• Rannikolta tuntureille – mahtava roadtrip

    Mainos: Rannikolta tuntureille -hanke

    Sain tehdä syyskuun alussa mahtavan roadtripin alueelle, jota kutsutaan rannikolta tuntureille. Tai siis me teimme tämän reissun aikataulujen takia ”väärään suuntaan” eli tuntureilta rannikolle, mutta sillä, miten päin tämän reissun tekee, ei ole mitään väliä, koska tässä roadtripissä ei ole yhtä kohokohtaa, jonka ympärille muu reissu rakentuu. Juju on kohteiden erilaisuudessa.

    rannikolta tuntureille roadtrip

    Meillä (tein tämän matkan ystäväni Katjan kanssa) meni tämän reissun tekemiseen viisi päivää. Tämä reissu oli meille mediamatka, eli yritimme tutustua vajaan viikon aikana mahdollisimman moneen kiinnostavaan paikkaan, testata erilaisia palveluita ja jutella mahdollisimman monen ihmisen kanssa. Aikataulu oli siis todella tiukka. Jos lähtisin tälle matkalle omalla vapaa-ajalla ja kävisin kaikissa näissä paikoissa, varaisin tähän 10 päivää. Lyhyemmällä matkalla karsisin osan kohteista pois. Tein tästä jutusta perinteisen päiväkohtaisen reissupostauksen, jotta pick & mix olisi teille mahdollisimman helppoa. No niin, aloitetaan!

    Päivä 1: Rannikolta tuntureille Kuusamon Isokenkäisten Klubi

    Saavuimme Kuusamoon myöhään keskiviikkoiltana. Otimme lentokentältä vuokra-auton ja suuntasimme saman tien majapaikkaamme, itärajan vieressä sijaitsevalle Isokenkäisten Klubille. Voi että mikä paratiisi meitä siellä korvessa tien päässä odottikaan! Ihanat Katja ja Sirpa ja muu tiimi pyörittävät isänsä aikanaan perustamaa saunaklubia ja erämaaelämyspaikkaa noin 40 minuutin ajomatkan päässä Kuusamon keskustasta.

    rannikolta tuntureille isokenkaisten klubi sauna

    Isokenkäisten Klubi sai alkunsa vuosikymmeniä sitten, kun poliittisia vaikuttajia kävi kelkkaretkillään saunomassa Katjan ja Sirpan isän rakentamassa savusaunassa. Nykyään Isokenkäisten Klubilla on upeiden saunapuitteiden lisäksi myös hotelli, ravintola ja järvellä kelluvia lasikattoisia majoja, joissa voi nukahtaa tähtiä ja revontulia katsellen. Paikan tunnelmallisessa savusaunassa on niin hyvät löylyt, että tänne asti kannattaa tulla jo ihan vain saunaan.

    rannikolta tuntureille kuusamo isokenkaistan klubilla

    Päivä 2: Paljon puuhaa Kuusamossa

    Söimme aamulla aamiaisen Isokenkäisten Klubilla ja lähdimme saman tien ajelemaan kohti lounaspaikkaa.

    rannikolta tuntureille isokenkaisten klubi

    Ensin kävimme lounaalla Pohjolan Pirtti ja Kievarissa. Pöytä oli laitettu koreaksi ja kaijuttimista kuului suomalaisia ikivihreitä. Ja ne haukipihvit! Ne olivat parhaat kalapihvit, mitä olen koskaan maistanut. Pohjolan Pirtin omistajapariskunta kertoi meille tarinoita alueen historiasta, sen ensimmäisistä asukkaista ja paikallisten suhteista itään ja länteen. Me emme tällä kertaa ehtineet ottaa vaatteita pois, mutta kävimme kurkkaamassa saunaosaston. Vitjat, miten hieno! Kuusamossa voisi viettää useamman päivän vain syöden ja löylyistä nauttien.

    rannikolta tuntureille pohjolan pirtti ja kievari ravintola
    rannikolta tuntureille pohjolan pirtti ja kievari

    Lounaan jälkeen oli aika lähteä moikkaamaan issikoita. Issikkatila Wanha Raatesalmi sijaitsee noin puolen tunnin ajomatkan päässä Rukan laskettelukeskuksesta ja vartin ajelun päässä Kuusamon keskustasta. Meillä oli ohjelmassa parin tunnin mittainen rauhallinen metsälenkki. Hevoset olivat todella kilttejä ja minulla oli hepan selässä ja tarkan oppaan kanssa sellainen olo, että tälle tallille voisi tulla ratsastamaan omien lastenkin kanssa.

    rannikolta tuntureille vanha raatesalmi

    Wanhalla Raatesalmella pääsee ratsastamaan myös talvella, joten suosittelen lämpimästi vaikka talviloma-aktiviteetiksi, sillä hangessa kulkeminen tasaisesti tölttäävillä issikoilla on meditatiivinen elämys.

