Kaikki on jotenkin riehakkaampaa kuin Suomessa. Siis koko joulu, ihan sieltä joulunalusajasta joulunpyhiin. Vietin Islannissa ensimmäistä jouluani noin 13 vuotta sitten ja suomalaisena huomasin eron välittömästi. Täällä on koko joulun enemmän meteliä ja meininkiä. Se tuntui aluksi oudolta, mutta ei oikein auttanut kuin hypätä messiin ja leikkiä mukana.

Hyvä esimerkki on eilinen kuorojuhla. Kun lasten joululauluesitys oli lopuillaan, ilta huipentui joulupukkien vierailuun. Tällä kertaa taloon sisälle ryntäsi vain kaksi pukkia (niitä on siis yhteensä kolmetoista). Ne tulivat huutaen ja metelöiden, kiipeilivät pitkin seiniä ja ”hauskuuttivat” lapsia roikottamalla heitä jaloista ja kaappaamalla syliin. Minä pelästyin ja lapsena olisin varmaankin purskahtanut kauhusta itkuun, mutta paikalliset lapset vain nauroivat ja kiusasivat pukkeja takaisin. He ovat tottuneet tällaiseen rempseään pelleilyyn.

Islanti on kokoaan isompi maa – täällä joulupukkejakin on 13. Ne asuvat vuorilla lähellä ihmisasutusta ja joulun tullen ne laskeutuvat kotivuoreltaan ihmisten keskuuteen niin, että ensimmäinen pukki tulee 12. joulukuuta, toinen pukki 13. joulukuuta ja jouluaattona viimeinen. Jouluaaton jälkeen pukit häipyvät takaisin FIFO-periaatteella, eli ensin tullut lähtee kotiin ensimmäisenä ja 6.1. koko metelöivä porukka on siirtynyt vuoren rauhaan.

Pukit toimivat islantilaislasten adventtikalentereina. Islantilaiskodeissa laitetaan itse tehty paperinen kenkä (me teimme yhtenä jouluna tällaisen kengän) tai oma oikea kenkä ikkunalaudalle, ja yön aikana vuorilta saapunut pukki jättää sinne pienen lahjan. Mandariinin, tikkarin, kynän – ja siellä paremmin toimeentulevilla alueilla kengistä löytyy välillä uusi älypuhelin (äly, hoi…niih). Jos lapsi on ollut jotenkin ilkeä tai tottelematon, hän saa kenkäänsä yhden perunan. (Jos niitä kertyy useampi, niistä voi sitten tehdä vaikka ranskalaisia.)

Islantilaiset ovat multitaskaajia ja jokaisella tuntuu olevan vähintään kaksi ammattia, joten tietysti myös joulupukeilla on muutakin hommaa kuin vain jätellä lahjoja ja juureksia kenkiin. Tällaisia ne pukit ovat:

Islantilainen joulu: 13 joulupukkia

12.12. Stekkjastaur eli Aidantolppakamu saapuu ensimmäisenä. Hän on saanut nimensä pitkistä honteloista puujaloista. Tämän tyypin lempipuuhaa on kiusata lampaita ja juoda niiden maidot. 

13.12. Giljagaur eli Rotkojäbä laskeutuu vuorilta. Hän rakastaa maitoa ja varastaa kaiken löytämänsä lehmänmaidon. Tätä kontekstia vasten on helppo ymmärtää, miksi Islannin suurin meijeri on luonut oman joulumaitotuoteryhmän.

14.12. Stúfur eli Pätkä varastaa paistinpannut, koska pitää niihin jääneistä ruoanjämistä. Hän on mun suosikkipukki!

15.12. Þvörusleikir eli kotoisammin Lusikannuolija nuolee talosta löytyvistä lusikoista tähteet. Kannattaa siis jättää 15. päivän vastaisena yönä likaisen tiskikoneen luukku auki, niin kaverille jää jotain syötävää.

16.12. Pottaskefill eli Padanraapija pistää suuhunsa kaikki kattiloiden pohjille jääneet ruoantähteet, jotka löytää. 

17.12. Askasleikir eli Kiponnuolija vaanii etenkin lasten sänkyjen alla ja hyökkää sieltä syömään kaiken, mitä lapsilta jää lautasille. Joulun alla ei siis tosiaan tarvitse syödä lautasta tyhjäksi.

