Vihdoinkin saan päräyttää ilmoille tämän kauan hautomani jutun hattararetkeilystä ja jokapaikan retkeilyvaatteista.

Haluan puhua tavallisen ihmisen retkeilystä ja retkeilyvaatteista, jotka päällä voi seikkailla myös arjessa ja hienona leidinä kaupungilla. Mielestäni on tärkeä viesti, että retkeily kuuluu kaikille ja se on osa ihan tavallista arkea ja elämistä. Tämän ääneen sanominen on tärkeää siksi, että joskus retkeily mielletään himotelttailemiseksi, jäätikön yli hiihtämiseksi tai kokonaisvaltaiseksi elämäntavaksi, joka vaatii sherpan kestävyyttä ja kemistin materiaalitietämystä. Tottakai retkeily saa olla myös kaikkea sitä! Mutta en halua, että tuon himoretkeilijäkuvaston alle jää se ihana iso massa, joka tykkää vain ulkoilla ihan, noh, tavallisesti. Ei ole pakko olla sadan kilon painoista rinkkaa, joka sesonkiin uusia vaellusbuutseja ja kompassia. Retkeilyn rima matalalle, on mun mottoni retkeilyyn!

Parhaat retkeilyvaatteet ovat sellaisia, jotka kestävät aikaa, erilaisia lajeja ja taipuvat myös ihan tavalliseen arkikäyttöön.

Me ihmiset pohjoisessa, vaikkapa siellä Suomessa ja me täällä Islannissa, ollaan käsittämättömän onnekkaita, että luonto on aivan naapurissa. Se on meissä. Kesän aurinko ja leikatun nurmikon tuoksu, jalkojen alla rauhallisesti kumiseva metsäpolku, sirkuttavat linnut, aaltoja vastaanottavat järvien ja merien rannat. Islannissa basalttikalliot, Suomessa graniittia, meillä jäätiköt teillä järvet. Same same but vaikka erilainen. Asuu melkeinpä missä vain, voi mennä metsään, reippailemaan pururadalle, keittää nuotiopaikalla kahvit, hilppaista niitylle, kiivetä kallioille tai kävellä läheiseen pöpelikköön katsomaan, kun paju heiluu tuulessa.

Retkeily on pieni suuri seikkailu, joka puhdistaa aivojen kovelevyt, tuo seuraavalle yölle tiiviimmät unet ja tuntuu kropassa hyvältä isovarpaassa asti. Retkeily kaikille, rima alas ja ulos nauttimaan! Ja kuvan avotulet, jos jäitte miettimään. Suomessa avotulen teko maa-alueella maastossa ei kuulu jokamiehenoikeuksiin. Täällä Islannissa saa meren rantaan pistää pienen avotulen (tässä oli jotain senttimetrirajoituksia), ja meillä oli maanomistajan lupa.

Retkeily kuuluu kaikille, myös meille hattararetkeilijöille!

Minä itse nautin eniten hattararetkeilystä. Siitä, että mennään päiväksi ulos peuhaamaan, syödään paljon ja herkullisia eväitä, keitetään kahvia ja kaivetaan taskusta puoliksi syöty suklaalevy. Joskus on kivaa vain loikoilla tunti kallioilla. Sitten on päiviä, kun ulkona erilaisia polkuja tallatessa kuluu kokonainen päivä ja lounas, välipala ja illallinen ovat kaasukeittimellä lämmitetty hodari sinapilla, kuivatulla sipulilla, majoneesilla ja ketsupilla. Olen välillä reipas ja urheilen, mutta vapaa-ajalla ulkona usein myös laiska ja mukavuudenhaluinen.

Tämän kevään ja alkaneen kesän aikana on tullut kokeiltua monenlaista retkeilyä. Olemme seikkailleet perheen kanssa lähiseudulla täällä Islannin Länsivuonoilla, minä olen aloitin maastojuoksutreenit paikallisten naisten kanssa ja toukokuulle asti kävin hiihtämässä auratuilla laduilla. Hiihtäminen oli mukavan leppoista hitaalla vauhdilla. Maastojuoksulenkki polulla on ollut pitkään aikaan työläintä läähätystä ylämäessä. Aivan hirveää, mutta onneksi lyhytaikaista. Jokainen lenkki on päätynyt autuaaseen lepoon kiven päällä istuen ja ihmetellen miten kivaa onkaan, kun tuska on lyhyt ja palkinto ihanan pitkä. Jeijj! Retkeily on meidän perheessä ollut myös sitä, että muu perhe on kiipeillyt kalliolla ja minä maannut niityllä kahvitermarin vieressä kirjaa lukemassa.