    Hevosenhajuisina ja jalat ratsastamisesta sopivan väsyneinä (seuraavana päivänä oli kyllä kankut molemmilla kipeät) hurautimme vuokra-Skodallamme Kuusamon keskustaan Bjarmian pajalle ja myymälään. Ihana Kaisa Valkama-Kettunen oli meitä vastassa ja esitteli omistamansa paikan tiloja. Bjarmian ehdotonta parhautta on oma keramiikkatuotanto. Erityisen paljon ihastuin Itikka-sarjaan, joka paljastui Kaisan itsensä suunnittelemaksi. Keramiikan lisäksi Bjarmiassa on myynnissä muiden paikallisten käsityöläisten tekemiä töitä, hyvin kuratoituja sisustusesineitä sekä jonkin verran geneerisempää turistiroinaa.

    rannikolta tuntureille bjarmia kuusamo

    Bjarmialla on Kuusamon lisäksi liike myös Helsingissä Espalla, joten sieltäkin näitä keramiikkaihanuuksia löytyy. Kaisa laittoi muijat dreijaamaan, eli saimme tehdä savesta ”ihan mitä vain”. Katja teki hienon kulhon. Minä yritin puristella möykystä jotain ja kun se alkoi saada kulhon muotoa, keksin että siitä tulee tuhkakuppi. Tuhkakuppi! Enhän edes polta ja tuhkakuppi on ehkä viimeinen esine, jota koskaan tarvitsisin. Mutta dreijatessa tulee kaikkia outojakin juttua mieleen. Meillä oli Kaisan kanssa älyttömän kiva ilta kaupalla, kiitos houstauksesta! Bjarmiassa järjestetään dreijaustyöpajoja aina silloin tällöin, kannattaa ottaa paikan somekanavat seurantaan.

    Illaksi ajelimme takaisin Isokenkäisten Klubille: ensin syömään, sitten saunaan. Illalla makoillessani sängyssä selällään näin kirjaimellisesti tähtiä.

    rannikolta tuntureille kuusamo isokenkaistan klubi aurorahut

    Päivä 3: Seuraavana Taivalkoski ja Syöte

    Aamiaisen jälkeen lähdimme ajelemaan Kuusamosta kohti Taivalkoskea. Jösses, mutta tämä paikkakunta yllätti sporttitarjonnallaan! Siellähän on tarjolla vaikka mitä, joten älkää ajako ohi, jos ulkoilujalkaa yhtään vipattaa. Me tapasimme oppaamme Taivalkosken Melontakeskuksella ja kävelimme yhdessä noin seitsemän kilometrin mittaisen Nappaskenkäreitin. Reitti vei mm. Suomen toiseksi suurimmalle lähteelle, josta taivalkoskelaisetkin saavat juomavetensä.

    rannikolta tuntureille taivalkoski
    rannikolta tuntureille taivalkoski vaellus

    Vaelluksen jälkeen olikin jo nälkä, joten vierailu pittoreskillä Jalavan Kaupalla tuli juuri oikeaan saumaan. Vedimme navat täyteen höyryävää lihakeittoa ja otimme reissun parhaat hillomunkit automatkalle jälkiruoaksi. Jalavan Kauppa on muuten kerrassaan merkillinen paikka. Kahvia, pullaa, lounasta ja evästä ja suuri myymälätila, jossa on kaupan paikallisia käsitöitä, vanhoja kirjoja, käytettyjä peltipurkkeja, upeita vintage-vaatteita ja luultavasti aivan mitä tahansa. Mieletön aarreaitta, jonka rekkejä olisi voinut kierrellä useammankin tunnin.

