• Rakas päiväkirja, 2022

    Vuoden vaihdettua vaihdoin kalenterin uuteen. Oho, olipa todella yllättävä tieto. No se ehkä on vielä vähän ihmeellistä, että mä en edelleenkään käytä digitaalisia kalentereita. Mulla on kovakantinen kirja, ja mitä isompi, sen parempi. Joka päivälle kellonajat ja rivit ja yhdellä aukeamalla pitää näkyä koko viikko. Plussaa myös kuukausinäkymästä kalenterin alussa. Mitä vähemmän mietelauseita, sen parempi. Tänä vuonna ostin itselleni tosi tosi ison kalenterin. Koskaan aikaisemmin ei olekaan työpöydällä ollut tällainen jötkäle: otin isoimman, mitä kaupasta löytyi. Reilu A4, paksut tekonahkaiset kannet ja hirveästi tyhjiä sivuja alussa ja lopussa – tilaa kirjoittaa vaikka kirjan synopsis tai useampi ostoslista. Ja se on kirkkaanpunainen!

    Tästä vuodestahan ei vielä mitään varmaa osaa sanoa, mutta tältä se suunnilleen tulee näyttämään.

    Tammikuu

    Kirjoitan dekkaria. Hildurin käsiksestä on menossa toinen kirjoituskierros. Aahhh, on niin paljon helpompaa muokata, lisätä ja veivata kuin luoda täysin uutta. Ei ole koko ajan nolo olo, vaan sellainen, että hei täähän paranee! ”Pelottavin hetki koittaa aina juuri ennen aloittamista”, sanoi Stephen King kirjassa Kirjoittamisesta. Kyllä Stephen tietää. Lenkkeilen ja käyn salilla.

    Helmikuu

    Hildurin kirjoittaminen jatkuu. Aion myös neuloa lisää. Yksi villapaita valmistui jo! Ensimmäinen alhaalta ylös neulottu islanninvillapaita ja siitä tuli ihan heeeeemmetin nätti. En tajua ihan vieläkään, että miten siinä niin pääsi käymään. Helmikuussa alkaa toisen paidan neulominen. Helmikuussa on myös aika lomailla. Ja siellä lomalla neulon sitä villapaitaa. Kerroinko jo, että aion helmikuussa neuloa lisää? Kun Hildurin kässäri on palautettu, lähdemme perheen kanssa Suomeen Äkäslompoloon. Sieltä kun palataan, helmikuu onkin melkein loppu.

    Tässä on kuva siitä mun ekasta islantilaisesta, alhaalta ylös neulotusta villapaidasta. Siinä on vähän turhan löysä kaulus (olen oppinut tekemään sen paremmin seuraavaan paitaan), ja tässä on yksi fataali virhe, jota en paljasta vielä, vaan vähän myöhemmin. Se on niin pitkä juttu, että ansaitsee ihan oman postauksensa vähän myöhemmin 😀

    Maaliskuu

    Habaa ja romaania. Hildur ei tässä kohtaa tietenkään vielä ole valmis. Nyt editoidaan, muokataan, hienosäädetään. Neulon vähän lisää. Luen kirjoja, kuuntelen kirjoja. Kaupallisia yhteistöitä ja omaksi huviksi. Maaliskuun alussa 8 viikon punttistreeniohjelmani on ohi. Ehkä kerron tuloksia tännekin – ehkä en. Kattoo ny miten haba kasvaa.

    Huhtikuu

    Pääsiäinen! Sairaan paljon sairaan isoja suklaamunia ja toivottavasti myös matkailua Islannissa. Pääsiäinen on täällä laavakökkäreellä iso perhelomatapahtuma, joten luultavasti vuokraamme suvun kanssa jostain mökin ja sulkeudumme sinne ahmimaan niitä jalkapallon kokoisia suklaamunia. Varmaan myös neulon….

    Hildur on tässä kohtaa luultavasti valmis. Jatko-osan työstä alkaa aika nopeasti tähän perään. Pienen hetken aikaa otan hengähdystaukoa ja kirjoitan jotain ihan muuta – esimerkiksi tätä blogia! Olisi niin paljon juttuideoita mielessä, mutta viime aikoina kaikki kirjoittamiseen mennyt aika on mennyt kirjojen kirjoittamiseen ja blogi on jäänyt vähemmälle huomiolle. Valintoja, valintoja – eikä aina ihan helppoja. Mutta täällä mä edelleen oon ja kirjoitan aina, kun ehdin.

