• Kuinka puhua lapsille rahasta? Syyllistäminen ruokkii häpeää

    Kaupallisessa yhteistyössä Anyfinin kanssa

    No niin ystävät, aika puhua rahasta. Alkuun kaksi asiaa. Ensinnäkin. Tämä on siis kaupallinen yhteistyö Anyfinin kanssa. Halusin tehdä tämän jutun nimenomaan kaupallisena yhteistyönä, koska minua alkoi ottaa paljon pannuun se, kuinka väärin tällainen palvelu on ymmärretty keskusteluissa. Osallistun joka viikko vähintään yhteen somekeskusteluun, jossa vaikuttajia syyllistetään ”pikaluottojen suosimisesta”. Piuuuhhhh. Tämä on aihe, josta ei ihan heti sanottava lopu, joten juttu on pitkä. Mutta pyydän, että luet tämän jutun loppuun, ennen kuin kommentoit mitään (virheellistä) niistä pikavipeistä.

    kuinka puhua lapsille rahasta

    Se toinenkin asia liittyy syyllistämiseen. Rahaan liittyy älyttömän paljon tunteita, koska raha asettaa ihmisten elämäntilanteet eriarvoisiin asemiin. Rahapuhe ei ole ikinä arvoista riippumatonta. Ei edes teoreettisella tasolla, koska talouden toiminta ja rahan kierto taloudessa nähdään hyvin erilaisina riippuen siitä, mitä kansantaloustieteen koulukuntaa keskustelija edustaa. Siksi aina, kun puhutaan rahasta, inhimillinen keskustelija muistaa oman asemansa, josta siihen rahakeskusteluun osallistuu.

    Kysyin teiltä Instan puolella, mistä rahaan liittyvästä asiasta te haluaisitte mun kirjoittavan, ja sain tosi paljon kiinnostavia vastauksia. Moni kysyi raha-asioista parisuhteessa, niistä löytyy jo juttu täältä: Kuinka tulot ja menot meillä jakautuvat?

    Yksi mulle tulleista pyynnöistä iski niin lujasti, että valitsin tällä kertaa sen. Olen yksityisyyssyistä vähän muokannut kommenttia:

    Kuinka puhua lapsille rahasta? Miten puhua perheen (heikosta) taloustilanteesta lapselle? Mulla ei itsellä ole lapsia, mutta olen seurannut kaverini tapaa puhua rahasta lapsilleen, ja se puhe on ikävän ”syyllistävää”, ja mulle jäi siitä huono olo. Kaverin kuusivuotias tyttö halusi aloittaa voimisteluharrastuksen, koska hänen serkkunsakin käy siellä. Kaverini alkoi valittaa lapselleen: ’Muistatko kun viime vuonna halusit mennä balettiin ja sitten et käynytkään siellä kuin muutaman kerran? Maksettiin tosi kallis kausimaksu ja ihan turhaan kun et sitten tykännytkään. Tiedätkö miten moneksi päiväksi ostan sinulle ruokaa sillä rahasummalla? Ja pitää ostaa taas uudet talvikengät, kun edellisiin on tullut reikä, koska hankaat aina kenkiä maahan keinussa.’

    Huh. Ei ole ihan helppo aihe tämä. Mulle tuli ensin olo, että mitä mä muka voin sanoa tästä aiheesta ilman, että näytän etuoikeutetulta pelleltä, joka richsplainaa mahdollisuuksien tasa-arvosta. Nyt 41-vuotiaana mun ei tarvitse kaupassa miettiä, mitä ruoka maksaa, tai voiko lapsi harrastaa tai onko rahaa vielä yhteen kuukausimaksulliseen palveluun. Se epämukava olo, joka tuli pintaan tämän aiheen miettimisestä oli kuitenkin syy, miksi tartuin aiheeseen. Jos joku puheenaihe tuntuu hikisen epämukavalta, siinä on silloin jotain, miksi siitä on pakko kirjoittaa.

    Mulla ei ollut nuorena aikuisena rahaa (mutta aika harvalla on)

    Mä kerron vähän taustaksi. Kun mä olin nuori, meillä ei juuri ollut rahaa. Tuli lama, konkurssi, avioero ja mitä vielä. Muutin pitkien koulumatkojen takia kotoa 16-vuotiaana omilleni ja tienasin siitä hetkestä omat rahani. Välillä keräsin ennen opintorahan maksupäivää tyhjiä pulloja. Muistan yhdenkin kerran, kuinka iloinen olin siitä, että löysin yhtenä viikonloppuna taloyhtiön roskakatoksesta kaksi täyttä kassia puolentoista litran pulloja (kuka ihme tyyppi heittää pantillisia pulloja roskiin??), joilla ostin tacoja JA irtokarkkia Filmtownista. Ei mulla muutoin ollut koskaan rahaa ostaa tacoja, jotka maksoivat ihan älyttömän paljon verrattuna paahtoleipään ja litrajogurttiin.