    rannikolta tuntureille kauppa

    Meidän matka jatkui Syötteelle. Mulla ei ollut aavistustakaan, että Pudasjärveltä löytyisi näin upea luontokohde! Myöhemmin kuulin, että monella oululaisella on täällä vapaa-ajanmökki tai -asunto, koska ulkoilumahdollisuudet ovat niin huikeat. Syöte on hieman muiden isompien laskettelu- ja ulkoilukeskusten varjossa, eli ihan kaikki eivät vielä ole tänne löytäneet. Tilaa siis on! Tänne voi tulla laskettelemaan, hiihtämään, vaeltamaan, metsärentoutumaan… Me osallistuimme Taigavireen Rauhoittava Metsämieli -retkelle (kiitos Taigan Terhi!!). Kuljimme rauhallisesti luonnossa ja teimme Terhin johdolla erilaisia rentoutumis- ja keskittymisharjoituksia luonnossa. Hiljainen pysähdys teki tässä kohtaa retkeä erittäin hyvää.

    rannikolta tuntureille syote metsamieli
    rannikolta tuntureille syote

    Yövyimme luontokeskuksen vieressä olevassa KIDE-hotellissa ja nautimme illallista upeassa näköalaravintolassa Ravintola Hilltopissa. Maailmanluokan meininkiä: luontoa ja luksusta!

    rannikolta tuntureille syote hilltop

    Päivä 4: Rannikolle Raaheen

    Roadtrip jatkukoon! Tunturimaisemat jäivät taakse kun Skoda nieli tietä matkalla kohti rannikkoa. Pysähdyimme matkan varrella useampaan kertaan ottamassa kuvia. Kuusamon ja Oulun välinen tieosuus on ainakin tällaiselle ensikertalaiselle ihan tavattoman upea elämys! Ensin on tuntureita ja metsää, sitten tulee kumpuja, ajellaan teitä ylös ja alas ja siellä täällä näkyy poroja. Lopulta maisema alkaa litistyä ja pian voi jo haistaa meren.

    rannikolta tuntureille vihiluodon kala

    Suomi on tavattoman pitkä maa, mutta matka rannikolta tuntureille on tien mitassa lyhyt, alle 300 kilsaa! Ennen kuin saavuimme Raaheen, kävimme lounaalla Tupoksella Vihiluodon Kalassa. Rakastan kalaa, joten tällainen kalaan erikoistunut ruokapaikka (buffan lisäksi sai tilata myös listalta) oli nappivalinta lounaspaikaksi.

    Pian olimmekin jo Raahessa. Raahe oli mulle aivan uusi tuttavuus. Olen käynyt Oulussa ja sitten olen käynyt Vaasassa, mutta kaikki siinä välillä on mulle koskematonta rannikkoa. Onneksi nyt koitui tilaisuus käydä, koska pikkukaupunkihan yllätti kauneudellaan! Vanhat puutalot, merenranta, kalastusalukset ja pikkukaupungin hiljaisuus…

    rannikolta tuntureille raahe
    raahe kahvila

    Kuulimme Raahen parhaat kummitusjutut, haimme kakkuviipaleet Langin Kauppahuoneelta (käykää siellä kaffella, tunnelmallinen ja oikein vimpan päälle laitettu historiaa huokuva paikka) ja kiersimme Pakkahuoneen Museon. Kiitos opastuksesta Jaakko Simonmaalle.

    rannikolta tuntureille raahe katarinan kamari
    rannikolta tuntureille katarinan kamari raahe 1

    Yövyimme Raahen vanhalla puutaloalueella Katariinan Kamarissa. Vanha talo on rakennettu vuonna 1840, ja se on aikoinaan toiminut leipomona samalla tontilla olevalle päärakennukselle. Kamarissa on kaksi makuuhuonetta, keittiö, olohuone ja hyvät kylppäritilat. Pihalla on oma terassi ja pari polkupyörää, joita vieraat voivat lainata. Me otimme illalla pyörät alle ja polkaisimme Lapaluodon Kala ja Kahvilaan hakemaan siikoja ja leipää. Nautimme ne illalliseksi tuon ihanan Katariinan Kamarin pihamaalla. Hetken aikaa tuntui kuin olisin tupsahtanut keskelle Annelin ja Onnelin seikkailuja.

