• Kesälomalle elokuussa?

    Me tehtiin tänä vuonna vähän erilainen kesäloma-aikataulutus kuin menneinä vuosina. Lapset ovat lomalla kesäkuusta elokuuhun, me aikuiset yleensä heinäkuussa. Sellainen perinteinen kombo. Viime kesänä valinta alkoi kuitenkin harmittaa elokuussa. Täällä järjestetään aika paljon ohjelmaa koululaisille (maksullista tosin) kesä- ja heinäkuussa. Sitten kun elokuu koittaa, kaikki harrastetoiminta loppuu ja vanhemmilla käynnistyy työt. Koska koulut alkavat vasta elokuun kolmannen viikon jälkeen, siinä tulee aika hiton pitkä ei-ole-mitään-tekemistä-mitä-mä-teen-koska-tuut-kotiin-putki. Niinpä me päätettiin, että tänä vuonna tehdään eri tavalla. Otetaankin meidät lomat vasta elokuussa.

    Nauvo haukiburgerit

    Tässä on mun mielestä monta plussaa. Ensinnäkin lapset ovat alkukesän kiireisiä omissa jutuissaan. Se tarkoittaa todella leppoisaa työskentelyaikaa ilman mitään ohjelmatoimistona toimimista ja toisaalta kaikelle muulle jää enemmän aikaa (ehdin tehdä työt, treenata JA tehdä safkat vailla kiireen tuntua). Kenenkään ei silti tarvitse herätä ennen puoli yhdeksää, mikä tuo elämään huimasti iloa ja riemua. Voi, jos voisi aina aloittaa päivät tähän kellonaikaan!

    Töiden teko keskikesällä on ihanaa! Siis kun vertaa vaikka alkusyksyyn tai joulunalusaikaan. Kesäkuun lopusta heinäkuun loppuun on töissä rauhallista, koska lähes kaikki muut ovat lomilla. Ei tule meilejä, ei puheluita ja whatsappi, släkki ja teamskin ovat hiljaa. Ehdin tehdä kaikkea keskittymistä vaativaa vailla jatkuvia pysäytyksiä. Tämä onkin ollut aivan mahtava havainto! Olen kirjoittanut Hildur-sarjan seuraavaa kirjaa melkein kaksi kertaa nopeammin kuin talvella, koska kun kukaan ei häiritse, tekstin flow syntyy nopeammin ja homma etenee kuin juna. Tai ainakin omasta mielestä. Eeeeehkä silläkin on vaikutusta, että näin kesällä mieli on rento ja oma sisäinen kriitikko lepotilassa, eli rimakin on alempana. Se selviää sitten, kun kustannustoimittaja saa tämän luettavaksi. Jos syksyllä täytyy paljon fiksailla, niin sitten fiksaillaan. Kunhan se eka versio nyt vaan valmistuisi, se kun on minusta kaikista vaikeinta tässä fiktion kirjoittamisessa.

    Kutkuttava odotus. Tällä tavalla loppukesästä lomaillessa ei tule fomoa muiden lomista, koska omassa mielessä on se oma loma, joka koittaa vähän myöhemmin. Tunnelma on vähän sama kuin isoa irtokarkkipussia hautoessa. Odotus on ihanaa, kun sitä voi vähän pitkittää ilman, että maaliviiva häviää minnekään.

    Kun kesällä tekee töitä, ehtii suunnitella lomaa samalla siinä virtuaalitoimiston hiljaisessa huminassa. Meidänkin kesälomasuunnitelmat alkaa olla naulattu. Se etenee kutakuinkin tähän tapaan:

    Pampula

    Kun kesävieraat ovat käyneet ja puolison loma alkaa, me lähdetään kiertämään viikoksi Islantia. Mä olen sen viikon vielä töissä. Länsivuonoilta pohjoiseen, itään, etelään ja lopuksi Reykjavikiin, josta lennetään Suomeen sille varsinaiselle kesälomalle. Saarikierroksen tavoittena on mulle kirjoittaa (teen töitä autossa – koska oma loma alkaa vasta elokuun alussa) ja noille muille kiipeillä ja telttailla. Sillä välin kun he kiipeilee, mä otan läppärin ja menen jonnekin leirintäalueen katokseen vastamelukuulokkeet päässä. Pampula ei ole vielä kertaakaan kiertänyt tätä saarta, joten tämä on hänelle eka kerta.