    kuinka puhua lapsille rahasta

    Sniiduilin kolme vuotta ja lukion vikalla ilmoittauduin kauppakorkean pääsykokeisiin. Kopioin pääsykoekirjat kaveriltani (anteeksi Kopiosto, ehkä tämä rike on jo vanhentunut – voin kyllä maksaa ne kirjat nyt, jos laitatte laskun), joka haki samaan kouluun, koska mulla ei mitenkään ollut laittaa yli 500 markkaa pääsykoekirjoihin, vaikka kävin koulun ohessa töissä. Luin varmaan 16 tuntia päivässä ja opettelin joka hemmetin listauksen ja kaavan ja taseen rivin ulkoa, koska halusin niin kovasti muuttaa pois sieltä pikkukaupungista ja saada tien auki taloudellisesti parempaan elämään. Kävi mieletön munkki, että sekä minä että se mun ihana kaverini pääsimme molemmat sisään ensiyrittämällä ja meistä tuli kämppiksiä. 🙂

    Aika monet ovat pienituloisia opiskeluaikoina, ei siinä ole mitään ihmeellistä. Aika monissa perheissä loppui rahat 1990-luvulla, eikä siinäkään ole mitään ihmeellistä. Vittumaisen monella vaan se rahapula jäi päälle. Tai muodostui ongelmaksi paljon myöhemmin, seuraavalla vuosituhannella. Suomalaisilla on kulutusluottoja yli 16 miljardin euron edestä ja osalle niistä on muodostunut velkaongelma. Syitä on monia. Ehkä ei ole löytynyt työpaikkaa, irronnut opiskelupaikkaa, ollut varaa ottaa opiskelupaikkaa vastaan, on saattanut tulla loukkaantumisia, mielenterveysongelmia ja muuta sattuman omalle polulle heittämää ryönää. Ikinä ei voi tietää, mitä toinen ihminen käy läpi ja siksi sen toisen ihmisen tilanteen syyllistävä arvostelu on asia, jota ei kuulu tehdä. Voi auttaa, mutta ei syyllistää.

    Kuinka puhua lapsille rahasta? Sama ajatus pätee. Auta ja opeta, mutta älä kasvata syyllisyyden taakkaa.

    Lasten ei kuulu kantaa vanhempiensa huolia. Kuinka puhua lapsille rahasta?

    Miten minä siis neuvoisin, esimerkiksi itseäni vanhempana? Sanoisin ainakin seuraavaa.

    Kerro lapselle rahasta ja sen käytöstä. Jotkut antavat viikkorahaa, jotkut puhuvat suhteellisesta arvosta (värikäs muropaketti maksaa yhtä paljon kuin tavallinen muropaketti plus kolme pussia mikropoppareita – kumpi otetaan?).

    kuinka puhua lapsille rahasta

    Alle kouluikäiselle kymmenen euroa, sata euroa ja miljoona euroa ovat kaikki isoja rahasummia, mutta niiden suuruseroja hän ei voi vielä ymmärtää. Vihreä sadan euron seteli  on arvokkaannäköinen seteli, ja lapsen maailmassa sillä voisi ostaa vaikka linnan, vaikka aikuisten todellisuudessa se ei välttämättä riitä edes kuukauden ruokalaskuun. Se, että pesukone hajoaa koneen sisään juuttuneesta dinosaurusavaimenperästä, voi olla aikuiselle iso taloudellinen vastaisku. Mutta lapselle se vastaisku on kolmen euron dinoavaimenperä, joka on nyt hävinnyt pesukoneen syövereihin.

    Vanhempien huolet eivät kuulu lapsille. Lasten ei kuulu kantaa vanhempiensa ongelmia, koska ne ovat aikuisten ongelmia. Lapsi ei saa oppia ajattelemaan, että vanhempien rahapula on hänen (ja sen dinoavaimpenperän) vikansa. Koska se ei ole. Rahapula ei välttämättä ole  kenenkään vika, mutta ei etenkään sen lapsen.

    Lapselle osoitettu rahapuhe täytyy säätää lapsen näkökulmaan. Ei pieni lapsi tiedä, tykkääkö se baletista vai jalkapallosta vai muistipelin pelaamisesta vai värityskirjojen värittämisestä, ennen kuin se kokeilee niitä. Lapsi tekee helposti väärän valinnan, koska hänellä ei ole lainkaan kokemusta, joka auttaisi tekemään parempia valintoja. Siksi vanhempi ei saisi ikinä kaataa rahahuolia lapsen niskaan muistuttelemalla, että ’nyt ei ole rahaa sinun huonojen päätöstesi takia’.  