    raahe lapaluodon kala ja kahvila
    rannikolta tuntureille katarinan kamari raahe

    Päivä 5: Siikajoki, Liminka, Oulu

    Aamulla kimpsut ja kampsut kasaan, laukut autoon ja kohti seuraavia seikkailuja. Katarinan Kamari ei tarjoile aamupalaa emmekä me ehtineet käydä ohjelman puitteissa ruokakaupassa, joten ajoimme aamiaiselle Siikajoella sijaitsevalle Törmälän tilalle. Laitoimme tilan eteisessä villasukat jalkaan, istahdimme valmiiseen aamiaispöytään ja nautimme pöydän antimista kaikessa rauhassa.

    rannikolta tuntureille tormalan tila
    rannikolta tuntureille tormalan tila aamiainen

    Päivän ohjelmaan kuului visiitti puustoa esittelevään puutarhaan eli Alakestilän Arboretumiin. Tämä on kiva paikka mennä kiertelemään luonnossa omin päin, mutta puistosta saa enemmän irti oppaan kanssa, joka osaa kertoa puista, niiden historiasta ja Alakestilän tilasta. Meitä opasti Christiane Windland-nimisestä elämysmatkailuyrityksestä.

    rannikolta tuntureille liminka

    Puiden luota siirryimme visiitille Ala-Temmeksessä sijaitsevaan Keramiikkapaja Tiinamariin. Jos olette joskus nähneet myynnissä niitä Ookko nää pölijä -mukeja, niin tämä on se paikka. Siis tolokku murrekuppien koti.

    rannikolta tuntureille tiinamari

    Tässä kohtaa oli ehditty kokea jo vaikka miten paljon, mutta päivä ei ollut vielä edes puolessa! Seuraavaksi meidät vietiin Pitojen Helmeen syömään sunnuntaibrunssia ja sen jälkeen saman tilan pyörittämään pakohuoneeseen. Voi mun jee! Siis mehän olimme aivan pihalla siellä pakohuoneessa. Kun saimme luvan ottaa huput pois päästä ja huomasimme että olemme ketjuista kiinni seinässä vierekkäisissä ”selleissä”, repesin ihan täysin. Mitä tässä sitten pitäisi tehdä seuraavaksi? Peliin varattu reilu tunti kului todella nopeasti ja loistavista vinkeistä huolimatta emme saaneet peliä loppuun. Onneksi Pitojen Helmen ihana omistajaperhe kertoi meille, että pakohuone on keskivaikea/vaikea, joten suoriuduimme olosuhteisiin nähden todella hyvin. Eipä olla pitkän aikaa naurettu niin paljoa (paitsi ehkä siellä keramiikkapajassa Kuusamossa). Meillä oli hauskaa, ja sehän on tärkeintä.

    rannikolta tuntureille pitojen helmi
    rannikolta tuntureille pitojen helmi pakohuone

    Homma eskaloitui entisestään, kun pääsimme autolla Ouluun asti. Kävimme heittämässä laukut hotellille ja lähdimme sen jälkeen kummituskierrokselle. Ja tätä ei voi kuulkaa liikaa hehkuttaa: kun pääsee asiantuntevan ja hauskan oppaan kanssa tutustumaan uuteen kohteeseen, oppii todella arvostamaan opaspalveluja. Hyvä opas on kullanarvoinen juttu! Me saimme mahtavan Oulu-kokemuksen, kun Tiina Mikkola vei meidät Kummituksia ja kummallisia kohtaloita -kierrokselle Oulun ytimeen. Kuulimme karmeita (eli siis tavattoman kiinnostavia!) juttuja Oulun historiasta ja nykypäivästäkin. Tämä kävelykierros kruunasi koko reissun!

    rannikolta tuntureille oulu kavelykierros

    Illallista nautimme Sokeri-Jussin kievarissa. Ravintola on samantyylinen kuin Helsingin lempparini Sea Horse. Loistavaa konstailematonta ruokaa, isot annokset ja erityisen kiva paikka kestitä vieraita paikallisin herkuin historiallisessa ympäristössä.

