• Kuer-tunturin vaellus ja vaahtokarkkimetsä

    Kai Kuer-tunturin vaellus on jo teille tuttu, minulta on kysytty useammankin kerran. Olemmehan viettäneet perheen kanssa upeita talvilomia Ylläksellä vuodesta 2013. Ja miten hassua onkaan, että emme vielä kertaakaan olleet muka ehtineet kiivetä tälle nyppylälle talvivaellukselle. Hiihtoladut ovat vetäneet meitä puoleensa niin lujasti, että kaikki muu aktiviteetti on jäänyt pakostakin vähemmälle. Kaikkea kun ei ehdi vaikka haluaisi. Ei vaikka otsalamput pidentävät päivien aktiivista ulkonaoloaikaa.

    kuer tunturin vaellus talvella

    Noooohh. Nyt tuli se homma korjattua! Tänne Ylläkselle on osunut niin upeita talvipäiviä, niin pistävän kirkkaita sinisiä taivaita, matalalla paistavan talviauringon kullanvärisiksi maalaamia tuntureita ja painavan lumen muodostamia veistoksellisia puita, että oli kerrassaan pakko nousta vähän ylemmäs.

    Palasimme yhtenä päivänä hiihtoretkeltä Latvamajan erämaakahvilasta Kesänginjärven kautta Äkäslompolon kylään. Kuer-tunturi näkyi mökille palatessa horisontissa ja sitä katsellessa mietimme, että olisipa kyllä kivaa joskus nousta tuonne. Näkisimme kauemmas ja vähän erilaisia maisemia kuin täältä ladulta.

    Googlailimme pari minuuttia huomataksemme, että Kuer-tunturin vaellus on itse asiassa älyttömän helppo toteuttaa. Kuer sijaitsee aivan Äkäslompolon kylän keskustan vieressä. Tunturille voi lähteä kapuamaan suoraan Pyhän Laurin Kappelin takaa, nousta reilu neljä sataa metriä korkean tunturin laelle, laskeutua alas tunturin toisella puolen, jatkaa polkua tunnelmallisele erämaakahvilalle Velhon Kotaan, juoda siellä kaakaot, syödä letut (ja kyllä tilaa aina yhdelle munkkirinkilällekin on!) ja jatkaa sen jälkeen talvista kävelypolkua nelisen kilometriä takaisin Äkäslompolon keskustaan. Milenki-blogissa tehtiin tämä reitti eli kävellen kylästä Kuer-tunturille ja takaisin vajaassa kolmessa tunnissa.

    Kuer tunturi ylläs

    Me yhdistimme Kuer-vallukseen hiihtämisen. Meidän tämänkertainen lomavuokramökkimme sijaitsee Äkäslompolon kylän ytimessä. Hiihdimme täältä mökiltä nelisen kilometriä helppoa reittiä Velhon Kodalle, jätimme sukset kodan ulkopuolelle, vaihdoimme repusta vaelluskengät jalkaan, laitoimme monot reppuun ja lähdimme talsimaan kohti Velhon Kodan parkkipaikkaa. Parkkipaikan takaa lähtee sinisin kepein merkitty kävelypolku Kuerille.

    kuer tunturin vaellus talvella ylläksellä

    Jos hiihtojutut kiinnostaa, niin lue tämä juttu Ylläksen hiihtoladuista: 5 helppoa Ylläksen hiihtolatureittiä lasten kanssa (plus vinkkejä hiihtämisen todellisiin syihin elikkäs latukahviloihin)

    Vaatiko Kuer-tunturin vaellus lumikenkiä?

    Ei vaadi. Ei ainakaan tämänkertaisissa olosuhteissa. Polku oli hyvin tampattu ja niin kova, että siinä pystyi ihan hyvin kävelemään tavallisilla vaelluskengillä. Tosin heti polun molemmin puolin jalat upposivat syvälle hankeen, eli jos haluaa vähän seikkailla ja poiketa polulta valokuvaamaan koskematonta lunta, kannattaa ottaa lumikengät. Ne tuovat vapautta kulkemiseen. Lumikenkiä voi vuokrata parilla kympillä esimerkiksi Äläslompolon Sporthopista. Vuokraamo sijaitsee kylän keskustassa, eli lumikengät voi hakea vaikka retkeilypäivän aamuna.

