Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
  • Skaalataan mummot!

    Kaupallinen yhteistyö: Myssyfarmi

    Nyt kaupallistetaan suomalainen käsityö! Mä olen tällainen yrittäjähenkinen muija. Ei minusta kyllä mitään EK:n mannekiinia saa koskaan, enkä taivu mihinkään keski-ikäisten yrittäjien keskivertoverkostojen hangaroundiksi. Sellainen hikinen yrittäjyyspuhe, tarina yrittäjistä suurina maailman sankareina, ei yksinkertaisesti vain yhtään natsaa.

    Olen yrittäjähenkinen, mutta sillä tavalla, hmm, sisältölähtöisesti. Sytyn työjutuissa siitä, kun joku tekee jotain niin hyvin, että se saa muut innostettua siihen mukaan. Kun joku poimii poimimista odottaneen idean, jota kukaan muu ei vielä ole hoksannut siinä roikkumassa. Ja kun joku jalostaa sitä eteenpäin ja pistää hommaan julmetusti hikeä ja työtä. Siinä voi tapahtua hienoja juttuja!

    Tällaista minä arvostan:

    Yrityksellä pitää olla hyvä missio. Siis se tehtävä, mitä yritys haluaa olemassaolonsa kautta toteuttaa. Jos joku haluaa tehdä vain rahaa, mittari värähtää miinukselle. Ei siinä, ettäkö en pitäisi rahasta. Todellakin pidän! Mutta ei mikään bisnes ikinä menesty, jos tavoitteena on vain tehdä massia. Ei sellainen vetoa kuluttajiin tai herätä luottamusta yhteistyökumppaneissa. Ja molempia tarvitaan, jos halutaan rakentaa tuottoisa bisnes, joka ei kaadu ensimmäiseen tuulenpuuskaan. Mission on pakko olla jotain ylevää, jotain enemmän kuin se ”tuotamme osakkeenomistajillemme arvoa”.

    Strategiankin pitää pelittää. Strategia voi sanana tuntua vähän hähmäiseltä, mutta oikeastaan kyse on vain juoksutyylistä eli siitä, miten päästään maaliin. Kun joku keksii täydellisen tavan toteuttaa sitä yrityksen missiota ja asetettuun päämäärään pyrkimistä, hän tulee tehneeksi hyvän strategian. Strategiaa toteuttamalla tehdään se tulos, joka tarkoittaa myös rahaa.

    Hyvä porukka! Tämä on tärkeämpääkin tärkeämpi. Jos on keskiverto idea mutta loistava tiimi tekemässä, lopputulos voi olla timanttia. Jos on loistava idea mutta laimea tiimi, lopputulos ei koskaan voi olla kovinkaan hyvä.
    Suomessa on paljon sellaisia yrityksiä, jotka sujahtavat tuollaisten raamien sisään. Yksi niistä on Myssyfarmi, pöytyäläinen design-yritys, jonka tuotteita ette ole voineet olla huomaamatta, jos olette silmäilleet tätä blogiani tai instaani vähän pidempään. Kun kysyin Instan storyssa ihan mielenkiinnosta kerran, minä minusta tulee ensimmäisenä mieleen, todella moni vastasi Myssyfarmin pipot. Olin otettu!
    Olen kulkenut Myssyt päässä jo monta vuotta, kesäkuukausien ulkopuolella lähes joka päivä. Myssyt ovat olleet kirjojeni kansissa, lehtijutuissa, telkkahaastatteluissa, instakuvissa ja täällä blogissa ihan vain siksi, koska todella tykkään näissä kaikesta. Ulkonäöstä, tuotannosta, ajatuksesta tuotteen takana, tyypeistä yrityksen takana.
    Tässä firmassa kolahtaa kohdalleen niin moni asia.

    Ensinnäkin Myssyfarmi on tehnyt kaiken ihan eri tavalla kuin perinteiset muotibrändit. Myssyfarmissa on jotain samaa kuin ruotsalaisessa kauramaitoyritys Oatlyssä. Oatly tuli alalle tekemällä kaiken isosti ja aivan eri tavalla kuin muut ennen heitä.

