Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
  • Kaikki mitä olen 20 vuoden aikana oppinut

    Kaupallinen yhteistyö: Edita Oppiminen

    Kirjoitin ensimmäisen oppikirjani. Viesti perille! on markkinointiviestinnän oppikirja ja se julkaistiin aikaisemmin tänä vuonna. Tällä kertaa kirjoitin siitä, minkä ehkäpä parhaiten tunnen. Markkinointiviestintä ja sisällöntuotanto. Aihe, jonka parissa olen työskennellyt viimeiset kaksikymmentä vuotta.

    Aloitin duunielämäni tekemällä sisältöjä printtimarkkinointiin. Työnantajamielikuvaa tukevia mainosartikkeleita, henkilöstölehtiä, tekstejä yritysten myyntipresentaatioihin, lehdistötiedotteita ja pitchejä toimittajille. Olin osakkaana helsinkiläisessä viestintätoimistossa, mutta kun kuvioihin tuli jääkiipeilijä ja elämä vei ulkomaille, myin osuuteni pois ja palasin taas yksityisyrittäjäksi.

    Seurasi ajanjakso, jolloin tein paljon lehtijuttuja. Kirjoitin Helsingin Sanomien talous- ja ulkomaansivuille uutisia lähes joka viikko (kiitos Islannin talouskriisi ja tulivuorenpurkaukset!), juttuja Ylelle, kolumneja ja ulkomaanjuttuja Karjalaiseen, henkilöhaastatteluja aikakauslehtiin ja matkajuttuja niitä julkaiseviin lehtiin. Suomessa on aika vähän isompia lehtiä, joihin ei olisi joskus päätynyt jotain kirjoittamaani tekstiä. Osa jutuistani on ilmestynyt kirjoittamistani lehdistötiedotteista (aah, se onnistumisen tunne kun laatimasi tiedote menee lähes ilman muutoksia läpi lehdistössä – nykyään sitä  samaa onnistumisen fiilistä voi verrata siihen, kun jostain omasta blogijutusta tulee viraali ja sitä jaetaan satoja ja tuhansia kertoja).

    Vuonna 2009 tapahtui kaksi asiaa, jotka eivät ole toisistaan kuitenkaan riippuvaisia. Tulin raskaaksi ja huomasin samalla, että printillä menee muuten ainakin sisällöntuottajan näkökulmasta aika kehnosti. Printtimediaan menevien juttujen hintoja laskettiin ihan numeerisestikin, eikä tullut kuuloonkaan, että lisääntynyt asiantuntemus, paremmat kontaktit (eli paremmat lähteet) ja parantunut tekstintuottamisen taito olisi näkynyt palkkioiden nousuna. Vedin johtopäätökset ja aloin keskittyä digiin ja kaupalliselle puolelle.

    Aloin myydä yrityksille digitaalisiin kanaviin liittyviä sisällöntuotannon palveluja. Samoihin aikoihin perustin blogin ja aloin kirjoittaa niin sanottua pitkää tekstiä eli kirjoja, koska en halunnut luopua pitkien tekstien kirjoittamisesta, vaikka niitä ei minulta enää samaan tapaan ostetukaan. Ajattelin, että kirjoitan sellaisia kirjoja, joita on kiva kirjoittaa ja jotka liittyvät osaamiseni ja joiden avulla voin myös rakentaa henkilöbrändiäni. Se paksuin leipä eli suurin siivu liikevaihtoa on kuitenkin aina tullut markkinointiin ja myyntiin liittyvistä jutuista: markkinointiviestinnän konseptoinnista, kanavavalinnoista, sisällöntuotannosta, sisällön jakamisesta ja niin edelleen.

    Siinä samassa syntyi tämä blogi ja muutama vuosi sen jälkeen Instagram-tili. Opettelin uusia viestintäkanavia ja sitä, miten ne saisi toimimaan mahdollisimman järkevästi. Rakensin työnkuvaani eteenpäin pala palalta ja vähitellen eteenpäin mennen. Pidin jatkuvasti mielessä – ja pidän yhä edelleen – kahta johtoajatusta:


    1) Laskuta tarpeeksi (koska en elä perintörahoilla tai varakkaiden vanhempien tukemana).
    2) Valitse töitä, joiden tekemisestä voi nauttia.