    Toukokuu

    Naisten Kymppi! Naisten Kymppi! Olen Naisten Kympin lähettiläs (tuo lähettilyys on kaupallinen yhteistyö, ja ihan tässä vinkkaan nyt teille kun mieleeni tuli, että saat mun konsonanttivoittoisella alekoodilla NKSATUR22 Naisten Kympin ilmoittautumishinnasta 20 % alennuksen huhtikuun loppuun asti). Instan puolella olette ehkä huomanneetkin, että treenaan edelleen Vahva Elämä Rebekan kursseilla kestävyyttä ja peruskuntoa, ja koska Rebekka on Naisten Kympin virallinen valmentaja, pääsen yhdistämään sekä kympin juoksun että lempeät hölkkätreenit. Ihanaa! Olen juossut kympin aikaan noin 1 tunti 10 minuuttia. Jos oikein pinnistän, niin ehkä Suomen lempeässä alkukesän säässä (eli ei jäistä vastatuulta, laavakiviä ja kylmää kylmää kylmää ilmaa) voisi mennä tuntiinkin? En kyllä yhtään osaa sanoa – mutta lupaan kertoa, kuinka kävi!

    Kesäkuu

    Kesän alku. Hildur ilmestyy kesäkuun ekalla viikolla ja silloin olen Suomessa, toivottavasti saan mahdollisimman paljon media-aikaa eli että toimittajat kiinnostuvat kirjasta ja haluavat minun vieraaksi lähetyksiinsä. Sitäkään ei voi koskaan tietää etukäteen: joskus tulee kirjan ilmestyessä paljon julkisuutta, joskus ei yhtään.

    Mun oma varsinainen kesä alkaa työviikolla, joka on melkein kuin lomaa. (Melkein tulee siitä, että mun täytyy tuolla viikolla herätä ennen aamukahdeksaa joka aamu.) Viikko Islannin maaseudulla hevosten ja suomalaisten hevosihmisten kanssa kakkuja syöden ja retkillä käyden. Hevostelun jälkeen alkaa lasten kesäloma koulusta. Täältä löydät mun vanhoja juttuja islanninhevosvaelluksista Islannissa.

    Ja nyt tulee se tärkeä havainto, jonka olen oppinut kuluneina vuosina: KAIKKI lasten kesäharrastusaktiviteetit osuvat kesäkuun ja heinäkuun alun aikaan. Lapset ovat loman alussa täynnä energiaa ja haluavat tehdä keskenään kaikkea mahdollista. Aikuisten ideointia ei ole kaivattu. Ei ennen elokuuta. En siis aloita omaa kesälomaa vielä kesäkuussa vaan painelen töitä ihan sinne heinäkuun alkuun asti.

    Heinäkuu

    Se varsinainen kesäkuukausi. Aloitan loman suunilleen heinäkuun toisella viikolla ja aiomme nelistään kierrellä pitkin Islantia. Sprengisandurin erämaareitillä ei ole käyty noin 15 vuoteen, joten sinne mennään ainakin. Ja Thorsmörkiin vaeltamaan, Akureyriin maastopyöräilemään ja Fjallabakin seudulle samoilemaan. Heinäkuu on Islannissa paras kuukausi maan keskiosissa matkustamiseen, koska lumet ovat todennäköisimmin sulaneet myös sieltä, eivätkä elokuun sateet vielä alkaneet. Mikään ei kuitenkaan ole varmaa – jos sää on maan keskiosissa huono, vaihdetaan suunnitelmaa lennossa ja mennään jonnekin muualle. Mihin tahansa mennäänkin, aina pääsee kuumavesialtaisiin pulikoimaan.

    Jos sua kiinnostaa Islanti-aiheiset matkajutut, niin tästä blogista löytyy Matkailu-katetorian alta Islannin-reissuille vinkkejä ja Tripsterin Islanti-sivulta samoin. Ja sitten on Tripsteri Islanti -matkaopaskirja ja Mondo-lehden sivuilta löytyviä Islanti-juttuja.

