islanninhevosvaellus Archives - Satu Rämö

Säpäkällä islanninhevosvaelluksella vuoristossa

Satu Rämö — Tue, 10 Nov 2020 09:48:42 +0000

Vuorossa toiveaihe eli islanninhevosvaelluksella Islannissa! Osallistuin tälle retkelle muutama vuosi sitten. Pohjois-Islannin vuoristoon suuntautunut reissu kesti kolme päivää ja mukana oli noin kymmenen ratsukon ryhmä. Haastavien vuoristo-olosuhteiden takia ryhmäkoko oli pieni eikä mukana kulkenut vapaita hevosia.

Kuuluu pahaenteinen lusahdus. Hevosen takapää notkahtaa melkein metrin verran alaspäin. Ratsuni jää takajaloistaan kiinni löysään mutaan ja hölmistyy retken saamasta oudosta käänteestä. Se alkaa heitellä päätään puolelta toiselle ja hirnua. Tartun tyngästä harjasta kiinni molemmin käsin ja puserran itseni kiinni satulaan.

”Áfram, áfram!”. Eteenpäin, eteenpäin! Hitsi kun pelottaa.

Kannustan hevostani pohkeilla eteenpäin ja annan sille löysiä ohjia. Kuuluu mahtava törähdys ja takapää irtoaa mutaliejusta, ratsu hypähtää muutaman voimakkaan laukka-askeleen eteenpäin. Hevosen pysähtyessä irrotan otteeni harjasta ja korjaan jalustinten asentoa. Olemme tukevasti vihreällä nurmella.

Huh. Olipas yllättävän pehmeä kohta.

Muut kiertävät kosteikon kauempaa ja suuntaavat ylemmäs kohti vuorenrinnettä. Mutakylvyn saanut ratsuni ei ole äskeisestä enää moksiskaan. Perässä tulijoita odotellessaan se työntää päänsä pusikkoon ja alkaa rouskuttaa heinää. Islanninhevosvaelluksella on ihanaa! Välillä jännittää niin pirusti, ja yhtäkkiä olen täydellisen rentoutunut.

Paksu, hölskyvä kalapulla

Tällä noin 80 kilometrin mittaisella islanninhevosvaelluksella kuljetaan Pohjois-Islannin pienestä Grenivíkin kalastajakylästä kohti Atlanttiin työntyvää Fjördurin niemimaata. Reitillä ei ole autoteitä tai mitään palveluita. Vaelluspolku kulkee ylös ja alas vuortenrinteitä, jokien yli, laaksojen pohjalla ja läpi möykkyisten niittyjen. Yövymme sähköttömässä erämaamajassa meren rannalla. Juomavesi saadaan lähteestä. Hevosia varten meillä on matkassa mukana kannettava laidun eli pari kerää lankaa ja akulla toimiva sähköpaimen.

Kymmenhenkisen matkaporukkamme ruoat on pakattu kantohevosen selkään. Kantohevosta sanotaan Islannissa trússiksi, mutta me olemme ryhmän kesken ristineet sen Kalapullaksi, sillä kaiken muun lisäksi hevosen selkään sidotussa säkissä kulkee viisi kiloa koljasta valmistettuja kalapullia. Hevonen rytmikkäästi puolelta toiselle keikkuvine eväsreppuineen näyttää takaa katsottuna suurelta superpallolta.

Kun kosteikosta ja parin matalan joen ylikahlauksesta on selvitty, pääsemme parin kilometrin mittaiselle hiekkasuoralle. Nyt kiihdytetään vauhtia tölttiin!

Laaksossa ei lisäksemme hengitä kuin linnut, vuoristossa piilottelevat napaketut ja lampaat.

Nelitahtisen töltin tahdissa on mukava ratsastaa pitkiä matkoja. Vastoin yleistä luuloa kaikki islanninhevoset eivät askella tölttäämällä. Ne eivät välttämättä osaa. Mutta tämä ratsu osaa. Pieni pidätys ohjista, painopiste taakse ja vähän pohkeita, ja hevoseni lähtee tasaiseen tölttiin.

