• Taitaisi vähän väsyttää

    Mä en meinannut kehdata julkaista tätä kirjoitusta. Olen hautonut tekstiä muutaman päivän, eikä se kehtaamisen tunne ole hirveästi päivien myötä vahvistunut. Miksi sitten painoin julkaise-nappulaa? Koska näistäkin fiiliksistä on välillä kiva puhua. Tuli sellainen avautumistarve-fiilis, että olisipa mukavaa jaapattaa hetki arjen tylymmistä puolista. Joten eiköhän aloiteta!

    millaista on asua islannissa muuttaa

    Juuh elikkäs. Pakko myöntää, että nyt alkaa olla aivot vähän maitohapoilla. Tämä on ollut semmoinen hirvittävän korkean sykkeen syksy. Lenkit olen vetänyt matalilla sykkeillä, mutta kaikki muu on tehty mittarit punaisella. Eikä oikeastaan edes vain syksyn ajan, vaan tämä hemmetin samperin vuosi on ollut samannlaista lentoa, sieltä ihanasta koronakeväästä alkaen.

    Työpäivät venyvät kymmentuntisiksi ja yli, hommat valuu viikonlopuille ja jos herään johonkin ääneen tai viereen kömpivän kuopuksen tuhinaan aamukolmen jälkeen, en enää saa unta. Aivoille on aamu, ja valot syttyvät toimistoon, vaikka makuuhuoneessa on vielä säkkipimeää. Aivan turha yrittää siinä ajatusmyrskyssä enää nukahtaa. Neljän tunnin yöunien jälkeen olen tietysti ihan romuna, joten käyn toimistolla tekemässä jotain ei-niin-paljon-ajattelua-vaativaa-työtä, tulen kotiin vetämään lounaan ja pariin tunnin päikyt puoliltapäivin. Tuo tauko pelastaa iltapäivän, mutta vaikeuttaa nukahtamista illalla. Ding-dong. Näitä unisekoiluja tulee pari kolme kertaa kuussa. Kun lapset lopettaa yöheräilyn, sitä huomaa vaeltelevansa aamuyön tunteina remonttiromun seassa olohuoneessa ihan vaan itsekseen.

    länsivuonot dynjandi vesiputous

    Eihän tämä tilanne tullut mitenkään yllätyksenä. Ihan hyvin tiedän, miksi ollaan nyt tässä missä ollaan ja miten tässä kävi näin. Tuli korona ja yhtäkkiä kaikki työt loppuivat ja muutamat asiakkaat jättivät laskut maksamatta. Kassakriisin kolkutellessa ovea ei auttanut kuin keksiä uutta myytävää, lähteä myymään ja toivoa parasta. Sekin kiritti, että samaan aikaan puolison, joka teki töitä matkailualalle, työt loppuivat. Ajattelin, että saatana sentään, tehdään nyt sitten kahden edestä töitä seuraava vuosi. Köyhäileen en rupee, ellei ole pakko. Jos kukaan ei osta mitään, mitä firmallani on myydä, sitten täytyisi miettiä homma uusiksi ja yrittää hakea vaikka työttömyystukea. Ajattelin, että myyntihousut jalkaan vaan, kyllä mä tähän pystyn, katsotaan vaikka.

    Ja pystyinhän mä.

    kaksikieliset lapset

    Aloin myydä ihan kreisinä kaikkea, mitä osaan ja sanoin kaikkeen joooooo. Ja yllätyin, kun ne kaikki tarjoukset menivät läpi. Osan kanssa pienellä vänkäämisellä, osa sukkana (jep, aika nostaa hintoja – en vain ole tänä vuonna ehtinyt edes kunnolla ajatella asiaa omalla kohdallani).Koko vuoden aikana taisi tulla kolme hylsyä. Yksi homma kaatui siihen, että asiakkaalla ei ollut rahaa. Toinen siihen, että olen Islannissa ja asiakas Suomessa. Kolmas siihen, että aikataulu oli järjetön jopa mulle.

    Kaveri kysyi pari viikkoa sitten, että kuinka paljon tänä vuonna tulee liikevaihtoa. Oli pakko vastata, ettei hajuakaan. Kun matkailuun liittyvät projektit tipahtivat pois paletista, loppuvuoden myynti notkahti noin 100 000 euroa. Se mitä sen jälkeen on tapahtunut – ei pienintäkään käryä. En ole ehtinyt katsoa. Olen vain tehnyt. Loppuviikosta kirjanpitäjäni soitti ja kertoi, että firmani saa veronpalautuksia, koska yritykseni on maksanut viime vuoden voittoon perustuen ennakkoon liikaa veroja. ”Tänä vuonna on tota laskutettavaa ollut vähemmän.”