    Elokuu

    Koulut alkavat täällä Islannissa vasta elokuun kolmannen viikon tienoilla. Viime vuosina ne elokuun kolme ekaa viikkoa ovat olleet jotenkin nihkeän hikisiä. Lapset edelleen lomalla, mutta kaikki lomajutut on jo tehty, aikuisten lomat pidetty ja ekat omat työviikot ovat menneet kuunnellen veisua siitä, että ei-ole-mitäääään-tekemistä. Töidenteosta ei tule mitään, lasten vikoista lomaviikoista ei tule mitään. Niinpä tänä vuonna päätettiin tehdä tämä ihan toisin! Keksin tämän mun työhuonekaverilta, joka sanoi, että heidän perheessä hänen ollessaan lapsi, perheen yhteinen kesälomamatka tehtiin aina elokuussa. Nyt kun hänellä itsellä on lapsia, hän tajuaa, miksi.

    Niinpä meidänkin pääkesälomakuukausi on elokuu aina siihen asti, että koulu alkaa. Heinäkuun viimeisinä päivinä lennetään Suomeen. Ekoina päivinä ollaan Helsingissä: yksi kokonainen päivä Linnanmäellä (koska se oli viimeksi niiiiiin ihanaa!) ja toinen päivä Heurekassa (en ole ikinä käynyt Heurekassa, mutta lapset olivat nähneet siitä jonkun mainoksen jossain (ehkä Elinan ja Sofian tubekanavalla) että alkoivat fiilistellä paikalla ja minäkin innostuin. Helsingin jälkeen mennään Turkuun, sieltä laivalla Ahvenanmaalle. Vuokrataan koko lössille pyörät. Puoliso on jo ehtinyt valmistautua tähän. Hän oli ostanut Pampulaa varten sellaisen pyörästä pyörään menevän ”kaapelin” – vetoapua kuopukselle. Ihanaa! Ahvenanmaan jälkeen saatan käväistä Urjalassa (Pentinkulman päivilllä – en ole ikinä käynyt ja olen aina halunnut mennä), jonka jälkeen parkkeeraamme itsemme siskoni talolle Sauvoon. Paria päivää ennen koulujenalkua palaamme takaisin Islantiin.

    Syyskuu

    Syksy alkaa lomaviikonkaltaisella työviikolla, kun pääsen jälleen islanninhevosten ja suomalaisten hevosihmisten kanssa Pohjois-Islannin maastoihin tölttämään (ja ainahan ne myös ravaa, hehhehh). Syyskuussa on toivottavasti myös luvassa töitä. Mitään isompaa ei ole vielä sovittu, mutta kaikki aikanaan. Paitsi niin! Hildurin jatko-osa tietysti on tässä vaiheessa jo aika pitkällä. Eli vähintään paljon kirjoitustyötä. Ja neulomista.

    Lokakuu

    Kirjamessukuukausi! Toivon, että pääsen Helsingin messuille kertomaan Hildurista. Jos en saa yhtään lava-aikaa, menen kuitenkin ja ostan sata kiloa kirjoja. Hykerryttää jo nyt nämä messut. Töissä kirjoitan Hildurin jatko-osaa. Toivottavasti neulon taas.

    Marraskuu

    Mitä pidemmälle tulevaisuuteen mennään, sitä vähemmän minulla on kerrottavaa. Marraskuu on luultavasti kirjoittamista, neulomista ja ehkä jotain muutakin.

    Joulukuu

    Jouluajanlaskun mukaan tänä vuonna on vuorossa Suomi-joulu. Ja siihen perään taas perinteinen retki Äkäslompoloon ja Ylläsjärvelle.

    Saatoitte huomata, että en listannut yhtäkään ikävää asiaa. Ne tulevat kyllä pyytämättäkin ja vailla suunnitelmia.

  • Viimeisen päiväkotipäivän aamuna

    Heinäkuun ensimmäinen. Se on jotenkin hieno päivämäärä. Ensin säpäkkä ykkönen ja sen perässä samankaltainen merkki, joka lämmöstä venähtänyt seiskaksi. Tänään oli Pampulan viimeinen päiväkotipäivä koskaan ja mun viimeinen työpäivä ennen kesälomaa. Huomenna odottelee horisontissa heiluva kesäloma. Kysyin aamulla Pampulalta, mitä mieltä hän on siitä, että päiväkoti on tämän päivän jälkeen ohi.

    ”No eipä tartte aamulla herätä näin aikaisin”, kuului peiton alta. Päiväkodin pihalla askel oli kevyt ja sisälle päästyä hän kävi halaamassa kaikki näköpiirissä olleet päiväkodin työntekijät.

    ”Mä aion nauttia tästä päivästä”, hän sanoi.