Islanninhevosvaelluksella kaukana muista, erämaassa

On helppo ymmärtää, miksi Islantiin tullaan ratsastamaan kaukaakin. Maastot ovat henkeäsalpaavan hienot. Me olemme kulkeneet ensimmäisen ratsastuspäivämme aikana jylhässä vuoristossa, vehreissä laaksoissa, ylittäneet kirkasvetisiä puroja ja ihailleet pieniä vesiputouksia. Siellä täällä niittykukkien ja heinätuppojen välissä näkyy pieniä lumikasoja muistuttamassa islantilaisen kesän lyhyydestä.

Islanninhevonen on pieni mutta vahva ja varmajalkainen ratsu. Hevosella pääsee paikkoihin, mihin autoilla ei ole mitään asiaa: rannoille, kapeisiin laaksoihin, vuorten huipuille. Vaellus islanninhevosella tekee kunniaa maan historialle: Islanti asutettiin 800-luvulla hevosten avulla. Viikingit saapuivat Norjasta aluksillaan mukanaan hevoset ja muut kotieläimet. Yli tuhannen vuoden ajan ainoa tapa kulkea saaren eri osien välillä oli hevonen.

Islannissa asuu noin 360 000 ihmistä. Harvaan asutussa maassa riittää lääniä seikkailla keskellä rikkumatonta luonnonrauhaa, jos tietää, minne mennä. Luontomatkailijoille sanoisin, että kannattaa ajaa pois Reykjavikista, varata matkaan ainakin viikko ja suunnata Etelä-Islannin sijaan saaren itä- ja pohjoisosiin tai länsivuonoille.

Jos sinua kiinnostaa pitkä islanninhevosvaellus vapaan hevoslauman kanssa, tsekkaa tämä juttuni: Islanninhevosvaellus vapaan lauman kanssa kysymyksiä&vastauksia

Lounas nurmikolla istuen

Ratsastuspäivä on puolivälissä. Nyt kieli keskelle suuta. Edessä on päivän jyrkin osuus. Meidän pitää ylittää vuori, jonka toisella puolella odottaa yöpaikkamme, Atlantin rannalle pystytetty sähkötöntä erämaamaja. Pudotus alaspäin ei ole pystysuora, mutta pirullisen jyrkkä se on. Polku on hädin tuskin puoli metriä leveä.

Maisemat ovat tälläkin islanninhevosvaelluksella hurmaavan kauniit, jos niitä vain uskaltaisi katsoa. Varmajalkaisille issikalle tällainen polku on puistokävelyä. Korkeanpaikankammoisena pidän kuitenkin oman katseeni visusti hevosen korvien välissä näkyvällä polulla.

Jyrkimmän osuuden jäädessä taakse annan katseeni kiertää. Noin kilometrin korkeuteen nousevat tummanharmaat jylhät vuoret muuttuvat ylöspäin mentäessä valkoiseksi. Huipuilta lumet eivät sula koskaan. Kirkkaat purot halkovat vehreitä laaksoja. Kauempana horisontissa näkyy suunnaton Atlantin valtameri.

Pysähdymme autioituneen turvemajan raunioille pitämään evästaukoa. Poistamme hevosilta turparemmit ja annamme niiden laiduntaa. Talon jämien edessä oleva kyltti kertoo, että tila autioitui 1940-luvun lopussa. Sen jälkeen täällä on ollut hiljaista. Nyt laaksossa ei lisäksemme hengitä kuin linnut, vuoristossa piilottelevat napaketut ja lampaat.

Kymmenhenkisen matkaporukkamme ruoat on pakattu kantohevosen selkään.

Kaivamme satulalaukuista aamulla voitelemamme kerrosvoileivät ja trippimehut. Povitaskussani olen säilönyt jälkiruoaksi pehmennyttä suklaalevyä. Juuri nyt se maistuu todella, todella hyvältä.