    Suomen-reissu ja MUN KESÄLOMA alkaa Helsingistä. Muutama päivä ihanassa hotellissa (ajatella, sain St Georgesta jonkun huiman kesätarjouksen myötä majoituksen neljälle lähes samaan hintaan kuin Scandicin keskustahotelleissa olisi maksanut…), Linnanmäellä, Heurekassa ja jossain köysikiipeilypuistossa (keskustan liepeiltä varmaan löytyy joku, jonne pääsee julkisilla – saa vinkata; ja katson jossain kohtaa googlesta). Sen jälkeen suunta kohti Turkua ja Ahvenanmaata. Oon varannut meille majoituksen ja polkupyörät vuokralle viideksi päiväksi. Pyöräillään satamasta Getaan (ahh, jess, Havsviddenin rantatalo, jonka varasin jo talvella) ja takaisin. Sen jälkeen mökkeilemään pariksi viikoksi mun siskojen ja äidin kanssa ja jotain pientä seikkailua siellä lähialueilla.

    Näin mahtavan meemin tiktokissa, jossa muisteltiin lapsuuden kesien parasta muistoa. Ja sehän oli se, että joku toinen maksaa sun kesäloman. Hahahahah, samastun! Tässä saakin paiskia duunia, että saa tämän kesäloman maksettua, mutta on se wörttiä.

  • Munkki-intuitiota ja laturauhaa

    Terveisiä Ylläkseltä! Olemme täällä jo en muista kuinka monennetta kertaa, mutta mikään ei silti muutu. Samaa unelmalomakonseptia kuin aikaisemminkin. Tänään huomasin hiihtäessä miettiväni paljon sitä, kuinka paljon matkustaminen on muuttunut lasten kasvettua isommiksi. Jos siellä linjoilla on vielä teitä, jotka olitte mukana kun perustin blogin vuonna 2009, muistatte, että se pikkulapsiaika ei ollut mulle mitään herkkua ja unelmaa, vaan mössönmössönmöö-aikaa, jonka toivoin vain olevan ohi. Jälkeenpäin huomasin, että se ei ollut mitään pikkulapsibluesia tai vakavampaa vanhemmuusväsymystä, vaan ihan vain itsetuntemusta ja oma mielipide. Nyt, kun lapset ovat 12 ja 6, huomaan katsovani menneeseen helpottuneena. Ihan kaikesta lapsiperheeseen liittyvästä on tullut vuosien myötä pelkästään parempaa!

    Mutta muutama sana ensin tästä matkasta. Tulimme siis hiihtoloman viettoon Ylläkselle, kuten olemme tehneet aika monta kertaa viimeisten vuosien aikana. Ja ajatella, että tämä yllästely alkoi täältä blogista. Se oli teidän ansiota! Kävin ekan kerran Jyväskylän pohjoispuolella vuonna 2014. Muistan, kuinka kesällä 2013 kyselin täällä neuvoa, että minne päin pohjoista sitä oikein kannattaisi suunnata, jos haluaisi hiihtää rauhassa, olisi tarpeelliset palvelut lähellä eikä vilkas iltaelämä kiinnosta. Paikkaa, jonne pääsisi ilman omaa autoa ja paikkaa, jossa pärjäisi ilman omaa autoa.

    Tosi moni neuvoi tulemaan Äkäslompoloon. No minäpä sitten saman tien Kouvolassa äitini kodin keittiönpöydän ääressä naputtelin kylän nimen karttaohjelmaan ja katsoin, missä se oikein on ja miten sinne pääsee. Tammikuun 2014 jälkeen täällä onkin sitten käyty aika monta kertaa.

    Pampula vuonna 2015. Tämä oli se reissu, kun valvottiin paljon.

    Ensimmäisillä reissuilla vain murtomaahiihdettiin ja latukahviteltiin. Sitten esikoinen kasvoi ja halusi rinteeseen. Pari vuotta myöhemmin syntyi Pampula, joka huusi ensimmäisellä Äkäslompolon-reissullaan koko viikon kaikki yöt ja olin ihan helevetin kyrpiintynyt lasten kanssa matkustamiseen 😀 Jatkettiin silti tänne tulemista.

    Koska meidän Suomen-vierailut talviaikaan osuvat joululoman kieppeille, me on suunnattu tänne Ylläksellekin aina tammikuussa. Joululomasesongin jälkeen, joululoman jatkeeksi. Talven pimeimpään ja yleensä myös tosi kylmään ajankohtaan. Se tummansininen pimeys ja lyhyiden päivien pieni valonkajo on rauhoittanut vauhtia, tarjonnut lepoa ja saanut nauttimaan pitkistä illoista ja rauhallisista yöunista. Tammikuussa mökkivuokratkin olivat rutkasti edullisempia kuin joululomien aikaan.

    Tänä vuonan tultiin ensimmäistä kertaa kevättalven korvilla, helmikuussa. Islannin hiihtolomien aikaan, Suomen hiihtolomia ennen. Latukahviloissa on vielä tyhjää, rinteissä on tyhjää, mutta kaikki paikat ovat jo auki: eilen avattiin koko Ylläksen yli 300 kilsan mittainen latuverkosto.