    Ensinnäkin jo se on tapa toimia toisin, että näillä tuotteilla on elinikäinen takuu. Ei ole mallistoja, jotka vaihtuvat 15 kertaa vuodessa. Ei tule ongelmaa, että pitäisi hankkia uusi päähine kun edellinen ”meni muodista”, ”siihen tuli reikä”, ”se kulahti”.
    Myssyfarmi ei minun mielestäni yritä tehdä luksusta vaan ainutlaatuisuutta. Maailma muuttuu ja yhä harvempaa kiinnostaa joku laukku tai huivi sen takia, että siinä on jonkun kaikkien kalliiksi tietämän merkin logo. Sellaisen hankkiminen alkaa olla jo jopa vähän noloa. Et sitten muuta käyttöä rahoille keksinyt? Kun kaikilla alkaa olla jo kaikkea ja maailma täyttyy muutenkin paskaan, on paljon erityisempää ja tavoiteltavampaa olla ainutlaatuinen kuin luksus. Myssyfarmi tekee lampaanvillasta päähineitä ja jokainen päähine on pikkuisen erilainen – siis täysin uniikki – koska se neulotaan käsin.
    Ja kuka ne myssyt tekee? Pöytyäläiset mummot, tietysti!

    Aikoina, jolloin vaatteiden tuotanto-olosuhteet aiheestakin nousevat puheenaiheiksi, tulee muotibrändi, joka tekee kaiken täysin läpinäkyvästi. Ei ole mitenkään epätavallista, että kalliilla hinnalla merkkivaatekaupassa myytävä pusero on tehty vaikeasti valvottavissa olosuhteissa kaukaisissa tuotantolaitoksissa siten, että puseron hiha on ommeltu Intiassa, nappi kiinnitetty Kiinassa ja viimeistely Puolassa ja sitten se on kuljetettu veroetujen kautta vielä jonkun ylimääräisen maan kautta ennen tukkuun, varastoon ja lopulta myymälään päätymistä. Hirmu vaikeahan sellaista tuotantoketjua yksittäisen kuluttajan on seurata.

    Halpavaateketjuilla on niin järjetön määrä mallistoja joka vuosi, että iso osa vaatteista, joita sieltä ostetaan, päätyy vähän käytettynä kaatopaikalle. Tai suoraan laputettuna tuhottavaksi, koska rekissä tarvitaan jo tilaa seuraavalle, varaston ovella kolkuttavalle mallistolle.

    Myssyfarmi ei vie tuotantoa ulkomaille vaan se tuo pöytyäläiset mummot ostoskeskuksiin. Tapasin myssymummoja sattumalta Suomen reissulla Stockmannilla, kun kävelin matkalla palaveriin ostarin ohitse. Olin matkalla tekemään haastattelua Akateemisen kahvilaan, kun näin tuttuja tyyppejä Stockan ykköskerroksessa. Siellä mummot istuivat sohvalla neulomassa myssyjä ja kiinnittämässä niihin tupsuja. Tarjolla oli ohikulkijoille puuroa, karjalanpiirakoita ja maitoa lasipulloissa. Tuotannon tuominen iholle suoraan maaseudulta on niin hyvä promootiokeino, että melkein harmittaa, että en keksinyt sitä itse.

    Start-up-yrittäjyyden yhteydessä puhutaan usein bisneksen ”skaalautumisesta”, eli yrityksen kyvystä operoida isommilla tuotantomäärillä ilman, että sen tarvitsee lisätä resursseja eli esimerkiksi palkata uusia työntekijöitä tuottaakseen lisää.

    Myssyfarmi tekee myssyt käsin, eli skaalautumista ei sillä tavalla voi tapahtua kuin vaikkapa mobiilipeleissä, mutta mummotyövoimaa voi silti ”monistaa”. Tällä hetkellä Myssyfarmi työllistää noin 40 eläkeläismummoa ja halukkaita neulojiksi on odotuslistoilla kymmeniä. Nykyinen väestön ikärakenne on Myssyfarmi puolella: väestö vanhenee ja suuret ikäluokat ovat eläköitymässä vauhdilla. Moni mummo ja vaari haluaa osa-aikatyötä, jota voi tehdä silloin kuin itselle sopii ja ennen kaikkea siksi, että saa mielekästä tekemistä hyvässä porukassa. Neulojien työssä on siis myös sosiaalisen hyvinvoinnin näkökulma.