    No niin kai, kun ne on kaikki viime kuukausien laskut on täällä mun järjestelmässä odottamassa sitä päivää, että ehtisin survoa ne laskutusjärjestelmään! Voi luoja, miten hölmö tilanne. Olkoonkin, että on tilapäinen. Kassakriisi se on sekin, että rahaa ei tule sisään, kun yrittäjä ei ehdi kirjoittaa laskuja.

    kaksikieliset lapset kasvatus

    Onhan näitä pitkiä työpäivä paiskittu ennenkin, mutta tässä tämänvuotisessa tilanteessa on väsyttävintä ollut järjetön määrä kaikkea uutta ja korona-ajan tuomat kaikki muutkin muutokset. Kaiken uuden, kuten noiden verkkokurssien, opetteluun meni toki aikaa, mutta enemmän verotti se uusien tekniikoiden ja sisällöntuotannon opettelu. Ei mulla ollut hajuakaan, miten joku verkkokurssi tehdään. Kuinka tehdä video, jossa on mukana esitys? Mikä mikki? Mihin se kiinnitetään? Miten videoita leikataan? Kuinka niihin lisätään tekstit? Piti pikkuhetki räveltää ja kokeilla. Koska eka kurssi myi täyteen parissa viikossa, piti tietysti tehdä lisää. Se että on kysyntää, mutta ei mitään myytävää, on minusta yhtä tyly tilanne kuin se, että on tarjontaa, mutta kukaan ei osta. Kettusen Hannen kanssa yhdessä tehty Myynninmurtajat osoitti taas sen, että vaikka on megadead ja aikaa puoli minuuttia, loistavan kollegan kanssa kaikki onnistuu paljon paremmin, mitä uskalsi odottaa.

    Olin aikatauluttanut tälle vuodelle viiden (!!) kirjan ilmestymisen. Vuoden mutseista tehtiin äänikirjat, Unelmaduunarin tilipäivä kirjoitettiin Valtarin Hannen kanssa käytännössä viime vuoden puolella ja kollegani Mirjamin kanssa tekemäni Kynä-kirja ja sen harjoituskirja syntyivät omalta osaltani tämän vuoden alussa. Sitten aloitin sen seuraavan Islanti-kirjan kirjoittamisen, jonka käsiksen eka versio on kahta viikkoa vaille valmis. En ole suuruudenhullu, tai ainakin luulen että en ole. Enhän mä olisi ikipäivänä ottanut tällaisia kirjoitusurakoita, jos olisin etukäteen tiennyt, millainen vuosi tästä kaiken kaikkiaan tulee. Kirjoittaminen on hemmetin kivaa, joten siitä pitäisi pystyä nauttimaan ja siihen, että siitä pystyy nauttimaan, tarvitaan vähän enemmän aikaa kuin nyt. Onneksi käsis käsitellään vasta ensi vuoden puolella ja silloin mulla on aikaa. (Juu-u, ihan oikeasti!). Jos kustantaja luet tätä, niin eipä stressiä; homma on hanskassa ja dedis pitää 😀

    satu islannissa

    Ei tässä kirjoituksessa ollut oikeastaan mitään sen isompaa pointtia, kuin että olisi tämän vuoden voinut varmaan fiksumminkin vetää. Polttaa enemmän rauhoittavia tuoksukynttilöitä eikä kynttilää molemmista päistä plus sulattaa liekinheittimellä steariinia kynttilänkyljistä. Ois voinut joogata enemmän, nukkua paremmin ja laskuttaa vähemmän. Mutta mä nyt valitsin näin ja olen tyytyväinen, että tämä tuli tehtyä. Selvitty on ja vähän koville otti. Vielä olisi neljän viikon puristus edessä ja sitten tipahtaa meikäläisen kahvakuula, mutta toivottavasti ei varpaille.