Tämän alueen nimi on Trölladalur eli trollien laakso. Trollit ovat islantilaisista kansantarinoista tuttuja jättiläisiä, jotka asuttivat maailmankaikkeutta, ennen kuin maapallo syntyi.

Vanhojen uskomusten mukaan Islannissa vuorten sisällä asuu edelleen trolleja, mutta ne liikkuvat ulkona vain öisin. Jos auringonsäteet tavoittavat trollin, se muuttuu kiveksi. Trollitarinoilla on selitetty Islannin omalaatuista maisemaa. Mitä muutakaan omituisen muotoiset laavamuodostelmat voisivat olla kuin vuorenpeikkoja, jotka eivät kunnioittaneet annettua kotiintuloaikaa?

Yksinkertaisuus on luksusta

Erämaamökin ovi narahtaa, kun astumme sisään viimeisten joukossa. Ratsastajien mukanaan tuoma hevosten haju sekoittuu hellalla kuumenevien kalapullien tuoksuun. Pirttipöydällä lepattavat kynttilät luovat tilaan rauhallisen tunnelman. Ja rauhallista täällä onkin. Atlantin aallot iskevät parinkymmenen metrin päässä rantaan. Jossain kaukana määkii lammas. Islanninhevosvaelluksella kenelläkään ei ole kiire minnekään.

Tässä hetkessä kaikki on niin kaunista ja ihanaa. Tämä retki on seikkailu, jossa modernin maailman ihmiset ovat palanneet nauttimaan yksinkertaisista asioista: kaasuliedellä lämmitetyistä eineskalapullista, vuoristolähteestä kannetusta vedestä ja lempeästä tuulesta, joka kuivaa mökin terassille ripustetut hikiset ratsastusvarusteet. Sekin tuntuu hienolta, että mökinovi natisee joka avauskerralla äänekkäästi.

Vaelluspolku kulkee ylös ja alas vuortenrinteitä, jokien yli, laaksojen pohjalla ja läpi möykkyisten niittyjen.

Edessä on vielä kaksi täydellistä matkapäivää. Huomenna teemme rauhallisen vaelluksen merenrannalle ja käymme katsomassa läheisen mäen huipulla olevaa järveä, jonka pohjaan on kuulemma uponnut trolli. Viimeisenä ratsastuspäivänä palaamme kotiin ja silloin hevoset saavat päättää vauhdin. Jos maastoretkemme päättyy kuten tällaiset maastovaellukset ovat aikaisemminkin päättyneet, palaamme kotitallille harjat ja hiukset putkella. Retken jälkeen hevoset pääsevät lepäämään laitumelle. Me ratsastajat pulahdamme Grenivíkin kylän uimalan kuumavesialtaaseen rentouttamaan reissun rasittamia lihaksia.

Islanninhevosvaelluksella Islannissa – muutama tallivinkki

Islannissa on älytön määrä hevostalleja ja islanninhevosvaelluksella voi käydä melkein missä päin tahansa maata. Osa talleista on pieniä, osa isoja, osassa on paljon erilaisia päiväretkiä ja täsmälliset aikataulut, joissain paikoissa on vain muutama ratsu ja retkelle lähdetään ilman sen suurempia aikatauluja. Aloittelijoille sopivat lyhyet päiväretket (hinnat alkaen noin 50 €/h). Sellaisia järjestävät muun muassa www.laxnes.is, www.rtsi.is, www.eldhestar.is ja www.solhestar.is.

Isot matkailijatallit www.eldhestar.is ja www.ishestar.is järjestävät hevosmatkoja tunnin kävelylenkeistä yli viikon mittaisiin maastoseikkailuihin (alkaen noin 2 000 €/viikko). Jutussa kuvatun retkelle vei www.polarhestar.is.