    Kun kustannus- ja viestintätalo Edita pari vuotta sitten kysyi, kiinnostaisiko minua tehdä heille oppimateriaali aiheesta markkinointiviestintä ja sisällöntuotanto. Sellaista kirjaa ei kuulemma vielä ollut, joka vastaisi uuden opetussuunnitelman tarpeisiin. Samaan aikaan kirja voisi toimia inspiroivana ja ennen kaikkea käytännönläheisenä käsikirjana pienyrittäjille, jotka haluavat sada markkinointinsa paremmin haltuun (eli myynnin nousuun), sekä sellaiselle markkinointiväelle, joka kokee tarvitsevansa päivitystä etenkin digimarkkinointiviestinnän parissa.

    No mikä jottei! Olin kirjoittanut tusinan kirjoja ja editoinut puolen sataa käsikirjoitusta, mutta oppikirjamateriaaleja en ollut koskaan aikaisemmin tehnyt. Uskalsin tarttua hommaan, koska tiesin, että tällaista kirjaa tarvittaisiin. Tiesin myös, että en haluaisi tehdä ”perinteistä koulukirjaa”, eikä sellaiselle olisi edes tarve. Tarvittaisiin innostava ja käytännön tarpeita palveleva matsku, joka olisi ehdottomasti digimuodossa, koska digitaalista markkinointiviestintää ei pysty möyhimään vain yksiulotteisena tekstinä.  Tarvitaan videoita, oikeita esimerkkejä ja havainnollistavia tietoiskuja. Sitä paitsi digimateriaalia on älyttömän nopea muokata. Tärkeä ominaisuus, koska asiat kuitenkin muuttuvat nopeasti.

    Olen tähän opetusmateriaaliin koonnut lähes kaiken sen, mitä olen markkinointiviestinnän parissa oppinut viimeisen kahden vuosikymmenen aikana. Digikirja ei tietenkään ole kaiken kattava, ei mikään materiaali voi olla. Viestintäkanavia on saletisti toista ziljoonaa ja eri aloilla on erilaisia vaatimuksia ja reunaehtoja.

    Viesti perille! -oppimateriaalia tehdessäni halusin korostaa kolmea asiaa:

    1. Suunnittelun tärkeys. Tähän sopii hyvin kengännauhavertaukseni. Että mutta ärsyttää eteisessä solmia kengännauhoja. Etenkin jos ne ovat solmussa, selkää vihloo ja oma hikinen ja punainen naama turisee hikeä. Jos kengät vaan vetäisi jalkaan ja jättäisi nauhat solmimatta, kyllä siinä askeltamaan pääsisi ilman että jalat jäätyisivät. Tai sitten sitä kompastuisi niihin roikkuviin nauhoihin ja saisi polvensa mäsäksi. Jos näkee vaivaa ja solmii nauhat kunnolla, ihan kaikki siitä eteisestä eteenpäin sujuu paremmin. Sen takia tässä digikirjassa lähdetään liikkeelle ihan alusta: MIKSI markkinointiviestintää tarvitaan ja MITEN eli missä järjestyksessä sitä kuuluu tehdä. Ei vain kerrota, kuinka tehdään hyvä IG-päivitys, vaan kerrotaan myös se, miksi sellainen päätetään tehdä.

    2. Valinta ja siinä pysyminen. Kun pohjatyöt on tehty kunnolla, markkinointiraha tulee käytettyä tehokkaammin. Jos sutii ympäriinsä ja kokeilee kaikkea mahdollista, rahat loppuvat ennen kuin ovipumppu alkaa käydä. Pitää malttaa valita, keskittyä ja sen jälkeen toteuttaa suunnitelmaa.

    3. Saa olla kivaa. Halusin tehdä kirjasta mahdollisimman mukavan ja helpon lukea. Vaikka sisältö ei ole nopeaa ja helppoa toteuttaa, siitä voi silti kertoa mukavalla ja helpolla tavalla ja välillä hauskastikin. Uusia juttuja oppii helpommin, kun niiden oppiminen tuntuu kivalta ja kun todella kokee, että nyt minä muuten opin jotain hyödyllistä.

    Luovia-podcast & verkosto ja IG-markkinointiin erikoistunut Social Sisterhood lukivat kaupallisena yhteistyönä tämän saman digikirjan ja antoivat siitä palautetta Instoissaan. Kyllä tuntui muuten tooooosi hienolta lukea näitä:

    Olispa mulla ollut tämä kirja, kun aikanaan perustin yritykseni. –Luovia podcast / Nani

    Satu on sellainen tekstivelho, että aihe kuin aihe muokkautuu hänen näppäimistöllään kiinnostavaksi. — Tästä lukupaketista saa varmasti uutta pontta oman brändin markkinointiviestintään ja sisältöjen suunnitteluun! –Social Sisterood (Taru & Viola)
    Olisikohan sinulla tälle oppikirjalle tarvei? Minulla olisi siihen kunnon vaikuttajamarkkinointivelhona tietysti myös alekoodi 🙂 Jos hommaat kirjan Viesti perille! 31.12.2019 mennessä, saat 6 kuukauden lisenssistä 20 %:n alen normaalihinnasta. Käytä koodia PERILLE. Täältä pääsee Editan verkkokauppaan.

