Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
  • Ystäväloma Ahvenanmaalla

    Seuraa muutamat upeat matkavinkit Ahvenanmaalle! Huhtikuussa minä, ystäväni Katja, minun esikoiseni ja Katjan kuopus pakkasimme viikonloppukamat kasseihin ja lähdimme laivalla Ahvenanmaalle. Sinä viikonloppuna kesä otti äkkilähdön. Lumet olivat sulaneet edellisellä viikolla ja meitä helli parin päivän ajan sellainen auringonpaiste, että Ahvenanmaan upeat kalliotkin hohkasivat lämpöä. 

    Kaupallinen yhteistyö: Silja Line ja Suomen Blogimedia
    Katjasta on tullut minulle vuosien saatossa tärkeä ystävä. Hän on yksi niistä, joille laitan viestiä, kun eteen tulee joku juttu, jonka selvittämisestä en ole aivan varma. Tai kun tarvitsen mielipidettä, näkemystä tai ihan vaan juttutuokiota. Arvostan Katjassa etenkin suorapuheisuutta ja no bullshit -asennetta. Tutustuimme, kun kirjoitimme yhdessä pari kirjaa. Mitenkäs muutenkaan! Vuoden mutsi -kirjoja tehdessä puhuimme paljon ja nauroimme sitäkin enemmän. Kirjat valmistuivat ja vuosien saatossa ne molemmat loppuunmyytiin. Lapset kasvoivat, meitä vaivanneet vauvavuodet helpottivat ja vanhemmuus alkoi tuntua omalta. Asiat muuttuivat, mutta onneksi ystävyys jäi. Tällä kertaa se vei meidät laivalla Ahvenanmaalle.
    Ainoa ongelma tässä meidän ystävyyssuhteessamme on se, että ehdimme tavata aivan liian harvoin. Useimmiten se on lounastapaaminen tai päivällinen työpäivän päätteeksi minun ollessa Helsingissä. Olisipa kerrankin enemmän aikaa jutella ja luuhailla ilman aikataulurajoituksia.
    No niinpä me sitten päätimme lähteä risteilylomalle Ahvenanmaalle, Silja Linen kutsumana. Katjan kuopus ja oma esikoiseni ovat samanikäisiä, luonteeltaan samantyylisiä ja tulivat viimeksi tavatessaan tosi hyvin keskenään juttuun. Niinpä otimme lapset matkalle mukaan. Ystävyysreissu kahdessa sukupolvessa. Ja voi että meillä oli hauskaa!

    Matkavinkit Ahvenanmaalle – tule esimerkiksi laivalla Turusta

    Ahvenanmaalle on kätevintä matkustaa Turusta laivalla. Matka alkoi aamukahdeksalta.  Koska kello kahdeksan on sekä minulle että Katjalle todella aikainen aamu, päätimme jättää aamiaisen nauttimisen laivalle. Kiireettömän aamiaishetken lisäksi kävimme pyörähtämässä Silja Galaxyn kannella auringonpaisteessa ja lapset saivat lastenkerhossa itselleen ilmapalloista tehdyt eläimet.Enkä mitenkään voi unohtaa sitä, kuinka hytissä minä ja esikoinen saimme Katjan kuopukselta kattavan katsauksen suomalaiseen nykykulttuuriin. Meille näytettiin Putous-sketsejä Katjan puhelimesta, soitettiin Antti Tuiskun ja Robinin biisejä ja näytettiin vähän lisää Putous-pätkiä.

    Vähän ennen kahta iltapäivällä vatsa alkoi olla nauramisesta kipeä, kun laiva saapui Maarianhaminan satamaan, jossa jäimme laivasta pois. Keskenämme. Hämmästelimme aikamme, että olemmekohan nyt ihan varmasti oikeassa käytäväputkessa, koska täällä ei ole ketään muita. Maarianhaminaan jäi laivan sadoista matkustajista tosiaankin vain me neljä.

    Kesällä trafiikkia on toki tälle saarelle enemmän, mutta ei isoksi ruuhkaksi asti. Enemmänkin saisi käydä! Meille nimittäin selvisin tuon kolmipäiväisen reissun aikana, että Ahvenanmaa on lähimatkailukohde parhaimmillaan. Siellä on paikkoja, joita muualta Suomesta ei löydy. Ja vaikka on Suomessa, tuntuu kuin olisi lähtenyt kauemmaksikin. Yllättävän moni ei ole Ahvenanmaalla lomaillut, mutta todellakin kannattaisi. Minäkin kävin nyt ensimmäistä kertaa ja tämän kaiken me ehdimme siellä kokea.