    Myssy on sellainen tuote, joka on helppo myydä. Logistiikkakulut ovat tälle vaatteelle varsin alhaiset. Vain viisi prosenttia verkossa myydyistä Myssyistä palautetaan väärän koon takia. Vaatealan verkkokaupoissa prosentit ovat yleensä todella paljon suurempia. Esimerkiksi Zalando on kertonut noin 50 prosentin palautusasteesta.

    Myssyfarmi on rakentanut bisneksensä ”jätteen” hyödyntämiselle. Se käyttää raaka-aineena suomalaisen lampaan villaa, josta on aikaisemmin poltettu jopa 60 % jätteenä, koska sille ei ole ollut käyttöä.  Kotimaisen villan tuotanto on ollut kovin pienimuotoista ja siitä syystä ei niin kovin organisoitua. Bisneksessä kuin bisneksessä se on melkein aina kysyntä, joka ratkaisee: kun villaraaka-aineen kysyntä kasvaa, kotimaisen lampaan villaa aletaan myös tuoda enemmän markkinoille, tuotanto organisoidaan paremmin ja raaka-aine saadaan käytettyä paremmin hyödyksi.  Kempparin Noora kirjoitti tästä raaka-ainepuolesta perusteellisen jutun blogiinsa, kannattaa lukea, kuinka aikaisemmin jätteenä poltettu tuote on käännetty raaka-aineeksi! Ja mikä loistava villapalloefekti: lisääntynyt villan kysyntä  tuo lisää bisnestä myös muille maaseudulla.

    Tämä kaikki erilaisuus on onnistuttu tuomaan bränditasolla selkeästi näkyville. Oleellinen tiivistyy sloganissa:

    It’s not cool. It is warm.

    Kaikki asiat ”cooliutta” myöten on määritelty uudestaan. Siinä on Myssyfarmin vahvuus myös kansainvälisessä muotibisneksessä. Erottuakseen pitää olla erilainen ihan jokaista solua myöten. Harvassa ovat ne yritykset, jotka tekevät kansainvälistä liiketoimintaa 100 %:sti vastuullisesti ja läpinäkyvästi. Myssyfarmi itse kirjoitti kasvuhaluistaan näin, ja minusta tämä oli valtavan hienosti tiivistetty:

    Mitä enemmän myymme, sitä enemmän mummoja pystymme työllistämään. Mitä isommaksi kasvamme, sitä useammalle lampurille voimme maksaa kohtuullisen korvauksen heidän tuottamastaan villasta. Mitä suurempia olemme, sitä vähemmän villaa haaskataan ja yhä harvempi mummo joutuu jäämään yksin kotiin.

    Minä uskon, että Myssyfarmilla on mahdollisuuksia menestyä kansainvälisesti. Näkemystäni vahvistaa se että en ole tämän uskoni kanssa yksin. Myssyfarmin hallituksessa istuu ihmisiä, joilla olisi kyllä muutakin tekemistä, mutta he näkevät tässä potentiaalin. Tina Nyfors on hallitusammattilainen ja pääomasijoittamisen asiantuntija. Yritysjohtaja Mirkku Kullberg on työskennellyt mm. Artekin ja Grünsteinin toimitusjohtajana ja Nanson brändijohtajana.  Markkinointipuolen osaamista tuo Nicolas Fogelholm, joka on  mm. Tulos Helsingin perustaja. Samuel Latvasella on taustansa takia loistavat kontaktit suomalaisiin lampureihin ja osaamista villan arvoketjusta. Tuotanto, markkinointi, rahoitus, brändiosaaminen, johtamisosaaminen. Kaikki oleellinen osaaminen on mukana hallitustasolla.