18.12. Hurðaskellir eli Ovenpaiskoja kiertää paiskomassa talon ovia. Kun 18. päivänä kuuluu poikkeuksellisen paljon ovien kolinaa, kaikki tietävät, mistä se johtuu. 

19.12. Skyrgamur eli Skyrinahmija ahmii islantilaista skyriä mahan täydeltä. Jos lukitset jääkaapinoven, tämä jäbä hajoittaa lukon päästäkseen käsiin skyriin. Mikään ei pidättele häntä!

20.12. Bjúgnakrækir eli Makkarannyysijä näpistää talosta makkarat. Taitava pukki, joka liikkuu kattohirsiä pitkin. Sellainen oman elämänsä ninja.

21.12. Gluggagægir eli Väijyjä tirkistelee ikkunoista sisään. Hyvin hyvin epäilyttävä tyyppi. 

22.12. Gáttaþefur eli Herra Isonenä hiipii koteihin ja haistelee mahtavalla nenällään lempiruokiaan. Hänen ehdoton suosikkinsa on rasvainen joulunaluskorppu laufabraud.

23.12. Ketkrókur on Lihakoukku, joka piiloutuu talon nurkkiin ja tilaisuuden tullen nappaa pitkän koukkunsa avulla paistin ja vie sen mukanaan. Jos talossa on savupiippu, Lihakoukku ponnistaa sieltä varasretkelle. Kuvan riiputettu lammas on hänen suurinta herkkua. Joten pitäkää paisteistanne kiinni, ettette jää ilman joulupäivän perinteistä lammastarjoilua.

24.12. Kertasníkir eli Kynttilävaras varastaa lapsilta kynttilät ja toivottaa kaikille hemmetin pimeää joulua.

Joulupukin äitimuori syö lapset, joulukissa likaiset aikuiset

Islantilainen joulu ei ole islantilainen joulu ilman pukkien muuta perhettä. Taustaksi on varmaan hyvä tietää, että joulupukit ovat ainakin puolittain trollien sukua. Trollit eivät kestä auringonvaloa, vaan asuvat sisällä vuorten pimeydessä. Pimeällä ne riehuvat ulkona, mutta jos auringonsäde nappaa heidät, he jähmettyvät kiviksi ja jäävät siihen ikuisiksi ajoiksi.

Joulupukkien äiti on Islannin pelätyin trolli nimeltä Gryla. Häijynnäköinen koukkunenä, repalaiset vaatteet ja lihaksikas olemus pelottaa pimeässä talvi-illassa, eikä ihme. Gryla omistaa ison säkin, joka selässään se juoksee kotivuorensa rinnettä alas kylään ja poimii säkkiin kaikki huonotapaiset lapset ja tekee heistä itselleen herrrrrrkullisen jouluillallisen!

Lempeällä joulumuorilla on poikaystävä nimeltään Leppaludi. Ehkä Leppaludilla on jotain Grylaa miellyttäviä ominaisuuksia, joista minä tai kukaan muukaan ei mitään tiedä, koska kansanperinteen mukaan hän on saamaton nahjus josta ei ole mitään iloa kenellekään. Hän on tavattoman laiska eikä tee mitään muuta kuin makaa vuoren sisässä koko vuoden ja räkii kattoon. Melkoinen isäpuoli.

Islantilaiset perhesuhteet ovat joskus vähän monimutkaisia eikä tämäkään kokoonpano ole poikkeus. Leppaludi ei nimittäin ole joulupukkien isä. Vanha kansanperinne kertoo, että Gryla ei ole enää yhdessä lastensa isän kanssa. Tämän uusperhekuvion tapaamisoikeuksista minulla ei ole kauhean selkeää näkemystä – en ole koskaan kuullut joulupukkien isästä mitään. Se taitaa olla Islannin tarkimmin varjeltu salaisuus. Ehkä se on joku niistä jalkapallonpelaajista!