    Yhtäkkiä täällä paistaa aurinko silmään ja naama punottaa hiihdon jälkeen muustakin kuin ylämäkipuserruksesta. Aamulla yhdeksän aikaan ladulle lähtiessä on valoisaa ja iltapäivällä aurinko paistaa tuntureiden yllä niin että silmiä häikii. Kun on käynyt täällä aina pimeän aikaan, tämä valon määrä tuntuu nyt hurjalta. Ihan kuin sen kaiken hyvän päällä olisi vielä paksu kerros sokeria.

    Ja tämä vanhempien lasten kanssa lomailu on minulle yhtä sokerikuorrutusta. Ei ole enää vaunuja, vaippoja ja talvihaalareihin pukemista. Kaikki aikuiset nukkuvat yhdestätoista vähintään kahdeksaan, lapset yhdeksään-kymmeneen. Me aikuiset voimme tehdä aamuisin muutaman tunnin hiihtoretken sillä välin kun lapset nukkuvat, syövät aamiaista ja katsovat televisiosta lastenohjelmia. Kun me palaamme ihanan hikiseltä lenkiltä mökille, kello näyttää vasta puoltapäivää ja kaikki yhteiset herkut ovat edessä. Minä olen esimerkiksi jäänyt Pampulan kanssa mökille venyttelemään, lyhyille hiihtoretkille lähiladuille, päiväsaunaan tai ihan vaan kahvilaan kakkupaloja vertailemaan.

    Ylläksen Hiihtokoulu ja Suski-opas (tutustuin Suskiin opastamallanni issikkaretkellä Islannissa, ja nyt me treffaillaan täällä päin pohjoista. Ihana, sattumanvarainen elämä!

    Puoliso on iltapäivällä lähtenyt esikoisen kanssa laskettelemaan muutamaksi tunniksi. Tänään esikoinen pääsi tutun Suski-oppaan yksityistunnille harjoittelemaan pujottelua. Oli kuulemma mahtavaa.

    Illalla sitten saunaa ja ruokaa ja villapaidan neulomista. Siis kaikille jotain, ilman että kukaan joutuu luopumaan mistään. Mä muistan kyllä edelleen elävästi, että pienempien lasten kanssa tällainen joustava tekeminen ei ollut mahdollista. Nyt on ja se on niin ihanaa. Muistan edelleen selvästi, kuinka kipuilin pienten lasten vanhempana. Olin ihan solmussa sen kaoottisuuden keskellä. Pikkulapsiaika ei ollut mun lempiaikaani ollenkaan, se oli väsyttävää ja epäselvää ja jotenkin rajatonta. En kaipaa siitä tällä hetkellä mitään. Nyt on ihan eri ääni tässä 42-vuotiaassa radiossa: vanhemmuus tuntuu kamalan helpolta ja miellyttävältä.

    Mitä siis tässä oikein yritän selittää? No esimerkiksi sellaista vapautta, että on olemassa muutaman tunnin mittaisia omia hetkiä, jolloin voin vaan antaa munkki-intuition viedä, että mennäänkö tänään Luosuun vai Aurinkotuvalle vai Velhon kodalle. Sellaista laturauhaa, että voin kuunnella äänikirjaa ja hiihtää ihan omalla tahdilla ilman, että on puolisyyllinen olo siitä, että olen väärässä paikassa väärää aikaan. Mitä vanhemmaksi lapset ovat kasvaneet, sitä suurempi varmuus mulla itsellä on siitä, että kaikki on mennyt ihan oikein. Sen huomaa etenkin lomalla, kun aikaa kaikkeen on enemmän.

    Jos Ylläs-aiheiset jutut kiinnostaa, niin täältä löytyy näköjään pienoisromaanin verran Ylläs-aiheisia blogijuttuja. Vuosien aikana on tullut kirjoitettua muun muassa seuraavista aiheista:

    Ylläksen-lomalla koronan aikaan (2021)
    Kuer-tunturi eli helppo retki vaahtokarkkimetsään (2021)
    Viisi kivaa hiihtolatua lasten kanssa (2021)
    Ylläs lasten kanssa eli Ylläs perhelomakohteena (2020)
    Kovat pakkaset Äkäslompolossa (2015)
    Miten Ylläkselle voi matkustaa – auto, juna, lentokone (2018)
    Murtsikkahiihtäjän varusteet (2018 – ja edelleen lähestulkoon samat kamat!)
    Kokemuksia Kolari-yöjunasta (2015)
    Siitä hetkestä, kun hurahdin hiihtämiseen enkä enää vihannut sitä (2014)