Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
  • Hiihtämisestä ja bloggaamisesta

    Kas, on aamu ja kello on kahdeksan. Kaikki muut nukkuvat vielä tai ainakin esittävät nukkuvaa pitämällä makkarin ovea kiinni. Minä heräsin jo puoli tuntia sitten (puoli kasilta, lomalla!!) odottamaan, että päästäisiin jo hiihtämään. Vakkarisuksivuokraamomme ja urheiluvaatekauppa aukeaa kympiltä.  Kyllähän tässä jo saa innostua laittamaan toppahousuja jalkaan.

    Tuossa aamulla kun ensimmäistä kahvikuppiani valmistin, havahduin siihen, että ilman tätä blogia en luultavasti olisi tässä keittämässä kahvia ja odottamassa ladulle pääsyä. En olisi löytänyt tänne, Äkäslompoloon. En olisi löytänyt koko hiihtämisen hienouttua.
    En tiedä, onko täällä vielä paljon samoja lukijoita kuin vuonna 2013. Silloin kysyin neuvoa, minne kannattaa Lapissa mennä, jos lomailla kivasti. Hyvät ulkoilumahdollisuudet, hyvät kulkuyhteydet, ei bileitä, luonnonrauhaa, ruokakauppa lähellä.
    Niin moni nimesi Äkäslompolon, joten ajattelin, että paikassa on pakko olla jotain kiehtovaa. Menkää Ylläkselle, siellä on valaistujakin latuja ja lämpölatu, jos sattuu hirmuisen kylmät ilmat. Hyvät hiihtomaastot. Ruokakauppa. Kaikki tarpeellinen. Kiva lastenkin kanssa.
    Tulimme samana talvena tänne ja teimme siitä perinteen. Joka toinen vuosi vietämme joulua Islannissa, joka toinen vuosi Suomessa. Parittomat vuodet ovat olleet niitä Suomi-jouluja ja Ylläs-talvilomia. Suomi-jouluina joulunvieton jälkeen tai joulunvieton ajaksi olemme tulleet tänne pohjoiseen. Vuokranneet mökin, hankkineet sukset ja painelleet ladulle.
    Nämä reissut ovat olleet tärkeitä kohtaamispaikkoja perheellemme, joka asuu erilaisissa elämäntilanteissa ympäri maailmaa. On yksi rajattu paikka, yksi yhteinen ajanjakso ja yksi yhteinen tila, jolloin kaikki ovat yhdessä.
    Ja se hiihtäminen! Inhosin kouluvuosina hiihtämistä. Opin ei-tykkäämään hiihtämisestä, koska sitä – kuten aika monta muutakin koululiikuntalajia – opetettiin mielestäni ala-asteikäisille täysin väärin. Hiihtoladulla opin reilun metrin mittaisena lähinnä siirtymään ladulta sivuun, kun nopeampi tuli takaa ja huusi ”latua!”. Kun takaa tulee nopeampi, pitää hitaamman väistää, meille opetettiin. Koska kuuluin niihin hitaimpiin, ei sitä hiihtämisen riemua koskaan voinut edes oppia. Jokainen hiihtokerta oli vain muistutus siitä, että olet vähän hidas ja väistähän nyt kun nuo piirimestaruuskisoissa pärjäävät tulevat.
    Kun tulin ensimmäistä kertaa tänne Ylläkselle, jossa on Suomen laajin latuverkosto (tämänkin opin vasta täällä ensimmäistä kertaa käytyäni) ja luultavasti yhdet maailman parhaat murtomaahiihtomaastot, luin latukartasta hiihtäjän ohjeet istuessani sohvalla ja liikutuin:
    Ladut ovat yhteisiä. Nopeampi väistää hitaampaa.
    Löysin hiihtämisen riemun ensimmäistä kertaa. En edelleenkään ole kovin nopea, mutta kun saan suksia omaan tahtiini, jaksan hiihtää pidemmänkin matkan. Ja jos eteen tulee liian jyrkkä alamäki laskettavaksi, otan sukset veks ja kävelen ne kainalossa mäen alas ladun viertä.
    Niin, että ilman teitä en olisi löytänyt tänne. Ja ilman tänne tuloa vihaisin edelleen murtomaahiihtoa ja mieleeni olisi jäänyt hiihto laina, jossa roolini on astua reilu puoli metriä ladulta oikealle sukset nätisti vierekkäin ja sauvat tiiviisti suksien vieressä, että nopeampi pääsee sutimaan vauhtiaan hidastamatta ohi.
    No niin. Nyt tänne mökkitalon alakertaan alkaa valua muitakin heräilijöitä, joten aika lopettaa. Ja se suksivuokraamokin aukeaa ihan pian.
    Tämä juttu on Salamatkustaja-blogin viimeinen blogijuttu. Tammikuun alussa aukeaa uusi sivustoni, jonne ohjautuu myös kaikki tämän blogin vanhat jutut. Voitte siis ainakin aluksi tulla tuttuun tapaan tänne ”Salamatkustajaan”, tekniikka pitää huolen, että löydätte siirron jälkeen oikeaan paikkaan. En julkaise uutta sivuston nimeä ihan vielä, koska siellä ei vielä ole mitään. Mutta ihan kohta sekin selviää!
    Jutun kuvat ovat otoksia menneiltä Ylläs-talvilta. Ylläksellä 2013, Ylläksellä talvella 2015 ja Ylläksellä 2017. Tämän talven kuvissa suksille pääsee myös Pampula. Ou yes!
  • Yrittäjän pitkä joululoma

    Nyt käytän vapauteni. Vuodenvaihteen ohjelmassa on yrittäjän pitkä loma. Tänä jouluna vietän ensimmäistä kertaa hyvin, hyvin pitkään aikaan kuukauden mittaisen joululoman. Voi vitjat, miten mahtavalta tuntuukaan sanoa tuo ääneen. Kuukausi! Lomaa!

