• Talouspaperinkäytön lyhyt henkilökohtainen historiani

    Mainos: Metsä Tissue

    Puolitoista rullaa päivässä. Se on henkilökohtainen talouspaperinkäyttöennätykseni. Esikoinen oli silloin pieni, minä ekaa kertaa äiti ja arki oli yhtä hulinaa. Noista ajoista en suurinta osaa enää tietenkään muista, hyvä jos muistin edes seuraavana päivänä edellisen päivän pörräilyjä, mutta tuo talouspaperin kulutusmäärä oli joinakin päivinä niin valtavaa, että se on imeytynyt mieleen. Miten kukaan voi käyttää puolitoistarullaa talouspaperia yhden päivän aikana? No ainakin esikoislapsen vanhempi voi. 

    Satu Ramo Metsa Tissue blogi kuva

    Lapsen sotkut, omat sotkut, pitkin keittiön seinää rennolla heittoliikkeellä levinnyt velli, keittiösaarekkeelle kaatunut kahvi. Reps-reps. Arkkia toisen perään.

    Nykyään meidän talouspaperin kulutusindeksi näyttää toisenlaiselta. Laskin tämän yhteistyön aikana, paljonko paperia kuluu nyt, kun molemmat lapset käyvät koulua, kukaan ei enää heittele ruokaa syödessään ja kotona valmistetaan arkisin vähemmän ruokaa. Muutos on iso: seitsemäsosa pikkulapsiajasta. (Niin, ja sen minkä talouspaperissa säästää, se nykyään vessapaperiin menee.) 

    Satu Ramo Metsa Tissue blogi kuva 2 (1)

    Puolitoistarullaa talouspaprua riittää keittiössä nykyään noin viikon. Suurin osa siitä menee ruoanlaiton roiskeiden siivoamiseen ja suun pyyhkimiseen. Meillä ei esimerkiksi käytetä serviettejä vaan talouspaperilla mennään. 

    Miksi et käytä kestorättejä?

    Aika moni (äiti, jännä että iseissä tämä ei herättänyt tunteita) kommentoi tuolloin, että aika paljon menee, että ihan vaan mielenkiinnosta kyselen, miksi ette käytä kestoliinoja. No en jaksanut. Ei ne liinatkaan taivasta putoa, niitä olisi pitänyt ostaa isot kasat, täyttää ja tyhjentää pesukonetta vieläkin enemmän, hankkia kuivausrumpu koska ei meidän pyykkihuoneemme naruille olisi mahtunut enää yhtään enempää, laskostaa laatikkoon. Juu ei.

    Onko talouspaperin käyttö jotenkin vastuutonta? No sitä arvioidessa täytyy ottaa huomioon useampi juttu eli ainakin

    • raaka-aine (mistä pehmopaperi tehdään, mistä pehmopaperin raaka-aine tulee)
    • kotimaisuus (raaka-aineen matka tuotantolaitokselle, tuotteen kuljetus kuluttajalle) 
    • tuotantotapa (esim. tuotannon päästöt). 
    Satu Ramo Metsa Tissue blogi kuva 3

    Lambi on yksi suomalaisen Metsä Tissuen brändeistä. Lambin talous- ja vessapaperit on valmistettu ensikuidusta eli tuoreesta puukuidusta. Ensin se humisee metsässä, sitten se pyyhkii läikkyneen kahvin. Mutta ei kuusta kaadeta siksi, että sen saisi pussittaa talouspaperirulliksi kaupan hyllylle. Kun puu kaadetaan, vastuullisessa tuotannossa sen kaikki osat menevät käyttöön. Sieltä tulee matskua puutalon rakentamiseen, keinutuoliin, puisiin korvakoruihin, kirjoihin, puisiin astioihin – sekä vessa- ja talouspaperiin. Yhden jäte on toisen raaka-aine. Esimerkiksi tukeiksi liian ohuet rungot päätyvät ensikuiduksi – siis talous- ja wc-paperiin.

