Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
  • Yrittäjän pitkä joululoma

    Nyt käytän vapauteni. Vuodenvaihteen ohjelmassa on yrittäjän pitkä loma. Tänä jouluna vietän ensimmäistä kertaa hyvin, hyvin pitkään aikaan kuukauden mittaisen joululoman. Voi vitjat, miten mahtavalta tuntuukaan sanoa tuo ääneen. Kuukausi! Lomaa!

    Vielä vuosi sitten tällainen suunnitelma olisi ollut ihan mahdottomuus. Joulukuu on vähittäiskaupassa se tärkein myyntikuukausi. Joulumaratonin jälkeen ei tosiaankaan helpottanut, koska alkoi joulunjälkeinen ale ja sen jälkeen joka vuoden alun saakelinmoinen hylly- ja laatikkosavotta eli inventaario. Ei toivonkipinääkään mistään superpitkästä joululomasta.

    Vaikka töitä ei tarvinnutkaan tehdä yksin tai edes kaksin tai kolmisin, oli kuitenkin oltava aina valmiudessa. Jos vaikka joku työntekijöistä olisi sairastunut ja estynyt tulemaan töihin, piti olla valmis säntäämään paikalle. Jos iso tavarantoimitus olisi tullutkin viikon aiottua myöhässä, olisi kaupalla pakko ollut olla purkamassa laatikoita asiakkaiden teiltä. Ja tottakai joka kerta tällaisia yllätyksiä tapahtui.

    Nyt kun kauppaa ei enää ole, on enemmän vapautta. Olen pystynyt ennakoimaan kaiken paremmin, kun on vähemmän muita ihmisiä, josta oma toimeentulo on riippuvainen. On paljon helpompi hanskata 50 kuin 2 500 asiakasta. On paljon vähemmän säätöä kun työskentelee viiden palveluntuottajan eikä 60 palvelun-/tavarantuottajan kanssa. Hitsin paljon yksinkertaisempaa hoitaa ja vastata yhden ihmisen  aikatauluista kuin 15 ihmisen aikatauluista. Vähemmän riippuvuutta tarkoittaa mahdollisuutta ottaa pidempi loma.

    Vajaa vuosi sitten tapahtunut työnteon yksinkertaistaminen on tehnyt todella hyvää. Ei ole enää samalla tavalla kiire, stressi tai huoli. Joskus vähemmän on enemmän ja jostain asiasta luopuminen tuottaakin pitkällä aikavälillä enemmän iloa ja rahaa. Minusta on todellakin tulossa nainen, jolla ei ole enää koskaan kiire!

    Yrittäjän pitkä loma. Se tuntuu suussa ihan vapaudelta. Ja sitä se onkin! No mitä olen ajatellut tällä kaikella vapaa-ajallani tänä jouluna tehdä?

    Noh, leivoin kyläläisille 100 korvapuustia ja 50 joulutorttua (tai siis 48 koska 2 tarttui pöytään  mutta ei tullut hävikkiä, koska söin taikinat) ja teimme puolison kanssa yli 12 litraa glögiä ja ostimme ämpärillinen pillimehuja. Juhlat olivat muuten pirskatin onnistuneet! Jos pysyin laskuissa mukana, niin noin 60 uutta kaveriamme piipahti meillä kylässä. Mukaan lukien taikuri, jota en taikuriksi etukäteen edes tiennyt. Hän veti lapsille pienen esityksen ja opetti aikuisille korttitemppuja. Ja muusikko, joka laulatti lapsia sähköpianon säestyksellä.

    Vietämme yhden jouluviikonlopun Reykjavikissa. Ohjelmassa on sukulaisten tapaamista, ystävätreffejä ja pari ravintolaillallista. Jouluaaton olemme anopin kanssa täällä Isafjördurissa ja ajamme joulupäivänä takaisin etelään, ja sitten lennämme perheen kanssa Suomeen, missä meitä odottaa joulu 2.0 eli suomalainen joulunvietto Sauvossa saaristomökillä Suomen-perheemme kanssa. Mahtavaa!