    Ahvenanmaa ja upea hotelli

    Maarianhaminan satamasta otimme taksin. Kesällä olisi ihanaa liikkua saaristossa pyörillä tai autonkin voisi vuokrata tai mennä bussilla, mutta me päätimme mennä helpoimman kautta ja aikaa säästäen. Taksi vei meidät reilun puolen tunnin päähän toiselle puolelle pääsaarta eli Ahvenanmaan pohjoisosiin Getaan.
    Olin kuullut, että siellä luonto olisi erityisen kaunista, kalliot erityisen sileitä ja HavsViddenin  upea rantahotelli aivan erityisen mukava paikka rentoutumiseen ja hemmotteluun. Erinomainen matkavinkki Ahvenanmaalle: mene tänne, jos yhtään tykkään luonnosta, hiljaisuudesta, hyvästä ruoasta ja merestä.

    Oikein olin kuullut! Yksi Suomen upeimmista hotelleista nimittäin tosiaankin löytyy Getasta. Hotellin omistajat ovat onnistuneet tekemään jotain mihin harva hotelli ei ole pysty: olemaan yhtä aikaa tasokas ja jopa luksus, mutta silti maanläheinen ja keskellä luontoa. Paikka on kerrassaan ihana yhdistelmä reipashenkistä ulkoilua, rauhallista saaristolaistunnelmaa ja upeita kulinaristisia elämyksiä.Hotellin uima-allasosasto saunoineen on kaikkien vieraiden käytössä. Reilunkokoisen sisäaltaan lisäksi rakennuksen edustalla on tilavahko kuumavesiallas.

    Meren rannalla sijaitsevissa huviloissa on joka terassilla oma poreamme. Me tosin yövyimme tällä kertaa tavallisen hotellin puolella, ja oikein viihtyisää sielläkin oli.
    HavsViddenissä kannattaa ulkoilla. Noin neljän kilometrin mittainen ja hyvin merkitty hotellin luontopolku vie upeille metsäpoluille, kapeille hiekkateille ja Ahvenanmaan upeille rantakallioille. Kiersimme luontopolun, saunoimme ja uimme useamman tunnin. Illalla vedimme napaan ravintolan upean menuun. Ihanaa luksusta, mutta ilman pönötystä ja pröystäilyä.
    Luonnossa vietetyn päivän ja yön jälkeen palasimme levänneinä Maarianhaminaan. Yövyimme mukavassa keskustahotelli Pommernissa. Se sijaitsee aivan keskustan kävelykadun Torggatanin läheisyydessä. Tilavien huoneiden lisäksi tämän hotellin parasta antia on ehdottomasti ravintola Kvarter5. Vaikka ei yöpyisi hotellissa, niin kaupungissa ollessa kannattaa käydä täällä syömässä satokauden ruokaa fiinisti.
    Kesämatkaajalle Maarianhaminan upeinta kaupunkiantia ovat hiekkarannat. Tuntuu, että kaupungissa jokaista tietä kulkiessaan päätyy lopulta rantaan. Keskustan itäpuolella sijaitseva Lilla Holmen on kymmenen minuutin kävelymatkan päässä kävelykadulta. Vaalealla hiekkarannalla on rantalentiskenttä ja lapsille on oma kiipeilyteline. Läheisellä viheralueella on mukavia kävelypolkuja. Matkavinkki Ahvenanmaalle: aurinkoisena päivänä kirja, pyyhkeet ja aurinkorasvat rantakassiin ja tänne näin lojumaan.
    Maarianhaminan keskustassa on monia kivoja paikkoja nauttia kahviloissa istumisesta. Ennen kakku-tastingia kannattaa ahmia kaupunkia silmin. Itse tykkäsin kävellä vanhojen puukortteleiden alueella. Hienoja erikokoisia ja erivärisiä puutaloja löytyy esimerkiksi pohjoisen Esplanadin eteläpuolelta. Kahviloista kannattaa mennä vaikka Bargstuganiin, mutta ajan kanssa. Kiirehtiminen on kiellettyä. Kahvilassa on niin mukava tunnelma, että siellä tekee mieli istua pitkään ja tilata useampaa kakkusorttia. Toinen mukava vaihtoehto on Svarta Katten. Sitä suositteli meille eräs HavsViddenissä tapaamani blogini lukija. (Psst. Jos luet tätä juttua, niin kiitos sinulle tästä superihanasta vinkistä ja muutenkin mukavasta kohtaamisesta!)
    Bargstugan.