    Miksi Lambia ei sitten tehdä kierrätyskuidusta?

    Ensikuidun vaihtoehto on kierrätyskuitu, joka valmistetaan kierrätyspaperista.  Miksi sitten ei valita kierrätyskuitua? Eikö se olisi vastuullisempaa? Selvittelin tätä vähän.

    Kierrätys on tärkeää, kiertotalous on ehdottoman kannatettava (ja yhä useimmilla toimialoilla tulevaisuudessa ainoa mahdollinen) tapa järjestää tuotanto. Silti kaikki, mikä kierrätetään ei välttämättä ole aina automaattisesti vastuullisinta tai parasta.

    Kierrätyspaperi täytyy siistata, jotta sitä voi käyttää pehmopaperituotannossa. Siistaaminen tarkoittaa esimerkiksi musteen ja epäpuhtauksien poistamista. Prosessi kuluttaa energiaa ja vettä. Ensikuitua taas ei tarvitse käsitellä yhtä paljoa, ja sen hyödyntämisaste on korkeampi. Metsä Tissuella on laskettu, että yhden ensikuiduista valmistetun WC-paperirullan valmistamiseen tarvitaan 40 pinnaa vähemmän raaka-ainetta verrattuna kierrätyspaperista valmistettuun WC-paperiin.

    Satu Ramo Metsa Tissue blogi kuva 4

    Kierrätyskuitu ei ole missään nimessä raaka-aineena huonoa – se vain sopii paremmin erilaisiin käyttötarkoituksiin kuten esim. kartonkipakkausten matskuihin.

    Ensikuidun käyttöön ohjaa myös yksi isoista megatrendeistä: digitalisoituminen. Sanomalehtien määrä maailmassa pienenee, toimistot muuttuvat sähköisiksi, yhä useammat sisällöt julkaistaan digikanavissa. Kierrätettävän paperin määrä maailmalla vähenee, ja kun kierrätyspaperia on saatavilla yhä vähemmän, sitä pitää roudata maailmalta tuotantoon kauempaa. 

    Metsä Tissuen käyttämä ensikuitu tulee pääosin (mun saaman tiedon mukaan 76-prosenttisesti) Suomesta ja Ruotsista. Puuraaka-aine on 100 %:sti jäljitettävää. Lambin raaka-aine tehdään Metsä Groupin Äänekosken tehtaalla, ja paperit valmistetaan Mäntän tehtaalla.

    Metsä Tissuella onkin vertailtu ensi- ja kierrätyskuituisten tuotteiden hiilijalanjälkiä viimeksi tänä vuonna. Laskelmat teki ulkopuolinen asiantuntijayritys AFRY. He selvittivät, että laskelmaan valittujen ensi- ja kierrätyskuituisten tuotteiden hiilijalanjäljet olivat tehdaskohtaisesti toistensa kanssa samaa luokkaa. 

    Satu Ramo Metsa Tissue blogi kuva 5

    Yhden jäte on toisen raaka-aine myös täällä talouspaperin käyttöpäässä.  Talouspaperiarkista suurin osa on biohajoavaa selluloosamassaa. Käytetty talouspaperi menee siis ilman muuta biojätteeseen. Meidän kylässä on se kiva erikoisuus, että kun biojäte on muuttunut mullaksi,  se menee kylämme yhteispuutarhan tarpeisiin.