    rannikolta tuntureille oulu de gamlas

    Oulun majoitusta on myös pakko kehaista: olen yöpynyt kaupungissa muutaman kerran, mutta en ollut aikaisemmin tajunnut tällaisen hotellin olemassaoloa. De Gamlas Hem Hotel & Restaurant on Oulun ainoita (käsittääkseni ainoa) boutique-hotelli, jonka upeissa tiloissa toimi aikaisemmin yläluokkaisten naisten hoitokoti. Hotelli on kunnostettu vanhaa arvostaen, eli esimerkiksi vanhat kaakeliuunit on säästetty. Hotellissa on rauhallinen ja tyylikäs tunnelma, kello viiden tee sisältyy hintaan ja aamiainen on hyvällä maulla kuratoitu. Ihana hotelli, jonne palaan varmasti uudestaan, kun Oulussa seuraavan kerran käyn.

    Päivä 6: Rannikolta kotiin

    Kuudentena matkapäivänä käväisimme vielä Oulun Taidemuseossa (siellä oli menossa upea Supernatural-näyttely, joka on auki 17.10. asti, suositus tälle – tuli tirautettua pari kyyneltä omien ajatusten ja teosten aiheuttamassa tunnemyrskyssä).

    Kaiken tämän ohjelman ohella ehdimme käydä myös kampaajalla, treffeillä, hieronnassa ja pubeissa. Yritimme myös kerran matkan aikana pysähtyä ABC:llä kahvilla, mutta onnistuin joka kerta ajamaan liittymistä ohi.

    rannikolta tuntureille oulun taidemuseo
    rannikolta tuntureille oulu

    Rannikolta tuntureille -konseptin ympärille voi siis kasata mahtavan roadtripin, sillä kohteita osuu matkalle paljon ja niitä voi vaihdella oman mielenkiinnon mukaan. Me olimme valikoineet reissullemme mahdollisimman paljon kulttuuria ja paikalliselämyksiä.

    Ainoa mikä reissussa minua epäilytti, olivat omat ajotaitoni: en ole pitkään ajanut Suomessa näin pohjoisessa. Tai siis en ole koskaan ajanut Suomessa. Mutta hyvinhän se meni, kun ala oli automaattivaihteet. Välimatkat eivät olleet lainkaan liian pitkiä, tieosuudet olivat nättejä. Jos Islantiin vertaa, niin kyllä olivat muuten tiet hyvässä kunnossa ja ajaminen miellyttävää. Parkkeeraustaidoissani on edelleen hiomisen varaa, mutta onneksi Suomi on paitsi pitkä myös tilava maa. Oulussakin oli mukavasti parkkipaikkoja (anteeksi kaikki, jolta vein parkkipaikan Oulun toriparkissa, ei ole tuo pysäköinti ihan niitä vahvuuksiani…).

    Tällä samalla reissulla ovat tänä syksynä myös Aamukahvilla-Henriikka ja Char and the cityn Carita. Lisää kohdevinkkejä siis tuloillaan.

  • Retkeilypaita eli neljä suosikkia retkeilyyn, urheiluun, arkeen

    Mainos: Scandinavian Outdoor

    Mä rakastan vaatteita, joita voi käyttää monissa eri paikoissa ja tilanteissa. Helppo ja käytännöllinen – that’s me! Meistä kahdesta perheen aikuisesta puolisoni on enemmän se, joka kiinnittää huomiota vaatevalintoihin ja tyylillisiin seikkoihin. ”Meinaatko, että tuo lenkkeilypaita on se paras valinta synttäreille?” No usein on, koska se on just se mun suosikkivaate.

    retkeilypaita villaa

    Tässä jutussa esittelen mun neljä monikäyttöpaitaa, ja ne kaikki käyvät paitsi lenkille, talvella lämpökerrastoksi, ratsastusreissuille, punttisalille myös sinne synttäreille.

    Ihana ohut hupullinen urheilupaita ja retkeilypaita

    Aloitan siitä ainoasta, joka ei ole villaa. Suosin eniten villaa, mutta haluan että mulla on yksi tällainen urheiluvaate, joka on mahdollisimman ohut ja slim ja joka kuivuu todella nopeasti. Valitsin Fjällrävenin Abisko Sun Hoodien, koska tämä oli tekokuitupaidoista se, joka oli eniten kierrätetyin ilman, että piti tehdä kompromissia käytettävyydessä ja ulkonäössä). Abisko on poylesteriä, ja 88 % matskusta on kierrätyspolyesteria.