    Ihanaa, että tämä 2020 on kohta ohi. En varmaan ole ainoa, joka ajattelee näin. Ja tiedän, että on monia, joille tämä vuosi on ollut vieläkin vaikeampi ja ihan oikeasti todella, todella vittumainen. Nämä omat ajankäyttöongelmani ja töiden alle hautautuminen ovat isossa kuvassa kuitenkin ihan kärpäsen ininää. Uskaltaiskohan sitä toivoa, että 2021 olisi piirun verran helpompi? Kyl se on!! Toivotaan, että kärpäsetkään eivät inise.

    Kuvat: Björgvin Hilmarsson

  • YEL on yrittäjän sosiaaliturva – ja halpa sellainen

    Mainos: Varma

    Nyt käsittelyssä yrittäjän sosiaaliturva. Yrittäjä, miksi kannattaa maksaa kunnon YEL? Myös sinun, ulkomailla reissaava läppäriyrittäjä!

    YEL on yrittäjän sosiaaliturva

    Olen ollut yrittäjänä noin kaksikymmentä vuotta. Kun lähdin tähän yhteistyöhön, en tajunnut millaisen pandoran lippaan tulinkaan avanneeksi. Syksyllä YEL eli siis yrittäjän eläkevakuutus nousi puheenaiheeksi omissa somekuplissani. Kun minä, Julia Thurén, Merja Mähkä ja Kettusen Hanne (yrittäjiä jossakin muodossa kaikki) aloimme jutella aiheesta seuraajiemme kanssa, huomasimme nopeasti, että yrittäjän sosiaaliturva jakoi mielipiteet kahtia. Inbokseihin alkoi sadella toisaalta kipakoita mutta myös kannustavia viestejä.

    Monet yrittäjät dissasivat YELiä. Mitä järkeä maksaa? Aseellinen ryöstö. Sijoitan mieluummin kuin maksan eläkkeisiin, joita en kuitenkaan koskaan saa.

    Sen sijaan monet taloushallinnon ammattilaiset, kirjanpitäjät, Kelan virkailijat ja eläkekäsittelijät (myös muiden kuin Varman, joka lähti meidän kanssa yhteistyöhön möyhimään YELiä) laittoivat paljon peukkuja ja sydämiä. Vihdoinkin joku puhuu tästä aiheesta myös positiivisesti.

    Olen kuullut paljon kritiikkiä YEListä, mutta en juurikaan sitä, miksi tämä on ihan helvetin hyvä asia. Nyt kuullaan!

    YEL paljonko kannattaa maksaa

    Mikä on YEL ja miksi sitä kannattaa maksaa?

    YEL on vakuutus. Se on yrittäjän sosiaaliturvan perusta.

    Suomessa yrittäjä määrittelee työtulonsa itse, ja siihen työtuloon perustuen yrittäjä sitten maksaa työeläkemaksut. Tuon työtulon perusteella karttuu yrittäjän eläke ja muodostuu sosiaaliturva.

    Suomessa yrittäjä ei siis maksa eläkemaksuja palkkansa suuruudesta, vaan yrittäjä määrittelee työtulon. Työtulon pitäisi vastata palkkaa, jota yrittäjän työstä pitäisi maksaa ulkopuoliselle työntekijälle. 

    Numerofaktat YEListä vuonna 2020:

    Työtulon alaraja on 7 958,99 euroa ja yläraja 180 750 euroa. YELin mukainen maksuprosentti on alle 53-vuotiaille ja 63-vuotta täyttäneille yrittäjille 24,10 prosenttia ja 53-62-vuotiaille 25,60 prosenttia. Aloittava yrittäjä saa 22 prosentin alennuksen YEL-maksuunsa ensimmäisten 48 kuukauden ajalta. Muista ottaa huomioon myös se, että yritys voi vähentää kaikki eläkekulut verotuksessa kustannuksina.

    Nämä numerot ovat sosiaali- ja terveysministeriön vahvistamia eivätkä ne vaihtele eläkeyhtiöittäin.

    Monimutkainen asia ei muutu yksinkertaiseksi arvaamalla jotain.

    Monet yrittäjät ovat ilmoittaneet työtulonsa alakanttiin, jotta YEL-maksut pysyisivät mahdollisimman pieninä.  YELin minittäminen voi olla hirvittävä virhe.  Käsittelin IG-tv-lähetyksessä minulle tulleita ”maksan minimi-YELin, koska…” -väitteitä yhdessä Varman YEL-ekspertin, asiakaspalvelupäällikkö Arja Iisakkalan kanssa. Katso tämä vajaan tunnin mittainen YLE-nyrkin IG-TV-lähetys, jos ajattelet näin:

    • On parempi sijoittaa itse, kuin maksaa YELiä.
    • On parempi maksaa minimi-YEL ja säästää,  koska ei kukaan eläkerahojani kuitenkaan peri.
    • Minulla on yksityiset vakuutukset, en tarvitse YELin tuomaa turvaa.
    • En luota eläkejärjestelmään.

