Cava-juhlat Barcelonan maaseudulla

Satu Rämö — Mon, 08 Oct 2018 12:29:00 +0000

Barcelonan paras vuodenaika on lokakuussa cava-festareiden aikaan. Silloin Barcelonan juna-asemalta pääsee noin tunnissa Sant Sadurní d’Anoiaan kauhomaan Kataloniassa shampanja-metodilla valmistettua kuoharia eli laatucavaa lompakkoystävällisin hinnoin. Lokakuussa järjestetään kolmipäiväinen CavaTast! Olemme superiloisia, että Barcelonassa asuvat ystävämme järjestävät joka syksy cavafestareiden aikaan grillibileet paikallisen viinitilan pihalla. Sinne mekin tänä syksynä suuntasimme.

Kuva: Björgvin Hilmarsson

Festareiden konspeti on kaikessa yksinkertaisuudessaan upea. Pienen kylän keskustan pääkatu suljetaan viikonlopun ajaksi liikenteeltä. Suurin osa lähialueen cava-tuottajista tuo paikalle jääkaapit, teltat ja parhaimmat viininsä. Jokaisella tuottajalla on oma teltta, josta he tarjoilevat kuohuviinejään janoisille cavan ystäville.

Festarivieraat ostavat ensimmäisestä teltasta sisäänpääsylipun, joka sisältää yhden cavalasin lippua kohti. Samata tiskiltä ostetaan juoma- ja ruokaliput etukäteen ja näillä lipuilla sitten maksetaan viinintuottajien ja ruokakojujen kassoilla. Grand reservan saa kolmella tai neljällä lipulla, ja vähemmän aikaa tynnyreissä säilötyt cavat maksavat lasilliselta yhden tai kaksi lippua. Neljän viinilipun setti maksaa viisi euroa.

Cava-telttoja rytmittää muutama juustoihin, kinkkuihin ja muuhun sormiruokaan erikoistunut teltta, joista saa muutaman euron arvoisilla lipuilla paikallisia herkkuja.

Lue myös: Miksi minulle on turha kaupitella proseccoa

Telttoja kierrellään niin kauan kuin jalat ja pää jaksavat. Hyväksi kokemani perussääntö on, että kannattaa aloittaa kalleimmista ja parhaimmista cavoista ja edetä kohti yhden lipun kuohareita, koska parin lasillisen jälkeen sitä eroa ei tavallinen maistaja kuitenkaan enää huomaa.

Jokaista viinilasia kohden pitäisi ottaa iso huikka vettä, mielellään vissyä. Ammattilaiskävijöillä on mukana suoloja sisältäviä urheilujuomia, jotka pitävät huolen kehon nestetasapainosta. Cavasta tulee pieni pöhnä, mutta jos syö päivän mittaan eväitä ja juo tarpeeksi alkoholittomia juomia, vahva humala ei pääse yllättäämän.

CavaTastissa näkyy tosi vähän turisteja. Se on selkeästi paikallisten ihmisten kyläjuhla, sillä eikä festarista löydy juuri infoja kansainvälisiltä matkailusivustoilta. Barcelonassakaan tapahtumaa ei liiemmin mainosteta. CavaTast on säilynyt paikallisen porukan omana hauskana syysfestarina.

Pari muusikkoa soittelee kadulla kitaraa ja lapsille myydään ilmapalloja, mutta mitään sen suurempaa festarihumua alueella ei ole. Tämä on säilynyt autenttisena ja hyväntuulisena cava-juhlana ilman massiivisia jonoja ja festaripärisyttymiä.

Vaikka juhlan idea on maistella cavaa, tuntuu viikonloppufestari silti ennen kaikkea perheiden yhteiseltä tsembalolta. Aikuiset tulevat lastensa viettämään ulos aikaa. Maistellaan vähän viinejä, kaivellaan omista ruokakoreista retkieväitä ja tavataan tuttuja. Lapset juoksentelevat autottomalla kadulla ja näkevät omia kavereitaan.

Opiskeluajoilta ja Barcelonan vuosiemme ajoilta tutut ystävämme ovat pitäneet siitä huolen, että katalaanin lisäksi kylän pääkadulla kuulee puhuttavan myös Suomea.

Olemme puolison kanssa jo monena vuotena harmitelleet sitä, että taaskaan emme syystä jos toisesta päässeet osallistumaan CavaTastiin. Ei natsaa aikataulut, lapsenvahtikuviot tai lentoaikataulut. Viime kerrasta olikin vierähtänyt jo seitsemän vuotta. Se epäkohta oli pakko korjata tänä vuonna.

Niinpä me tänä vuonna teimme niin, että minä tulin pitkän Suomen-työreissun jälkeen suoraan Barcelonaan ja mieheni lensi tänne Islannista. Vietimme viikonlopun kierrellen vanhojen kotikulmiemme baareja ja ravintoloita ja lauantaina osallistuimme ystäväporukkamme kanssa cavanhuuruisille festareille.

Suuntasimme muutaman kymmenen hengen suuruisella porukalla lauantaiaamuna junalla Barcelonan Santsin asemalta Sant Sadurniin ja kiertelimme CavaTastin kojuja nelisen tuntia. Festariosuuden jälkeen siirrymme ryhmäbussilla ystäviemme järjestämään viikonlopun kohokohtaan: grillijuhliin keskelle peltoa.

