Unelmahommissa – odotettu jatko-osa

Satu Rämö — Mon, 17 Jun 2019 16:51:00 +0000

Heipparallaa! Terkkuja täältä näppiksen takaa! Tänä kesänä kirjoitetaan taas kirjaa. Sinänsä siinä ei kyllä ole mitään uutta. Työelämäni on viimeiset vuodet rytmittynyt kirjojen ympärille. Aina on joku kirja kesken. Joko olen käsikirjoituksen kimpussa, suunnittelemassa seuraavaa kirjaa, hankkimassa taustamatskua, rahoitusta ja inspiraatiota tai tekemässä viimeisiä pikkukorjauksia vedoksiin. Nyt ollaan taas kirjoitusvaiheessa. Unelmahommissa-kirjan odotettu jatko-osa ilmestyy ensi vuoden alussa. Jebajebajee!

Ensimmäisestä kirjasta on tullut hurja määrä palautetta. Olen ollut välillä vilpittömän hämmentynyt kaikesta siitä palautemäärästä, jota olen kanssakirjoittajani Hannen kanssa saanut teiltä kirjamme lukeneilta tai kuunnelleilta. Tässä muutama esimerkki:

Kiitos niin paljon teidän kirjasta. Luettuani sen rohkaistuin hakeutumaan ihka uudelle alalle, vaikka olenkin jo aika ”vanha” ja ollut kauan työelämässä. Nyt minulla on uusi ammatti ja työpaikka enkä ole koskaan aikaisemmin ollut näin onnellinen töissä. Onneksi uskalsin.

Erityiskiitos teille Satu ja Hanne siitä rehellisyydestä ja realistisuudesta joka huokuu kirjasta. Tykkäsin erityisesti siitä että kannustatte kokeilemaan uutta ja olemaan rohkea mutta ilman että koko elämä pitäisi laittaa uusiksi kerralla. Teidän kirja näytti minulle, että itseä miellyttäviä muutoksia voi tehdä myös pienin askelin.

Opin arvostamaan omaa työtäni enemmän ja sain paljon apua esimerkiksi hinnoitteluun. Kiitos siitä!!

Tämän kirjan pitäisi olla pakollista luettavaa kaikille vastavalmistuneille.

Kirjan kanteen pitäisi laittaa irtisanoutumisvaara-tarra. Luin kirjan ja irtisanouduin työstä, josta en enää niin kovin pitänyt. Se kannatti, nyt teen semmoisia töitä joihin on ihanaa mennä maanantaiaamuna.

Kun tämmöisiä viestejä kilahtaa meiliin, Instaan, tänne blogiin ja Facebookiin vielä yli kaksi vuotta kirjan ilmestymisen jälkeen (!), sitä todella kokee tehneensä jotain järkevää ja oikeasti tärkeää. Suuri sydämenmuotoinen kiitos ihan jokaiselle, joka on jakanut ajatuksiaan kirjasta meidän kanssamme. Arvostan ihan hurjasti jokaista viestiä.

Unelmahommissa – 8 askelta menestykseen (työnimi) julkaistaan alkuvuodesta 2020. Ensimmäinen osa, Unelmahommissa – tee itsellesi työ siitä mistä pidät, kertoi kuinka löytää oma paikka työelämässä eli mistä löytää ne oman elämän unelmahommat. Tämä uusi kirja keskittyy siihen, kuinka siinä omassa unelmatyössä menestyy ja kehittyy. Aiheina ovat erityisesti verkostojen rakentaminen (miksi ja miten ihmeessä se käytännössä tehdään), oman työn hinnoittelu (paljonko mistäkin työstä kuuluisi saada rahaa) ja omassa suosikkihommassa kehittyminen (kuinka varmistaa että kivaa hommaa riittää myös tulevaisuudessa). Lupaamme paljon käytännönläheisiä neuvoja ja aktivoivia tehtäviä. Sellaisia, joista on hyötyä ammatissa kuin ammatissa.

Olen todella inspiroitunut tämän kakkososan kirjoittamisesta. Näppis vetää puoleensa magneetin lailla. Vaikka kirjamme runko on jo valmis ja sisältö kuta kuinkin nakutettu, aina sinne mahtuu muutama ekstrajuttu ja pikkuisen jotain lisää.

Elikkäs: Mistä aiheista sinä haluaisit lukea, saada neuvoja ja insider-vinkkejä? Sana on vapaa, vielä voit vaikuttaa!