    Sunnuntai-iltapäivänä ripsautti sen verran vettä taivaalta, että vietimme loppupäivän sisätiloissa. Suuntasimme Maarianhaminan keskustan länsirannalla olevaan merenkäyntimuseoon. Museon ulkopuolella on tavallisesti suuri Pommern-purjelaiva, johon pääsee käymään, mutta se on nyt korjauksessa ja palaa asemiinsa vasta vuoden kuluttua. Mutta museon kerroksista sisätiloistakin löytyi paljon kiinnostavaa nähtävää merimiesten tatuoinneista vanhojen laivojen hytteihin.

    Maanantaiaamuna ennen paluumatkaa Turkuun kiersimme Torggatanin kauppoja. Erityisesti mieleen jäi ahvenanmaalaista designia myyvä Viktor, jossa oli vaatteiden lisäksi hyvä valikoima keittiötarvikkeita, paikallisia herkkuja ja ahvenanmaalaista kahvia.

    Oli meillä vaan aika matka. Ahvenanmaalla pystyy lyhyiden välimatkojen takia tekemään yllättävän paljon asioita jo parissa päivässä. Ja kun laivamatka itsessään on matkalla oloa eikä vain liikkumista paikasta toiseen, matkasta saa paljon irti. Me vietimme paluumatkan suurilta osin Silja Baltic Princessin kalaravintolassa Happy Lobsterissa. Tämä ravintola ruokineen, viinilistoineen, valkoisine paksuine pöytäliinoineen ja ennen kaikkea asiantuntevine henkilökuntineen oli laivamatkan parasta antia. Voisin lähteä päiväristeilylle ihan vaan tuon ravintolan takia eikä Katjakaan varmasti pitäisi ideaa huonona.
    Valtavan paljon jäi kuitenkin vielä näkemättä. Haluaisin myllätä kunnolla niitä pääsaareen pohjois- ja länsiosia ja tehdä pienen veneretken jollekin syrjäiselle saarelle ajatusteni ja muistikirjan kanssa. Tapasin matkan aikana pari kiipeilijää, jotka kertoivat, että Ahvenanmaalla on kuulemma todella hyvät boulderointi-mahdollisuudet. Saattaisin siis saada kiipeilijämiehenkin houkuteltua matkalle mukaan. Mennään ensi kerralla koko perheiden voimin! Ehkä Katjan insinöörimieskin saataisiin mukaan?
    Kesäloma on parhaimmillaan, kun pääsee kokemaan jotain uutta kiireettömässä ympäristössä yhdessä läheisten ihmisten kanssa. Jos et ole vielä käynyt Ahvenanmaalla ja kesälomaretkikohteet ovat auki, kannattaa oikeasti miettiä tätä vaihtoehtona. Ahvenanmaalle voi mennä esimerkiksi hemmottelulomalle, sporttilomalle pyöräilemään, ruokamatkailemaan, kaupunkilomalle tai vaikka vuokramökille maaseudun rauhaan.Vaikka matkaan olisi aikaa vain muutama päivä, voi reissun aikana silti saavuttaa sen kutkuttavan tunteen, että on reissun päällä ja seikkailussa. Kotimaassa, mutta vähän kuin ulkomailla. Lähellä, mutta kuitenkin muualla. Ja mikä kivointa: tänne pääsee Etelä-Suomesta nopeasti, melko hyvällä hinnalla ja ympäristönkin kannalta kestävästi. Ahvenanmaalle kun ei tarvitse lentää. Meno- ja paluumatkat laivalla ovat osa lomaa: niiden aikana voi nauttia risteilymatkan parhaat palat eli syödä hyvin ja katsella saaristomaisemia. Ja ostaa myymälästä jättipussi vadelmaveneitä…

    Listasin Siljan sivuille omia matkavinkkejäni Ahvenanmaalle. Kertokaas ihmeessä omat matkavinkit Ahvenanmaalle, otan ne todella mielelläni muistiin seuraavaa reissuamme varten.
  • Uuden-Seelannin timanttiset vaellusreitit