    Käytännössä meinaan siis esimerkiksi tätä:

    En voi ostaa lauantaina pitsaa, koska jouduin ostamaan sinulle uudet hanskat keksiviikkona niiden hukkaamiesi tilalle.

    Nyt ei voida mennä pitsalle. Mutta tehtäisiinkö sen sijaan jotain muuta yhdessä?

    Syyllisyys ruokkii häpeää, häpeä nakertaa perustaa

    Kyky tuntea syyllisyyttä on ihmisyyden tunnusmerkki. Jos tekee jotain väärin, siitä tulee syyllinen olo. Se on normaalia. Mutta jos lapsi kokee syyllisyyttä  ilman että hän edes ymmärtää tehneensä mitään väärin, lapsi saattaa kasvaa uskoen olevansa vääränlainen ja hävetä olemassaoloaan. Ja kun häpeä ottaa kaiken tilan, on vaikea arvostaa itseään ja omia taitojaan. Silloin ei ole helppoa oppia tekemään parempia päätöksiä. 

    mikä on anyfin

    Kukaan ei ole tuomittu elämään menneisyytensä näköistä elämää. Turhasta syyllisyydentunteesta voi totta kai oppia pois; se vaan vie aikaa ja voimia – ja silloin joutuu aloittamaan takamatkalta muihin verrattuna.

    Eli. Yritetään puhua lapsille suoraan asioista mutta lasten näkökulmasta. Nyt ei voi aloittaa uutta harrastusta, koska meillä on enemmän muita menoja, mutta mitä jos tekisimme sen sijaan jotain muuta.  

    Konkretisoidaan kertomalla, kuinka paljon pitää tehdä töitä saadakseen rahat vaikka ratsastusharrastukseen tai talvitakkiin. Jos lapsi saa viikkorahaa, sen käyttämistä voi harjoitella yhdessä. Jos menee jäätelökioskille, raha menee heti. Jos laitat säästöön, voit kuukauden päästä ostaa rahoilla dinosauruskirjan.

    Onko teidän perheessä paljon rahaa? Hyvä juttu! Lapselle pitää silti puhua rahasta

    Jos teidän perheessä ei ole rahahuolia, hieno juttu! Se ei vähennä rahapuheen merkitystä.

    Jeesaa lasta ymmärtämään, että raha ei ole itsestäänselvyys. Ja että raha ei tee ihmisestä fiksumpaa. Ja että se, että kaiken voi ostaa, ei tarkoita, että kaikki pitäisi ostaa. Mulla on naksahtaa, kun jonkun lapsi saa yli tuhat euroa maksavan älypuhelimen joululahjaksi, koska hän on vanhempiensa mukaan ollut niin kiltti! Näitä tapauksia on tullut nähtyä täällä meilläkin päin. 

    My ass. Lapset eivät tarvitse tonnin älypuhelinta, vaikka vanhemmilla olisi niin paljon rahaa, että vessan lattian voisi laatoittaa rubiineilla. Ja jos sen tonnin älypuhelimen päättää silti ostaa, kannattaa muistaa tämä: kallista lahjaa tai hienosti sisustettua huonetta ei KOSKAAN kuulu perustella lapselle sillä, että koska sinä olet niin hyvä, saat tämän kaiken. (Koska silloin se joka ei saa, olisi automaattisesti ei-yhtä-kiltti/taitava/ahkera, ja se on sysipimeä ajatus.)

    rahapuhe lapsille

    Me ostimme kerran esikoiselle syntymäpäivälahjaksi maastopyörän. Se oli aika kallis. Koin tärkeäksi selittää, että tämä ei ole tavanomainen syntymäpäivälahja, vaan itse asiassa aika hintava eikä tällaisia lahjoja ole tapana ostaa joka vuosi. Kerroin, että nyt on mennyt töissä tosi kivasti ja tällaiseen oli varaa. Minusta oli tärkeää avata lahjan arvoa, jotta lapsi oppii ymmärtämään, mitä eri asiat maksavat ja miksi tällaisia lahjoja ei voi saada usein.

    Olemme myös puhuneet siitä, miksi jotkut asuvat isommissa taloissa kuin toiset, mitä missäkin ammatissa tienaa ja mitä minkäkin suuruisella palkalla voi itselleen saada. Jos lapset auttavat minua töissä (kuten suostumalla kuviin tai kertomalla mielipiteensä vaikka jostain lastenkirjasta), minä kerron heille, että tämä on työtä ja he saavat siitä taskurahaa, jonka menee myöhempiä aikoja varten säästöön.

    Ihmiset kokevat veloistaan valtavasti häpeää

    Ja nyt siitä Anyfinistä. Anyfin on siis olemassaolevien lainojen kanssa auttava mobiilisovellus, ei yksi lisä pikavippivalikoimassa.