PS! Muista että Unelmahommissa-kirjaa saa edelleen ainakin ääni- ja e-kirjana. Jos et ole aikaisemmin käyttänyt Storyteliä, tästä linkistä saat maksuttoman kuukauden Storyteliin. Siellä voit lukea tai kuunnella myös ensimmäistä Unelmahommissa-kirjaa. Ilmainen kuukausi on lunastettavissa elokuun loppuun saakka. Silloin elokuun lopussa pitäisi jättää myös tämä seuraava unelmakässäri, jaiks. Tai siis: jee!

The post Unelmahommissa – odotettu jatko-osa appeared first on Satu Rämö.

Harjoitteluun ja töihin islantilaiselle hevostilalle

Satu Rämö — Mon, 18 Mar 2019 12:41:00 +0000

Moni heppatyyppi haaveilee pääsystä töihin islantilaiselle hevostilalle. Saan aika kyselyjä mahdollisuudesta päästä työharjoitteluun tai töihin hevostilalle Islantiin. Koska en ehdi vastata perusteellisesti kaikille, päätin kirjoittaa tämän tietopaketin ja jaan sitten tähän linkkiä. Kätevää myös siksi, että kommentikentässä voi esittää lisäkysymyksiä, eivätkä ne katoa sähköpostin pullistelevan inboxin syövereihin.

Tässä postauksessa on siis tietoa erilaisista islanninehevostalleista Islannissa, miten niihin pääsee töihin ja mitä kannattaa töitä hakiessa muistaa. Tarkoitukseni ei ole jaapattava negatiivinen ikääntyvä akka, vaan haluan vain kertoa myös niistä riskeistä ja kompastuskohdista avoimesti.

Islannissa on todella paljon hevostiloja. Käyskenteleehän täällä saarella yli 80 000 hevosta, eli noin yksi neljää ihmistä kohden. Työ- tai harjoittelupaikkaa hakiessaan kannattaa muistaa, että talleja on paljon erilaisia. Mitä paremmin ottaa selvää etukäteen, sitä vähemmän tulee yllätyksiä. Toisaalta: onhan seikkaileminenkin mukavaa. Jos ei ole itsellä kiire, voi kokeilla yhtä tallia, vaihtaa ja mennä toiselle.

Issikkatalleja on monenlaisia

Monilla maatiloilla on issikoita lemmikkeinä, perheen omassa ratsastuskäytössä, vuokrapaikoilla tai ihan vaan oleskelemassa. Kun tulee töihin hevostilalle Islantiin, saattaa päästä tällaiseenkin paikkaan.

Islannissa on todella paljon oleilupolleja, jotka vain ovat eikä niillä välttämättä tehdä mitään. Ne laiduntavat talvet ja kesät, talvella paksussa talvikarvassa, kesällä kevyemmissä vetimissä. Talvisin niille viedään ulos heinää ja pidetään huolta vedensaannista. Kesäisin ne laiduntavat heinää ja juovat vettä kirkasvetisistä joista. Osa niistä päätyy ruoaksi itsekin. Lihan takia hevosia pitäviä maatiloja en tunne itse yhtäkään, mutta koska hevosia on niin valtavan paljon, kynnys laittaa sairastunut tai loukkaantunut tai vain hyvin vanhaksi elänyt hevonen teuraaksi on aika matala. Tällaisilla maatiloilla voi siis olla kymmeniä hevosia, mutta itse työ on hyvin vähän hevosten kanssa puljaamista, koska ne vain ovat laitumella. Näillä maatiloilla varsinainen työ liittyy tilan pääelinkeinoon eli esimerkiksi lampaiden tai lehmien hoitoon, kasvihuoneissa tehtävään työhön, perunapelloilla kyykkimiseen jne.

Sitten toisena tallityyppinä tulevat turistitallit, jotka itse tunnen omien töideni kautta kaikista parhaiten. Turistitallien hevoset ovat pääosin rauhallisia ja säyseitä, koska suurin osa talleilla käyvistä matkailijoista on ensikertalaisia tai aloittelijoita. He käyvät yhden parin tunnin mittaisen lenkin upeissa maastoissa ja rapsuttelevat hevosia iloisena hienosta kokemuksesta – mikä sen ihanampaa! Tämä matkailuporukka on liiketoimintamielessä se kaikkien tärkein paikalliselle hevostalleille ja näillä talleilla onkin eniten töitä tarjolla. Työnkuvat vaihtelevat paljon. Ratsastusoppaan töiden lisäksi tarjolla on paljon muuta hommaa taidoista riippuen: siivoustöitä, majatalojen siistimistä, keittiötöitä, hevostenhoitoa, hevosten koulutusta, muiden maatilan eläinten hoitoa, maatilanomistajaperheen lasten hoitoa…

Kolmas tallityyppi ovat ne ratsastuspainotteiset paikat, joissa ei käy turisteja. Tällaisilla talleilla kasvatetaan issikoita, treenataan, tähdätään kilpailuihin, keskitytään issikoiden ostoon ja myyntiin ja kouluttamiseen.