    Uuden-Seelannin vaellusreitit, ah. Palasin jälleen haaveissani tänne…  Mennään hetkeksi sinne yhdessä! Matkapostaussarjassa käytiin aikaisemmin keväällä Fidzillä ja Samoalla. Nyt vuorossa ovat Uuden-Seelannin vaellusreitit.
    Muutaman vuoden takaisella maailmanympärimatkalla vietimme Uudessa-Seelannissa kuukauden. Se oli oikea reissujen reissu ja matkamme kohokohta. Ajoimme matkailuautollayli 3 000 kilometriä ja teimme monta vaellusta. Matkan aikaan nelivuotias esikoinen käveli reippaasti itse muutamat ensikilometrit ja kulki loppupäivän Deuterin kantorinkassa.
    Uusi-Seelanti oli ällistyttävä paikka. Se jäi mieleeni ja muistuttelee itsestään edelleen. Maan sijainti kahden mannerlaatan lähenemiskohdassa näkyy maisemassa tulivuorina, laajoina laavapeltoina ja kuumina lähteinä. Sieltä löytyy myös palmurantoja, jäätiköitä, vehreitä niittyjä ja huikeita vuoristoja. Puolimetriset vuonopingviinit asuvat eteläsaaren lounaisrannikon lauhkealla sademetsäalueella. Kuvailenkin usein Uusi-Seelantia paikaksi, joka on luonnon kannalta ja maisemiltaan yhtä ihana kuin Islanti, mutta sillä on kaksi asiaa paremmin: kesät ovat lämpimämpiä ja maalla on omaa viinintuotantoa.
    Koska meitä kiinnostivat matkamme aikana ennen kaikkea vuoristovaellukset, aion kertoa nyt niistä.

    Uusi-Seelanti ja vaelluskohteet

    Maassa on vaellusreittejä huikea määrä. Yhdeksän monipäiväistä vaellusreittiä, ”The 9 Great Walks”, lupaavat kipeytyneitä pakaralihaksia kokeneillekin patikoijille. Meillä ei ollut aikaa eikä nuorimman matkalaisen iän takia – esikoinen oli tuolloin nelivuotias – mahdollisuutta noihin pitkiin vaelluksiin, joten teimme tukun pienempiä. Kävelimme päivät ja illat hengasimme matkailuautossa ruokaa tehden ja korttia pelaten. Onneksi päiväretkistäkin löytyy mistä valita: on haastavista vuoristopolkuja ja leppoisia rantaretkiä.
    Tongariron ylitys (20 km) on maan suosituin päivävaellus mutta myös yksi rankimmista. Pohjoissaaren vuoristossa sääolosuhteet vaihtelevat nopeasti, joten eväiden lisäksi piti matkaan pakata myös riittävästi vaatteita. Vaikka aamulla paistoi aurinko, meillä oli varmuuden vuoksi myös paksummat ulkotakit, hanskat ja pipot rinkassa.
    Olin etukäteen kuullut Tongariron kansallispuiston olevan yksi maailman hienoimmista vaelluspaikoista. Enkä joutunut pettymään. Se oli mahtava paikka! Huipulta avautuivat maisemat joka suuntaan. Alempana kimaltelivat turkoosit kuumat lähteet. Huipulta näkyvä punamusta tulivuoren kraatteri oli kuin paholaisen avautuva kita. Vähän kauempana näkyi Taru Sormusten Herrasta -elokuvista tuttu Tuomiovuori eli Mt Ngauruhoe. Koko vaellusreitti oli yhtä satumaata.
     
    Vinkiksi vaellusta harkitseville: Vaellus kannattaa maisemien ja logistiikankin takia tehdä Mangatepoposta Ketetahiin. Mangatepopoon järjestetään bussikuljetuksia läheisiltä leirintäalueilta, kuten Tongariro Holiday Parkista (www.thp.co.nz). Jos aikoo ajaa reitin aloituspaikalle omalla autolla, voi vaelluksen tehdä puoleen väliin eli punaiselle kraatterille ja palata sen jälkeen takaisin samaa reittiä. Muutamien korkeiden nousujen takia Tongariro vaatii retkeilijältä hyvää peruskuntoa. Reitti on hyvin hoidettu ja erinomaisesti merkitty.
     
