lapset Archives - Satu Rämö

Seuraleikkejä lapsille – lastensynttäreillä testattua

Satu Rämö — Thu, 21 Nov 2019 16:36:00 +0000

Pampula täytti tänä syksynä neljä. Järjestimme synttärikemut ja lasten seuraleikkejä meillä kotona, koska halusimme samalla saada päiväkotiryhmän kavereiden vanhemmat meille kylään kahville. Se oli fiksu veto, sillä saimme samalla kattauksella itsekin uusia tuttavia täällä uudella paikkakunnalla. Samalla testasimme muutamia seuraleikkejä lapsille.

Pidimme lastensynttärit mahdollisimman yksinkertaisina:
– kokonaiskesto 1,5 tuntia
– tarjottavana hedelmiä, suklaamuroleivoksia ja mokkapaloja
– ohjelmassa vapaata leikkiä ja kolme valmiiksi mietittyä seuraleikkiä lapsille.

Sain teiltä valtavan määrän lasten seuraleikki-ideoita Instagramin kautta ja lupasin aikanaan jakaa niitä myös täällä blogin puolella. Tässä niistä kahdeksan melko takuuvarmaa lasten seuraleikkiä, jotka toimivat ainakin jo 4-vuotiaiden kaverisynttäreillä.

Lahjojen avaus pullonpyörityksessä. Tämä leikki on hyvä silloin, jos vieraat tuovat juhliin lahjan (myös lahjattomat lastensyndet ovat erittäin, erittäin ok). Istutetaan lapset rinkiin. Synttärisankari aloittaa pullonpyörityksen. Juhlakalu avaa lahjan häneltä, johon pullo osoittaa. Sen jälkeen lahjan antanut pyöräyttää pulloa ja niin leikki etenee siihen asti, että kaikki lahjat on avattu. Tässä leikissä on mainio tilaisuus opettaa lapsille kiittämistä ja lahjasta iloitsemista (eikä mitään pulinoita siitä, kenen lahja on paras, suvaita).

Onginta. Perus ja paras! Me emme halua järjestää lastensynttäreillä seuraleikkejä, joissa on yksi voittaja, joka saa jotain ja muut eivät saa mitään. Niistä jää aina jollekin pikkuisen paha mieli. Onginta on hauska ohjelmanumero. Lakana oviaukkoon, onkivapaksi vaikka pastakauha ja siihen kiinni narunpää ja narun toiseen päähän pyykkipoika. Aikuinen laittaa pienen lahjan jokaiselle (vaikka vaahtokarkin tai tikkarin tai heijastimen – jotain pientä, edullista ja suht järkevää). Tässä voi lapsesta riippuen käyttää huumoria ja laittaa välillä pyykkipoikaan kiinni vaikka sukan tai vessapaperinpalasen – ja sitten ongitaan uudestaan. Meillä tehtiin huumoria isosiskon kustannuksella, joka etukäteen tiesi että sieltä ei välttämättä ihan ensimmäisenä tule oikeaa saalista. Pikkuisia kikatutti.

Aarteenetsintä. Teimme kartan, johon merkittiin viisi paikkaa, joista saa lisää vihjeitä. Lapset liikkuivat helpon kartan kanssa pitkin taloa ja aarrepaikasta löytyi rasiallinen tikkareita. Jokaiselle yksi. Tämä leikki saavutti eniten riemastuneita iik-huutoja.

Patsasdisko. Musiikki soimaan ja aina kun musiikki loppuu, lapset jäävät paikoilleen. Tämä leikki laskee kivasti desibelejä. Seuraleikkiä ei ole pakko tehdä karsintaperiaatteella. Sen voi vetää läpi vaikka kymmenellä kierroksella ilman, että kukaan putoaa.

Yhteinen taideteos. Paloja paperia teipattuna lattiaan ja lapsille värikynät käteen. Piirretään vartti kaikkea mahdollista ja sen jälkeen paperit otetaan talteen ja jaetaan lapsille. Yksi kullekin.