Ratsastusvälineiden tuontirajoitukset Islantiin

Islanninhevonen on elänyt vuosisatoja eristyksessä ja on siksi äärimmäisen pöpöherkkä. Islantiin ei saa tuoda juuri mitään hevostavaraa.

Kokonaan kiellettyjä ovat käytetyt satulat, suitset, ratsupiiskat, satulahuovat, ratsastushanskat ja käytetyt täysnahkaiset/-mokkaiset chapsit ja puolichapsit.

Ratsastusvaatteet ja -jalkineet pitää pestä pesukoneessa tai viedä kuivapesuun ennen Islantiin saapumista. Jos pesu kone- tai kuivapesu ei ole mahdollinen, tee näin:

Huuhdo vaatteet/kengät vedessä, jossa on tiskiainetta. Anna kuivua.
Ruiskuta vaatteet suihkupulloon tehdyllä 1 %:n Virkon S-liuoksella (eli 10 g Virkon S:ää vesilitraa kohti). Virkon S on desinfiointiaine, jota saa useimmista apteekeista.
Älä käytä varusteita noin viiteen päivään ennen Islannin-matkaasi.
Katso ajankohtaiset tuontirajoitukset ja putsausohjeet Islannin terveysviranomaisen sivuilta.

Kysymyksiä? Kommenttiboksi on auki ja Instastakin tavoittaa!

Jutun kuvat on otettu eri aikoina, mutta kaikki paikat ovat samalta reitiltä. Jutusta on julkaistu osia aikaisemmin Retki-lehdessä (muistaakseni vuonna 2017). Kuvat on ottanut Björgvin Hilmarsson.

The post Säpäkällä islanninhevosvaelluksella vuoristossa appeared first on Satu Rämö.

Issikkavaellus ja varusteet

Satu Rämö — Wed, 18 Jul 2018 21:13:00 +0000

Issikkavaellus ja varusteet – mitä pitää ottaa mukaan, mikä on turhaa, mitä ainakaan ei kannata jättää pakkaamatta laukkuun?

Takana on mielettömän upea issikkavaellus Koillis-Islannin maastoissa. Kuuden päivän aikana ratsastimme yli 200 kilometriä pitkin autiota rannikkoa, vehreitä laaksoja, mutaisia mäkiä ja mutkaisia hiekkateitä. Oli niiiiiiin hienoa, että sitä on melkein hankala sanoiksi pukea. Kunhan olen vähän sulatellut kaikkea tapahtunutta, kirjoitan reissusta aikanaan oma postauksensa. Mutta nyt ihan ensin pieni katsaus aiheeseen issikkavaellus ja varusteet. Muutamat ovat nimittäin kyselleet, mitä tällaiselle muutaman päivän mittaiselle issikkavaellukselle kannattaa pakata mukaan. Tässäpä siis omat käytännön vinkkini.

Aurinkoisena kesäpäivänä hevosretkellä. Vähemmästäkin hymyilyttäisi. Hihii. Jihaa!

Ratsastusvarusteet Islantiin: älä tuo näitä

Islanti on saari keskellä aavaa merta. Saari on eristyksessä muusta maailmasta ja siksi paikallisilla issikoilla ei juuri ole vastustuskykyä vaikkapa Euroopassa melko viattomia hevosnuhia vastaan. Tavallinen nuha voi olla islantilaiselle issikalle kuolemaksi. Siksi tänne saarelle ei saa tuoda esimerkiksi mitään käytettyjä hevos- tai ratsastusvarusteita puhdistamatta niitä kunnolla. Osaa varusteista – kuten käytettyjä ratsastushanskoja – ei saa tuoda ollenkaan, vaikka ne olisi miten hyvin desinfioitu. Olen kirjoittanut hevostavaroiden tuontirajoituksista jutun Tripsterin Islanti-matkaoppaaseen; juttu löytyy tuosta oheisesta linkistä.