  • Lämpimät ulkoiluvaatteet aikuiselle

    Mainos: Scandinavian Outdoor / lämpimät ulkoiluvaatteet

    Tänä vuonna talvi tosiaankin yllätti. Syyskuun lopussa saatiin meidän vuonoon myrskyvaroitus. Ilmatieteenlaitos ennusti poikkeuksellisen voimakasta luoteistuulta. Tuuli on puhaltanut aikaisemminkin voimakkaasti, mutta yleensä koillisesta. Kun tuuli tuli pohjoisen ja lännen välistä, se pääsi puhaltamaan suoraan mereltä päin kylää. Tuulen mukana tuli voimakas sadealue, joten noin viisi tuntia myrskyn alkamisesta maassa oli puoli metriä lunta ja tuuli puhalsi niin lujasti, että meidän auto liikkui pihalla ja liikennemerkit kääntyivät mutkalle. Koulut suljettiin, samoin kaupat. Kun kävelin töistä kotiin, ei tullut kyseeseenkään kävellä keskellä katua. Menin selkä seiniä pitkin ja puhahdin ulko-ovien syvennyksiin suojaan puhurin pyyhkäistessä yli. Oli syyskuu ja ulkona näytti aivan tammikuulle.

    rab kevytuntsa

    Sittemmin lumet sulivat (tosin ei kaikki, vain alhaalta laaksossa, missä kylän keskusta sijaitsee) ja tuulet rauhoittuivat, mutta ulkona on edelleen todella kylmä. Olen kaivanut pitkän talvitakin varastosta, villamyssyt laatikosta ja varustautunut paksuilla hanskoilla. Olin suunnitellut Scandinavian Outdoorin kanssa tätä sisältöyhteistyötä lokakuulle ja minä vähäsen siinä syyskuun alkupuolella mietin, että onkohan tämä liian aikaisin. Pohdin, että saakohan tuotteista ollenkaan kuvia talvisessa kylmässä maisemassa? Hah, vähänpä tiesin. Lämpökerrasto meni mulla käyttöön viikkoja ennen kuin otimme tämän jutun kuvat (se selittää nuo rasvatahrat puserossa), ja kuvissa on lunta paikka paikoin jopa sääriin asti.

    Lämpimät ulkoiluvaatteet lähtevät lämpimästä villakerrastosta

    Pohjoisissa olosuhteissa lämpimät ulkoiluvaatteet on keskeinen juttu ulkona viihtymistä: jos tulee kylmä, tulee surku ja ikävä sisälle. Talvea varten ei minun mielestä kuitenkaan tarvitse haalia kaappia täyteen erityisiä talvivaatteita ihan vain siksi, että niissä on etuliite talvi. Tosi pitkälle voi pärjätä ihan tavallisilla ulkoiluvaatteilla, joita täydentää lämpimillä jutuilla kuten kerrastolla, paksummilla sukilla, lämpimillä hanskoilla, pään suojaavalla pipolla jne.

    Käytän talvella esimerkiksi samoja juoksukenkiä kuin kesällä. Vedän niiden päälle nastavaljaat. Vaellussukat vaihdan paksumpiin (tässä vaelluskenkäpostauksessani kerron myös sukkavalinnoista). Housut ovat käytännössä näitä samoja suosikkeja kuin kesälläkin, mutta mulla on vain niistä kaikista sellainen koko, että alle mahtuu pitkikset. Se väljyys ei haittaa mua edes kesäisin, sillä Islannissa pitkiksiä tarvitsee välillä myös heinäkuussa.

    lämpimät ulkoiluvaatteet

    Talvella suurin ja tärkein lisäys on lämmin ”first layer” eli ensimmäinen kerros. Siis se, joka puetaan alusvaatteiden päälle ihoa vasten. Mulla on siihen vain yksi ehdoton vaatimus, kaikista muista – kuten väristä ja jopa mallista – voin joustaa. Matskun on pakko olla villaa. Villa lämmittää käsittämättömän hyvin! Jopa silloin kun hikoilee tai jos villavaate muutoin sattuisi kastumaan, villa jatkaa lämmittämistä. Villa ei haise. Voin käyttää vaikka kaksi viikkoa samaa villapaitaa urheillessa ja se ei ala haista pahalle, kuten usein käy keinokuituisten kanssa. Mulla on pari villaista vähän ohuempaa retkeilypaitaa, jotka käyvät alusasuiksi ja kesäisin ihan sellaisenaan.