    Olen tehnyt tämän yrityksen kanssa yhteistyötä aikaisemminkin ja siitä kumpusi kiinnostavaa keskustelua somekavereideni kanssa. Sain jonkin verran harmistunutta palautetta.

    ”Miten sä tällaista pikavippipalvelua mainostat?”

    ”Mä luulin, että sä olisit fiksumpi.”

    ”Noinko paljon tosiaan tarvitset rahaa, että olet valmis yhteistyöhön ihan kenen tahansa kanssa?”

    Argh. En. Yritykseni tuloskunto ei tonnista tai parista liikahda yhtään mihinkään suuntaan.

    kuinka puhua lapsille rahasta

    Teen tämä yhteistyön, koska (saan siitä rahaa, toki) huomasin, että pohjimmiltaan tässäkin on kyse turhasta syyllisyydestä. Sain ensimmäisten Anyfin-yhteistöiden jälkeen myös positiivista palautetta, mutta ne tulivat kaikki yksityisviesteinä. Ihmiset kertoivat säästäneensä kymppejä velkojensa kuukausittaisista kuluissa, tai ylipäätään miettineensä velkojaan järjestelmällisesti sen sijaan, että olisivat tunkeneet laskukirjeet avaamattomina kaapin perälle.

    Rohkaisin kommentoijia laittamaan viestinsä julkisena IG-feedkuvan alle; heidän kokemuksistaan voisi olla hyötyä myös muille kulutusluotto- tai pikavippilyhennysten kanssa kamppaileville. Vastaus oli aina samantyylinen. Kukaan ei halua julkisesti sanoa, että on kertynyt kulutusluottoja. Yksi tunnusti, että ei edes kehdannut tykätä siitä IG-feedin kuvasta, ettei kukaan vain luule, että hänellä olisi rahaongelmia.

    Ihmiset kokevat veloistaan valtavasti häpeää.

    Mua ottaa niin paljon pannuun se, että samaan aikaan kun suomalaiset velkaantuvat ja ovat ongelmissa korkeiden lainanhoitokulujen kanssa, he joutuvat kestämään ”tiedostavilta” voivottelua, sääliä ja jopa paheksuntaa.

    Etkö ymmärrä, että nuo kulutusluotot ovat todella huono juttu.

    Niin. Mutta kun aika usein kyse ei ole siitä, ettäkö ei ymmärrettäisi. Vaan siitä, että mitään muuta lainaa ei saa, mutta jääkaappiin on pitänyt ostaa ruokaa, pesukone korjata tai lasten kanssa tehty matka mummolaan toiselle puolelle Suomea. Kaikilla ole laittaa lainan vakuudeksi omakotitaloa Espoossa ja sellaista kuukausipalkkaa, että saisi tarpeen vaatiessa pankista lainaa 0,000001 prosentin marginaalilla. Silloin otetaan lainaa sieltä, mistä saadaan.

    Pienikokoiset luotot kertyvät helposti isoksi köntiksi, ja monen pienen lainan korkokulut nousevat isoiksi.

    mikä on anyfin

    Anyfin on ruotsalainen finassiteknologiastartup, joka yrittää laskea näiden ihmisellä jo olevien lainojen korkokuluja. Anyfin käyttää järjestelmissään tekoälyä, niin että lainoitusprosessin kustannukset laskevat. Kuluttajalle tämä näkyy matalampina korkoina. Anyfin laskee luoton riskit, ja jos Anyfin pystyy tarjoamaan velalliselle alempaa korkoa, se tekee tarjouksen, jonka voi sitten joko hyväksyä tai hylätä. Jos asiakas hyväksyy tarjouksen, Anyfin maksaa pois asiakkaan vanhan lainan ja sitten asiakas alkaa maksamaan sitä Anyfinille, mutta matalammalla korolla. Yrityksen liikeidea on madaltaa velallisen velanhoitokustannuksia. Se uudelleenrahoittaa vanhoja luottoja, ei myönnä uusia lainoja.

    Jos haluat tietää lisää Anyfinin teknologista, lue tämä Valeäidin juttu, jossa hän pohtii palvelun ominaisuuksia konsultinhattu päässä. Todella hyvä ja perusteellinen kuvaus!

    Olen väännellyt ja käännellyt tätä asiaa, enkä ole löytänyt yhtäkään syytä, miksi velallisen ei kannattaisi yrittää laskea velkojensa korkokustannuksia Anyfinin kautta. Velallinen ei voi kuin voittaa, sillä Anyfin ei anna tarjousta, jos se ei pysty tarjoamaan velalliselle matalampaa todellista vuosikorkoa.

