• Koronan jälkeiseen keväturheiluun

    Mainos Scandinavian Outdoor + alekoodi

    Juuri kun kevätaurinko alkoi näyttäytyä ja lumet sulaa, toukokuun Naisten kymppi -tapahtuma lähestyä ja kotikylän auratut hiihtolenkit pidentyä…sain sen samperin k-viruksen. Sairastin tosi lievenä: ääni meni viskibassoksi, yskitti ja väsytti hieman. Suurimpana oireena ääretön ketutus.

    Pääsin siis oikeasti tosi vähällä. Samalla tiesin, että vaikka toivuin nopeasti, urheilemaan ei ole mitään asiaa, vaikka olo levossa tuntuisikin ihan normaalilta. Terve urheilija -sivustolla on hyvä ohje treenaamisen jatkamisesta koronan jälkeen (kiitos lukijat, kun vinkkasitte minulle tästä!), jota olen seurannut. Saan tämän viikonlopun sunnuntaina tehdä 15 minuutin mittaisen treenin. Siitä se sitten taas lähtee. Aion nyt seurata näitä ohjeita, kun en paremmastakaan tiedä. Sitä paitsi huomasin, kuinka liian monilla saman sairastaneilla kavereilla tuli pahoinvointia, päänsärkyä ja muuta öllötystä ekojen lenkkien tai hiihtotreenien jälkeen, kun lepotauko sairastamisen jälkeen oli jäänyt liian lyhyeksi. Yritän nyt olla järkevä ja pitää sen tauon niin pitkään kuin tarve vaatii.

    Kevään treeni- ja ulkoilukamat odottavat valmiina eteisen naulakossa. Ehdin käyttää näitä seuraavaksi esittelemiäni noin kuukauden, ennen kuin sairaus iski. Superriemukasta, jos saan sunnuntaina taas vetäistä tämän takin päälle, lenkkarit tai monot jalkaan ja hengittää ulkona liikkuessa raikasta ilmaa sen sallitun 15 minuuttia.

    Tämän viikonlopun sunnuntaihin eli 3.4. asti kaikki nämä tässä jutussa esiteltävät vaatteet ja muut Scandinavian Outdoorin vaatteet ovat 20 % alessa etukoodilla satuelsa.

    Joustava ja tyköistuva urheilutakki välikausien ulkoiluun – täykkäri aikuisten välikausitakki!

    Ihan ekana haluan kehua tätä karkinväristä urheilutakkia. Halti Pallas II W Strech on sentyylinen takki, joita olen nähnyt meidän eteisessä useammankin kappaleen – mutta vain lasten koossa. Lapsilla vaatteiden funktionaalisuus, mukavuus ja säänkestävyys korostuvat. Olen kaivannut aikuiselle jotain samankaltaista. Sellaista kaikenlaiset pihaleikit kestävää ja kivannäköistä takkia ja tässä se nyt taitaa olla: joustava, hyvin säätä kestävä ja liikkeisiin mukautuva aikuisten välikausitakki.

    Urheilutakiksi tämä on yllättävän mukava päällä, koska se joustaa! Perinteiset verkkatakitkin kyllä joustaa, mutta ne eivät pidä tuulta tai sadetta. Tämä pitää tuulen ja hennosti vettä (mutta ei siis ole kuoritakki kaatosateeseen) ja joustaa päällä kuin kuminauha. Pintamateriaali hengittää, eli raikasta ilmaa pääsee sisään, ja hiki siirtyy pois iholta. Takin sisämateriaali tuntuu mukavalta ihoa vasten, joten kesän t-paitakeleillekin tämä käy kaveriksi.

    Mä tykkään urheilutakeissa kirkkaista väreistä. (Etenkin tästä syystä: jos eksyn, tulen löydetyksi.) Valitsin vaalean sinivihreän. Tätä saa myös keltaisena. Takkia löytyy myös rauhallisemmissa väreissä eli mustana ja tummansinisenä. Mun takki on koossa 40. Tätä samaa takkia saa myös isommissa numeroissa, Elsalla on tästä koko 50.

    Huppu on napakka, hihansuut samoin. Takki on melko tyköistuvaa mallia. Ei tämä mikään tiimalasi ole, mutta ei suora pötkökään. Mä en tykkää yhtään, jos takin helma kinnaa urheillessa edes pikkuisen (se ei saa nousta lantiolta vyörärölle senttiäkään). Ja koska mulla on yläosaa leveämpi alaosa, otin takista koon 40, vaikka 38 sopisi vyötärön kohdalta. Nyt tämän takin alle mahtuu hyvin yksi urheiluvillapaita, jolloin se sopii hyvin viileämpiin keleihin keväthangille ja ulkona kävelyyn ja lenkkeilyyn. Ilmojen lämmetessä vaihdan alle lyhythihaisen, kesän myötä hihattoman. Sitten taas syksyllä ohut villakerros alle, minkä ansiosta takilla pärjää lenkkipoluilla lumentuloon ja talveen asti. Suomen kesässsä tämä saattaa olla liian kuuma, mutta meillä päin tarvitaan pitkähihaista välillä heinäkuussakin.