    Ilon kautta ihan kaikkeen. Kaikki lapset ovat erityisiä, mutta Pampulassa on jotain sellaista, mitä en osaa oikein tallentaa sanoiksi. Hän on yhtä aikaa täynnä leikkisyyttä ja vahvaa tahtoa, herkkyyttä ja kovistelua. Hän on se tyyppi, joka kiertää maailman pikkusormensa ympäri, katselee sitä vähän aikaa ja pistää sen jälkeen pitkäkseen nurmikolle ja alkaa käkättää kärpäselle. Hän osaa ottaa itselleen vallan, mutta palauttaa sen kuitenkin takaisin hyllyyn, koska on kaikkea muutakin kivaa tekemistä!

    Pampula

    Ihanaa päästä viettämään tämän pikkumimmin ja muunkin perheen kanssa kesälomaa. Meidän kesälomasuunnitelmat ovat soljuneet kevään käännyttyä kesäksi rauhallisesti eteenpäin, eikä oikein mitään ole uskallettu naulata kalenteriin, koska muuttuva k-tilanne voi aina aiheuttaa muutoksia. Viime viikonloppuna teimme autolla muutaman päivän mittaisen retken Akureyriin Pohjois-Islantiin (postauksen kuvat ovat tuon automatkan varrelta). Kauemmas emme ole vielä lähteneet. Mutta NYT kuitenkin näyttää siltä (ja nyt kaikki sormet ja varpaat ristiin että tämä toteutuu!): rokotukset on isketty käsivarsiin, todistukset odottavat passien välissä ja ensi tiistaina pääsemme Suomeen suoralla lennolla. Kentältä lähdemme suoraan kesämökille Sauvoon. Viime kesänä Suomi-seikkailut jäivät väliin, joten tällä kertaa tätä matkaa odotetaan jopa vielä enemmän kuin tavallisina menneinä kesinä. Suomessahan me olemme käyneet aika usein. Siitä asti kun esikoinen syntyi vuonna 2010, me olemme viettäneet vähintään kolme viikkoa Suomessa joka kesä. Se on kivaa, siellä on Suomen perhe ja osittain myös siksi, että lapsilla on kesäloman aikana kunnolla aikaa kuunnella ja puhua Suomea.

    Suomessa aiomme loikoilla suurimman osan aikaa mökillä. Lapset eivät ole koskaan käyneet Särkänniemessä tai Linnanmäellä, joten käväisemme toivottavasti ainakin toisessa niistä ellei k-tilanne mene ihan deltavariantiksi. Lisäksi varasin meille majoituksen muutamaksi päiväksi Utön saarelta, johon ihastuin luettuani siitä jutun Suomen Luonto -lehdestä. Viimeisiksi Suomi-öiksi varasin meille perhehuoneen Hotelli Sveitsistä, joka tuli minulle tutuksi muutama vuosi sitten yhden bloggaajareissun kautta. Muistelin, että siellä on joku aktiivipuisto, hyvät pulikointimahdollisuudet ja lentokentälle pääsee suhteellisen nopeasti. Näin ollen paluumatka, sitten joskus heinäkuun loppupuolella, sujuu mahdollisimman kivasti.

    pampula

    Ja mitä siihen loman alkamiseen tulee… No en tietenkään onnistunut saamaan kaikkea valmiiksi ja kaikkia sähköpostilaatikoita tyhjiksi ja kaikkia minulta odotettuja hommia valmiiksi. Mutta eihän mun tarttekaan. Kesäloma ei ole maailmanloppu eikä evakkomatka, vaan ihan vaan tauko töistä. Loma on tilaisuus tehdä jotain juttuja ilman, että työ paaluttaa päivän sisältöä millään tavalla. Viimeisenä työpäivänä ennen lomaa ei jaeta palkintoja, eikä niitä jaeta töihin palatessakaan. Syksyllä jatketaan siitä, mihin nyt jäätiin ja jos ei muisteta, mihin jäätiin, palataan muutama askel taaksepäin.

    Esikoinen muuten kirjoitti viime talvena kaverinsa kanssa lapulle viikonloppuloman ohjelman ja tuli tietämättään kirjoittaneeksi samalla mahdottoman hyvät elämänohjeet ihan jokaiselle päivälle:

    1. Tee jotain vaarallista.
    2. Tee jotain jännittävää.

    Hyvää kesää!

    Blogi päivittyy kesällä harvemmin, Instassa nähdään!