Etsi väri. Mennään lasten kanssa yhteen huoneeseen tai muuhun rajattuun tilaan. Sen jälkeen sanotaan joku väri ja jokaisen lapsen pitää löytää huoneesta sellainen väri. Kuulostaa yksinkertaiselta, ja varmaan juuri siksi tämä toimii!

Koristele kakkupala/keksi. Ennen kuin ryhdytään syömään kakkua, jokainen saa oman keksin tai kakkupalan, jonka saa koristella strösseleillä ja/tai piparkakkukoristetahnoilla. Sokeriöverit taattu…

Oma käsikoru. Osta valmiiksi kuminauhaa ja puisia pieniä helmiä. Korupaja pitää lapset tyytyväisenä ainakin vartin ja juhlien keskimääräinen sykekin vähän laskee. Ja kaikki saavat hauskat omatekoiset käsikorut tuliaiseksi kotiin.

Tsekkaa täältä oma suosikkini, joka toimii jo lukemaan oppineiden lasten ja myös aikuisten kesken: Hauska hattupeli seuraleikki. Tätä meillä pelataan aina jouluisin ja kesälomilla, eikä peliin kyllästy koskaan.

The post Seuraleikkejä lapsille – lastensynttäreillä testattua appeared first on Satu Rämö.

Ylläksen hiihtoladut lasten kanssa

Satu Rämö — Wed, 27 Dec 2017 19:59:00 +0000

Muutama kylmä ja runsasluminen reissupäivä takana. Ensimmäistä kertaa viiteen päivään tuli olo, että nyt on avattava läppäri. Koska tekee niin kovasti mieli kertoa, miten meillä täällä Lapissa menee. Olen saanut jonkun verran kyselyjä instassa vilahtelevasta kuopuksesta ahkiossa ja ihanan monet ovat kyselleet, miten lapset ovat viihtyneet mukana hiihtoladuilla. Siispä lyhyt katsaus murtomaahiihtämiseen pienten lasten kanssa.

Murtomaahiihto on nykyään niin sairaan ihanaa. Ennen ei ollut. Koululiikunta nujersi kohdallani kaiken kiinnostuksen talviurheiluun, joukkuelajeihin ja oikeastaan kaikkeen muuhunkin urheiluun vuosikausiksi. Onneksi ajat muuttuvat ja suhtautuminen liikkumista kohtaan on parantunut, myös siis tämä oma suhtautuminen. Löysin murtsikan uudestaan täällä Lapissa ensimmäisellä reissullamme neljä vuotta sitten. Kirjoituksessa neljän vuoden takaa puran vanhaa ja tiukassa istunutta turhautumistani hiihtämistä kohtaan ja sitä, kuinka löysin murtomaahiihdon uudestaan aikuisena.

Oli ihanaa huomata, kuinka paljon tykkään tasaisella menemisestä ja pidemmän matkan puurtamisesta, latukahviloista ja hitaasti vaihtuvista lumimaisemista. Ulkona on sairaan kylmä, sisällä ihanan lämmin. Juomat (paitsi kahvi ja kaakao) on kylmää, sauna on kuumaa. Lapset ovat vuosien aikana kasvaneet osaksi tätä meidän talvilomailusettiä. Seitsemänvuotias esikoinen hiihtää jo itse. Matkat ovat hänen mukana ollessaan lyhyitä, siis korkeintaan neljän kilometrin lenkkejä parilla pysähdyksellä, mutta pääasia onkin että on kivaa hiihtää eikä se, kuinka kauan hiihdetään.

Kuopukselle vuokrasimme tämän matkan ajaksi Fjellpulken lastenahkion (90 €/viikko) SportShop Äkäslompololosta. Kesällä meidän kantorinkkakokeilut eivät tuottaneet tulosta, mutta ajattelimme että ehkä pulkka on parempi. Ja olihan se. Vauhtia on nähkääs enemmän näin suksilla kuin kävellessä ja hajurako siihen kuormaa kuljettavaan aikuiseen on pulkassa istuen isompi. Mörssäri on niitä tyyppejä, jotka arvostavat vauhtia ja omaa tilaa.