    Maailmanlaajuinen vaatemarkkina on arvoltaan noin 1 500 miljardia dollaria (ennuste vuodelle 2020). Yhdysvalloissa eettisen vaatemarkkinan koko on noin 20 % koko markkinasta. Se on paljon. Tuolle tasolle se voi nousta myös muualla, sillä vastuullisuus on megatrendi, joka vaikuttaa aivan kaikkeen. Eli ei tämä mitään ihan pennikauppaa ole.
    Myssyfarmin arvio liikevaihdosta ensi vuodelle on noin 1,3 miljoonaa euroa. Suomen lisäksi suurimpia markkinoita ovat nyt Korea, Japani ja Sveitsi. Yrityksessä on laskettu, että Suomessa olevien lampaiden villan ja suomalaisten mummojen ja vaarien määrä riittää siihen, että yrityksen liikevaihto voisi nousta 40 miljoonaan euroon vuodessa. Sen jälkeen kasvu haettaisiin Suomen ulkopuolelta joko tytäryhtiö- tai franchise-järjestelyjen kautta.

    Hihittelin tässä marraskuussa hyväntuulisena Myssyfarmin Facebook-päivitykselle, jonka he julkaisivat Slushin aikaan.
    ”Toiset pitchaa Slushissa, toiset kyntöpellolla.”

    Mahtavaa! Sen kyntöpellon laidassa tehdyn pitchin voi lukea täällä. Myssyfarmilla on nyt käynnissä joukkorahoituskampanja, jonka kautta kerätyllä pääomalla kansainvälistetään Myssyfarmia. Joukkorahoituskampanja alkoi viikonloppuna ja on saanut jo yli 100 000 euroa eli yli puolet tavoitteesta. Vielä ehtii omistajaksi!

    Kerroni tässä jutussa monta syytä, miksi itse sijoitan Myssyfarmiin. En paljoa, mutta vähän. Yritykseni kassassa on hyvän tilikauden jälkeen hieman sellaista rahaa, jonka parkkeeraan mielelläni jonnekin tulevaisuutta varten. Omistan muutamista listaamattomista yrityksistä pieniä osuuksia. Osan osuuksista olen ostanut rahalla, osaan olen investoinut omaa työtäni siten, että en ole lähettänyt työstä laskua vaan olen saanut osuuden kyseisestä yrityksestä. Tämä on minulle hyvä tapa tukea hyviksi uskomiani yrityksiä ja pitää itseni ajan tasalla siitä, mitä markkinoilla tapahtuu. Ja kuka tietää, ehkä joku näistä piensijoituksistani joskus tuottaa niin kivasti rahaa, että voin vähentää muuta työntekoa joksikin aikaa. Ehkä. Tai sitten ei. Tottakai se harmittaa, jos sijoitus osoittautuukin myöhemmin vääräksi. Mutta sellaista se on, ei voi saada mitään jos ei yritä saada mitään. Sitä paitsi sijoitan vain sellaisia määriä, joiden ilmaan haihtuminen ei kovasti haittaa arkista elämää.

    Uskon Myssyfarmin tuotantoketjuun, raaka-aineeseen, vahvaan ja vaikeasti kopioitavaan brändiin, niihin mummoihin ja operatiiviseen johtoon. Hallituksen ja hallituksen ulkopuolisten neuvonantajien nimilista on sen verran nimekäs, että kansainvälistymistä ei tarvitse opetella kantapään kautta.

    Myssy päässä jopa oma puolisoni suostui HYMYILEMÄÄN KUVASSA!! Kyllä tässä siis jotain erityisen merkittävää on.

    (Stockalla kuvat nappasin itse)
  • Islanninhevosvaellus – kesän 2020 Islanti-matkat nyt myynnissä

    Heijaheija, tervetuloa kesä ja islanninhevosvaellus. Ensi kesän islanninhevosvaellukset ovat tulleet myyntiin! Tiedot reissuista löytyvät tämän jutun loppupuolelta. Jos et vielä tiedä, mistä ihmeen issikkareissuista tässä oikein on kyse, niin minäpä kerron.