    Sitten toinen vaellussuosikki: eteläsaaren Abel Tasmanin luonnonpuiston helpot kävelyreitit , jotka mutkittelevat pitkin Tasmaninmeren rantaviivaa. Luonnonpuiston vetonaula on 51 kilometrin mittainen Coast Track ja se on yksi niistä Uuden-Seelannin yhdeksästä suuresta vaellusreitistä. Reitin varrella on telttailualueita, vessoja, vuoristomökkejä ja tyylikkäitä hotellimajoitusvaihtoehtoja. Alueella järjestetään myös erimittaisia merimelontaretkiä.
    Me vaelsimme Coast Trackista vain yhden lyhyen päiväosuuden, koska aika ei riittänyt muuhun. Valinta oli erinomainen. Varjoinen vaelluspolku oli niin helppokulkuinen, että nelivuotias lapsemme käveli omin jaloin noin puolet koko 12 kilometrin päiväreissusta.
    Linnut lauloivat ja meri liplatti. Parin tunnin kävelyn jälkeen levitimme hiekkarannalle pyyhkeen ja istahdimme alas syömään eväitä: uusiseelantilaisella lampaanlihalla täytettyjä voileipiä ja pari päivää sitten maanviljelijältä ostettuja avokadoja. Ja lähitilalta mukaan ostettu luksuspiknikkori juustoineen ja pähkinöineen. Ai että!
    Pitkät vaaleat hiekkarannat, siellä täällä merestä esiin nousevat kalliot ja rauhallisesti lainehtiva meri toivat mieleen Kreikan saariston. Ei uskoisi, että näistä maisemista on jäätikölle matkaa reilu viisisataa kilometriä.
    Vinkiksi matkailijoille: Kansallispuistossa viihtyy hyvin useammankin päivän, mutta se on myös mainio päiväretkikohde. Koska autoilu on alueella kielletty, kansallispuistoon on mentävä lautoilla. Me jätimme oman matkailuautomme Kaiteriterin kylän satamaan. Otimme lauttakyydin Medlands Beachille, josta vaelsimme päivän aikana 12 kilometriä Torrent Bayhin. Päivän päätteeksi lautta haki meidät ja muut vaeltajat alkuillasta ja kuljetti takaisin Kaiteriteriin.
    Uudessa-Seelannissa pääsee myös jäätikkövaellukselle, mutta koska puolisoni tekee jäätikönylityksiä työkseen, meitä ei tällä matkalla kiinnostanut jäätikölle nousu. Etenkin kun retket olivat aika kalliita ja jäätikölle pääsy Uudessa-Seelannissa vaivalloista: jäätiköiden vetäytymisen takia osalle vaelluksista pääsi tuollon vuonna 2014 vain helikopterikyydillä.
    Kävimme kuitenkin katsomassa jäätikköä. Helpointen se tapahtui suuntaamalla Aorakin kylään. Vietimme siis muutaman päivän eteläsaarella Uuden-Seelannin tunnetuimman vuoristojonon eli Eteläisten Alppien sydämessä. Teimme muutaman tunnin mittaisen vaelluksen Hookerin laaksossa kohti näköalatasannetta, josta on kirkkaalla säällä upea näkymä Uuden-Seelannin korkeimmalle, melkein neljän kilometrin korkuiselle vuorelle Aorakille ja läheiselle jäätikölle. Aluetta mainostavissa postikorteissa ja infotauluissa lumihuippuinen maan korkein vuori tavoittelee taivaita. Me emme kuitenkaan nähneet mitään, sillä oli julmetun pilvistä ja taivaalta tippui lunta.
      
     
    Vaellusmaastot Aorakin kansallispuistossa ovat erinomaiset. Alue on täynnä toistaan upeampia vuoristovaellusreittejä, joista osa vie aivan jäätiköiden läheisyyteen. Kansallispuistosta löytyy myös lyhyitä kävelypolkuja, jotka sopivat perheen pienimmillekin retkeilijöille. Hyvin merkityt vaellusreitit lähtevät pienestä Aorakin kylästä, josta löytyy myös kansallispuiston infopiste ja karttoja.
    Tärkeä vinkki vaeltamaan aikoville: Aorakin kansallispuisto Eteläisillä Alpeilla jäätiköiden läheisyydessä on muuten Uuden-Seelannin viileimpiä paikkoja. Tavallisena kesäpäivänä lämpötila saattaa laskea jopa neljään asteeseen. Öisin lämpötilamittari voi helposti tipahtaa alle nollan. Talvivaatteet messiin kesälläkin!
    Aorakin kylästä lähteviä vaelluspolkuja pitkin pääsee siis katsomaan jäätiköitä lähietäisyydeltä, mutta oppaiden vetämistä jäätikköretkistä kiinnostuneiden täytyy suunnata Franz Josefin ja Foxin jäätiköille. Ne sijaitsevat saman kansallispuiston länsipuolella. Linnuntietä matkaa kertyisi vain parikymmentä kilometriä, mutta sinne ei silti pääse Aorakista ihan hetkessä. Ajomatkaa kertyy Eteläisten Alppien mutkittelevassa maastossa yli 600 kilometriä. Eteläsaaren upealla länsirannikolla reissatessa kannattaa siis varata matkustamiseen aikaa.