Kolme pitkää pöytää tuoleineen oli levitetty viinitilan muhkuraiselle pihalle. Grillissä kärisivät perunat, vihannekset ja lajitelma paikallisia makkaroita. Aurinko oli lämmin ja cava jääkylmää. Juteltiin elämästä ja ruuasta ja lasten jääkiekkoharrastuksista. Monien vanhojen suomalaisten kavereiden viimekertaisesta tapaamisesta oli ehtinyt kulua hävyttömän monia vuosia, mutta silti juttu tuntui jatkuvan täsmälleen siitä, minne se oli viime kerralla jäänyt. Grillibileiden jälkeen suuntasimme vielä takaisin Barcelonaan Eixamplen baareihin.

Onni on ystävät, jotka järjestävät tällaisia kemuja ja ystävät, joiden kanssa ne voi jakaa. Eikä sitä onnea kyllä vähennä ne pirskatin hyvät kuohuviinit.

The post Cava-juhlat Barcelonan maaseudulla appeared first on Satu Rämö.

Onnistunut perheloma. Case: Kalifornia

Satu Rämö — Fri, 25 Apr 2014 05:10:00 +0000

Vähän aikaa sitten pallottelin ajatuksella perheiden yhteisestä lomasta. No siinähän kävi niin, että päädyin sellaiselle lomalle tällä viikolla ihan sattumalta. Saavuimme Kaliforniaan edellisviikon tiistaina. Los Angelesissa asuva ystäväperheemme neuvoi meitä hankkimaan vuokra-auton edullisemman hinnan takia jostain muualta kuin lentokentältä. He myös halusivat välttämättä hakea meidät lentokentältä ja kuskata kotiinsa, jossa oli valmiina vierashuone vesipulloineen, pedattuine sänkyineen ja puhtaine pyyhkeineen. Miten luksusta, että ei tarvinnut kello 23 säätää lentokenttäkuljetusta ja miettiä, onko respa auki. Ja miten ihanaa olikaan tavata jälleen ystäviä, joita näimme viimeksi neljä vuotta sitten.

Ajomatkalla Paso Roblesta. Takana viinitiloja, edessä hyvät yöunet.

Yrittäjäystäväpariskuntamme voi itse päättää lomistaan, joten vietimme seuraavan viikon tiiviisti yhdessä tehden kaikkea mahtavaa. Suhailimme kahdella autolla tutustumassa San Diegon olutpanimoihin, Los Angelesin hipsterikaupunginosaan, kalifornialaisiin maatiloihin ja viinialueeseen. Ystäväperheellämme on 1,5-vuotias lapsi, joka on myös puoliksi islanninkielinen.

Kersojen suosikit: Pingu ja spagetti.

Heidän ja meidän lyhyistä tyypeistä tuli viikon aikana hyvät kaverit. He keräilivät kukkia, juoksivat pitserian pihalla kilpaa, katsoivat iPadista Pingua ja kaivoivat samaan tähtiin räkää nenästä camping-ilallispöydän ääressä. Lapsemme opetti nuoremmalle kirjaimia ja numeroita. Aikuiset pitivät vuorotellen viihdytys- ja vahtivuoroa ja aina jonkun laukusta löytyi hankaliin tilanteisiin avokado tai trippimehu.

Telttailu Kaliforniassa voittaa telttailun Islannissa ainakin kahdessa sarjassa: lämpötilassa ja grillaamisen helppoudessa.

Lasten kemioiden kohtaaminen ei kuitenkaan yksin riitä. Jotta loma onnistuu, aikuisillakin pitää olla samantyyliset sävelet. Kun matkasuunnitelmaa tehdessämme kuvailin omia intressejäni siten, että New Yorkissa en halua jonottaa Empire State Buildingin katolle vaan mieluummin menen juomaan pari hyvää cocktailia jonnekin ruuhkaiseen katutasobaariin, tajusimme olevamme samoilla aalloilla. Haemme matkoiltamme samantyylisiä asioita. Eli hyvää ruokaa, juomaa ja seuraa nauttia niistä sekä sopivan määrän telttaöitä ja nuotiotulia suhteessa sisävessaan ja hyvään sänkyyn.

Aamu Lake Casitaksen leirintäalueella.

Niinpä me emme yhteisen viikon aikana käyneet Hollywoodissa, Beverly Hillsissä tai Rodeo Drivella. Kuulin vasta jälkeenpäin, että jossain melko lähellä Losia on myös Disneyland. Venice Beachille emme ehtineet. Sen sijaan kävimme huippuhyvässä sushipaikassa LA:n Little-Tokyossa, teimme onnistuneen ostoskeskus-entryn ja maistelimme oluita Angel City Breweryssä. Napan viinialueelle emme ehtineet, mutta kävimme parilla viskiryypyillä ja jälkkäriviinitastingissa Paso Roblessa. Pystytyimme teltan luomumaatilalle omenapuutarhaan ja joimme hyvää mutta vähän kylmettynyttä punkkua muovimukeista.

Adelaidan viinitilalala, Paso Roblessa.

Ensimmäinen lomaviikkomme Kaliforniassa oli ihan täyskymppi. Kyllä sitä passaisi lähteä toisenkin kerran kaveriperheen kanssa reissuun! Oma pätkämme oli hyvästien jälkeen onnettomana ja kysyi, että eikö tyttö voisi tulla meille asumaan. Onneksi jäimme vastavierailun ”velkaa”. Sovimme, että ensi kesänä kierrämme yhdessä Islantia!

Voi näitä Kalifornian maisemia.

Kuvat: Björgvin Hilmarsson

The post Onnistunut perheloma. Case: Kalifornia appeared first on Satu Rämö.

Viini Archives - Satu Rämö

Cava-juhlat Barcelonan maaseudulla

Onnistunut perheloma. Case: Kalifornia