    Ylläs talvivaellus visit ylläs

    Mukaan tarvitsee vain lämpimät vaatteet (menin murtsikkahiihtovarusteissa – löydät täältä jutun mun suosimista talviuhreilukamoista), repun vesipulloa/termaria ja mahdollisia lisävaatteita varten (ja reppuun oli kätevä ylämäkinousun ajaksi tunkea oma takki, kun alkoi puskea liian hiki). Eväitä ei tarvitse ainakaan silloin, jos ajoittaa kävelyretken Velhon Kodan aukioloaikoihin – eli näin tammikuussa joka päivä auki aamukymmenestä iltapäivällä kolmeen.

    Kävin Kuerilla ensin siskojeni kanssa. Hiihdimme Velhon Kodalle, jätimme sukset parkkiin, vaihdoimme kengät ja suuntasimme Kuerille. Reitti on todella selkeästi merkitty sinisin kepein, eli eksymisen vaaraa ei ole edes meidän kaltaisilla ensikertalaisilla. Pysähtelimme useaan kertaan, otimme näpit jäässä kuvia lumen peittämistä puista, jotka näyttivät välillä pyöreiltä veistoksilta, toisaalta myös tunturin laelle jähmettyneiltä trolleilta ja kauempaa katsoen jättiläsimäisiltä vaahtokarkeilta. Niinhän se taitaa olla, että aika paljon näkökulmasta riippuu, mitä näkee. Niin nytkin.

    Retki oli uskoamttoman upea. Siskoni ovat reissanneet maailmaa ristiin rastiin ja itsekin on tullut nähtyä jos jonkinnäköistä paikkaa, mutta silti me kaikki yhteen ääneen huokailimme ja hämmästelimme, että miten voi olla näin nättiä. Ei missään voi olla näin nättiä. Miten täällä voi olla näin NÄTTIÄ.

    Jestas siellä oli siis todellakin nättiä! Fantastista, upeaa, epätodellista. Tunturin laelle päästyämme olisimme voineet yhtä hyvin laskeutua Narniaan. Tai Arendeliin. Lumikuningattaren tiluksille. Kaninkoloon. Postikorttiin. Matkailuesitteen kanteen.

    kuer tunturi vaellus

    Seuraavana aurinkoisena päivänä houkuttelin puolison ja esikoisen mukaan. Teimme saman retken, täysin samalla ohjelmalla. Hiihtäen Velhon Kodalle. Sukset aidanpieleen odottamaan. Monot vaihtuivat vaelluskenkiin. Parin tunnin kävely Kuer-tunturilla. Velhonkodalle letuille ja kaakaolle. Puolen tunnin hiihto takaisin mökille Äkäslompoloon. Lopputulos sama kuin ensimmäiselläkin reissulla. Miten voi olla näin nättiä! Niinpä niin.

    Jos menet Ylläkselle hiihtolomalla, pääsiäislomalla tai muuten talvella, suosittelen todella todella painokkaasti retkeä Kuerille. Äläkä odota 8 vuotta kuten me. On tämä paikka varmasti todella kaunis retkikohde kesälläkin, mutta näin talvella se on ihan erityisen priimaa.

    PS. Tuo kuvissa näkyvä Ylläs-paita on lahja Visit Ylläkseltä (kiitos! tein siitä pienen kaupallisen yhteistyön Instagramin puolelle), se on Pure Wasten mallistoa, 100 %:sti kierrätetystä kankaasta valmistettu.

    Kuvat: Björgvin Hilmarsson kuvat 1, 4 ja 5, muut kuvat kännyräpsyjä.

  • Parasta kesääsi

    Kaupallisessa yhteistyössä: Visit Ylläs

    Tämä uutinen tuntui keväällä tavattoman mukavalta: Ylläs valittiin Pohjoismaiden parhaaksi ulkoilukohteeksi. Scandinavian Outdoor Award palkitsee vuosittain Pohjolan parhaimpia ulkoilukohteita ja nyt voiton vei suomalainen Ylläs. Jes-jes-jes! Yllätyin itsekin, kuinka paljon koin ylpeyttä perheemme suosikkikohteen puolesta.

    joustavat vaellushousut

    Koko keväthän meni koronan takia ihan plörinäksi. Matkailualalla tämä aikakausi on ollut erityisen vaikeaa. Matkailufirmojen joutuessa täydelliseen stoppiin alan yrityksillä ja työntekijöillä on ollut – ja tulee varmasti olemaan vielä jonkin aikaa – hankalat paikat. Mutta onneksi ankeaa kevättä seurasi kesälomakausi. Jospa tämä olisi nyt se kesä, kun kotimaan turistit reissaavat ahkerasti omassa kotimaassaan. Minä ainakin uskon tähän. On ollut nastaa huomata, kuinka pieteetillä kaikki matkailualan lehdet, oppaat ja blogit ovat olleet täynnä vinkkejä juuri kotimaan matkailuun. Toivottavasti hieno kesä paikkaa mahdollisimman paljon vaikeaa kevättä. Ja nyt Suomella on plakkarissa vielä Pohjoismaiden paras ulkomatkailukohdekin. Aijjettä.

