Se toimii niin, että tämä kyläläisten yhteisöpuutarha Gróandi ”kasvattaja” työllistää yhden ihmisen, Hildurin. Kunta tukee puutarhan toimintaa ja toiminnassa mukana olevat maksavat puutarhalle puutarhamaksuja. Tuosta rahapotista katetaan työvälineet, raaka-aineet ja Hildurin palkka. Hildur on se, joka hoitaa ja organisoi kaiken. Hän osaa kasvattaa, tietää mitkä lajit viihtyvät vierekkäin ja kuinka sadosta saa mahdollisimman iso. Hän hoitaa kastelun, kitkemisen ja pistää kasvit kasvamaan. Kun kaverikasvikset saavat kasvaa vierekkäin, niistä tulee enemmän satoa kuin jos ne ripottelisi viidellekymmenelle eri pikkupalstatilkulle pitkin mäkeä.

Hildur noudattaa sellaista kasvatusfilosofiaa, missä ”kaikki hyödynnetään” ja tuodaan läheltä. Käytännössä se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että Hildur hakee auton peräkärryllä multaa kylän biojätelaitokselta, lajittelee sen jälkeen koko multasatsin käsin itse (koska kyllä, jotkut edelleenkin heittävät – vahingossa tai tietämättään – muovia tai korkkeja biojäteastiaan) ja levittää puhdistetun mullan kasvimaalle. Kyläläisten ruokajätteitä siis käytetään hyödyksi seuraavan sadon kasvattamisessa. Ihan älyttömän kiinnostavaa ja fiksua!

Mutta ainakin minulle aivan liian työlästä. Kun jo se ihan tavallisen puutarhapalstan pitäminen vaatii paljon aikaa ja omistautumista, kuinka ihmeessä sitä ehtisi vielä multia lajitella. No, en ehdikään – ja siksi jätän homman niille, jotka sen paremmin osaavat.

Meitä on tällä hetkellä mukana Gróandassa noin 50 perhettä. Sen sijaan, että meillä jokaisella viidelläkymmenellä perheellä olisi oma viljelypalsta, jota me hoitaisimme, meillä on osuus isosta palstasta, jonka satoa saamme hyödyntää ja jonka hoitamiseen saamme osallistua.

Me mukanaolijat maksamme tästä riemusta noin 200 euroa vuodessa. Jäsenmaksun maksaneet saavat halutessaan osallistua mullan lajitteluun, kuopsutteluun, istuttamiseen, kitkemiseen ja sadon korjaamiseen. Gróand ilmoittaa aina mukanaolijoille, kun apua tarvittaisiin tai kun palstalla on menossa aktiviteettia. Saa osallistua, mutta kenenkään ei ole pakko. Jos ei halua, ei ole mikään pakko tehdä mitään, paitsi syödä! Kasvikset saa näin sadonkorjuun aikaan vaikka kotiovelle toimitettuna, jos ei pääse jostain syystä osallistumaan sadunkorjuuhommiin. Kotiinkuljetus maksaa muutaman euron ylimääräistä per kerta.

Sain viime viikonloppuna Hildurilta sähköpostia, että nyt olisi yhteispalstan satoa saatavilla eli ensimmäinen sadonkorjuuviikko käynnistymässä. Meilissä oli mukana niiden kasvisten kuvat, joista riitti jo niitettävää. Koska kaikki eivät tunne esimerkiksi näitä Hildurin istuttamia lukuisia salaattilajeja, oli hirmu kätevää saada valokuva kännykkään siltä, miltä mikäkin juttu näyttää, paljonko sitä saisi ottaa mukaan mitä osia kasvista voi hyödyntää ruoanlaitossa ja herkuttelussa.

Eilen me sitten käveltiin illallisen jälkeen koko perhe palstalle ja Hildurkin sattui olemaan paikalla. Mukaan lähti kaksi täyttä puuvillakassia lehtikaalia (tänään tehdään lehtikaalipestoa, jee!) ja lehtikaalin kukintoja, jotka ovat muuten todella maukkaita siinä vaiheessa, kun kukinto ei vielä ole auennut. Tosi hyvä lisä esimerkiksi salaattiin!

Pistimme pussukkoihin myös järkyn määrän minttua (ja sitä olisi voinut tuoda vielä lisääkin – mennään loppuviikolla uudestaan), jonka ripustimme seinälle kuivumaan. Toki ensin tehtiin meille oman sadon mojitot. Ruohosipulia, nauriita, valkosipulia, jotain muuta sipulia jonka nimeä en enää muista, neljää sorttia salaattia ja paljon paljon orgeaanoa, jota eilen kuivasin uunissa ja pistin lasipurkkiin talvea odottamaan. Mansikoita ja herneitäkin saatiin pari kourallista.

Ensi viikolla saadaan kuulemma ensimmäinen perunasato ja lisää mansikoita. Pian mustaviinimarjatkin ovat kypsyneet. Aijjettä, miten odotankaan. Onnellinen on huoleton palstamuija!

The post Yhteispalstan satoa – laiskan puutarhurin unelma appeared first on Satu Rämö.