    Koska edellisestä Ylläksen-matkastamme on kaksi vuotta, ja perinteisiin on kuulunut hiihtomatka joka toinen vuosi Ylläkselle, suuntaamme sinne tammikuun alussa kahdeksi viikoksi. Ohjelmassa on ihan hitokseen murtomaahiihtoa, latukahvilahengailua, paljon munkkirinkilöitä, kuumaa mehua, saunomista, lumikenkäilyä, osalla perheestä laskettelua, fatbike-pyöräilyä ja toivottaavasti myös luminen issikkaretki. Vuokrasimme koko perheelle talon Äkäslompolon keskustasta, läheltä ruokakauppaa ja hiihtolatuja. Hauskuuksia horisontissa.

    Kun yrittäjän pitkä loma on ohi, aloitan työt työmatkan merkeissä. Lomakuukauden jälkeen pärähtää käyntiin pieni työmatka. Perheeni palaa kotiin ja kouluun, minä jään Helsinkiin töihin (matkamessut ja kirjahommia) ja sen jälkeen Reykjavikiin töihin (opaskeikka). Tammikuun alussa palaan tänne vuorten väliin vuonoon ja alan fiilistellä, miltä alkanut vuosi tuntuu.

    Minkälaisia joululomasuunnitelmia teillä on?

    Kuvat: Björgvin Hilmarsson

  • Lapsen ja vanhemman yhteiset harrastukset – maastopyöräilyä Islannissa

    Ruokakunnastamme puolet on hurahtanut maastopyöräilyyn. Puolisoni on harrastanut sitä jo vuosia ja yrittänyt houkutella minuakin mukaan. Monelle idealle lämpenen, mutta en tälle. Kun en minä tykkää lajeista, jossa mennään kovaa ja alaspäin.

    Heti siitä asti kun esikoinen oppi ajamaan pyörällä, puolisoni on suunnitellut yhteistä maastopyöräharrastusta. Hän aloitti vähitellen hivuttamalla. Ensin tavallisella pyörällä päiväkodin pihalla alas loivia rappusia. Pyöräilyä hiekassa, kumpareilla ja mutkittelua pienessä kivikossa. Sitten lyhyen matkaa ihan oikeaa maastopyöräreittiä. Viime viikolla he pyöräilivät yhdessä lähemmäs neljä tuntia ja tulivat kotiin kurassa, ravassa ja onnellisena.

    Esikoinen  ei vaikuta lainkaan hurjastelija-rämäpäältä. Hän on aika hiljainen ja joustava, empaattinen. Sellainen tyyppi,  joka menee viimeisenä vessaan, koska on sitä mieltä että voi ihan hyvin odottaa jos muilla on enemmän kiire. Sovittelee pikkusiskon kanssa, eikä tykkää metelistä.

    Tuon rauhallisen ja seesteisen ulkokuoren alla kuplii vauhdin riemu ja rohkeus. Hän haluaa keskittyä, pärjätä ja kokeilla vaikeitakin juttuja, jos läsnä on turvallinen aikuinen. Oli se sitten opettaja, valmentaja tai oma vanhempi.

    Minullehan ei ihan kaikista kaatumisista ja pyörätreenien kuperkeikoista edes kerrota, koska olen kuulemma aika mamis. No olenhan minä! Mitä pyöräilyyn tulee, niin maantiepyöräily hitaasti äänikirjaa kuunnellen on enemmän se minun lajini.

    Ja onhan minulla ja esikoisella myös yksi laji, joka ei puolisoani kiinnosta. Meillä on yhteinen harrastuksemme issikkaköpöttely.  Viimekertaisen ratsastusretken jälkeen mekin päätimme esikoisen kanssa yhdessä, että ei kyllä kerrota isälle ihan kaikkea. Esimerkiksi sitä, että laukattiin. Kun oltiin luvattu mennä ihan kävelyä vaan, ettei sattuisi mitään haaveria.

    Totuutta sopivasti annostellen.

    Yksi syy miksi muutimme seikkailuvuodeksi juuri tänne Isafjörduriin on alueen loistavat maastopyörämaastot – jotka talviaikaan taipuvat erinomaisiksi murtomaahiihtomaastoiksi. Win-win.