Ahkion mukana tulee makuupussinomainen pussukka, mutta se ei ole kovin lämmin. Olemmekin eristäneet näissä jääkylmissä keleissä pulkan itse. Laitoimme ahkion makuupussin sisään puolison jättisuuren ja todella lämpimän untuvatakin. Sen lisäksi täytämme aamuisin yhden parilitraisen juomapullon kiehuvankuumalla vedellä ja käärimme sen pyyheliinaan. Tuo lämmin paketti laitetaan ahkion makuupussin sisään pitämään kylmä loitolla.

Meillä hiihtäjillä ei ole lämpökerraston päällä kuin tukevat ulkohousut ja lämmin mutta melko ohut takki, lämpimät hanskat ja pipo. Koska lapsi istuu ahkiossa paikallaan, on tärkeää että vaatetta on paljon enemmän kuin hiihtäjillä. Villa-alusvaatekerta, niiden päällä sisävaatteet, sitten vielä lämmin villatakki, talvihaalari, pipo, kahdet hanskat päällekkäin ja talvikengät. Olen lisäksi laittanut omille ja molempien lasten kasvoille kerroksen paksua kasvovoidetta suojaamaan viimalta ja pakkaselta.

Parivuotiaalle aktiiviselle taaperolle paikallaan istuminen voi olla hankalaa. Mörssäri vetikin kilarit ensimmäisenä retkipäivänämme. Olimme jo aikeissa luovuttaa koko ahkion kanssa, kunnes tajusimme ärtymyksen johtuvan siitä, että lapsi ei näe pulkasta kunnolla ulos valuessaan matkan taittuessa kohti vaakatasoa. Niinpä täytimme ahkion etuosan kaikenlaisella roinalla. Taittelimme kolme isoa vilttiä mytyksi ja laitoimme sinne vielä päivärepunkin tukea antamaan. Toinen päivä sujuikin jo paljon paremmin, koska lapsi pysyi tukevassa pystyistuma-asennossa koko reissun ajan. Eteen nostettu viiri suojaa hyvin viimalta ja ahkiota vetävän isän suksista ja sauvoista lentäviltä lumikökkäreiltä.

Täällä on ollut vuodenaikaan nähden tavanomaiset kelit: pakkasta on viidestätoista kahteenkymmeneen ja joskus kylmempääkin. Islannin vetisiin talviin tottuneiden lasten kanssa ei näissä pakkasissa voi olla tuntikausia yhtäjaksoisesti ulkona. Olemmekin suunnitelleet päivämme siten, että aamuisin mennään pariksi tunniksi lasten kanssa ulkoilemaan lyhyelle hiihtolenkille. Hiihdämme reilun kilsan tai pari ja pysähdymme latukahvilaan. Sitten hiihdetään sama matka takaisin. Lenkin jälkeen mennään takaisin lämpimään mökkiin syömään lounasta. Mörssäri menee tyytyväisenä parin tunnin mittaisille päiväunille ja esikoiselle jää laatuaikaa mummin kanssa pelata lautapelejä ja jutella kaikista tärkeistä asioista. Sillä välin me perheen muut aikuiset lähdemme nopeammalle ja pidemmälle hiihtolenkille ja palailemme kuuden maissa kotiin laittamaan päivällistä.

Joulun tuloa ja joulun menoa ei olisi edes huomannut ilman joululahjoja ja sitä kotikäynnillä piipahtanutta rempsakkaa joulupukkia. Kaikki päivämme ovat nimittäin olleet ihanan samanlaisia: herätään myöhään, hiihdetään päivä, illalla sauna, kaljat, ruoka, lautapelejä ja kirjoja. Joka päivä päällä samat vaatteet, sama villatakki ja hiuksissa sama ponnari. Perheen sukkia ollaan pesty pari kertaa mökin pyykinpesukoneessa. Siis jälleen kerran: aivan täydellistä sporttilomailua Lapissa.

The post Ylläksen hiihtoladut lasten kanssa appeared first on Satu Rämö.