin.

Ruska islantilaisittain.

Tällä reissulla emme pysähdy niillä kaiken suosituimmilla luonnonnähtävyyspaikoilla, koska ne on jo käyty moneen kertaan katsomassa. Sen sijaan keskitymme paikkoihin, joissa emme ole aikaisemmin kunnolla vierailleet. Käymme itäislantilaisissa pikkukylissä, kaarramme välillä pois 1 300 kilometriä pitkältä ykköstieltä ja jatkamme matkaa kuoppaisia pikkuteitä. Käymme valokuvaamassa vanhoja majakoita, tyhjäksi jääneitä maatiloja ja harmaansinistä Atlanttia.

Iloista ulkoiluseuraa vuodesta 2010.

Itse opin telttailemaan kesällä 2007.

Veikkaan, että lähipäivinä Instagram-tililleni putkahtaa paljon lisää kuvamateriaalia teiden varsilta, syrjäisiltä huoltsikoilta ja hienoista auringonlaskuista. Kaikista upeinta olisi, jos pääsisimme jollain ilveellä pääsemään purkautuvaa tulivuorta kuvausetäisyydelle. Sen päiväreissun ajaksi lapsi ja anoppi jäisivät nauttimaan rauhallisemmista tunnelmista hostellille. Jos reissu tulivuorelle onnistuu, kuumia kuvia päivittyy myös tänne blogin puolelle heti kun löytyy toimiva nettiyhteys.

Se on moro! 

PS. Viime keväiseltä maailmanympärimatkaltamme tehdyt jutut alkavat ilmestyä matkailulehti Mondossa loppuvuodesta alkaen. En voi julkaista noita kyseisiä juttuja toiseen kertaan täällä blogin puolella, mutta Mondosta siis löytyy tarkemmat kohdejutut vinkkeineen. Huomasin, että A-lehdillä on menossa syyskampanja, jossa mm. Mondoa saa puoleen hintaan (10 numeroa alle 40 €)*

Tuhkaa ja jäätä.

*) affiliate-linkki


Postauksen kuvat lähivuosien Islannin-reissuilta: Björgvin Hilmarsson