Issikkavaellus ja varusteet: alusvaatteet

Siten ne varusteet, mitä pitää tuoda mukana. Aloitetaan ihan alusta eli alusvaatteista. Pitkillä maastolenkeillä on syytä olla todella hyvät ja tukevat urheilurintsikat. Satsaa siis näihin. Useamman päivän mittaisella reissulla kannattaa ottaa mukaan vähintään kolmet, sillä hikiset on kiva vaihtaa uusiin ja puhtaisiin. Jos rinnat ovat isohkot, kannattaa miettiä, onko ekstratuelle tarvetta. Ravin tahdissa hyppivät tissit on nimittäin melko epämielyttävän tuntuista. Yksi hyvä tapa hillitä rintojen pomppimista ratsastaessa on käyttää niin sanottua rintateippiä eli rintojen päälle tulevaa tukevaa, joustavaa ja noin kymmenisen senttiä leveää Boobuddy-joustonauhaa, jonka voi tarrasäädöllä kiristää sopivan tiukaksi. Sen voi kiinnittää joku urheilupusakan tai -liivien päälle tai liivien alle. Se toimii tukena ratsastuksen lisäksi myös muissa liikuntaharrastuksissa.

Alushousuissa kannattaaa muistaa mukavuus. Olen huomannut, että parhaiten toimivat niin sanotut mummokalsarit, eli korkeavyötäröiset ja hieman pitkälahkeiset puuvillapikkarit, jotka ovat vähän löysät. Liian tiukat kiristävät ja stringit, jos ne vähääkään hankaavat, tuntuvat muutaman tunnin satulassa istumisen jälkeen kammottavilta jalassa. Kireistä urheilushortsialushousuista en tykkää, koska ne alkavat helposti kiristää herkistä paikoista.

Jos on herkkä takamus, saattaa satulan hankaaminen saada aikaan kipeitä kohtia. Pehmustetut ratsastusalushousut suojaavat naisten herkkiä paikkoja satulan hankaamiselta. Jos tämä vaiva on sinullekin tuttu, kannattaa miettiä saumattomien pehmustettettujen ratsastuspikkareidenhankintaa. Vastaavia alkkareita löytyy miehillekin tuosta samasta hevosaiheisesta verkkokaupasta.

Issikkavaellus ja varusteet – jalkaosasto. Vaellussukat, vaelluskengät ja kompressio”pintelit”. Erinomainen kombo pitkille maastoratsastuslenkeille.

Alusvaatteiden päälle puen Islannissa lähes joka säällä pitkähihaisen alusasukerraston. Suosin villaa tai villasekotteita, koska ne pysyvät pidempään raikkaampina ja puhtaantuoksuisina kuin tekokuituiset alusasut. Tykkään käyttää muun muassa Ruskovillan silkkivillasekoitteesta valmistettuja pitkiä kalsareita ja aluspaitaa.

Sitten sukat ja pintelit eli kompressio”sukat”. Ohuehkot villaiset mutta elastaania sisältävät vaellussukat toimivat hyvin myös ratsastussukkina. Ne pitävät jalat lämpimänä, vaikka kengät vähän hörppäisivätkin kosteutta vaikka jokea ylittäessä. Ne eivät paina eivätkä purista. Elastaani tekee niistä kuitenkin jämäkät jalkaterän ympärille eikä sukka mene makkaralle.

Tänä kesänä olen käyttänyt vaelluksilla kompressiosukkia (sukanvarsia eli pohkeenpuristajia eli siis pinteleiksiköhän näitä pitäisi kutsua). Ne ovat täydelliset pitkien kalsareiden ja sukkien alla. Jos housunlahje hinaantuu ratsastaessa ylöspäin, tukisukkalahje pitää pohjelihan piilossa ja lämpimänä. Se lisää ratsastusmukavuutta ja vähentää hankaumien syntymistä. Aivan mahtava varuste etenkin pitkille ratsastusvaelluksille! Tällaisia pohkeenpuristimia saa varmasti kaikista laajemman valikoiman urheiluvarustekaupoista. Ratsastusliikkeet myyvät myös erityisiä ratsastussukkia, joissa yhdistyy vaellussukan ja tuollaisen kompressiopintelin ominaisuudet. Minä tykkään kuitenkin pitää ne erillään, sillä käytän vaellussukkia myös tavallisilla kävelyvaelluksilla ja noita kompressiolahkeita esimerkisi lenkillä ja crossfitissä laatikkohyppypäivinä.