    Meidän perhe on reissannut Ylläksellä jo monena talvena. Täältä löydät kymmenen syytä, miksi olemme viihtyneet Ylläksellä niin tavattoman hyvin. Kun olemme tulleet jouluksi Suomeen, olemme aina jatkaneet matkaa viikoksi tai kahdeksi Äkäslompolon tai Ylläsjärven vuokramökkeihin, hiihtäneet kreisin paljon, laskeneet mäkeä ja istuneet latukahviloissa pyyhkimässä syömiemme munkkien sokereita rinnuksilta. Kun muutama vuosi sitten Ylläkseltä kuului uutisia uudesta kattavasta maastopyöräreitistöstä, ajattelin, että vielä joku kesä me menemme sinne, lumesta tuttuihin maisemiin hikoilemaan, mutta tällä kertaa pyöräilemään ja maastojuoksemaan. Tänä vuonna perheemme haaveena oli päästä käymään Ylläksellä myös kesällä. Lohkaista osa Suomen lomaa pohjoiselle ja mennä kokemaan pohjoisen Suomen kesää.

    No sitten tuli se samperin korona ja meidän piti perua kaikki Suomen kesäreissut ja -juhlat. Suoria lentoja Suomen ja Islannin välillä ei vieläkään ole aloitettu. Toivon, että pian aloitetaan. Ja toivon, että viimeistään ensi kesä on meille myös Ylläs-kesä. Haluaisin niin kovasti kokea auringonpaisteen saunanikkunasta ja hypätä löylyjen välissä uimaan Äkäslompolon järveen. Haluaisin taas Luosun järvenrantakahvilaan syömään niitä aivan parhaita munkkeja ja vuokrata tällä kertaa vaikka veneen iltasoutelua varten. Vaikka erämaakahvilat tunnetaan parhaiten hiihtäjien taukopaikkoina, osa niistä on auki myös kesällä. Esimerkiksi Kotamaja on maastopyöräreittien varrella ja auki myös kesällä.

    Kuin vanha tuttu, tällaiselle turistillekin

    Suhteeni Ylläkseen on ainutlaatuinen – kuten kai jokaisella sinne kerran menneellä ja paikkaan ihastuneella. Meidän perheellä ei ole paikkaan mitään pitkäaikaisempia siteitä. Emme tunteneet sieltä etukäteen ketään, siellä ei asunut sukulaisia eikä kukaan läheisistä tutuistamme käynyt siellä esimerkiksi sesonkitöissä. Meillä ei ole siellä omaa mökkiä tai lomaosaketta. Emme käyneet siellä matkoilla ollessani lapsi. Vasta aikuisiällä minua alkoi jälleen kiehtoa hiihtäminen. Mietin, että uskaltaisikohan sitä latuhiihtämistä peruskoulun kökköjen kokemusten jälkeen taas kokeilla. Kyselin täällä blogissa monta vuotta sitten, minne kannattaisi Lapissa mennä, jos haluaisi hiihtää, upean luonnon, julkiset kulkuyhteydet ja riittävästi palveluja mutta ei biletystä. Jotain, missä lapsetkin viihtyisivät. Tosi monet vinkkasivat Äkäslompolosta. Mene sinne, se kuulostaa ihan sinun paikalta!

    north face maastojuoksukengät

    Voi rakkaus. Te tosiaankin tunsitte minut. Tiesitte paremmin kuin minä. Minähän rakastuin tähän paikkaan heti ja koko perheemme myös. Talvisten hiihtoretkiemme lomassa aloin vähitellen tutustua seudulla asuviin ihmisiin. Äkäslompolon ihanaa 7 Fells hostellia pitävä Tinja kävi moikkaamassa matkamessuilla Helsingissä ja siitä asti ollaan oltu digikavereita ja aina nähty, kun olen Ylläksellä käynyt. Hiihto-ope Susanna osallistui issikkaretkelleni täällä Islannissa, ja kun me tulimme perheen kanssa seuraavana talvena Ylläkselle, Suski opetti esikoiselle käännöksiä Ylläksen laskettelukeskuksessa. Kuinka ihanan pieni-pieni maailma! Kaikki urheilukamat maastopyöristä suksiin ja monoihin on aina haettu vuokralle (osa saatu näkyvyyttä vastaan) Äkäslompolon keskustan Sportshopista. Äkäslompolon uudehkossa mainiossa ravintola Wellissä – jösses, miten hyviä burgereita täältä saa – oon saanut ilon tavata muutaman Äkäslompolossa asuvan Insta-kaverini. Yhdellä Islannin-matkalla tapasin kivan ihmisen, jonka ystävä on töissä Ylläksen matkailun parissa. Viime talvena teimme yhteisen talvipyöräilyreissun Latvamajan erämaakahvilaan. Siis herranjestas! Tuntuu että tunnen Ylläkseltä paljon ihmisiä. Paikka tuntuu kotoisalta, vaikka olen vain tällainen ihan tosi perusturre.

