Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
  • Matkavinkit Pietariin – viikonlopun täydelliset valinnat

    Olimme toukokuun alussa puolison kanssa pari päivää Pietarissa. Kuten ehkä blogin seuraajat jo ovat huomanneet, olen intohimoinen etukäteissuunnittelija, eli ravintolavaraukset ja baarit oli katsottu valmiiksi ennen reissua. Näissä paikoissa kävimme ja tykkäsimme jokaisesta ihan valtavasti. Saa pölliä!

    Pietari – matkamme ravintolat

    Olimme reissussa kaksi vuorokautta ja saavuimme kaupunkiin iltapäiväjunalla – ehtiäksemme rauhassa ensin hotellille ja sitten ravintolaan.

    The Red Fox
    Hämyisä jazz-klubi ja simppeli kellariravintola. Ruokalistalta sai muutamalla eurolla venäläistä kotiruokaa ja hyllyllä oli viiden pullon valikoima huoneenlämpöisiä punaviinejä. Hanasta sai kaljaa. Täydellistä. Tilasin lihavartaita ja kaalisalaattia, puolisoni otti kyljyksiä. Olut oli edullista ja keskinkertaisen viinipullon sai 8 eurolla. Baari on pieni, älyttömän rento ja mukava. Istuskelupaikka on tunnettu livekeikoistaan: musiikki alkaa joka ilta kello kahdeksan eikä ainakaan tällä kertaa ollut edes sisäänpääsymaksua. Mehän emme tienneet ohjelmasta mitään etukäteen, mutta se ei haitannut. Jos se on jazzia niin ei se nyt ihan kakkaa voi olla.

    Meidän illalle osui tavattoman hauska jamitussessio. Ensin paikalle saapui rumpali, joka toi rummut paikalle polkupyörällään. Kosketinsoittaja saapui seuraavana, sitten puhallinsoittaja. Toinen rumpali lampsi baariin puoli tuntia myöhemmin, mutta hyvin oli lavalla tilaa hänellekin. Kokeellista ja hauskaa meininkiä; yleisössä istui saman verran väkeä kuin bändissä (sateinen arki-ilta), mutta tunnelma erityinen. Yhteistä kieltä ei ollut, mutta kaikki jammailivat hyvissä fiiliksissä ja diggasivat musiikista. Ihan paras tapa virittäytyä Pietarin tunnelmaan.

    The Red Fox

    Cococo
    Hiuksianostattavan tyylikäs ja näyttävä venäläisravintola luksushotellin alakerrassa aivan Iisakin kirkon vieressä. Ravintola on hieno ja melko hintava, mutta ei siis kuitenkaan Pietarin kalleimpia – silloin se olisi jo täysin oman budjetin tavoittamattomissa. Maksoimme noin kymmenen ruokalajin illallisesta viineineen 300 euroa kahdelta hengeltä. Jos tänne tulee, kannattaa laittaa panokset maistelumenuuseen. En ainakaan itse olisi tullut syöneeksi esimerkiksi konjakkitikkarihyytelöä tai mehulla täytettyjä munankuoria, jos ne eivät olisi olleet osana menuuta. Pöytävaraus kannattaa tehdä etukäteen.

    Cococo

    Banshiki
    Tämä ravintola on valittu Pietarin parhaaksi venäläisen ruoan ravintolaksi, joten pakkohan sinne oli mennä. Tasokas ja maanläheinen ravintola, jossa on todella hyvä ja huomaavainen palvelu. Ei siis tippaakaan pröystäilevä tai muotokielessään liian runsas. Erinomainen paikka tutustua venäläiseen keittiöön ja viinikulttuuriin.

    Tilasimme tarjoilijan ehdotuksesta pullon venäläistä kuohuviiniä ja voi että hän osasi kyllä suositella meille juuri täydellisen yksiön. Tämä oli tosi paikallinen kokemus olematta yhtään kitch. Hieman samaa meininkiä kuin Sea Horse Helsingissä. Jos joku ulkomaalainen kaveri kysyy, missä Helsingissä kannattaa syödä suomalaista ruokaa, neuvoisin Sea Horseen. En siis ihmettele, että venäläinen tuttuni vinkkasi menemään tänne. Söimme kolmen ruokalajin lounaan, loppulasku oli skumppapulloineen noin 80 € kahdelta hengeltä.

    Banshiki

    Pietari – matkamme baarit



    The Red Fox

    Jazz-baari, esitelty yllä. Tänne tullaan nauttimaan simppeliä ruokaa ja kuuntelemaan jazzia. Ei mitenkään ylen tyylikäs sisustus tai sydämelinen palvelu, mutta mitä väliä. Perusasiat olivat enemmän kuin kohdallaan. Suosittelen!

    Griboedov
    Klassikkoklubi Pietarissa. Olen käynyt Pietarissa bilettämässä kolmena iltana ja joka kerta olemme päätyneet tänne, vaihtelevissa kokoonpanoissa. Hurjan hyvät hikiset bailut, vodkaa ja kaljaa ja nuorta possea. Erinomainen äänentoisto ja hyvät deejiit. Seuraavana päivänä olo on asiaan kuuluvasti aivan raato.