Mitä matalammalla kynnyksellä tulee lähdettyä ulos, sitä useammin sinne tulee mentyä. Ja sitä enemmän saa nautintoa elämään.

Parhaat retkeilyvaatteet: takki

Retkeily ei vaadi jokaiseen tilanteeseen eri varusteita. Valitsin tähän juttuun hartaudella muutaman sellaisen retkeilyvaatteen, jotka toimivat ulkoiluvaatteina, näyttävät pirun hyviltä ja jotka on mahdollisimman vastuullisesti valmistettu. Ja jos nyt saan vähän juoruilla, niin ei ole kyllä mitään hassumpaa kuin uudesta lajista kiinnostunut ihminen, joka ilmestyy ensimmäiselle kokoontumiskerralle auton takakontti täynnä varusteita, joiden käyttötarkoitus ei ole hänelle itselleen selvillä. Lol. Viime viikonloppuna tuli hotellilomalla vastaan muutama henkisesti keski-ikäistynyt pariskunta, jotka olivat päättäneet aloittaa uuden harrastuksen, vuoristohiihdon. Porche-autojen takakontit pullistelivat kaikennäköistä uutta hiihtämiseen liittyvää kamaa monen tuhannen euron edestä, mutta monot eivät sopineet siteisiin, hanskat olivat unohtuneet kotiin ja suksien alle tulevat skinit olivat liian isot. Jepsulis. Käytiin sitten haalimassa naapurustossa asuvilta hiihtopummeilta heille kamaa lainaan.

Noh, aiheenahan oli parhaat retkeilyvaatteet, joten ystävällismieleninen juoruilu sikseen. Aloitetaan siitä vihreästä! Iik! Eli takista, joka on vilahdellut viime aikoina Instani puolella ja monet ovatkin kyselleet, että helou-helou mikä juttu tämä takki on! No nyt tulee dataa. Tämä on Sastan Aava-takki. Ja tämä on ihan s**tanan hyvä takki. Ugh. Nurmeksesta lähtöisin oleva Sasta on suomalainen ulkoiluvaatevalmistaja, joka on tehnyt kestäviä ulko- ja metsästysvaatteita yli viisikymmentä vuotta. Heidän ydinajatuksensa resonoi vahvasti ja lopulta sinetöi omankin päätökseni: Emme viilaa grammoja, vaan teemme kestäviä ja teknisiä vaatteita tilanteisiin. Spot on!

Scandinavian Outdoor on ainoa kokonaan suomalaisessa omistuksessa oleva retkeilyvarusteiden ja -vaatteiden myymäläketju ja verkkokauppa. Yritys täytti tänä vuonna 50 vuotta ja teki juhlavuoden kunniaksi yhteisen malliston perinteikkään Sastan kanssa. Tuo mallisto on myynnissä vain SO:n liikkeissä ja verkkokaupassa ja tämä Aava-takki on osa sitä juhlamallistoa. Yhteistyö on hurraahuuto suomalaiselle retkeilyalalle. Kyllä meillä osataan! Tämä hyvin istuva sammaleenvihreä Aava-takki on väljemmän mitoituksen mallistosta eli kokoja löytyy kokonumeroon 50 asti ja isompiakin kokoja on kuulemma tulossa. Näissä kuvissa minulla on päällä takki koossa 38, ja sen istuvuus on ihan mahtava.

Kangas on yhdistelmä puuvillaa ja polyesteriä. Puuvilla on tietysti luomua. Retkeilyvaatteissa polyesteri on yleinen materiaali, koska se on kestävä kuitu ja retkeilyvaatteen pitää kestää hankausta, iskuja ja kiven päällä istuskelua. Sasta käyttää onneksi kierrätyspolyesteria eli vaatetuotannossa ei lisätä muovin määrää maailmaan vaan tuutataan olemassaolevaa jatkokäyttöön. Mahtavaa!

Kangas on käsitelty parafiinilla, jotta takki suojaisi hyvin tuulelta. Ja kyllä kuulkaa näin on. Meidän nuotiosta sammui yhdellä retkellä tuli kun pohjoisesta alkoi kunnolla puhaltaa, mutta tämä takki päällä ei tullut kylmä. Nikwaxin vesipohjaisella, ympäristöystävällisellä ja biohajoavalla vahakäsittelyllä kankaasta on tehty vettähylkivää. Eli ihan pieni sade ei tule tästä läpi.