Tähän uusperheeseen kuuluu myös yksi lemmikkieläin. Musta, terävähampainen ja kiiluvasilmäinen kissa nimeltään Joulukissa hyökkää jouluaattona ihmisasutuksen pariin ja syö kaikki sellaiset lapset ja aikuiset, jotka ovat pukeutuneet rikkinäisiin tai likaisiin vaatteisiin. Islannissa ei yksikään lapsi (eikä kyllä aikuinenkaan) uskalla olla joulunpyhiä reikäiset sukat jalassa. Voitte uskoa, että mekkokauppa käy joulunalla hyvin, kun ihmiset ryntäävät kauppoihin hankkimaan itselleen uuden joulumekon, uudet sukkahousut, uudet sukat, uudet housut… Ja niin edelleen.

Islantilainen joulu. Etsii valtaa loistoa, kaipaa kultaakin. Mä pyydän uusia mekkoja ja hitsin pitkää maksuaikaa. Ehkä se Joulukissa palaa sitten helmikuussa ja käy pistämässä poskiinsa ne kaikkien luottokorttilaskut ja pari ulosottomiestä. Ei voi tietää.

Ei varmaan ihme, että islantilaisissa joulupostikorteissa ei koskaan toivotella Rauhallista Joulua.

The post Millainen on islantilainen joulu? appeared first on Satu Rämö.

Islannissa on ollut muutama päivä täysin ilman uusia tartuntoja. Tilanne on niin hyvä, että maskipakkoa ja kokoontumisrajoituksia voidaan höllentää. Maskipakko jää vielä muutamille paikoille, kuten mm. busseihin, kampaamoihin, elokuvateatteriin, teatteriin ja hierontavastaanotoille. Mutta noin muuten: bae bae naamarit! Jos Islantiin matkustussäännöt kiinnostavat, kannattaa lukea tämä juttu: maahantulosäännöt Islantiin. Päivitän sitä aina kun ehdin.

Olen kirjoittanut Islannista lukuisia matkaoppaita, kännyyn ladattavan Islanti-sovelluksen ja kirjoittanut Islannista matkajuttuja myös tänne blogin puolelle. Mondoon olen tehnyt viime aikoina juttuja mm. Islannin Länsivuonoista ja Islannin kiertämisestä autolla.

Tässä jutussa listasin kymmenen mielestäni kivaa matkavinkkiä Islantiin. Ensin viisi vinkkiä pääkaupunkiseudulle, sitten viisi vinkkiä maaseudulle.

5 x matkavinkki Reykjavikiin

Sky Lagoonin kylpylä. Toukokuussa aivan meren rannalle avattu Sky Lagoon on hienoin kylpylä, jossa olen Islannissa tai ylipäätään yhtään missään käynyt. Tämä on samaa hintaluokkaa sen kuuluisan Blue Lagoonin kanssa, mutta kylpyläelämys on kaikinpuolin rentouttavampi ja hemmottelevampi. Isosta saunasta on näkymät purkautuvalle tulivuorelle, Islannin pressan kotitilalle ja Reykjavikiin. Höyrysaunassa on ihanan kunnolliset höyryt, Sky Lagoonin omalla kuorintavoiteella voi kuoria ihon saunomisen jälkeen ja infinity-poolissa tekee mieli lötkötellä maailman tappiin asti. Sisäänpääsy kannattaa varata etukäteen.

DILL – eli illallinen joka ei unohdu. Islannin ainoa Michelin-tähden saanut ravintola. Pohjoista ruokaa fiinisti, loistava viini- ja siiderilista, loistava palvelu ja sijainti aivan Reykjavikin pääkadulla Laugavegurilla. Me kävimme tässä ravintolassa puolisoni kanssa yli kymmenen vuotta sitten ensimmäisen kerran; silloin ravintola oli juuri avannut Pohjolan Talon kirjastoon bistrotilaan. Oltiin jo silloin käynnin jälkeen aivan sekaisin onnesta: tällaista ravintolaa ei Reykjavikissa ole aikaisemmin ollut. Muutamaa vuotta myöhemmin ravintola sai tähden. Sitten ravintola menetti sen. Ja viime vuonna ravintola ansaitsi tähtensä takaisin. Dill on valinta silloin, kun haluaa syödä pitkään, hienosti ja juhlistaen ihan mitä vaan – vaikka onnistunutta Islannin-matkaa! Dill ei ole tosiaankaan se halvin vaihtoehto, mutta se ei ole myöskään Islannin kallein, vaikka onkin Michelin. Useamman ruokalajin menu maksaa noin 80 € ja siihen viinit päälle. Varaus tehtävä etukäteen.