Erilaisilla issikkatiloilla tarvitaan erilaista osaamista. Jos haluaa päästä kouluttamaan islanninhevosia, täytyy olla hyvä ratsastaja ja kokemusta koulutushommista. Turistitalleilla arvostetaan ratsastustaidon lisäksi etenkin hyviä asiakaspalvelutaitoja, reippautta, kielitaitoa ja oma-alotteisuutta. Maatiloilla on hyötyä kaikesta mahdollisesta traktorinkäsittelystä ruoanlaittoon.

Miten pääsee töihin hevostilalle Islantiin?

Kun tiedät, minkätyyppiselle tallille haluat töihin, kannattaa keskittyä hakemaan työpaikkaa oikeasta paikasta. Kannattaa siis ehdottomasti ottaa selvää etukäteen, millaista hevostoimintaa kyseisellä tilalla on eli millaisia työtehtäviä siellä oikeasti pääsisi tekemään. Monelle issikkatallille töihin menneelle on tullut pettymyksenä se, kuinka ”vähän siellä sai ratsastaa”. Hevostilalla kun ei välttämättä ole ollut yhtäkään ratsukelpoista issikkaa.

Turistitalleille on helpointa laittaa suoraan sähköpostilla oma ansioluettelo ja esittely. Yhteystiedot löytyvät tallien nettisivuilta.

Maatilat (hevostilat ja muut maatilat) ilmoittelevat työpaikoista esimerkiksi Workaway-sivustolla.

Tieto kilpa- ja kasvatustallien vapaista työpaikoista liikkuu usein alan sisäisissä kanavissa – joista en itsekään kamalan paljoa tiedä. Kannustan kysymään esimerkiksi suomalaisilta issikkatalleilta. Suomalaisten issikkaharrastajien kesken on olemassa erilaisia Facebook-ryhmiä, joista yksi tosi kiva on sellainen kuin Issikkahöpinää. Siellä varmasti joku tuntee jonkun, joka tuntee jonkun. Jos on potentiaalinen työpaikka mielessä, mutta itse tallista on vaikea saada tietoja, kannattaa etukäteen kysäistä vaikkapa noilla issikka-aiheisilla sivustoilla, olisiko jollakin kokemuksia ko. paikoista.

Kaverini vinkkasi myös tällaisesta kansainvälisestä Facebook-sivustosta: Work with ICELANDIC horses in Iceland. Siellä ilmoitellaan issikkatallien avoimista työpaikoista ja sivustolla voi myös itse kertoa hakevansa työtä. Vastaavia fb-sivuja ja -ryhmiä on varmasti muitakin.

Mistä tietää, että issikkatalli on mukava työpaikka?

Tämä on se kaikista vaikein ja riskialtein juttu. Koska talleja on paljon, koska työvoima on Islannissa kallista, koska eläminen ylipäätään on täällä kallista ja koska todella moni hevosihminen haluaa tulla Islantiin töihin (en ihmettele sitä yhtään), mahtuu niin sanottujen työnantajien sekaan kaikenlaista sekoilijaakin, valitettavasti.

Viime aikoina täällä on puhuttanut lehdissä asti se, kuinka monet islantilaiset hevostilat käyttävät ilmaista työvoimaa hyväkseen kiertääkseen työnantajan sivukulut ja verot. Monet ulkomaalaiset hevosihmiset tulevat töihin ylläpitoa vastaan mutta ilman rahapalkkaa. Tällaista vempulointia ja harmaalla alueella käyskentelyä on ollut aina, mutta viime aikoina matkailun kasvaessa siitä on valitettavasti tullut yleisempää.

Kun hakee Islantiin issikkatallille töihin, kannattaa itse tehdä itsellen heti alussa selväksi se, mitä työltä haluaa. Haluaako palkkaa? Vai onko valmis tulemaan niin sanotusti ”lomalle mutta töihin”? Minkälaisia töitä ja kuinka paljon on valmis tekemään pienellä korvauksella?