    Kokeile itse: Alennuskoodi antaa 20 € pois

    Jos sinulla on pikavippejä, osamaksuvelkaa, luottokorttivelkaa tai kulutusluottoja, kokeile, voisitko Anyfinin kautta säästää korkokustannuksissa. Anyfin ei tee velallisesta velatonta, mutta se pienentää niitä korkokuluja, ja se on yksi pieni askel matkalla kohti paremmassa hallinnassa olevaa taloutta.

    Ota kuva viimeisimmästä lainan laskusta ja lähetä se Anyfinin äpillä tai mene osoitteeseen anyfin.fi ja anna pyydetyt tiedot. Jos Anyfin pystyy tarjoamaan sinulle edullisemman korkokustannuksen, voit hyväksyä tarjouksen ja saat alennuskoodilla SATU20 20 euroa pois ensimmäisestä laskusta. Kahdenkympin alekoodi koskee uusia asiakkaita.

    rahapuhe lapsille

    Huom! Hakemuksen lähettäminen ei sido sinua mihinkään eikä Anyfin anna tarjousta elleivät he voi madaltaa luoton todellista vuosikorkoa. Jos saat tarjouksen ja hyväksyt sen sun verkkopankkitunnuksilla, Anyfin maksaa pois nykyisen luottosi sinun luotonantajallesi ja sinä siirryt maksamaan luottoa takaisin Anyfinille, mutta matalammalla korolla.

    Anyfin tarjoaa aina yksilöllisiä korkoja. Esimerkiksi: Kun nimelliskorko 24 kuukauden laina-ajalla olevalle 2000 euron suuruiselle luotolle on 9,88 % ja käsittelykulu on 2 euroa, todellinen vuosikorko on 12,72%. Luoton arvioitu kokonaiskustannus on 2260,30 euroa, kun asiakas maksaa lainan takaisin 24 kuukaudessa. Anyfin ei koskaan anna tarjousta jos he eivät voi madaltaa luoton todellista vuosikorkoa. Anyfin ei myöskään pidennä lainan takaisinmaksuaikaa.

  • YEL on yrittäjän sosiaaliturva – ja halpa sellainen

    Mainos: Varma

    Nyt käsittelyssä yrittäjän sosiaaliturva. Yrittäjä, miksi kannattaa maksaa kunnon YEL? Myös sinun, ulkomailla reissaava läppäriyrittäjä!

    YEL on yrittäjän sosiaaliturva

    Olen ollut yrittäjänä noin kaksikymmentä vuotta. Kun lähdin tähän yhteistyöhön, en tajunnut millaisen pandoran lippaan tulinkaan avanneeksi. Syksyllä YEL eli siis yrittäjän eläkevakuutus nousi puheenaiheeksi omissa somekuplissani. Kun minä, Julia Thurén, Merja Mähkä ja Kettusen Hanne (yrittäjiä jossakin muodossa kaikki) aloimme jutella aiheesta seuraajiemme kanssa, huomasimme nopeasti, että yrittäjän sosiaaliturva jakoi mielipiteet kahtia. Inbokseihin alkoi sadella toisaalta kipakoita mutta myös kannustavia viestejä.

    Monet yrittäjät dissasivat YELiä. Mitä järkeä maksaa? Aseellinen ryöstö. Sijoitan mieluummin kuin maksan eläkkeisiin, joita en kuitenkaan koskaan saa.

    Sen sijaan monet taloushallinnon ammattilaiset, kirjanpitäjät, Kelan virkailijat ja eläkekäsittelijät (myös muiden kuin Varman, joka lähti meidän kanssa yhteistyöhön möyhimään YELiä) laittoivat paljon peukkuja ja sydämiä. Vihdoinkin joku puhuu tästä aiheesta myös positiivisesti.

    Olen kuullut paljon kritiikkiä YEListä, mutta en juurikaan sitä, miksi tämä on ihan helvetin hyvä asia. Nyt kuullaan!

    YEL paljonko kannattaa maksaa

    Mikä on YEL ja miksi sitä kannattaa maksaa?

    YEL on vakuutus. Se on yrittäjän sosiaaliturvan perusta.

    Suomessa yrittäjä määrittelee työtulonsa itse, ja siihen työtuloon perustuen yrittäjä sitten maksaa työeläkemaksut. Tuon työtulon perusteella karttuu yrittäjän eläke ja muodostuu sosiaaliturva.

    Suomessa yrittäjä ei siis maksa eläkemaksuja palkkansa suuruudesta, vaan yrittäjä määrittelee työtulon. Työtulon pitäisi vastata palkkaa, jota yrittäjän työstä pitäisi maksaa ulkopuoliselle työntekijälle. 