    Siellä Ylläksellä kaikki on vähän suloisen hassusti niin kuin täällä Islannissa: pientä ja suurta yhtäaikaa. Pieni kylä, iso luonto. Vähän ihmisiä, paljon kokemuksia. Syrjäisesti erämaassa, mutta julkisten liikenneyhteyksien päässä maailmasta. Pieni kylä, pimeän hienot ulkoilukokemukset. Semmoinen perusletkeä ei-stressiä-meininki.

    Ylläkselle maastopyöräilemään

    Ylläs on ennen kaikkea tunnettu hiihtopaikkana: maailmanluokan megakattava hiihtolatuverkosto ja hyvät laskettelukeskuksket. Kun Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa sallittiin maastopyöräily vuonna 2017, maastopyöräilyn suosio lähti hurjaan nousuun. Talvella latu- ja lasketteluverkosto, joten tottakai kesällä pyöräilyä! Ylläksellä onkin nyt Suomen pisin maastopyöräreittiverkosto (200 km) ja Ylläs Bike Parkissa pääsee jopa kolmen kilometrin pituiselle alamäkipyöräreitille. Näytin tämän allaolevan videon äsken esikoiselle ja puolisolle. He alkoivatkin sitten saman tien suunnitella seuraavaa Suomen kesälomaamme päivämääriä. Puoliso on käynyt maastopyöräilevien islantilaiskavereidensa kanssa maastopyöräreissuilla Norjassa, Ranskassa ja Italiassa. Ensi kesällä mennään Ylläkselle ja saadaan toivottavasti nuo Gullit ja Pallit kavereineen mukaan.

    Mä itse jätän tämän alamäkipyöräilyn väliin (en myöskään laskettele, koska pääni ei vaan kestä ajatusta mennä yhtä aikaa sekä alaspäin että kovalla vauhdilla), mutta haluaisin päästää dieslmoottorini vauhtiin maastopyöräretkillä tasaisemmilla reiteillä, vaellusreiteillä tuttuihin hiihtolatumaastoihin ja issikkavaelluksella tunturimaastoissa.

    Tykkään kovasti tästä meiningistä, että yhden lyhyen matkailusesongin sijaan yritetään venyttää sesonkia kokovuotiseksi. Se on kestävää matkailua ihan joka näkökulmasta. Kun matkailuala tarjoaa töitä ympäri vuoden, alueelle on helpompi muuttaa vakituisesti eikä vain talvityön perässä. Kohteesta ei tule vain ”seikkailupuisto” vaan paikka, jossa myös eletään arkea. Sitäpaitsi luonto on ihana joka vuodenaikana; on hyvä että luontoelämyksiin on panostettu vuoden ympäri. Merkityt pyörä- ja vaellusreitit kesällä ja selkeästi viitoitetut hiihtoladut ja talvipyöräreitit talvella. Sama pohja, vaihtelevat lisukkeet.

    Katsoessani noita kahta alempaa kuvaa (tuo talvikuva on meidän viimetalviselta reissulta kun käytiin sähköavusteisella maastopyöräretkellä), olen sitä mieltä, että taisi mennä ihan oikeaan paikkaan se parhaimman ulkoilukohteen pokaali.

    Kuva: Visit Ylläs
    Ylläs perheen talvilomakohteena.
    Kuva: Eetu Leikas / Visit Ylläs

    PS. Seuraavan kesän Ylläs-matkaa suunnitellessa olisikin mahtavaa kuulla kokemuksia teiltä, jotka olette siellä kesällä lomailleet. Erityisesti minua kiinnostaisi kuulla kokemuksia päivävaelluksilta, joita pystyy tekemään vuokramökkialueelta. Kattavia vaelluskarttoja saa Ylläksen sivuilta, mutta niiden lisäksi kiinnostaisi teidän omat suosikit. Luotan teihin. Koska kuten historia kertoo, tehän tiesitte tämän paikan taian jo ennen mua.