    Olen innokas maastoratsastaja. Tykkään vaeltaa hevosten kanssa luonnossa, rymytä ylämäkiä, mennä tasaisella, joskus hitaampaa, välillä nopeampaa. En luultavasti osaa istua ihan täydellisessä asennossa, mutta ei se haittaa. Maastossa kukaan ei katsele sellaisia juttuja, vaan siellä nautitaan ulkonaolosta, hevosen liikkeistä ja tauoista, joiden aikana voi rapsutella pörröisen islanninhevosen harjaa ja syödä voileipiä. Kesä ja vapaus!

    Erityinen hevosrakkaus minulle ovat aikuisiällä olleet islanninhevoset. Ne ovat ihmisrakkaita, tarpeeksi pieniä, kuitenkin vahvoja, ketteriä maastokavereita ja tavattoman lempeitä.

    Islanninhevosvaellus on mulle itselleni jokakesäinen unelmien täyttymys. Olen jo vuosia käynyt nauttimasta kesästä ja vapaudesta ja hevosista ja hyvästä seurasta yhdellä ja samalla tallilla pohjoisen Islannin upeissa maastoissa. Huomasin yhä useammin antavani Islannista ja hepoista kiinnostuneille neuvoja hyvistä talleista ja kivoista matkoista. Sitten ajattelin, että hittolainen sentään, miksi en alkaisi järjestää sellaisia itse. Noh, tässä sitä ollaan!

    Useita vuosia sitten aloin yhteistyössä suomalaisen matkatoimiston Saga-Matkojen kanssa järjestää tälle pohjoisislantilaiselle vaellustallille pakettimatkoja Suomesta.

    Tälläinen on minusta täydellinen islanninhevosvaellus

    Halusin sellaisen reissun, jossa matkanteko olisi osallistujille mahdollisimman vaivatonta mutta aitoa. Sellaisen reissun, johon olisi paketoitu mukaan aivan kaikki. Lentokoneesta islanninhevosen selkään ja upeisiin maastoihin ja viikon jälkeen takaisin Suomeen kaikki on stressivapaata. Ei säätöä, ei aikataulujen muistamista, ei erikoisjärjestelyjä. Matkan maksamisen jälkeen rahaa ei mene reissussa mihinkään muuhun paitsi matkamuistoihin ja viimeisen illan illalliseen. Mukana reissussa on suomenkielinen matkanjohtaja – siis meikämandariini, joka tietää Islannista täällä asuttujen vuosien ja lukuisten kirjojenkirjoitusprojektien jälkeen aika paljon kaikenlaista. Minä pidän huolen siitä, että reissu toimii kuten sen kuuluukin toimia.

    Paikkana tämä tuttujeni hevostila on paras mahdollinen. Islanninhevosvaellus on luontokokemus ja parhaimmillaan silloin kun ympärillä ei pyöri satoja muita ihmisiä. Majoitumme isohkolla hevostilalla, jossa ei kuitenkaan meidän lisäksemme ole lomalla samaan aikaan muita ryhmiä. Rauhallinen ympäristö, muutama mökki majoittumista varten, suuri lauma hevosia kaikentasoisille ratsastajille ja aikaa tehdä kaikkea muutakin kivaa. Minulle tärkeää on myös se, että tallilla omistajat itse ovat mukana toiminnassa päivittäin. Kun omistajilla on itsellä ohjakset ja keittokauha käsissä, voi olla varma siitä, että asiat toimivat kuten niiden kuuluukin toimia. Ja tällä tilalla pidetään huolta eläinten hyvinvoinnista: hevoset saavat tarpeeksi vapaapäiviä, varusteista pidetään huolta ja turvallisuus on kaiken a ja o. Niin hevosten, ratsastajien kuin työntekijöidenkin.

    Vaikka nämä ovat islanninhevosmatkoja, viikkoon mahtuu kaikkea muutakin Islannista. Lähimaastoissa riittää vaellettavaa. Matkan aikana käydään uimassa kuumavesialtaissa. Ohjelmaan on reissusta riippuen laitettu mukaan myös visiittejä museoon, vesiputoukselle, tulivuorille ja pierunhajuisille kuumille lähteille.

    Kokonaisvaltainen, ulkoilua korostava Islanti-kokemus. Sellainen islanninhevosvaellus siis, jolle itsekin haluaisin lähteä. Ja haluankin: enhän näitä matkoja muuten järjestäisi.