    Griboedov

    Apotheke Bar
    Speak easy eli eräänlainen salakapakka. Sijaitsee Pietarin suositulla baarialueella mutta on tunnelmaltaan hyvin toisenlainen kuin ne sisäänheittäjien ja mainostaulujen kansoittamat meluisat baarit. Tämän paikan tunnistaa pienestä rististä ikkunassa ja ovikellosta, jota soittamalla pääsee sisään. Baari on todella suosittu ja täyttyy avaamisen jälkeen hetkessä. Tänne ei tulla ottamaan ”yhtä nopeeta roseeta”, eli kannattaa varautua odottamaan ja nauttimaan. Drinkit tehdään hartaudella: siinä kestää, mutta odotus palkitaan.

    Ei muuten kannata hämmentyä juomalistan puutetta. Baarimestarille täytyy vain kertoa minkätyylisestä juomasta tykkää ja sellaisen hän sitten sinulle sekoittelee. Hyvä aloittelupaikka esim. ennen illallista. Tänne ei kannata tulla loppuillasta jos on tullut jo nautittua muutama bisse, koska hyvä cocktail kuuluu juoda selvin päin, jotta taidolla luotu juoma ja sen ainutlaatuinen maku ei mene hukkaan.

    Apotheke Bar, Ulitsa Lomonosova 1

  • Pietarissa saa itkeä – rakkausloma suurien tunteiden kaupungissa

    Kaupallinen yhteistyö: VR

    Minun ja islantilaispuolison yhteinen tarina alkoi reilusti yli vuosikymmenen sitten. Pietarilla on ollut siinä saagassa melko tärkeä osa. Tapasimme Reykjavikissa baarissa ja tykkäsimme toistemme seurasta. Jatkoimme yhteydenpitoa.

    Olimme deittailleet jo jonkin aikaa ja tapasimme milloin missäkin. Joskus Islannissa, välillä Suomessa ja joskus puolivälissä eli teimme tärskyt Köpikseen tai Lontooseen. Yhden matkan teimme myös Pietariin ja se oli erityisen merkittävä matka. Sillä reissulla sovimme, että mitä jos oltaisiin loppuelämä yhdessä. Päätös sinetöitiin  muutamalla venäläisellä skumppapullolla.

    Yli kymmenen vuotta myöhemmin päätimme uudistaa sen hienon reissun. Palasimme takaisin samaan maisemaan – jälleen junalla – ja kävimme kokeilemassa, miltä Pietari tuntuu. Miltä se jännän tunteen jättänyt kaupunki tuntuu tuhansia yhteisiä arkipäiviä, kaksi lasta, pari asuntolainaa, lukuisia auton talvirenkaiden vaihtoja, monia iloja ja onnistumisia ja paria onnettomuutta myöhemmin. Noh, kaikki tuntui hitto soikoon ihan yhtä upealta ja ihmeelliseltä kuin silloin, kun olimme naamoiltamme vähän sileämpiä. Pietari tuntui tänä keväänä taas aivan mielettömän upealta ja ihmeelliseltä, että ihan piti pienet itkut siinä reissun aikana tirauttaa.

    Pietariin junalla Helsingistä 

    Sitä on melkein vaikea käsittää, kuinka lähellä Pietari on Helsinkiä. Sinne pääsee Helsingin rautatieasemalta suunilleen samassa matka-ajassa kuin Jyväskylään. Allegro kiitää kahden kaupungin välillä reilun 200 kilometrin tuntivauhdilla ja on perillä kolmessa ja puolessa tunnissa. Se oli minulle etten sanoisi jo melkein liian nopeasti. Olisin voinut istua mukavassa penkissä vielä ainakin tunnin, lukea kirjaa ja siemailla hieman lisää viiniä.

    Junalla matkustamisen mukavuutta ei kyllä mikään bisnesluokka millään lentoyhtiöllä. Koska juna on ainoa, joka vie keskustasta keskustaan tasaisesti ja ilman odotteluaikoja. Reilussa kolmessa tunnissa on heti perillä ja keskellä Pietarin sykettä, Neva-joen rantakatuja ja venäläistä puheensolinaa.

    Rajamuodollisuudet menevät kivuttomasti, koska passit ja viisumit tarkastetaan junassa. Sen sijaan että jonottaisin jossain passi kourassa viranomaisen puheille, virnomainen tulee minun puheilleni ja voin siinä samalla nauttia vaikka pikkupullon Proseccoa ja syödä keksejä.

    Olen aikaisemminkin reissannut Pietariin junalla, mutta en ykkösluokassa. Nyt halusimme kokeilla sitä. Ykkösluokan liput maksoivat muutaman kympin enemmän per lippu per suunta kuin tavalliset junaliput. Jalkatilaa oli paljon, nahkaiset penkit olivat todella mukavia istua ja hintaan kuului kahvia, teetä, vettä, päivän sanomalehdet sekä ruokalistalta valittu ateria. Ripaus luksusta teki matkanaloituksesta entistä mukavamman ja sopi ihan täydellisesti tällaisen rakkauslomamatkan hemmotteluteemaan.