    Pyllystä hyvin istuvat, ohuet ja kestävät vaellustrikoot

    Fjällräven mullisti aikanaan mun käsityksen vaellustrikoista. Ostin nämä ekat Abiskon trikoot neljä vuotta sitten. Niitä saa Scandinavian Outdoorista edelleen (tämä malli, ja niistäkin on 20 prossan ale alekoodilla satuelsa). Jumbe, nuo housut ovat nähneet enemmän pakaroita kuin taksin takaistuin viimeisten vuosien aikana. Aivan loistavat vaelluksille, ratsastukseen ja yleiseen ulkoiluun. Tuo muutaman vuoden käytössä ollut malli on kuitenkin vähän liian paksu lenkille ja hikiurheiluun. Oli hauska huomata, että Fjällrävenin Abisko-housujen uusimman mallin: Trekking Pro. Nämä ovat tismalleen samalla tavalla hyvät kuin tuo paksumman kankaan malli, paitsi että näissä kangas on vähän ohuempi ja fiilis enemmän leggarimainen. Ovat siis vilpoisammat päällä ja taipuvat paremmin lenkkeilyyn, juoksuun ja vaikka sisäliikuntaan (olen käyttänyt näitä punttiksellakin). Tykkään kummastakin Abisko-mallista hurjan paljon, käyttötarkoitus ratkaisee, kumpi on parempi. Näissä Trekking Pro -trikoissa en lähtisi ratsastamaan ainakaan pitkiä retkivaelluksia, sillä housut ovat pinnalta liukkaammat kuin nuo ”vanhat Abiskot” ja housuissa on hyvä olla vähän ”grippiä” etenkin mäkisessä maastossa. Mulla on näistä molemmista Abiskoista koko M.

    Plussaa korkeasta vyötäröstä, eli nämä ei lähde valumaan alaspäin vaan pitävät paketin hyvin kasassa. (Niin – miksi kaikissa urheiluleggareissa ei ole korkeaa vyötäröä??).

    Kangasvahvikkeet polvien ja takapuolen kohdalla pidentävät käyttöikää ja suojaavat ulkona liikkuessa.

    Molemmissa sivuissa on kaksi ison älypuhelimen mentävää taskua. Taskuissa ei ole vetoketjua, mutta ne ovat syvät. A4-nippu ei siellä pysy mutta esim. avain, puhelin, litteä juomapullo kulkee hyvin reisilihasten vieressä mukana.

    Trekking Pro -housujen lahkeiden pituus 7/8 on kaltaiselleni lyhyehkölle (163,5 cm) täyspitkä, eli ei mene nilkasta kasaan nämä housut. Lahje on jätetty hieman vajaaksi, jotta nämä ovat mukavat vaelluskenkien ja vaelluslenkkareiden kanssa. Jos omat sääret ovat pitkät ja tulee lenkkeiltyä paljon pusikoissa, kannattaa urheilusukkia valitessa ottaa pitkävartiset sukat.

    Käy muuten tsekkaamassa myös Elsan postaus, hänellä on esittelyssä tämän saman takin isommat koot ja Halti Pallas II plus -housut. Mun ja Elsan SOS-viikonloppu on täällä taas, eli sunnuntaihin 3.4. asti saat 20 % pois kaikista Scandinavian Outdoorin vaatteista (nettikaupasta ja myymälöistä) etukoodilla satuelsa.

    Kuvat otti Björgvin Hilmarsson

  • Sunnuntai on siskopäivä

    On siis sunnuntai. Meillä se on siskopäivä. Sunnuntaisin on aina siskopäivä. Tämä on jännä, liikuttava ja hirveän tärkeä juttu. Ja ennen kaikkea: tämä on siskojen oma juttu, meistä vanhemmista ei kumpikaan ole osallistunut tämän ideoimiseen. Tässä päivässä jotenkin niin kovin kauniisti konkretisoituu se, kuinka tärkeitä ihmisiä sisarukset toisilleen ovat – ilman meitä vanhempiakin. He ovat kaksistaan keskenään jotain, johon meillä muilla ei ole pääsyä.