    Faktoja: Uuden-Seelannin vaellusreitit

    – Uuteen-Seelantiin pitää lentää Suomesta Hong Kongin tai Kuala Lumpurin kautta.
    – Reilun neljän miljoonan asukkaan saarivaltio on kolmanneksen Suomea pienempi. Vuoristoisten maastojen ja mutkittelevien rannikkoteiden takia matkustamiseen kannattaa varata reilusti aikaa. Molempia saaria ehtii kierrellä autolla kuukauden aikana. Eteläsaari on pohjoista hidaskulkuisempi.
    – Kesä (lokakuusta huhtikuuhun) on parasta ajankohta vaellusretkille. Lämpötila on +20 ja +30 asteen välissä. Talvisin ilma on kylmä ja sateinen kuin suomalainen marraskuu. Eteläsaarelle kannattaa varata mukaan lämpimiä ja sateenkestäviä vaatteita myös kesällä.
    – Käytettyjen telttojen ja makuupussien tuonti Uuteen-Seelantiin on kielletty.
    – Monipäiväiset vaellukset vaativat majoituksen takia etukäteisvarauksen. Tiedot The 9 Great Walks -reiteistä ja majoituksista: www.greatwalks.co.nz
    – Uuden-Seelannin valtion ympäristöviraston sivuilta löytyy kattava lista kaikista maan patikointireiteistä: www.doc.govt.nz/parks-and-recreation/tracks-and-walks
    – Maksullinen Official Camping NZ -applikaatio kertoo Uuden-Seelannin telttailualueet, retkeilymaastot ja luonnonnähtävyydet. Applikaatio toimii iPadeissa, iPhonessa ja Android-puhelimissa.
    – Paras tapa kiertää Uutta-Seelantia on vuokrata matkailuauto. Tasokkaita ja hintavia matkailuautoja tarjoavat mm. KEA Campers ja Maui. Pakettiautoista ja farmareista tuunattuja edullisempia matkailuautoja tarjoavat esimerkiksi Lucky Rentals, Hippie Camper ja Mighty Campers.
    – Bussiyhteydet ovat saarella hyvät. Intercityn reiteille saa liput edullisesti varaamalla ne etukäteen netistä (www.intercity.co.nz). Bussipasseja myyvät mm. Naked Bus (www.nakedbus.com/nz/bus/) ja Kiwi Experience (www.kiwiexperience.com)
    – Pohjoissaarelta eteläsaarelle on päivittäinen lauttayhteys. The Bluebridge Cookin ja Interislanderin alukset vievät autoja ja matkustajia Pictonin ja Wellingtonin välillä useita kertoja päivässä.
    – Maan sisäiset lennot ovat kätevä tapa matkusta, jos ei halua kiertää saaria vaan haluaa nopeasti vaikkapa Aucklandista Queenstowniin. Air New Zealand lentää Aucklandista yli 20 kotimaankohteeseen.
    – Uutta-Seelantia kiertäessä säästää pitkän pennin, jos valmistaa ateriat itse (edullinen ruokakauppaketju on esimerkiksi PAKnSave).
    – Teltalla tai asuntoautolla ei saa yöpyä missä tahansa. Maksuttomat free camping -alueet on osoitettu erikseen.
    – Uuden-Seelannin matkailutoimiston sivuilta löytyy paljon vinkkejä matkan suunnitteluun: www.newzealand.com
    Olisimme voineet jäädä seikkailemaan noille saarille vaikka 12 kuukaudeksi. Minulla on vähän sellainen olo, että jonain päivänä palaamme vielä!

    Reissukuvat vuodelta 2014: Björgvin Hilmarsson