Geldingardalurin tulivuorenpurkaus. Kas yhtenä keväisenä iltana, muutamien kuukausien mittaisen aktiivisen maanjäristyskauden jälkeen raksahti rakonen Reykjanesin niemimaalle ja sieltä alkoi tursuta laavaa tälle puolelle maan pintaa. Purkaus on jatkunut nyt taukoamatta jo monta kuukautta, eikä loppua näy. Se voi kuulemma kestää vuosia. Ja mikä parasta: ainakaan vielä purkaus ei ole aiheuttanut isompia haittoja lähialueiden asukkaille tai liikenteelle. Purkauspaikka sijaitsee lähellä lentokenttää, eli Islantiin laskeutuessa ja täältä lähtiessä onnekkaat ikkunapaikkalaiset näkevät purkauksen yläilmoista. Tulivuorelle voi tehdä omatoimisesti kävelyretken (vuokra-auto tarvitaan), mutta vähemmän on säätöä, jos ostaa paikan bussista, joka vie kävelymatkan alkupisteelle ja ajaa kävelyn jälkeen matkalaiset takaisin kaupunkiin.

Chromo Sapiens. Suomessa Kiasmassakin näyttelyn pitäneen Shoplifterin eli Hrafnhildur Arnardóttirin nimeä kantava galleria aukeaa Reykjavíkin laitamille vanhaan perunavarastoon 17. kesäkuuta 2021.  Värikäs ja pörröinen installaatio islantilaisbändi HAMin musiikilla höystettynä – aivan mahtava lisä Reykjavikin kulttuuritarjontaan! Upean nykytaide-elämyksen jälkeen voi lähteä kävelylle viereiselle islantilaisten suosimalle ulkoilualueelle Ellidaárdalurin laaksoon. Tulevan gallerian osoite: Rafstödvarvegur 1A, Reykjavik.

Kaupungintalon alakerran kartta. Reykjavikin kaupungintalo sijaitsee Tjörnin-kaupunkilammen rannalla ja itse asiassa pääkaupunkiseudun virkamiessydän on rakennettu osittain tuon lammen päälle. Kaupungintalon alimmassa kerroksessa on suuri kolmiulotteinen kartta Islannin saaresta. Kartan äärellä on mahtavaa suunnitella tulevaa Islannin matkaa tai katsoa jälkikäteen niitä paikkoja, joissa on tullut käyneeksi. Kartan avulla on kiinnostavaa tarkastella Islannin mittakaavoja, nähdä vuoristoisimmat alueet, jäätiköiden muodot ja havahtua saaren suuruuteen. Täällä asuu vain 360 000 ihmistä, ja kaikkialla on tavattoman väljää. Karttaa voi mennä katselemaan maksutta aina kun kaupungintalon ulko-ovet ovat auki.

5 x matkavinkki Islantiin maaseudulle

Uimaan! Missä tahansa Islannissa oletkin, mene uimaan ja täräytä altaaseen saapuessa góðan daginn eli hyvää päivää! Islantilaisilla on tapana tervehtiä muita altaassa olijoita tullessaan uimaan. Uima-altaat ovat islantilaisille tärkeitä. Ne ovat kohtaamispaikkoja, arjen luksusta, lepoa ja leikkiä. Autenttisimmat uimapaikat ovat kunnallisia uimaloita (nimeltään sundlaug). Ne ovat varsin simppeleitä kansanuimaloita, joihin sisäänpääsy maksaa vain muutaman euron. Reykjavíkissa, Mosfellsbaerissa ja Akureyrissä on upeat isot kunnalliset uimalat, pikkukylissä pienemmät. Pukukopit ja suihkut ovat aina sisätiloissa mutta lämminvesialtaat sijaitsevat melkein aina ulkona. Islannissa on satakunta kunnallista uimalaa ympäri maata. Ne on kaikki listattu osoitteessa www.sundlaugar.is.