Seuraavaksi päällikerros eli ratsastushousut ja villapaita. Kehuin näitä Fjällrävenin vaellustrikoita taivaisiinalkukesästä, ja nyt kun olen käyttänyt niitä joka päivä myös pitkällä hevosvaelluksella, en voi kuin jatkaa hehkutusta. Kerrassaan upeat ratsastushousut! Saumat eivät paina, materiaali joustaa ja pohje- ja pyllypaikat suojaavat housuja satulan rasitukselta ja tuovat lisää kitkaa istuntaan. Vaellustrikoot yhdessä pitkien kalsareiden kanssa pitävät tuulen loitolla ja antavat suojaa tihkusadetta vastaan. Ja niitä molempiahan Islannin säässä riittää. Leveä vyötärönauha lisää housujen istumismukavuutta satulassa. Kännykkä ja pari eväspatukkaa mahtuu housujen reisitaskuihin ongelmitta.

Vaellustrikoot ja ratsastushousut samassa setissä.

Islantilainen villapaita eli lopapeysa on luottovaatteeni Islannin luonnossa. Ratsastaessa se riittää pitkähihaisen kalsaripaidan päällä, jos ei tuule todella kovaa ja sada. Se pitää lämpimänä, mutta ei tee olosta tukalan kuumaa. Se kestää pienen kosteuden ja on helppo puhdistaa roikottamalla paitaa illalla ulkona muutama tunti. Ilman lopapeysaa en lähde Reykjavíkin ulkopuolelle.

Issikkavaellukselle hyvät kengät

Ratsastuskenkiä ja -saappaita on monenlaisia ja vaihtoehtoja on runsaasti. Minä suosin maastoratsastuksessa tavallisia vaelluskenkiä. Ne pitävät kosteutta eli ovat hyvä kaveri jokien ylityksillä. Ne ovat tukevat ja lämpimät. Kenkien kanssa on turvallista puljata hevoseten kanssa, koska kova kärki suojaa mahdollisilta varpaille astumiselta. Leveä vaelluskenkä voi tietysti jäädä sutjakkaa ratsastussaapasta helpommin kiinni jalustimeen, mutta jos maastossa käyttää turvajalustimia, ei vaelluskengän käyttö ratsastuskenkänä ole mitenkään ongelmallista. Tykkään vaelluskenkien monikäyttöisyydestä: jokaista ulkoiluharrastusta varten kun ei välttämättä tarvita erillisiä kenkiä.

Muista VPE, niin jaksat etkä jäädy. Villapaita, Proteiinipatukka ja Energiageeli.

Entä kun sataa? Issikkavaellus ja märän kelin varusteet

Lopulta se viimeinen kerros eli sateen ja tuulen pitävät kuorivaatteet. Märät vaatteet saavat olon tuntumaan kylmältä ja vievät nautinnon ulkoilusta ja ratsastamisesta. Koska Islannissa sataa aika usein, ovat hyvät sadevaatteet todella oleellinen osa pukeutumista. Käytän kevyellä sadesäällä vedenkestävää takkia. Esimerkiksi tälläista ympäristöystävällistä Mamaliten sadetakkia (se toimii raskaustakin lisäksi myös ihan tavallisena ulkoilutakkina) tai vähän hevimpää goretex-takkia, josta kerroin esimerkiksi Islannin pakkausvinkit -jutussa.