    Talvikerrasto villapaita

    Järeimpiin viileisiin olosuhteisiin paksumpi villakerrasto saattaa kuitenkin olla tarpeen. Tämä kuvissa näkyvä on norjalaisen Devoldin kaksikerroksinen villapaita vetoketjullisella poolokauluksella. Hihoissa on peukaloaukot ja malli on pitkä, eli menee hyvin hanurin päälle asti. Tämä paitamalli voitti vuonna 2006 Retki-lehden alusasutestin. Paidan lämpöjuju on siinä, että tässä on kaksi kerrosta, joiden ansiosta kosteus siirtyy iholta paremmin pois. Kerrokset on ommeltu yhteen, joten sitä kaksikerroksisuutta ei käytännössä edes huomaa. Minäkin luin siitä vasta tuoteselosteesta. Matsku on merinovillaa, eli tämä tuntuu päällä pehmeältä eikä kutita.

    Järeä paita kylmiin olosuhteisiin. Devold on norjalainen vaatemerkki ja Norjassa on kylmää, vuoristoa – ja paljon aktiiviliikkujia. Merkki on ollut olemassa 1850-luvulta asti, joten kokemusta lämpökerrastojen valmistamisesta on päässyt jonkun verran kertymään. Mulla on tästä paidasta koko M. Oon noin 163,5 cm pitkä ja painoa himpun alta 70 kiloa.

    devold villapoolo

    Käyttäjien kokemukset tästä paidasta Scandinavian Outdoorin verkkosivuilla ovat loistavia, lainaan niistä muutaman tähän:

    Miellyttävän pehmeä ihoa vasten, lämmönsäätely todella toimii, ei liian kylmä tai kuuma, pitää ihon kuivana myös aktiiviliikunnassa.

    Motoristin tarpeisiin täydellisen lämpösuojan tarjoava aluspaita. Korkea, joustava ja pehmeä kaulus estää viiman kaulaan ajotakin ja kypärän välillä. Pitkät hihansuut pysyvät paikallaan suojaten ranteita ja helma pysyy hyvin ajohousuissa. Materiaali pitää hyvin lämmintä olematta kuitenkaan hikevä. Ihan mun lemppari!

    Todella pehmeää villaa, sopivan pitkät hihat liikuntaan ja pitkä vetoketju jonka avaamalla saa nopeaa lisätuuletusta jos iskee hiki.

    Jos mulla ei vielä olisi hupullista talvikerrastopaitaa, ostaisin tämän. Devoldin merinovillapaita hupulla ja edessä olevalla vetskarillisella taskulla vaikuttaa loistavan monikäyttöiseltä. Tuo huppu näyttäisi tulevan syvälle päähän eli tällä pärjää tuiskussakin. Mä en ole tätä puseroa kokeillut, joten en osaa ihan varmaksi sanoa sen istuvuudesta, mutta kuvassa se näyttää kyllä hiton hyvältä ja kaikki muut Devoldin puserot mitä olen käyttänyt, ovat olleet loistavia.

    villakerrasto lämpimät ulkoiluvaatteet

    Paidan kaveriksi tarvitaan myös lämpimät pitkät kalsarit. Villaa niidenkin olla pitää. Nämä Devoldin Expedition -pitkikset ovat samaa settiä kuin tuo kuvien paita: kaksikerroksista merinovillaa, ja Retki-lehden alusasutestin voittaja tämäkin. Nämä kalsarit pitävät lämpimänä kylmällä ja ihon kuivantuntuisena vaikka hikoilisikin urheillessa. Veikkaan, että murtsikkakauden alkaessa näistä tulee mun lempparipitkikset ulkoiluhousujen alle. Mulla on näistä koko M. Housujen koko on väljähkö, eli olisin luultavasti mahtunut myös kokoon S. Mutta musta on kivaa että pitkikset eivät purista lainkaan vaan tuntuvat päällä mukavilta ja että vyötärö tulee tarpeeksi ylös. Näissä tulee.