Sastan Aava hengittää. Ei tule haikatessa kuuma, eikä tauoilla kylmä. Olen päässyt testaamaan takkia kaupungilla kaatosateessa, kun vaakatasossa roiskunut vesi yllätti yhdellä kauppareissulla. Häippäsin kahvilaan, laitoin takin naulakkoon ja kas: puoli tuntia myöhemmin vaate oli aivan kuiva. Hämmentävä materiaali, joka on yhtä aika rouhean paksu, mutta käyttäytyy kuin ohut.

Takissa on kolme taskua kaikelle tarpeelliselle, hihansuissa napakat tarrat ja hupun lipasta saa taivuttamalla hyvän suojan. Kaiken muun lisäksi tämä on ihan hiton hyvännäköinen. Käytän sitä arjessa, pienissä häissä ja kaupunkitakkina. Olen vaeltanut se päällä, juossut ja pyörinyt nurmikolla. Ensi talvena se saa näyttää toimivuutensa hiihtoladulla: pistän villapaidan alle, niin tämä käy kuulemma myös talviolosuhteissa. Bloggaajakollega Elsalla on näppinsä pelissä Aava-takin suunnittelussa ja koska meillä on aika samanlaiset ajatukset retkeilystä, en ihmettele yhtään että lopputuloksesta tuli näin toimiva. Elsan blogista löytyy juttua myös saman sarjan housuista, kannattaa klikata juttuun, siellä on enemmän juttua tämän malliston materiaalista ja kokomitoituksesta.

Tyylikkäät vaellustrikoot sopivat himotreeneihin ja kahvilaan

Kun listalle laitetaan parhaat retkeilyvaatteet, siellä on oltava myös yhdet hyvät vaellustrikoot. Koska tykkään valtavan paljon vaellustrikoista eli sellaisista paksuista legginseistä, jotka istuvat hyvin, joutavat liikkeissä ja joiden kangas on kuitenkin tarpeeksi kestävää, että ei ihan ensimmäisestä kallion raapaisusta tule reikää pehvaan. Ja ne näyttää päällä aika kivoilta! Haglöfsin vaellustrikoot Fjell Hybrid Tights Women ovat olleet kovassa käytössä tämän kevään. Nämä päällä olen aloitellut myös polkujuoksuharrastustani.

Samoissa byysissa olen tehnyt parit crossfit-treenit, käynyt lenkillä ja ulkoillut lasten kanssa. Vahvan ei-liukkaan kankaan ja hyvän istuvuuden vuoksi nämä tulevat mukaan myös myöhäiskesän issikkavellukselle. Erityiskivaa on sekin, että tämäkin vaate sopii ihan tavalliseen arkikäyttöön. Kun näihin hosuihin yhdistää skarpin mustan poolopaidan, olen enemmän city proof kuin Kirsti Paakkanen. Tai no, ehkä melkein. Minulla on näistä housuista koko M.

Vaellustrikoot eivät pidä tuulta tai vettä, ja meillä päin riittää välillä molempia. Jos ei mene ulos sadekuuron aikaan tai kovalla tuulella, saa odotella eteisessä aika pitkään. Joten minulla on nyt kaapissani vaellustrikoiden lisäksi joustavat paksummat vaellushousut. Haglöfsin Rugged Flex Pants naisten housumalli on varmaankin paras tukevamman kankaan ulkoiluhousu, mitä olen kokeillut. Nämä venyvät (jesss!!!), pitävät navakankin tuulen, suojaavat sateelta ja näyttävät törkeän kivoilta päällä.

Joten jos olet kuten minä eli lyhytjalkainen ja omaat muuhun kroppaan nähden hiukan massiivisemmat reidet ja pehvan, näiden housujen mitoitus on aivan pörfekt. Kerrankin ulkoiluhousut, joiden lahkeet eivät ole kymmenen senttiä liian pitkät ja jää ryppyrullalle kengän päälle. Huomasin, että Scandinavian Outdoorin verkkokaupassa housujen ostaneet ovat kehuneet täsmälleen samaa havaintoa: suomalaiselle sporttivartalolle täydellistä mitoitusta. Näitä housuja saa kolmessa eri värissä. Minä halusin nämä oranssiin menevät, koska ne mielestäni sopivat niin hitsin hyvin yhteen vihreän takin kanssa. Näistä housuista mulla on koko 38 ja alle mahtuu villakerrasto.

Jos tarvitset vain yhdet ulkoiluhousut ja pohdit legginsien ja housujen välillä, mieti, mihin käyttötarkoitukseen housuja haet. Vaellusleggarit on täydelliset vaellushousut lämpimille keleille ja vaihtelevaan liikuntaan. Jos tiedossa on säännöllisiä ulkoilulenkkejä vuoden ympäri (säännöllistä ulkona juoksemista, koiran lenkittämistä, työmatkapyöräilyä…), päätyisin paksumpaan vaihtoehtoon eli noihin joustaviin Flex Pants -ulkoiluhousuihin.