    Miten YEL menee, jos asun tai työskentelen ulkomailla?

    Täällä Islannissa missä nyt asun, yrittäjän sosiaaliturva on rakennettu samalla mallilla. Yrittäjät maksavat pakolliset eläkemaksut, mutta sillä erolla että eläkemaksut maksetaan siitä samasta palkkasummasta, mistä tulovero maksetaan. Yksinkertaista. Ei ole erikseen työtuloa, on vain palkka. Täällä eläke- ja sosiaalivakuutusmaksut ovat hieman pienemmät kuin Suomessa, mutta tuloverotus sen sijaan on korkeampi (paitsi ihan superhyvätuloisilla).

    YEL maksut minimi vai ei

    Mä aloitin yrittäjyysurani Suomessa. Perustin toiminimen ja otin YELin. Vaikka en nyt asu enää Suomessa enkä ole Suomen sosiaaliturvajärjestelmässä, eivät ne aikanaan suomalaiseen systeemiin maksamani eläkkeet mene hukkaan. Minä hyödyn niistä sitten joskus. Ja hyödyn myös niistä eläkkeistä, mitä olen tänne Islantiin kerryttänyt.

    Ei siis ole järkevä perustelu olla maksamatta kunnollista YELiä, koska ”en mä kuitenkaan kymmenen vuoden päästä enää asu Suomessa”.

    Eivät ne eläkkeet sieltä minnekään häviä, vaikka sinä vaihtaisitkin asuinmaata. Suomessa ansaittu YEL-eläke tullaan aikanaan maksamaan riippumatta siitä, missä eläkkeensaaja asuu. Varmasta lisäksi muistutettiin – ja tätä mä en tiennyt entuudestaan – että jos Suomesta ulkomaille muuttanut sattuisi tulemaan työkyvyttömäksi viiden vuoden sisällä ulkomaille muutosta, työkyvyttömyyseläkkeessä säilyy oikeus tulevan ajan laskentaan. (Tuleva aika tarkoittaa siis sitä aikaa, jonka yrittäjä olisi ollut työelämässä ennen vanhuuseläkkeelle siirtymistään, ellei työkyvyttömyys olisi katkaissut hänen työuraansa.) Tästä voi olla erityistä hyötyä, jos ulkomailla ei ole ehtinyt kertyä vastaavaa turvaa. 

    YEL yrittäjän sosiaaliturva

    Entä jos asuu tai työskentelee välillä ulkomailla? Tai pysyvästi? Riippuu kohdemaasta ja pysyvyyden asteesta.

    EU/ETA-maiden ja Sveitsin alueella voi yrittäjä kuulua vain yhden maan sosiaaliturvaan kerrallaan ja lakisääteiset maksut – kuten tuo YEL – maksetaan vain yhteen paikkaan. Pääsääntöisesti sovelletaan työskentelymaan sosiaaliturvaa. Eli jos asut Tanskassa mutta teet töitä Suomessa, YEL-vakuutuksesi on Suomessa.

    Jos taas asut EU/ETA-maiden tai Sveitsin ulkopuolella, et voi kuulua YEL-vakuutuksen piiriin Suomessa, vaikka työskentelisit Suomessa.

    Suomella on sosiaaliturvasopimuksia muutamien maiden, kuten Kiinan ja Intian kanssa, nekin vaikuttavat YEL-tulkintaan.

    Jos olet epävarma siitä, minne sinun kuuluu YELit maksaa ja minkä maan sosiaaliturvaan kuulut omalla asuinmaa- ja työskentelymaakombollasi, tutustu tähän YEL ulkomaantyössä -tietopakettiin. Tuo Varman sivuilta löytyvä paketti on kattava. Ja jos kysyttävää jää, otat yhteyttä henkilökohtaisiin neuvojiin, heidän yhteystiedot löydät tuon infopaketin lopusta.