    Pietariin junaliput ja viisumi

    Junaliput kannattaa ostaa ajoissa, sillä peukalosääntö on, että mitä aikaisemmin tilaa, sitä halvemmalla saa. Täältä voi katsoa VR:n lippuhintoja Allegro-junalla Pietariin. 

    Vaikka junalippujen ostamisen jättäisikin viime tinkaan, pitää reissuun valmistautua vähintään muutama päivä etukäteen, koska matkalle tarvitaan viisumi. Junalla Pietariin menijät saavat Lähialuematkoilta 10 %:n alennuksen viisumista.

    Koska itse varasin reissun Islannissa ollessa, minun piti hakea viisumia Islannissa. Se ei ollutkaan ihan helppo juttu, koska viisumihakemukseen tarvitaan puolto (Venäjän viranomaistahon konsulaatille tekemä toimeksianto), ja koska en löytänyt Islannista sellaista matkatoimistoa, joka tämän puollon olisi voinut minulle tehdä, pyörittelin vähän aikaa peukaloita että mitäs ihmettä tässä tekisi. Sitten eräs usein Venäjälle matkustava islantilaiskaverini vinkkasi nettipalvelusta, jossa tällaisen puolloin voi tilata. Puoli tuntia ja muutaman kymmenen euroa myöhemmin olin tilannut puollon ja se kilahti sähköpostiini. Sen, matkavakuutustodistuksen ja viisumihakemuksen ja passivalokuvan kanssa marssin paikalliseen suurlähetystöön hakemaan viisumia.

    Mutta palaanpa vielä hieman siihen Pietarissa itkemiseen.

    Yritimme Pietariin saapumispäivänä tsekata saman tien sisään hotelliimme, mutta rappukäytävään vievä ovi oli lukossa. Ovipuhelimen kautta yritin kertoa, että haluaisimme tulla sisään hotelliin, että meillä on varaus joka on jo maksettukin. Mutta Neva-joen varressa leveän kadun kulmassa sijaitseva pikkupikkuhotellipa ei avannut meille oviaan. Meillä oli rakkausloma alkamassa, kevyt weekendbagi olalla ja mieli odottavana. Sitten alkoi sataa vettä, hiukset kastuivat, tuli kamala pissahätä eikä respa suostunut avaamaa meille ovea. No english, no english!! Yritin etsiä googlen kääntäjästä venäjänkielistä käännöstä sille että OLEMME KADULLA VOITTEKO AVATA TÄMÄN RASKAAN METALLIOVEN JA OLEN JO MAKSANUT HOTELLIHUONEEN.

    Sitten puhelimesta loppui akku ja minua alkoi itkettää. Ihanko pieleen tämä nyt menisikin. Mistä voisi saada taksin, pyydetään se ajamaan lähimpään luksushotelliin ja sitten tungen kyllä kaikki visakortit respan tiskille enkä suostu väistymään ennen kuin saan hotellin suurimman huoneen ja jalkakylvyn ja kokovartalohieronnan ja kilon kultapölyä hiuksiini.

    Vartin odottelun ja hotellinoven hakkaamisen jälkeen lyhyt ja iloinen rouva tuli vihdoin avaamaan meille oven ja hihitteli hyväntahtoisesti koko episodille ja elekielellä näytti että emmekö ihan oikeasti siis mitenkään saaneet tätä ovea auki, kun tässä on nämä ohjeetkin (venäjänkieliset, eikä meistä kumpikaan valitettavasti ymmärtänyt niistä mitään).

    Kertasin tätä tapahtumaketjua myöhemmin Instagrammissa kaverini kanssa ja hän sanoi sen jälkeen niin osuvasti. Pietari on juuri tuollainen kaupunki, semmoinen kaupunki jossa saa myös itkeä. Suurien tunteiden kaupunki. Ja sitä se totisesti oli tälläkin kertaa.

    Emme olleet tälle reissulle suunnitelleet mitään sen ihmeellisempää ohjelmaa tai nähtävyysten kiertelyä. Kävimme viime kerralla käyneet katsomassa Joutsenlammen. Olemme käyneet katsomassa Pietarin baletin esityksiä myös Reykjavikissa, jossa tanssiryhmä on käynyt kiertueella viime vuosien aikana useammankin kerran. Tällä kertaa halusimme käyttää pari päivää vain itsemme hemmotteluun ja  kahden keskiseen hengailuun.

    Alkusäädön jälkeen ei enää itkettänyt. Loppu oli pelkkää riemua.

    Pian seuraa toinen Pietari-postaus, jossa avaan hartaudella suunnittelemani ohjelman. (Siis sen osuuden, jonka voi esittää myös julkisesti, haha.)

    Kuvat: Björgvin Hilmarsson