Jos sataa rankasti eli kaatamalla – eli siten kuin Islannissa useimmiten sataa – kannattaa vetäistä niskaan hevostallin omat sadevaatteet/-haalarit. Jokainen maastoretkiä järjestävä talli tarjoaa ainakin täällä Islannissa asiakkailleen paksut ja panssarimaiset sadevaatteet. Minäkin pidin tällä tänään päättyneellä retkellä mukana hevostilan omia sadehousuja ja -takkia, mutta niitä ei onneksi tarvinnut vetää ylle kuin kerran.

Lopuksi: Ne pienet muistettavat asiat

Sitten on kaikki se pikkusälä. Vaikka Islanissa on kesäisinkin aika viileää, aurinko paistaa voimakkaasti. Aurinkorasvaa täytyy siis laittaa naamaan joka aamu etenkin näin kesäaikan. Taskuun kannattaa varata evästä; suklaata, pähkinöitä, proteiinipatukoita ja miksei myös suomalaisia Sinni-energiashotteja. Itse ainakin tykkään niiden tarjoamasta energiasta ja raikkaasta mausta. Vesipulloksi on hyvä hankkia joku pieni, esimerkiksi parin desin suuruinen muovinen mehupullo, joka mahtuu sutjakkaasti takin taskuun. Siitä kannattaa juoda aina mahdollisuuden tullen. Ratsastus on rankkaa urheilua eli vettä täytyy juoda tarpeeksi. Nestehukka päänsärkyineen on inhottava seuralainen ja se voi yllättää nopeastikin.

Tällä sadeasulla selviää säästä kuin säästä. Se on panssari, joka ei päästä läpi ei niin yhtään mitään.

Pätevät, paksut nahkaiset tai muuten sopivan kitkaiset ratsastushanskat on oltava mukana myös kesällä: hanskattomalle ohjat voivat tehdä sormiin muutaman tunnin nykimisen jälkeen hyvin kipeät rakot. Vaikka hanskat olisivat hyvät, kannattaa silti pakata mukaan myös rakkolaastareita. Ne ovat hyviä nimettömän ja keskisormen väliselle ihoalueelle, jos ohja pääsee hankaamaan haavan.

Tuubihuiveja minulla on käytössä aina kaksi: toista pidän kaulalla, josta voin vetäistä sen suun ja nenän eteen esimerkiksi silloin, kun ylitämme vetistä jokialuetta, missä on paljon kärpäsiä. Toinen tuubihuiveista toimii hattuna. Se on sopivan ohut kypärän alle ja suojaa korvia tuulelta. Islannissa ei ole hyttysiä, mutta pikkuisia ärsyttäviä kärpäsiä riittää sisävesistöjen alueilla. Tämänkertaisella matkalla menimme paljon merenrantoja pitkin ja silloin kärpäset eivät haitanneet. Sisämaanretkille kärpässuoja on ehdoton. Useimmiten sellaisen saa tallilta lainaan – varmista kuitenkin asia etukäteen tallilta.

Yhteismajoituksia varten kannattaa ottaa mukaan korvatulpat (aina joku kuorsaa) ja silmille laitettavat suojat (kesäisin paistaa aurinko yölläkin).

Eikä koskaan, ikinä eikä missään tilanteessa saa ratsastaa ilman kypärää. Minä käytän aina tallilta lainaksi saataavaa kypärää, en omista omaa. Islannissa issikkatallit antavat ratsastajille aina lainaksi kypärän eikä sen lainaamisesta tarvitse maksaa erikseen. Kypärä ei saa hölskyä eikä toisaalta puristaa. Sopiva kypärä istuu tukevasti päähän, mutta ei paina.

Sitten vain hitokseen hyvää mieltä. Pitkä tukka takana ponnarilla ja elämän paras issikkareissu edessä. Hyviä ratsastusreissuja!

Lue myös:
Mitä pakata Islantiin luontomatkalle?
Issikkavaellus vapaan lauman kanssa Q&A – kysymyksiä ja vastauksia

The post Issikkavaellus ja varusteet appeared first on Satu Rämö.