    YEL, sosiaaliturva, verotus, kirjanpito ja siihen päälle kansainväliset kuviot. Eivät nämä asiat totisesti ole helppoja saati yksinkertaisia. Ja juuri siksi ne pitää selvittää! Monimutkainen asia ei muutu yksinkertaiseksi arvaamalla jotain.

    YEL on yrittäjän sosiaaliturva

    YEL on hyvinvointiyhteiskunnan ponnistus. YEL on meidän yrittäjien sosiaaliturvan perusta. Se vaikuttaa sairauspäivärahoihin, vanhempainvapaisiin, työttömyysetuuksiin ja tapaturmavakuutuksen korvauksiin. Se kerryttää myös perhe-eläkettä ja sen työeläkekuntoutusosa auttaa, jos ei voi jostain syystä enää tehdä nykyistä työtä ja pitääkin vaihtaa ammattia.

    YEL liippaa myös työttömyysturvaa. Jos yrittäjä  liittyy yrittäjien työttömyyskassaan, Yrittäjäkassaan (kassaan voi muuten liittyä vain silloin, jos YEL-työtulo on vähintään 13 076 euroa vuodessa),  hän voi saada ansiosidonnaista työttömyyskorvausta, joka on sidoksissa – ta-daa – siihen työtuloon!!

    Monien YEL-kriitikoiden mielestä on paljon parempi idea sijoittaa itse ja maksaa YEL-minimiä. Koska eläkerahoja ei saa mukanaan hautaan ja sijoittamalla voi saada paljon enemmän itselle. Jep.

    YEL paljonko kannattaa maksaa ulkomaantyö

    Kyllä se on ihan mahdollista, että itselle voi jäädä YEL-minimi & itse sijoitan -kombolla  enemmän rahaa lopussa käteen, mutta se edellyttää että a) tienaa niin paljon että voi jatkuvasti laittaa paljon rahaa säästöön (tässä ei mikään 20 euroa kuussa indeksirahastoon riitä), b) pääomaa ei tarvitse syödä vaan omaisuutta voi kätsysti realisoida aina vain silloin kun omien sijoitusten arvostus on korkealla, c) ei sairastu vakavasti, d) ei kuole nuorena, e) kuolee go-go-vuosien aikaan ”saappaat jalassa” eli ilman vuosikausien sairastamista, f) ei joudu tapaturmaan ja työkyvyttömäksi.

    Kun yksi kaatuu, muut auttavat. Siinä on hyvinvointivaltion kirkkain ydin.

    YEL on vakuutus ja sillä on yhteiskunnan tuki. Vaikka maailmassa tapahtuisi ihan mitä tahansa, yrittäjä saa YEL-työtuloon perustuvan eläkkeen ja sosiaalituet. Jos joku työeläkeyhtiö menisi konkurssiin, muiden työeläkeyhtiöiden velvollisuus on ottaa hoitaakseen sen konkurssiin menneessä työeläkeyhtiössä vakuutettujen työntekijöiden ja yrittäjien eläkkeet. Näin kävi 1990-luvulla, kun työeläkeyhtiö Kansa meni konkurssiin.

    Riskejä tasataan kaikkien vakuutettujen kesken. Kun yksi kaatuu, muut auttavat. Siinä on hyvinvointivaltion kirkkain ydin.

    Seuraavaksi haluan kertoa kaksi esimerkkiä, jotka konkretisoivat sen, mihin kaikkeen YEL vaikuttaa.

    YEL tuo turvaa myös kuoleman kohdatessa

    YEL ei ole yrittäjän sosiaaliturva vain yrittäjälle itselleen vaan myös hänen perheelleen. Tämä on pointi, joka aika usein YEL-kritiikissä ohitetaan. YEL ei kartuta yrittäjän henkilökohtaista omaisuutta eli vaikka miten paljon on maksanut YEL-maksuja, niitä ei makseta kuolinpesälle. Mutta eipä sinne kuolinpesälle makseta myöskään sellaisia kotivakuutusmaksuja, joita on vuosikymmeniä maksettu ”turhaan”.  