    Tämän ensimmäisen asuinviikkomme aikana jokaisena ei-niin-kovin-sateisena päivänä isä ja tytär ovat sutineet tuolla poluilla pyöriensä kanssa. Tunnin mittaisia pikkupyrähdyksiä, neljän tunnin mittaisia reittejä. Välillä helppoa, välillä niin vaikeaa että on tarvinnut ensin taluttaa, sitten mennä hitaasti pyörällä läpi pari kertaa ja sitten kovemmalla vauhdilla.

    Tätä tekemisen riemua on ollut mahtavaa seurata sivusta.

    Islannissa on maastopyöräharrastus yleistynyt viime vuosina paljon. Ei tämä mikään Ylläs vielä ole (Ylläksen älyttömän kattavat ja pitkät maastopyöräreitit ovat ihan omaa luokkaansa), mutta on täällä kuitenkin jonkin verran vaihtoehtoja. Ja maisemat ovat upeita ja ainutlaatuisia.  Jos täältä lukijoita löytyy maastopyöräharrastajia, joita kiinnostaa Islanti pyörälomakohteena, tässä muutama täsmävinkki ja -linkki.

    Kolme kivaa maastopyöräilypaikkaa Islannissa

    Ísafjördur ja koko Länsivuonojen alue. Tietysti! Tänne on viime vuosina laitettu todella paljon maastopyöräreittejä, joihin pääsee nopeasti ja ilman sen suurempia säätämisiä. Autolla vuoren rinteille, pyörät alas katolta ja siitä suoraan radalle. Pisin alamäkireitti on nimeltään Hnífar, noin kuusi kilometriä.

    Reilu 50 kilometrin mittainen Vesturgatan tekee lenkin laaksossa ja meren rannoilla, se siis kiertää yhden Länsivuonojen niemistä.

    Laugavegur. Laugavegurin noin 50 kilometrin mittainen reitti on todella tunnettu kolmipäiväisenä vaelluskohteena. Laugavegurilla on nykyään suosittua myös maastopyöräillä. Välillä täytyy kantaa pyörää joessa ja kiivetä kalliota omin jaloin, välillä renkaiden alla rahisee laavahiekka, välillä maisemassa pulputtavat kuumat lähteet. Upea, upea reitti, niin kävellen kuin pyörälläkin.

    Skálafell – maastopyöräilypuisto. Konsepti on helppo: hissillä ylös, pyörällä alas. Puolen tunnin ajomatka Reykjavíkista. Päiväpassi noin 25 euroa. Lisätietoja aukioloajoista löytyy Skálafell-pyöräpuiston Face-sivuilta.

    – Islannin maastopyöräkerhon sivuilta löytyy kiinnostuneille lisää infoa.
    – Pakettimatkoja maastopyöräilijöille järjestää mm. Icelandic Bike Farm.

    Kun aikuinen on oikeasti innostunut ja kiinnostunut siitä, mitä lapsi tekee, tekemisen suosio on taattu.  Tottakai se motivoi tekemään, siis ihan meitä aikuisiakin, kun huomaa että joku muu arvostaa ja innostuu samasta asiasta kuin itse.

    Olen huomannut itsekin, että kun on joku yhteinen harrastus, joka kiinnostaa sekä lasta että aikuista eikä vanhemman rooli ole vain seistä kannustamassa kentän laidalla tai venailla lämpiössä, sitä lähtee itsekin innostuneempana mukaan lajiin ja harrastamaan.

    Yhteiseen lajiin ei voi tietenkään pakottaa. Siihen voi ohjailla pienillä valinnoilla, vähitellen. Eikä se silti välttämättä aina tärppää. Voi olla ettei lasta kiinnosta pätkääkään aikuisen harrastukset. Mutta ainakin kannattaa kokeilla. Tarvitaan pitkää pinnaa, kärsivällisyyttä ja aikuiselta aitoa kiinnostusta yhdessä tekemiseen. Lapsi nimittäin aistii vanhemman innostuksen.

    Kuvat: Björgvin Hilmarsson