    Tämä on loistava paitavaihtoehto retkeilyyn, urheiluun ja hengailuun, jos oma iho ei tykkää villamateriaaleista. Retkeilypaita kuivuu ja siirtää hien pois iholta todella nopeasti. Tämä on mun valinta etenkin pyöräilyssä ja ratsastuksessa, koska ohut huppu istuu hyvin kypärän alle, enkä tarvitse erillistä ohutta pipoa korvasuojaksi.

    hupullinen retkeilypaita abisko

    Käytän tätä puseroa hikisimmillä lenkeillä myös kesällä, koska materiaali on niin ohut ja hengittävä, että kuuma ei tule, mutta pitkät hihat suojaavat kuitenkin auringolta. Käytän paljon islantilaisia villapaitoja, jotka vaativat karkeutensa takia alle jonkin toisen kerroksen – se toinen kerros on usein juuri tämä.

    Paidassa on hyvin istuva huppu ja reijät peukaloille, eli tästä saa hyvä suojan myös käsille ja päälle. Mulla on tästä koko M. Paita on ollut kovassa käytössä noin vuoden ja pesen usein (keinokuidut alkavat muuten haista) eikä kankaassa näy vielä kulumisen jälkiä. Tämä oli hyvä ostos!

    Villainen retkeilypaita hupulla – toimii myös välikerroksena talviurheilussa

    Vastaava kokovartalosuojan kaltainen retkeilypaita villasta onkin sitten vähän kinkkisempi homma löytää. Villasta valmistettua pitkähihaista, hupullista, kämmeniä suojaavaa, hyvin istuvaa ja tarpeeksi ohutta villapaitaa sain etsiä aika pitkään. Ja sitten se käveli vastaan joululahjana viime jouluna Ylläksellä. Mons Royalin villapaita oli juuri se villainen retkeilypaita, jota olin etsinyt. Scandinavian Outdoorin verkkokaupasta tämä Mons Royalin Bella Tech Women’s Hood löytyy sinipunasävyisenä eri hieman eri värinen kuin tämä mikä kuvissa on, mutta malli on sama. Tämä on luokiteltu aluspaitoihin, mutta itse käytän tätä kesäisin myös ihan tavallisena paitana.

    mons royale villainen retkeilypaita 1

    Hupparin materiaali on 83 % merinovillaa, ja joustavuutta ja kestävyyttä varten paidassa on myös 13 % nailonia (kestävyys) ja 4 % elastaania (joustavuus). Materiaalin ansiosta tämä paita ei haise koskaan. Mä pesen tätä lenkkien ja treenien välissä noin kerran kuussa. Kuivaan hiestä märän paidan ulkona tai pyyhepatterin päällä, ja vasta kun hiki alka todella haista, heitän sen pesukoneeseen. Ihanan tiukka huppu, peukaloaukot hihoissa ja edessä vetoketju. Huppu mahtuu hyvin kypärän alle. Tämä on istuvuudeltaan samantyylinen kuin tuo Fjällrävenin Abisko-huppari, hieman paksumpi vain.

    mons royale villainen ohut huppari

    Käytän tätä paitaa kesäisin viileämmillä lenkeillä (niitä viileitä täällä riittää) ja vaelluksilla pääpaitana. Talvisin käytän tätä lämpökerrastona, eli tämän päälle puen hiihtoladulle usein vielä villapaidan ja kevytuntsan/sadetakin. Talvisin lämpökerrasto, kesäisin urheilupaita ja onpa tämä päällä vedetty pari markkinointipalaveriakin. Rakastan tämän monikäyttöisyyttä! Tuo kuvassa näkyvä oma paitani on koossa M.

    mons royale villainen huppari

    Lyhythihainen villainen retkeilypaita, joka tuntuu silkiltä

    Kesäksi jotain lyhythihaista? Ota vakavaan harkintaan norjalaisen Devold-merkin Myrull. Tässä on hauska materiaalikombo: 70 % materiaalista on merinovillaa (hengittää, ei ala haista, ei tunnu märkänäkään päällä märältä) ja 30 % puukuidusta valmistettua tenceliä (tuntuu iholla todella pehmeältä, lähes silkkimäiseltä). Paita on mukavan pitkä, eli tämä laskeutu vähän myös hanurin päälle. Aivan ehdottomasti ei siis napapaitamallia.