    Mutta tämä on se, millä on väliä: YEL-vakuutus turvaa puolisolle jopa elinikäisen perhe-eläketurvan ja lapsille aina 18 ikävuoteen asti. Jos perheen elannosta huolehtinut yrittäjä on tienannut kymppitonnin kuussa mutta maksanut minimi-YELiä, lesken ja lasten saama perhe-eläke on muutaman hassun sata euroa kuussa. Perhe-eläke lasketaan YELin työtulon mukaan. Yrittäjällä on voinut olla henkivakuutus, joka tuo hetkellisen helpotuksen taloudelliseen tilanteeseen. Mutta jos yrittäjä kuolee vaikka kolmevitosena ja lapset ovat pieniä, ei se muutaman sadankaan tuhannen euron suuruinen henkivakuutus turvaa lesken ja lasten loppuelämää.

    Yrittäjän sosiaaliturva – case työkyvyttömyyseläke

    Oletetaan kaksi yrittäjää: Pera ja Mirkku. Pera on kampaaja, Mirkku on putkiasentaja. Molemmat ovat aloittaneet yrittäjinä 25-vuotiaina. Pera maksaa minimi YELiä koska hän sijoittaa mieluummin. Mirkku on asettanut työtulonsa 35 000 euroon ja maksaa siis YELin tästä summasta. 35 000 euron työtulo vastaa 2 916 euron palkkaa kuukaudessa ja YEL-minimi 663 euron palkkaa.

    Kun Pera ja Mirkku ovat 40-vuotiaita, he molemmat joutuvat niin vakavaan onnettomuuteen, että eivät voi enää jatkaa työelämässä. Molemmat joutuvat jäämään työkyvyttömyyseläkkeelle. Peralle on kertynyt omia säästöjä jo 50 000 €. Kun 50 000 euroa jakaa 30 vuodella, se tekee 1 600 euroa vuodessa eli muutaman satasen kuukaudessa. Eikä tähän summaan ole laskettu vielä edes verojen vaikutuksia. Jos sijoitukset ovat voitolla, voitoista pitää maksaa omaisuuksia realisoidessa verot.

    yrittäjän sosiaaliturva YEL

    Kävin tämän laskelman läpi Varman asiakaspalvelupäällikön Arja Iisakkalan kanssa.

    Mirkku on vakuuttanut itsensä 35 000 euron työtulolla. Hän saa työkyvyttömyyseläkkeenä noin 1 752 euroa kuukaudessa. Pera saa noin 399 euroa kuukaudessa. Pera voi saada tuon YEL-eläkkeen lisäksi Kelalta kansaneläkettä 491 euroa niin, että kokonaiseläke on 890 euroa kuukaudessa. Pera voisi hakea myös vaikka asumistukea, mutta ennen kuin sitä saa, hänen pitäisi syödä säästönsä.

    Jos YEL olisi älyttömän kallis (eli ylläpitäjälleen todella tuottava tuote), meillä olisi markkina pullollaan YELiä korvaavia vakuutuksia, joissa olisi sama yrittäjän sosiaaliturva kuin tässä systeemissä. Vaan eipä ole. Ei yhtäkään.

    Ja sitten vielä! Jos tuon Mirkulle ja Peralle tapahtuvan vakavan onnettomuuden perusteella maksettaisiin tapaturmakorvausta, olisi se Mirkulle 100 %:a YEL-työtulosta ensimmäisen vuoden aikana. Sen jälkeen työkyvyttömyyseläkkeenä 85 %:a YEL-työtulosta eli n. 2 479 euroa/kk ja vanhuuseläkkeenä 70 %:a työtulosta eli 2 041 euroa/kk. Kun taas Pera saisi ensimmäisenä vuonna tapaturmapäivärahaa 663 €/kk, tapaturmaeläkkeenä 530 euroa/kk ja vanhuuseläkkeenä 464 euroa/kk

    Jos olet yrittäjä, mieti tämä YEL-juttu kunnolla. Kysy niiltä, jotka tietävät. Esimerkiksi omalta työeläkevakuuttajaltasi. Jos olet Varman asiakas – tai ajattelit ryhtyä Varman asiakkaaksi – löydät täältä seuraavat YEL-askelmerkit.

    Ja vielä tähän loppuun yksi hyvä ajatus. Markkinataloushan toimii niin, että jos jossain on kiinnostava tilaisuus tehdä rahaa, sinne syntyy kilpailua. Jos YEL olisi älyttömän kallis (eli ylläpitäjälleen todella tuottava tuote), meillä olisi markkina pullollaan YELiä korvaavia vakuutuksia, joissa olisi sama yrittäjän sosiaaliturva kuin tässä systeemissä. Vaan eipä ole. Ei yhtäkään.