    Vielä vuosi sitten tällainen suunnitelma olisi ollut ihan mahdottomuus. Joulukuu on vähittäiskaupassa se tärkein myyntikuukausi. Joulumaratonin jälkeen ei tosiaankaan helpottanut, koska alkoi joulunjälkeinen ale ja sen jälkeen joka vuoden alun saakelinmoinen hylly- ja laatikkosavotta eli inventaario. Ei toivonkipinääkään mistään superpitkästä joululomasta.

    Vaikka töitä ei tarvinnutkaan tehdä yksin tai edes kaksin tai kolmisin, oli kuitenkin oltava aina valmiudessa. Jos vaikka joku työntekijöistä olisi sairastunut ja estynyt tulemaan töihin, piti olla valmis säntäämään paikalle. Jos iso tavarantoimitus olisi tullutkin viikon aiottua myöhässä, olisi kaupalla pakko ollut olla purkamassa laatikoita asiakkaiden teiltä. Ja tottakai joka kerta tällaisia yllätyksiä tapahtui.

    Nyt kun kauppaa ei enää ole, on enemmän vapautta. Olen pystynyt ennakoimaan kaiken paremmin, kun on vähemmän muita ihmisiä, josta oma toimeentulo on riippuvainen. On paljon helpompi hanskata 50 kuin 2 500 asiakasta. On paljon vähemmän säätöä kun työskentelee viiden palveluntuottajan eikä 60 palvelun-/tavarantuottajan kanssa. Hitsin paljon yksinkertaisempaa hoitaa ja vastata yhden ihmisen  aikatauluista kuin 15 ihmisen aikatauluista. Vähemmän riippuvuutta tarkoittaa mahdollisuutta ottaa pidempi loma.

    Vajaa vuosi sitten tapahtunut työnteon yksinkertaistaminen on tehnyt todella hyvää. Ei ole enää samalla tavalla kiire, stressi tai huoli. Joskus vähemmän on enemmän ja jostain asiasta luopuminen tuottaakin pitkällä aikavälillä enemmän iloa ja rahaa. Minusta on todellakin tulossa nainen, jolla ei ole enää koskaan kiire!

    Yrittäjän pitkä loma. Se tuntuu suussa ihan vapaudelta. Ja sitä se onkin! No mitä olen ajatellut tällä kaikella vapaa-ajallani tänä jouluna tehdä?

    Noh, leivoin kyläläisille 100 korvapuustia ja 50 joulutorttua (tai siis 48 koska 2 tarttui pöytään  mutta ei tullut hävikkiä, koska söin taikinat) ja teimme puolison kanssa yli 12 litraa glögiä ja ostimme ämpärillinen pillimehuja. Juhlat olivat muuten pirskatin onnistuneet! Jos pysyin laskuissa mukana, niin noin 60 uutta kaveriamme piipahti meillä kylässä. Mukaan lukien taikuri, jota en taikuriksi etukäteen edes tiennyt. Hän veti lapsille pienen esityksen ja opetti aikuisille korttitemppuja. Ja muusikko, joka laulatti lapsia sähköpianon säestyksellä.

    Vietämme yhden jouluviikonlopun Reykjavikissa. Ohjelmassa on sukulaisten tapaamista, ystävätreffejä ja pari ravintolaillallista. Jouluaaton olemme anopin kanssa täällä Isafjördurissa ja ajamme joulupäivänä takaisin etelään, ja sitten lennämme perheen kanssa Suomeen, missä meitä odottaa joulu 2.0 eli suomalainen joulunvietto Sauvossa saaristomökillä Suomen-perheemme kanssa. Mahtavaa!

    Koska edellisestä Ylläksen-matkastamme on kaksi vuotta, ja perinteisiin on kuulunut hiihtomatka joka toinen vuosi Ylläkselle, suuntaamme sinne tammikuun alussa kahdeksi viikoksi. Ohjelmassa on ihan hitokseen murtomaahiihtoa, latukahvilahengailua, paljon munkkirinkilöitä, kuumaa mehua, saunomista, lumikenkäilyä, osalla perheestä laskettelua, fatbike-pyöräilyä ja toivottaavasti myös luminen issikkaretki. Vuokrasimme koko perheelle talon Äkäslompolon keskustasta, läheltä ruokakauppaa ja hiihtolatuja. Hauskuuksia horisontissa.

    Kun yrittäjän pitkä loma on ohi, aloitan työt työmatkan merkeissä. Lomakuukauden jälkeen pärähtää käyntiin pieni työmatka. Perheeni palaa kotiin ja kouluun, minä jään Helsinkiin töihin (matkamessut ja kirjahommia) ja sen jälkeen Reykjavikiin töihin (opaskeikka). Tammikuun alussa palaan tänne vuorten väliin vuonoon ja alan fiilistellä, miltä alkanut vuosi tuntuu.

    Minkälaisia joululomasuunnitelmia teillä on?

    Kuvat: Björgvin Hilmarsson