    retkeilypaita villaa

    Tämä sopii loistavasti kesäisille vaelluksille, lenkille ja kovempaankin urheiluun silloin kun lämpötila sallii teepaitaurheilun (meilläkin päin aina välillä…). Koska paita on suurimmaksi osaksi villaa, tätä ei tarvitse pestä hajujen takia kovinkaan usein. Jos valitset tummemman värin (tästä on olemassa myös harmaa sävy), eivät ihan ensimmäiset jätski- ja ketsuppitahratkaan näy. Paita istuu hyvin (mulla on koko M), eli tämä menee tavallisenakin teepaitana kaupunkikäytössä. Juuri tätä vaatteissa arvostan: ominaisuuksia, jotka mahdollistavat niiden mukanaolon monessa eri paikassa ilman kompromisseja.

    Sopivan paksu ja ohut villapaita – urheiluun, arkeen, palavereihin

    Viileämpiin kesäiltoihin, viileimmille alueille suunnatuille vaelluksille ja tulevaisuuden talvikäyttöön sopii tämä retkeilypaita ihan täydellisesti: Fjällrävenin Övik -villapata. Ihastuin tähän paitaan kuvissa niin paljon, että ostin sen itselleni viime talvena, vaikka periaatteessa en olisi tarvinnut uutta villapaitaa, koska onhan minulla noita islanninlampaanvillasta neulottuja kolme kappaletta ja kaikki aktiivisessa käytössä… Olen kuitenkin tyytyväinen, että hankin tämän neljännen villapaidan: paita on osoittautunut todella monikäyttöiseksi!

    Retkeilypaita villaa fjällräven

    Olen pukenut tämän alle valkoisen kauluspaidan – ja kas, palaveripaita on syntynyt. Talvella olen käyttänyt tätä eristävänä kerroksena silloin kun paksu islanninvillapaita on ollut liikaa – kas hiihtopaita. Viileinä kesäpäivinä olen käyttänyt tätä arkipaitana toimistossa ja koska tämä on ohuempi kuin islantilainen villapaita, tämä menee ensimmäisenä kerroksena – kas ihana arkipaita.

    Tykkään punaruskeasta terracotta-sävystä. Se muistuttaa Islannin ryoliittivuorista ja tulivuorista, ja tuollaisena maanläheisenä sävynä mätsää hyvin yhteen melkein minkä tahansa muun värin kanssa. Tai ainakin siltä musta tuntuu! Pyöreä kaula-aukko on tilava (ei ahdista ja ne kauluspaidan kaulukset mahtuvat sieltä oman kaulan kanssa hyvin ulos) ja paita istuu kivasti, eli tämä on päällä sellainen mukavan slim. Mulla on muuten tästä paidasta koko S (noista muista paidoista on koko M).

    fjällräven paita

    Scandinavian Outdoorissa on näiden paitojen lisäksi myös kaikkea muuta ihanaa ja retkeilyhommiin tarpeellista Viime kesänä kerroin vaellushousuista ja vaelluslegginseistä. Ja juu, onhan siellä kaikennäköistä muutakin ihanaa takkia ja paitaa ja alusvaatetta… Lapsille ostin juuri uudet sadetakit, koska entiset olivat joko jääneet liian pieniksi tai ne olivat rikkoontuneet niin, ettei niitä voinut enää korjata. Pampulalle ostin tämän Didriksonin setin ja esikoiselle tämän astetta teknisemmän Haglöfsin kuoritakin XS-koossa.

    Jos ihmettelette, miksi mä asun Islannissa mutta teen ostoksia suomalaisessa verkkokaupassa: meille tulee halvemmaksi ostaa ulkoiluvaatteet suomalaisesta verkkokaupasta kuin täältä paikan päältä. Eikä meiltä edes saa näitä merkkejä puhumattakaan koko- ja värivalikoimsta. (Scandinavian Outdoor siis toimittaa myös ulkomaille, laskee tilatessa lähetyskulut kohdemaan mukaan ja vaatteet tulevat verottomana, joista sitten maksan arvonlisäveron täällä rajalla paketin saapuessa.)

    Kuvat: Björgvin Hilmarsson