     
    Lukuiloa ja ennen kaikkea: työn iloa ja entistä parempia myyntejä!

    Kuvat: Björgvin Hilmarsson

  • Mitä kirjailija tienaa eli voiko kirjoittamalla elää

    Voiko kirjoja kirjoittamalla elää eli mitä keskimäärin kirjailija tienaa ja mistä palkka muodostuu? Ensimmäiseen kysymykseen on kaksi selkeää vastausta. Voi. Ja sitten se toinen: Ei voi.
    Jos on Jo Nesbö, Ilkka Remes (eli Petri Pykälä), J.K. Rowling tai joku sellainen vastaava oman markkinansa megastara, jonka kirjamyynnit lasketaan sadoissatuhansissa ja miljoonissa, niin kyllä sitten kirjailijana voi elää, leveääkin elämää ja voi sanoa että kirjailija tienaa HYVIN.
    Suomessa myyntimäärät vain ovat kovin pieniä, koska meitä kirjojen ostajia on niin vähän. Kymmenellä tuhannella myydyllä kovakantisella pääsee Suomessa bestsellerlistalle ja saa noin 25 000 euron vuosimyyntitulot. Suomen Kirjailijaliitoin mukaan vuonna 2018 kaunokirjailija tienasi vuodessa keskimäärin noin 3 800 euroa.
    Mutta eipä sekään koko vuodelle jaettuna kuukautta kohden ihan kamalan isoa summaa tee. Sitäpaitsi tuohon kymmeneentuhanteen myytyyn kappaleeseen ei vuoden aikana kovin moni kirjailija edes pääse. Jo 4 000 myytyä kappaletta on paljon.
    Omat kirjani ovat myyneet vuositasolla keskimäärin muutamia tuhansia kappaleita, mitä pidän jo oikein hyvänä saavutuksena. Islantilainen voittaa aina -kirjaa oli tämän vuoden maaliskuuhun mennessä myyty häkellyttävät 12 000 kappaletta. Sehän on jo ihan hurjaa suorastaan! Mutta siihen lukuun sisältyykin sitten kaikki mahdollinen kirjan ilmestymisvuodesta asti: kovakantiset, pokkarit, e-kirjat ja äänikirjat. Kolmesta viimeisestä tulee vähemmän tuloja per kirja kuin kovakantisesta. Tili ei siis ollut ison omakotitaloremontin suuruinen.
    Eli kun noita lukuja katsoo ja yhteen ynnäilee, niin huomaa aika pian, että tällainen suhteellisen tavallisia määriä myyvä ahkera kirjailija ei kovin leveästi myyntituloilla voi Suomessa elää.
    Kehaisin itseäni ahkeraksi, koska julkaisen noin yhden ja parhaimmillaan kaksi teosta vuodessa. Jos julkaisisin vähemmän, ei tässä hommassa toimeentulon kannalta olisi sitäkään järkeä mitä siinä nyt on.
    Hommahan on niin, että mitä enemmän kirjoittaa kirjoja, sitä todennäköisempää on, että kirjoja kirjoittamalla voi ansaita tarpeeksi rahaa mukavaan elämään.
    Kirjailijan kirjoista syntyvät ansiot eivät tule yksinään kirjamyynnistä eli myydyistä kappaleista vaan siihen vaikuttaa pari muutakin asiaa.