Vaellus-, lenkkeily- ja ulkoilukengät 3-in-1

Epäilen, että leveäjalkaisuus on karjalainen tunnusmerkki siinä missä hätäily, nopeiden lähtöjen kellottaminen ja riuskat ranteet. Ja minullahan on ne kaikki. Lähes jokainen juoksukenkä kuluu puhki päkiän kohdalta noin vuoden käytön jälkeen. Kyse ei voi olla liian aktiivisesta käytöstä, koska vetelen sellaisia 6-8 kilsan mittaisia reilun tunnin kestäviä pyrähdyksiä. Tällä kertaa oli siis jälleen etsinnässä leveälestiset ja kestävät ulkoilukengät, jotka soveltuisivat kesäisille vaelluspoluille, juoksulenkille, kävelylenkille ja arkitossuiksi kauppareissulle.

Näillä spekseillä lähdin haravoimaan. Kyselin maastojuoksua harrastavilta kavereiltani mielipiteiltä, vuoristo-opaspuolisolta pumppasin tietoa erilaisista materiaaleista, huhuilin leveäjalkaisten kokemuksia hyvistä kengistä. Katselin Youtube-videoita ja luin netistä juttuja. Päätin, että nämä ne sitten ovat: North Facen vedenpitävät maastokengät. Ja iloikseni voin kertoa, että nämä olivat ihan nappivalinta. Vuoden päästä selviää kestävyys, mutta tähän mennessä tiedän, että nämä ovat lenkkarit, jotka ihan oikeasti pitävät vettä!! Parilla polkujuoksutreenikerralla painelimme purojen yli ja lumien sulamisvesistä löllerön mutapellon poikki. Koska märkä ei noussut nilkkaan asti, jalkani pysyivät kuivina. Kengät tuntuivat painavilta, koska ne olivat imeneet itseensä paljon vettä, mutta vaellussukka kengän sisällä pysyi rutikuivana. Ihmeellistä.

North Facen maastokengissä on karkea pohja, eli näillä pystyy vaeltamaan kesäaikaan vaativammassakin maastossa. Kallioillakaan ei jalan ote lipsu. Kun olimme puolisoni kanssa parisuhdeviikonloppulomalla, hän lähti lauantaipäiväksi hiihtämään ja minä painelin nämä jalassa 12 kilometrin mittaiselle retkelle hotellin vieressä olevien nyppylöiden rinteillä mutkitteleville poluille. Kolmen tunnin vaellus ei tuntunut jalkapohjissa lainkaan; kengät ovat todella paljon kevyemmät kuin isot nilkkavartiset vaelluskengät, ne pitävät vettä eikä niissä väsy jalkapohja. Jos joidenkin kenkien kanssa kuvittelisi menevänsä nukkumaan, ne olisivat nämä. Kengät eivät ole mitkään ohuet ja megakevyet lirpakejuoksutossut, eli mitään satasen sprittejä urheilukentällä en lähtisi nämä jalassa treenaamaan.

Kun ostaa hyvät kengät, kannattaa vilkaista myös sukkakoriin. Hyvien ulkoilukenkien kokemuksen pilaa, jos vetää jalkaan hienot nilkkasukat tai tennissukat. Hyvä vaellussukka ei paina eikä purista, se tuntuu jalassa mukavalta eikä hiosta. Suomalaisen sukkavalmistajan Teseman vaellussukat ovat 80 % merinovillaa, ja ne valmistetaan Nurmeksen tehtaalla. Huomasin, että näistä sukista tuli paremmin istuvat ensimmäisen pesun jälkeen. Eli ei kannata pelästyä sukkien saapuessa niiden isoa kokoa; sukat tosiaan kutistuvat ekassa pesussa yhden koon verran. Ostin lapsille saman valmistajan vaellussukkia, ja ne ovat toimineet yhtä hyvin, myös ihan tavallisina arkisukkina.

Tähän loppuun vielä oodi ulkoilulle ja retkiseikkailuille. Se on runo Kyllikki Villan kirjasta Ei eilistä, ei huomista (Like):

Minun turvani:
tilapäistyöt vaihtelu rahapulan sietäminen
ne ovat näettekös
turva vakinaista virkaa
työaikaa
ja rutiinia vastaan

Kyllikki Villa

Fak the rutiini, nyt lähdetään kaikki retkelle!

Kuvat: Björgvin Hilmarsson

The post Parhaat retkeilyvaatteet – turva rutiinia vastaan appeared first on Satu Rämö.