    Numerofaktat YEListä vuonna 2020:

    Työtulon alaraja on 7 958,99 euroa ja yläraja 180 750 euroa. YELin mukainen maksuprosentti on alle 53-vuotiaille ja 63-vuotta täyttäneille yrittäjille 24,10 prosenttia ja 53-62-vuotiaille 25,60 prosenttia. Aloittava yrittäjä saa 22 prosentin alennuksen YEL-maksuunsa ensimmäisten 48 kuukauden ajalta. Muista ottaa huomioon myös se, että yritys voi vähentää kaikki eläkekulut verotuksessa kustannuksina.

    Nämä numerot ovat sosiaali- ja terveysministeriön vahvistamia eivätkä ne vaihtele eläkeyhtiöittäin.

    Monimutkainen asia ei muutu yksinkertaiseksi arvaamalla jotain.

    Monet yrittäjät ovat ilmoittaneet työtulonsa alakanttiin, jotta YEL-maksut pysyisivät mahdollisimman pieninä.  YELin minittäminen voi olla hirvittävä virhe.  Käsittelin IG-tv-lähetyksessä minulle tulleita ”maksan minimi-YELin, koska…” -väitteitä yhdessä Varman YEL-ekspertin, asiakaspalvelupäällikkö Arja Iisakkalan kanssa. Katso tämä vajaan tunnin mittainen YLE-nyrkin IG-TV-lähetys, jos ajattelet näin:

    • On parempi sijoittaa itse, kuin maksaa YELiä.
    • On parempi maksaa minimi-YEL ja säästää,  koska ei kukaan eläkerahojani kuitenkaan peri.
    • Minulla on yksityiset vakuutukset, en tarvitse YELin tuomaa turvaa.
    • En luota eläkejärjestelmään.

    Miten YEL menee, jos asun tai työskentelen ulkomailla?

    Täällä Islannissa missä nyt asun, yrittäjän sosiaaliturva on rakennettu samalla mallilla. Yrittäjät maksavat pakolliset eläkemaksut, mutta sillä erolla että eläkemaksut maksetaan siitä samasta palkkasummasta, mistä tulovero maksetaan. Yksinkertaista. Ei ole erikseen työtuloa, on vain palkka. Täällä eläke- ja sosiaalivakuutusmaksut ovat hieman pienemmät kuin Suomessa, mutta tuloverotus sen sijaan on korkeampi (paitsi ihan superhyvätuloisilla).

    YEL maksut minimi vai ei

    Mä aloitin yrittäjyysurani Suomessa. Perustin toiminimen ja otin YELin. Vaikka en nyt asu enää Suomessa enkä ole Suomen sosiaaliturvajärjestelmässä, eivät ne aikanaan suomalaiseen systeemiin maksamani eläkkeet mene hukkaan. Minä hyödyn niistä sitten joskus. Ja hyödyn myös niistä eläkkeistä, mitä olen tänne Islantiin kerryttänyt.

    Ei siis ole järkevä perustelu olla maksamatta kunnollista YELiä, koska ”en mä kuitenkaan kymmenen vuoden päästä enää asu Suomessa”.

    Eivät ne eläkkeet sieltä minnekään häviä, vaikka sinä vaihtaisitkin asuinmaata. Suomessa ansaittu YEL-eläke tullaan aikanaan maksamaan riippumatta siitä, missä eläkkeensaaja asuu. Varmasta lisäksi muistutettiin – ja tätä mä en tiennyt entuudestaan – että jos Suomesta ulkomaille muuttanut sattuisi tulemaan työkyvyttömäksi viiden vuoden sisällä ulkomaille muutosta, työkyvyttömyyseläkkeessä säilyy oikeus tulevan ajan laskentaan. (Tuleva aika tarkoittaa siis sitä aikaa, jonka yrittäjä olisi ollut työelämässä ennen vanhuuseläkkeelle siirtymistään, ellei työkyvyttömyys olisi katkaissut hänen työuraansa.) Tästä voi olla erityistä hyötyä, jos ulkomailla ei ole ehtinyt kertyä vastaavaa turvaa. 

    YEL yrittäjän sosiaaliturva

    Entä jos asuu tai työskentelee välillä ulkomailla? Tai pysyvästi? Riippuu kohdemaasta ja pysyvyyden asteesta.

    EU/ETA-maiden ja Sveitsin alueella voi yrittäjä kuulua vain yhden maan sosiaaliturvaan kerrallaan ja lakisääteiset maksut – kuten tuo YEL – maksetaan vain yhteen paikkaan. Pääsääntöisesti sovelletaan työskentelymaan sosiaaliturvaa. Eli jos asut Tanskassa mutta teet töitä Suomessa, YEL-vakuutuksesi on Suomessa.

    Jos taas asut EU/ETA-maiden tai Sveitsin ulkopuolella, et voi kuulua YEL-vakuutuksen piiriin Suomessa, vaikka työskentelisit Suomessa.