    Mitä kirjailija tienaa: myyntitulot, apurahat ja lainauskorvaukset

    Suomessa on kaikin puolin upea kirjastojärjestelmä, josta meidän on syitäkin olla ylpeitä. Se on kirjaston käyttäjien, kulttuurin ja alueen ihmisten henkisen hyvinvoinnin lisäksi hirmu tärkeä myös kirjailijoille. Kiitos ahkeran lobbaustyön nykyään jokaista suomalaisesta kirjastosta lainattua kirjaa kohtaan tekijälle napsahtaa 0,26 € korvauksia. Kymmenen kirjalainaa on siis enemmän tuloa kuin yksi kovakantinen tai kolme äänikirjaa. Eli summa ei ole enää mikään ihan häviävän pieni.
    Mitä enemmän kirjoittaa, sitä enemmän on omia kirjoja kirjaston hyllyssä ja sitä enemmän niitä lainataan ja sitä enemmän niistä saa lainauskorvauksia. Minulle tulee vuodessa lainauskorvauksia sen verran, että niistä muodostuu noin neljän viikon palkka. Se on jo ihan kivasti.
    Sitten on apurahat. Mitä enemmän kirjoittaa ja mitä pidempään on kirjoittanut, sitä todennäköisempää on, että alkaa saada jossain kohtaa apurahoja. Esikoiskirjalle apurahan saanti on vaikeinta. Hakijoita on tsiljoonia, korkki on tiukassa ja apurahan myöntäjien on vaikeaa ottaa kantaa siihen, minkä teoksen kirjoittamiseen apurahaa kannattaa antaa. Kun kirjoja on takana enemmän, on helpompi saada apurahoja, koska kirjailijaa pidetään tuottelijaana.
    Olen hakenut apurahoja joka vuosi vuodesta 2009. Ensimmäisen sain muistaakseni vuonna 2011 ja se oli tosi pieni. Ensimmäinen apuraha on usein noin  500–1 500 euroa. Jatkoin kirjoittamista, tein loppuun kaikki ne hankkeet mihin olin apurahoja hakenut (aah, olenpa ollut tunnollinen!) ja raportoin ne apurahanantajille ajoissa. Säännöllinen pakertaminen tuotti tulosta: vuonna 2013 apurahoja alkoi tulla joka vuosi. Summat eivät ole olleet hirvittävän suuria, yleensä ne takasivat noin kuukauden tai parin työrauhan.
    Vasta tänä keväänä sain ensimmäisen ison apurahan, joka mahdollistaa muutaman kuukauden mittaisen keskittymisen pelkästään kirjan kirjoittamiseen. Olen vieläkin ihan soikeana onnesta, että puolivuotisapuraha osui tällä kertaa omalle kohdalleni.
    Lainauskorvausten ja apurahojen yhteenlaskettu summa on vienyt minut laskennallisesti viime vuosina jo noin 2,5 kk:n palkoille. Kun siihen päälle lisää myyntivuoden tulot, se tuo pottiin noin 1,5 kk verran lisää palkkaa.
    Kirjailijan työssä olen päässyt tilanteeseen, että kirjailijan palkka riittää kohdallani noin neljä kuukautta vuodessa.  Nopeampaa en pysty julkaisemaan, eli näillä myyntimäärillä summaa on vaikea saada ylöspäin.
    Eli: ei se kirjailijan työ minulla yksinään mitenkään riitä elämiseen, vaikka siitä useampi tonni vuodessa tilille tipahtaakin.
    Vaikka joskus tulisikin se megamenestys, joka myisi yhtenä vuonna 30 000 kappaletta, ei se silti riittäisi elannoksi asti, vaikka jokainen myyty kirja toisikin omaan taskuun tekijänkorvauksia 2,5€.
    Onhan 75 000 euroa jo hurjan paljon rahaa ja aika läski summa ollakseen kirjailijan palkka vuodessa. Mutta se on kuitenkin vain yksi vuosi. Jos jättäisin kaikki muut työt sinä vuonna tauolle, pitäisi monta asiaa aloittaa aivan alusta sen jälkeen, kun sen yhden hyvän myyntivuoden myyntirojaltit on käytetty asumiseen ja ruokaan.
    Eli vaikka joku kirjoistani myisikin joskus tulevaisuudessa ihan törkeän hyvin, olen sen verran riskinkarttaja, että en uskaltaisi laittaa kaikkia munia samaan taskuun ja lähteä polulle hyppimään täyspäiväisenä kirjailijana. Pelkäisin kuitenkin sitä, että jos seuraava kirja ei myisikään yhtä hyvin, mistä elanto silloin tulisi. Apurahat ovat aina epävarmoja, eikä lainauskorvauksiakaan saisi megamenestyksestä huolimatta mitään viisinumeroisia summia.