Ilmaisen työn teettäminen ei ole oikein. Viranomaiset yrittävät valvoa sääntöjen noudattamista ja tekevät tarkastuksia talleille. Verottaja haluaa varmistua, että kaikilla töissä olevilla on paikalliset sotut, yrittäjä maksaa työntekijöilleen palkkaa ja palkoista vaadittavat verot. Matkailuelinkeinoa valvova viranomainen tekee välillä tarkastuksia, että yrityksessä on tarvittavat luvat niihin palveluihin, joita se myy asiakkailleen. Ammattiliitot tekevät tarkastuksia, joiden tarkoitus on varmistaa, että kaikki saavat työstään oikean määrän palkkaa.

Silti on paljon sellaisia työnantajia, jotka jotenkin luikertelevat näistä tarkastuksista, eivät jää kiinni ja jos jäävät, jatkavat samaa menoa. Eikä tämä siis koske missään nimessä vain hevostalleja, vaan on ihan iso ongelma tällä hetkellä myös muun matkailuliiketoiminnan kuten myös rakennusbisneksen parissa.

Jos molemmat osapuolet ovat samaa mieltä siitä, että majoitus ja ruoka ja rajaton määrä ratsastustunteja ovat tarpeeksi hyvä korvaus tietystä määrästä kevyttä työtä, kannattaa silti muistaa, että mitä jos jotain huonoa tapahtuu. Jos loukkaantuu vakavasti vaikka ratsastusoppaana työskennellessään, mutta ei ole virallisesti työsuhteessa, kuka maksaa vakuutuskorvaukset? Ei ainakaan työnantajan vakuutusyhtiö. Eikä välttämättä myöskään oma matkavakuutus, jos sille selviää, että onnettomuus on tapahtunut ”ikään kuin työajalla”. On paljon turvallisempaa lähteä seikkailuun tietäessään, että asiat tehdään oikein ja jos jotain sattuu, on joku taho, jonka velvollisuus on auttaa.

Tässä on kokoamajuttuni Töihin Islantiin. Löydät sieltä vinkkejä asunnonetsintään, työnhakuun, Islantiin sopeutumiseen jne. Kannattaa tutustua!

Ennen kuin menet töihin islantilaiselle hevostilalle, mieti nämä jutut:

– Teetkö harjoittelun osana opintoja? Jos, niin mitä se vaatii vastaanottavalta talliyrittäjältä? Tietäähän talliyrittäjä velvollisuutensa harjoittelijaa kohtaan?

– Menetkö virallisesti töihin, eli veroamaksavana työntekijänä? Tarjotaanhan sinulle työsopimusta ja asiallista palkkaa ylityö- ja vuorolisineen?

– Menetkö töihin hevostilalle ruokaa ja majoitusta vastaan? Oletko valmis kantamaan riskit pimeänä työntekijänä? Kuka auttaa, jos sattuu onnettomuus? Kuinka paljon töitä olet valmis tekemään tällaisella diilillä?

– Ennen kuin paikka valikoituu, yritä ottaa selvää, millainen paikka on kyseessä. Kysele issikka-aiheisilla foorumeilla ja koita löytää edes pari tyyppiä, jotka ovat olleet kyseisellä tallilla töissä tai asiakkaina. Etukäteisselvittely kannattaa aina. Islannissa hevosia kouluttava kaverini Heidi Koivula kirjoitti aiheesta kattavan jutun Facebook-sivuillaan, suosittelen!
– Jos olet Suomen Ratsastajainliiton jäsen, olet vakuutettu hevoshommissa myös ulkomailla (kannattaa etukäteen selvittää vakuutusyhtiöltä, kattaako vakuutus myös tilanteet, joissa ollaan ulkomailla työsuhteessa hevoshommissa).
– EU:n sairasvakuutuskortti (se sininen luottokortin kokoinen läpyskä, jonka saa Kelasta) kannattaa olla mukana Islannissa. Sen turvin saat Islannista hoitoa samoilla liksoilla kuin islantilainenkin. Esimerkiksi ensiavussa pelkän röntgenen ottaminen ilman tätä korttia maksaa monta sataa euroa. Jos kortti on mukana, selviää ensiavusta muutaman kympin kustannuksilla.

– Tämän viimeisen vinkin sain isskoita täällä Islannissa kouluttavalta kaveriltani ja se on todella hyvä: Jos yksi ja sama talli ilmoittelee jatkuvasti eri kanavissa tarvitsevansa lisää työntekijöitä, se saattaa olla merkki siitä, että kukaan ei halua mennä kyseiselle tallille tai kukaan ei viihdy siellä. Eli älä tartu ensimmäiseen vastaantulevaan mahdollisuuteen heti, vaan tee aina pientä taustaselvittelyä. Se kannattaa.

Kysyttävää? Vastaan mielelläni, esimerkiksi tämän postauksen kommenteissa tai Instagramin puolella.