    Talviretkeilytakki – kevyt ja lämmin

    Mulla ei ole lainkaan talviurheiluhousuja. Käytän samoja kuin kesäisin (Islannissa on viileät kesät, harvoin lenkkeilen esim. shortseissa), syksyisin ja keväisin. Talvikylmällä laitan housujen alle lämpöiset kalsarit. Kesäaikojen urheilutakki ei kuitenkaan talvipakkasilla riitä – jos hetkeksi pysähtyy, tulee nopeasti hemmetin kylmä, ja jos kylmä tulee kerran, sitä on vaikea saada saman reissun aikana ajettua kehosta pois. Retkeilytakista mulla on siis talvisempi vaihtoehto.

    Kyselin paljon talvisin ulkona harrastavilta kiipeilijä- ja vuoristohiihtokavereiltani vinkkejä kevyestä ja lämpimästä talvitakista. Useampi vinkkasi mulle ”sellaista Rabin kevytuntsaa”. Merkki ei ole kalleimmasta päästä, mutta sitä käytetään laajalti.

    Rab Microlite Alpine näyttäisi olevan aika kulttitakin maineessa, niin paljon ylistäviä arvioita se on saanut. Tämä kuvissa näkyvä on juuri tuon takin uusin malli, jonka täytteenä on kierrätettyä hanhenuntuvaa.

    Takki on suunniteltu niin, että sitä on mukava käyttää jääkiipeillessä. Takki on tehty myös hikoilulajien harrastajia ajatellen: untuva on käsitelty erittäin hyvin kosteutta hylkiväksi eli takki ei ime itseensä niin paljon kosteutta kuin tavallinen untuva ja se kuivuu nopeammin. Vaikka takissa on näitä hc-urheilijan arvostamia ominaisuuksia, se on silti ihan suhteellisen tavallisen näköinen sporttinen talvitakki, jonka hinta ei ole sieltä kalleimmasta päästä. Yksi takin fiksuimpia yksityiskohtia on musta se, että vetoketju tulee ylhäällä todella ylös. Kaulus suojaa naamaa aina nenään asti, ja se on aika kiva juttu silloin, kun taivas alkaa piiskata jäistä hilettä vaakatasossa.

    talviurheiluvaatteet rab

    Materiaalien osalta tässä takissa kannattaa kiinnittää erityistä huomiota sen sisukseen. Takin täyte on untuvaa, ei keinokuitua. Se voi olla monille eläinperäisiä tuotteita kavahtavalle epäilyksen aihe, mutta tässä takissa untuvan alkuperä on todella kestävä. Hanhenuntuva on kierrätettyä ja peräisin kierrätetyistä vuodevaatteista. Esimerkiksi peitoista peräisin oleva untuva on kerätty, pesty, lajiteltu ja käytetty uudestaan takin täytteenä. Mitä tahansa kierrätysuntuvaa ei takkiin kuitenkaan ole otettu, vaan kaikki untuva on alunperin sertifioitu (R.D.S-sertifioitu).

    kevytuntsa kierrätetty untuva rab
lämpimät ulkoiluvaatteet

    Takki on älyttömän kevyt, menee puristettuna pieneen tilaan ja on silti todella lämmin päällä. Takki istuu hyvin (se on ns. slimt fit), ja sen mitoitus on aika niukka, joten tästä kannattaa ottaa yksi koko isompi kuin tavallisesti.

    lämpimät ulkoiluvaatteet

    Isommat retkeilyvaatekoot

    Mä tein tämän retkeilyvarusteyhteistyön yhdessä Elsa Heikon kanssa. Elsahan tietää aivan ihan superpaljon retkeilyvaatteiden mitoituksesta ja on testaillut useampien valmistajien isoja kokoja. Jos etsit tietoa isompien kokojen retkeilyvaatteista, kannattaa ehdottomasti tsekata Elsan juttu. Elsan jutusta löytyy käytännönläheinen retkeilyvarustelista aloittelijoille.