    Toki voisin hylätä muut työt ja hyväksyä reilun tuhannen euron kuukausipalkan. Sanon tämän vaikka se saattaa kuulostaa vähän mulkerolta. Minulle kun ei muutama tonni riitä. En halua joutua kahden tonnin kuukausipalkalle, jos minulla on mahdollisuus ”pienellä tuunaamisella” vaikkapa viiden tonnin kuukausipalkkaan.
    Mitäs se ”pieni tuunaaminen” on syönyt? Omalla kohdallani kaikkea mahdollista, joka kuitenkin jotenkin liittyy kirjoittamiseen. Eli kun minulta kysytään mitä kirjailija tienaa, kerron, että ihan kivasti, mutta se edellyttää myös paljon muita töitä.
    Jos minun pitäisi valita vain yksi asia, mitä tekisin kaikista työasioista eniten, se olisi ehdottomasti kirjoittaminen. Siksi haluan tehdä kirjojen ohella mahdollisimman paljon sellaista, jossa voi kirjoittaa. Tämä blogi on osittain työtenkoa. Kirjoitan lehtijuttuja, matkasuunnitelmia, sähköposteja, some-päivityksiä, tuotekuvauksia, apurahahakemuksia, myyntijuttuja, mielipidekirjoituksia. Podcast on puhuttua sisältöä, mutta tavallaan sekin pitää ainakin mielessä kirjoittaa, ennen kuin sen voi puhua mikkiin.
    Kirjoittamisen tueksi tulee tehtyä myös muita juttuja: ottaa valokuvia, olla ihmisten kanssa, hikoilla ulkona, lajitella kuitteja, organisoida tapahtumapäiviä, pitää hauskaa, ratsastaa issikoilla, luoda elämyksiä, kouluttaa kirjoittamiinsa kirjoihin liittyvistä asioista. Kaikki nuo jutut liittyvät jollakin tavalla kirjoittamiseen. Joko ne ovat työjuttuja, jotka ovat jalostuneet kirjoitushommista joksikin muuksi, tai ne ovat asioita, joita pitää tehdä, että voi ylipäätään kirjoittaa.
    Niin, että onko kirjailijan palkka sellainen, että kirjoja kirjoittamalla pystyy elämään? Siihen ei tietenkään ole olemassa yhtä oikeaa vastausta. Jokaisen kirjailijan työstä (ja oikeastaanhan tämä pätee kyllä ihan joka alalle) kiinnostuneen kannattaa  muistaa ainakin nämä seuraavat ansaintaan liittyvät jutut.
    – Paljonko pitää tienata, että se riittää (itselle)? Muista, että sinä määrittelet oman haavetulotasosi itse. Älä tee sitä jonkun toisen kautta tai jonkun toisen mittapuulla. Toisenlaisessa ympäristössä, toisenlaisessa hintatasossa ja toisenlaisessa perhetilanteessa 2 000 euroa kuukaudessa voisi olla minullekin enemmän kuin riittävä kuukausipalkka, johon olisi todella tyytyväinen. Nyt se ei riittäisi mitenkään.
    – Pystytkö kompromisseihin? Kestätkö ajatuksen siitä, että olet aamuisin ”haaveammatissasi” ja iltapäivisin twerkkaat rahan takia? Mieti, oletko valmis kompromisseihin eli esimerkiksi kirjoittamaan hienoa romaanikäsistä ja samalla tekemään kaupallisia projekteja vaikka ydinvoimalalle.
    – Ole realistinen. Jos haaveilee yli 5 000 euron kuukausituloista, ei pelkkä kirjailijan ammatti varmasti ole todennäköisin tai ainakaan helpoin tapa päästä sinne.
    – Ole sopivasti rohkea ja vähän hullu. Kaikki muuttuu joka tapauksessa koko ajan, ihan kaikki. Voi ihan hyvin olla, että tämänkään jutun asiasisällöstä ei kolmen vuoden kuluttua enää mikään pidä paikkansa. Ei siis kannata pelätä hälinän aiheuttamista. Välillä kannattaa irrotella ja hullaantua, koska ihan valmiiksi ja varmaksi ei voi koskaan suunnitella mitään. Mieti riskit ja ole suunnitelmallinen, mutta älä liiallisen hinkkaamisen nitistää onnellisuutta ja tekemisestä kumpuavaa riemua.
     
     
    Onnellisuus on menestymisen muoto, sanoi joskus joku jossain. Ja minähän tartuin tomerasti lauseeseen kiinni ja tein siitä itselleni moton. Kirjoittaminen tekee minut onnelliseksi, ja siksi olen tehnyt siitä itselleni työn. Jos sinäkin haluat olla kirjailija, niin ryhdy kirjoittamaan. Tämä on ihanaa! Ja muista, että jo ensimmäinen virke on alku.