Kultainen kierros on Islannin suosituin nähtävyyskierros ja mainio päiväretki ensimmäistä kertaa Islantiin matkustavalle: paljon historiaa ja upeita luonnonnähtävyyksiä. Kannattaa ladata Tripsterin Islanti-apin Kultainen kierros omaan luuriin: saat kartat, suomenkielisiä tarinoita Kultaisen kierroksen varrelta ja käytännön vinkkejä päiväretkelle. Kierrokseen kuuluu Þingvellirin kansallispuisto, suuri Gullfossin vesiputous ja kuumien lähteiden alue purkautuvine geysireineen. Mukavaa ekstraa päivään saa käymällä esimerkiksi maaseutukylpylä Secret Lagoonissa ja Fridheimarin tomaattifarmilla lounaalla. Tomaattikeittoa, vastaleivottua leipää ja tilan omaa Bloody Maryä – mahtavaa!

Polkujuoksua Länsivuonoilla. Seikkailumatkayritys Aurora-Arktika vie matkailijoita Länsivuonojen syrjäisimpään nurkkaan eli Hornstrandirin luonnonsuojelualueelle juoksemaan ja talvisin vuoristohiihtämään. Matka juoksureittien alkuun taittuu purjeveneen kyydissä, koska luonnonsuojelualueelle ei pääse autolla eikä sinne saa laskeutua helikopterilla. Hornstrandir on myös ehdottomasti paras paikka Islannissa nähdä luonnossa vapaana eläviä napakettuja. Jos polkujuoksu ei kiinnosta, mutta napaketut kiinnostavat, hommaa Hornstrandirista yksinkertainen mökkimajoitus (suomalaisella saunalla!) ja veneliput seikkailuyritys Borean kautta.

Látrabjargin lintukallio. Tie perille on mutkikas ja kapeahko, mutta lopussa kuskin vaivannäkö palkitaan. Látrabjargin lintukallio on yksi Euroopan upeimpia. Oma pienuuden tunne voimistuu kalliokielekkeitä astellessa. Kieleke kielekkeeltä kulkija nousee korkeammalle kohti taivasta, meri on siellä jossain alhaalla satojen metrien päässä. Pystykallioilla pesii satojatuhansia lintuja, jotka koloissaan hoitavat poikasiaan ja välillä heittäytyvät lentoon etsimään ruokaa. Euroopan läntisimmässä paikassa pesivät linnut tervehtivät huutokuorollaan edessä avautuvaa näkymää merelle, joka jatkuu ja jatkuu aina Grönlantiin ja Pohjois-Amerikkaan asti. Tämä on paikka, joka laittaa asiat ihan uuteen mittakaavaan.

Stokksnesin musta hiekkaranta. Stokksnesin hiekkaranta Kaakkois-Islannin rannikolla reilun tunnin ajomatkan päässä Vatnajökullin jäätikön kansallispuistosta on yksi maailman upeimpia hiekkarantoja. Se on täysin musta. Suuret, sinivihreät aallot vyöryvät vulkaaniseen hiekkarantaan voimalla. Suurin osa Islannin vuorista on jäätikön aikanaan litistämiä eli huipulta tasaisia. Stokksnesissa on kuitenkin erilaista: kohti taivaita kurottavat teräväreunaiset vuorenrinteet korostavat aution rannan mystistä tunnelmaa. Kun seisoo ranta mereen päin, mustan hiekkarannan takaa pilkistää valkoinen kupoli: pala Vatnajökullin jäätikköä. Kauneimmillaan tämäkin musta ranta on auringonlaskun tai -nousun aikaan. Stokksnes sijaitsee muutaman kilometrin päässä Islannin kiertävästä ykköstiestä.

Kysyttävää Islannin-matkailusta? Kommenttiboksi on avoinna.

The post 10 x matkavinkki Islantiin appeared first on Satu Rämö.