    Matkatoimisto kokoaa palautteita kävijöiltä reissun jälkeen ja melkein joka reissulta saan palautetta myös henkilökohtaisesti meilin ja some-kanavien välityksellä. Onhan näitä nyt aivan tavattoman upeaa lukea…

    ”Supermahtava reissu, jossa parasta antia hyvin valitut kohteet ja rennot oppaat. Rusinat Islannin pullasta. Kiitos kulttuuriluennoista ja viihdyttävistä tarinoista bussin kyydissä.”
    ”Rento fiilis ja porukka, ei minuuttiaikataulua, loma joka vei kauas arjesta. Tutustuminen oikeaan, paikalliseen elämään ja arkeen, ei keinotekoista, ”järjestettyä” fiilistä.”
    ”Jokaisen heppatytön unelmamatka, joka ylitti kaikki odotukset!”
    ”Unohtomaton unelmamatka! Ihana paikka ja ihania ihmisiä.”

    En ole enää ihan varma onko vuosi 2020 kuudes vai seitsemäs hevostyökesä, mutta kukapa näitä nyt laskee… Ensi vuoden kesälle on tarjolla kaksi islanninhevosvaellusta.

    Kesäkuun puolivälin islanninhevosvaellus (8.-15.6.2020)  on suunnattu sellaisille, jotka eivät ole ratsastaneet kovin paljoa jos ollenkaan. Ratsastusretket ovat lyhyempiä ja vauhti hitaampi. Tälle matkalle voi lähteä mukaan myös ihan ensikertalainen. Ratsastusretkien lisäksi tehdään paljon muutakin: päiväretki luonnonnähtävyyksiä tutkien, pari vuoristovaellusta ja uintia kuumavesialtaissa. Toki kokeneemmatkin saavat osallistua. Voimme tarvittaessa jakautua ratsailla kahteen tasoryhmään.

    Syyskuun islannninhevosvaellus   (2.-9.9.2020) on matka, jossa ratsastetaan enemmmän. Päiväohjelmaan mahtuu viisi 5-6 tunnin islanninhevosvaellusta. Yksi retkistä kestää kaksi päivää: lähdemme liikkeelle aamulla hevostilalta, vaellamme vuoristossa, ylitämme pieniä puroja, ehkä jotain kumparelaukkaakin on tiedossa… Yövymme vuoristomajassa, jonne nelivetomaasturi on tuonut meille ruoat ja makuupussit. Seuraavana aamuna syödään aamiainen ja nautitaan aamukaffet ja palataan ratsastaen hieman eri reittiä takaisin. Tälle reissulle osallistujilta edellytetään ratsastuskokemusta sen verran, että kokee jaksavansa pitkät päivät hevosen selässä ja oma olo tuntuu hyvältä myös laukassa.

    Kesän 2020 issikkareissut ovat myynnissä Saga-Matkojen verkkosivuilla. Varaukset tehdään heidän kauttaan. Minulta voi toki kysellä kaikkea reissuun liittyvää joko täällä blogissa, Instassa tai sähköpostitse.

    Matkatoimistosta kerrottiin, että muutamia ennakkovarauksia on kuulemma jo kesän reissuille tehty. Yleensä nämä matkat on myyty loppuun tammikuun tienoilla, mutta tilanne tietysti vaihtelee vuosittain. Ihan viime tippaan ei kannata varaamista jättää, sillä ainakin viime vuosina reissut ovat täyttyneet nopeasti.

    Islanninhevosretkistä ja issikoista kiinnostuneille suosittelen myös näitä juttuja:

    Mitä kannattaa pakata mukaan islanninhevosvaellukselle?
    Kiellettyjen tavaroiden lista eli mitä Islantiin ei saa tuoda ulkomailta?
    Omituisia islantilaisia hevosenhoitotapoja 

    Ai niin! Käykää toki lukemassa myös tämä mahtava juttu. Marjukka oli mukana viime kesän heppareissulla ja kirjoitti upeasti reissukokemuksistaan blogiinsa. Ja vau, miten kivoja kuvia!