    lasten talvi vaatteet

    Siskopäivää vietetään joka sunnuntai. Se alkaa yleensä jo lauantai-iltana; sisarukset nukkuvat silloin samassa huoneessa pikkusiskon mennessä isosiskon lattialle patjamajoitukseen. He heräävät yhtä aikaa aamulla, katsovat aamun lastenohjelmat ja menevät kaksin laittamaan itselleen aamupalaa (aivan ehdottomasti on parempi, että aikuiset eivät ole häiritsemässä kananmunanpaistoa vaan mieluummin esim. nukkumassa – kuinka huomaavaista!). Sen jälkeen toteutetaan isosiskon suunnittelemaa ohjelmaa. Isosisko antaa yleensä kaksi vaihtoehtoa, joista pikkis saa valita. Mennäänkö eväiden kanssa kävelylle lumivallille vai jätskille huoltoasemalle. Otetaanko mukaan kaakaot vai mehua?

    Yleensä päivään kuuluu myös yksi isosiskon pikkikselle tekemä yllätysohjelmanumero. Tänään sunnuntaina se on elokuviin meno. Kylän leffateatterissa näytetään jotain kaniaiheista animaatioelokuvaa ja isosisko pyysi minua varaamaan heille sinne liput. Tietysti hoidin homman. Isosisko pakkasi reppuun karkkia, popcornia ja mehut – ne ovat yllätyksen yllätys, jotka kaivetaan esiin sitten kun sali pimenee ja leffa alkaa. En kestä miten ihanaa!

    Ohjelma päättyy lukuläksyjen tekemiseen (sunnuntaisin isosisko kuuntelee pikkiksen 15 minuutin mittaisen lukuläksyn ja toisinpäin) ja pianon soittamiseen (maanantaina on molemmilla pianotunti – hyvä että he harjoittelevat yhdessä koska meistä aikuisista ei kumpikaan harmiksemme ymmärrä niistä nuoteista mitään). Päivällisen jälkeen siskopäivä on ohi, ja otetaan hapuilevia haaveita seuraavan viikon siskopäivän ohjelmaan. Tarkenisikohan ensi viikolla jo rannalla?

    Tähän rituaaliin liittyy muutamia sääntöjä. Sunnuntaisin kummallakaan ei ole lupa leikkiä muiden kanssa. Kylällä aika moni jo tietääkin ettei tule meille sunnuntaina hakemaan kaveria leikkimään, koska niillä on se siskopäivä. Jos joskus on joku viikonloppumeno eli ei olla esimerkiksi kotona, siskopäivää ei siirretä seuraavaan päivään. Se jää välistä ja sitä vietetään sitten viikon kuluttua. Tämä on selkeästi sunnuntaipäivän juttuja. Ja ennen kaikkea kotijuttu. Siskopäivä liittyy kotiin, sitä ei voi toteuttaa yökylässä tai esimerkiksi ulkomaanmatkalla tai mökillä.

    Meillä on vietetty tätä siskopäivää nyt noin pari vuotta ja aina sunnuntaisin. Aina heidän kahden ideoimana ja tekemänä. Valitettavasti en voi kerätä tästä mahtavasta ideasta mitään kiitosta itselleni. Roolini on nyt vai ihailla kauempaa ja tilailla leffalippuja.

    Nauvo haukiburgerit

    Minua on tottakai kamalasti kiinnostanut, mistä idea tähän ihanaan juttuun on alunperin tullut. Kysyin asiaa joku aika sitten esikoiselta. Hän oli vähän aikaa hiljaa ja rypisteli nenäänsä kuten hän aina miettiessään tekee. Ei hän kuulemma ollut ihan varma, mistä se idea tuli päähän. Se tuli vain. Jostain! Ehkä joskus silloin kun hän luki Heinähattua ja Vilttitossua, tai ehkä se oli sittenkin Annelia ja Onnelia. Tai ehkä se ajatus tuli jostain Elinan ja Sofian kirjasta, jota hän selaili. (Lukeminen, kirjat, ah ja jee! Täällä on muuten juttu lasten omista äänikirjavinkeistä.)

    Jossain oli siis tarina, jossa seikkaili joku mieleenpainuva kaverus- tai sisaruspari. Joka pääsi yhdessä seikkailuihin ja söi salaisia karkkieväitä repussa pimeässä elokuvateatterissa…

    Ja kas. Se olikin totta. Ihan yhtä totta kuin se, että omassa vanhemmuudessa on tultu tällaiseen kohtaan, jossa vanhemmuus ei ole enää pelkkää hengissä pitämistä, pelastuslaitostoimintaa ja ovien availua. Nyt minä puolestani pääsen kurkkaamaan paikkoihin ja juttuihin, joita en osannut itse kuvitella olevan edes olemassa.