    Suomella on sosiaaliturvasopimuksia muutamien maiden, kuten Kiinan ja Intian kanssa, nekin vaikuttavat YEL-tulkintaan.

    Jos olet epävarma siitä, minne sinun kuuluu YELit maksaa ja minkä maan sosiaaliturvaan kuulut omalla asuinmaa- ja työskentelymaakombollasi, tutustu tähän YEL ulkomaantyössä -tietopakettiin. Tuo Varman sivuilta löytyvä paketti on kattava. Ja jos kysyttävää jää, otat yhteyttä henkilökohtaisiin neuvojiin, heidän yhteystiedot löydät tuon infopaketin lopusta.

    YEL, sosiaaliturva, verotus, kirjanpito ja siihen päälle kansainväliset kuviot. Eivät nämä asiat totisesti ole helppoja saati yksinkertaisia. Ja juuri siksi ne pitää selvittää! Monimutkainen asia ei muutu yksinkertaiseksi arvaamalla jotain.

    YEL on yrittäjän sosiaaliturva

    YEL on hyvinvointiyhteiskunnan ponnistus. YEL on meidän yrittäjien sosiaaliturvan perusta. Se vaikuttaa sairauspäivärahoihin, vanhempainvapaisiin, työttömyysetuuksiin ja tapaturmavakuutuksen korvauksiin. Se kerryttää myös perhe-eläkettä ja sen työeläkekuntoutusosa auttaa, jos ei voi jostain syystä enää tehdä nykyistä työtä ja pitääkin vaihtaa ammattia.

    YEL liippaa myös työttömyysturvaa. Jos yrittäjä  liittyy yrittäjien työttömyyskassaan, Yrittäjäkassaan (kassaan voi muuten liittyä vain silloin, jos YEL-työtulo on vähintään 13 076 euroa vuodessa),  hän voi saada ansiosidonnaista työttömyyskorvausta, joka on sidoksissa – ta-daa – siihen työtuloon!!

    Monien YEL-kriitikoiden mielestä on paljon parempi idea sijoittaa itse ja maksaa YEL-minimiä. Koska eläkerahoja ei saa mukanaan hautaan ja sijoittamalla voi saada paljon enemmän itselle. Jep.

    YEL paljonko kannattaa maksaa ulkomaantyö

    Kyllä se on ihan mahdollista, että itselle voi jäädä YEL-minimi & itse sijoitan -kombolla  enemmän rahaa lopussa käteen, mutta se edellyttää että a) tienaa niin paljon että voi jatkuvasti laittaa paljon rahaa säästöön (tässä ei mikään 20 euroa kuussa indeksirahastoon riitä), b) pääomaa ei tarvitse syödä vaan omaisuutta voi kätsysti realisoida aina vain silloin kun omien sijoitusten arvostus on korkealla, c) ei sairastu vakavasti, d) ei kuole nuorena, e) kuolee go-go-vuosien aikaan ”saappaat jalassa” eli ilman vuosikausien sairastamista, f) ei joudu tapaturmaan ja työkyvyttömäksi.

    Kun yksi kaatuu, muut auttavat. Siinä on hyvinvointivaltion kirkkain ydin.

    YEL on vakuutus ja sillä on yhteiskunnan tuki. Vaikka maailmassa tapahtuisi ihan mitä tahansa, yrittäjä saa YEL-työtuloon perustuvan eläkkeen ja sosiaalituet. Jos joku työeläkeyhtiö menisi konkurssiin, muiden työeläkeyhtiöiden velvollisuus on ottaa hoitaakseen sen konkurssiin menneessä työeläkeyhtiössä vakuutettujen työntekijöiden ja yrittäjien eläkkeet. Näin kävi 1990-luvulla, kun työeläkeyhtiö Kansa meni konkurssiin.

    Riskejä tasataan kaikkien vakuutettujen kesken. Kun yksi kaatuu, muut auttavat. Siinä on hyvinvointivaltion kirkkain ydin.

    Seuraavaksi haluan kertoa kaksi esimerkkiä, jotka konkretisoivat sen, mihin kaikkeen YEL vaikuttaa.

    YEL tuo turvaa myös kuoleman kohdatessa

    YEL ei ole yrittäjän sosiaaliturva vain yrittäjälle itselleen vaan myös hänen perheelleen. Tämä on pointi, joka aika usein YEL-kritiikissä ohitetaan. YEL ei kartuta yrittäjän henkilökohtaista omaisuutta eli vaikka miten paljon on maksanut YEL-maksuja, niitä ei makseta kuolinpesälle. Mutta eipä sinne kuolinpesälle makseta myöskään sellaisia kotivakuutusmaksuja, joita on vuosikymmeniä maksettu ”turhaan”.  

    Mutta tämä on se, millä on väliä: YEL-vakuutus turvaa puolisolle jopa elinikäisen perhe-eläketurvan ja lapsille aina 18 ikävuoteen asti. Jos perheen elannosta huolehtinut yrittäjä on tienannut kymppitonnin kuussa mutta maksanut minimi-YELiä, lesken ja lasten saama perhe-eläke on muutaman hassun sata euroa kuussa. Perhe-eläke lasketaan YELin työtulon mukaan. Yrittäjällä on voinut olla henkivakuutus, joka tuo hetkellisen helpotuksen taloudelliseen tilanteeseen. Mutta jos yrittäjä kuolee vaikka kolmevitosena ja lapset ovat pieniä, ei se muutaman sadankaan tuhannen euron suuruinen henkivakuutus turvaa lesken ja lasten loppuelämää.

    Yrittäjän sosiaaliturva – case työkyvyttömyyseläke

    Oletetaan kaksi yrittäjää: Pera ja Mirkku. Pera on kampaaja, Mirkku on putkiasentaja. Molemmat ovat aloittaneet yrittäjinä 25-vuotiaina. Pera maksaa minimi YELiä koska hän sijoittaa mieluummin. Mirkku on asettanut työtulonsa 35 000 euroon ja maksaa siis YELin tästä summasta. 35 000 euron työtulo vastaa 2 916 euron palkkaa kuukaudessa ja YEL-minimi 663 euron palkkaa.

    Kun Pera ja Mirkku ovat 40-vuotiaita, he molemmat joutuvat niin vakavaan onnettomuuteen, että eivät voi enää jatkaa työelämässä. Molemmat joutuvat jäämään työkyvyttömyyseläkkeelle. Peralle on kertynyt omia säästöjä jo 50 000 €. Kun 50 000 euroa jakaa 30 vuodella, se tekee 1 600 euroa vuodessa eli muutaman satasen kuukaudessa. Eikä tähän summaan ole laskettu vielä edes verojen vaikutuksia. Jos sijoitukset ovat voitolla, voitoista pitää maksaa omaisuuksia realisoidessa verot.

    yrittäjän sosiaaliturva YEL

    Kävin tämän laskelman läpi Varman asiakaspalvelupäällikön Arja Iisakkalan kanssa.

    Mirkku on vakuuttanut itsensä 35 000 euron työtulolla. Hän saa työkyvyttömyyseläkkeenä noin 1 752 euroa kuukaudessa. Pera saa noin 399 euroa kuukaudessa. Pera voi saada tuon YEL-eläkkeen lisäksi Kelalta kansaneläkettä 491 euroa niin, että kokonaiseläke on 890 euroa kuukaudessa. Pera voisi hakea myös vaikka asumistukea, mutta ennen kuin sitä saa, hänen pitäisi syödä säästönsä.

    Jos YEL olisi älyttömän kallis (eli ylläpitäjälleen todella tuottava tuote), meillä olisi markkina pullollaan YELiä korvaavia vakuutuksia, joissa olisi sama yrittäjän sosiaaliturva kuin tässä systeemissä. Vaan eipä ole. Ei yhtäkään.

    Ja sitten vielä! Jos tuon Mirkulle ja Peralle tapahtuvan vakavan onnettomuuden perusteella maksettaisiin tapaturmakorvausta, olisi se Mirkulle 100 %:a YEL-työtulosta ensimmäisen vuoden aikana. Sen jälkeen työkyvyttömyyseläkkeenä 85 %:a YEL-työtulosta eli n. 2 479 euroa/kk ja vanhuuseläkkeenä 70 %:a työtulosta eli 2 041 euroa/kk. Kun taas Pera saisi ensimmäisenä vuonna tapaturmapäivärahaa 663 €/kk, tapaturmaeläkkeenä 530 euroa/kk ja vanhuuseläkkeenä 464 euroa/kk

    Jos olet yrittäjä, mieti tämä YEL-juttu kunnolla. Kysy niiltä, jotka tietävät. Esimerkiksi omalta työeläkevakuuttajaltasi. Jos olet Varman asiakas – tai ajattelit ryhtyä Varman asiakkaaksi – löydät täältä seuraavat YEL-askelmerkit.

    Ja vielä tähän loppuun yksi hyvä ajatus. Markkinataloushan toimii niin, että jos jossain on kiinnostava tilaisuus tehdä rahaa, sinne syntyy kilpailua. Jos YEL olisi älyttömän kallis (eli ylläpitäjälleen todella tuottava tuote), meillä olisi markkina pullollaan YELiä korvaavia vakuutuksia, joissa olisi sama yrittäjän sosiaaliturva kuin tässä systeemissä. Vaan eipä ole. Ei yhtäkään.