Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
  • Miten tästä kaikesta selvitään?

    Erinomainen kysymys. ”Edelleen, en ole ennustaja. En pysty ennakoimaan kaikkia vaikutuksia ja seurauksia”, vastaisi Sanna Marin – jota muuten fanitan juuri nyt tämän kriisin keskellä vieläkin enemmän kuin aikaisemmin. Ei puhu löysiä, ei vastaile asian vierestä, on jämpti mutta ei aseta koskaan kysyjää hölmöön valoon.

    Koska ei voi tietää, miten tässä käy, voi miettiä, miltä tämä kaikki sitten tuntuu. Ihan hemmetin sekavalta, epävarmalta ja oudolta, voimattomalta. Pimeässä harhailulta. Koronakriisin alussa olin pari päivää sellaisessa lämpöisessä defenssipumpulissa; hei hehheh jee, ei tarvitsekaan nyt matkustaa mihinkään, on aikaa kotona kirjoittaa käsistä, nukkuakin vähän pidempään. Oma mieli suojasi isosta muutoksesta. Niiden helppojen päivien jälkeen tuli vitutus ja ärtymys: miten tässä käy ja miten tästä kaikesta muka selvitään? Jos Islannin koronatilanne kiinnostaa, lue viime viikolla kirjoittamani juttu.

    Tiedostan kyllä sen, että ei pitäisi antaa sellaisten asioiden stressata, joille ei voi yhtään mitään. Mutta en minä ainakaan pysty tällaisessa oudossa kriisitilanteessa ohjaamaan itseäni ajattelemaan jotain ihan muuta, kuten söpöjä pikkulintuja metsässä. Koska ajatusta siitä, että kohta joku meidän kylällä sairastuu, kohta me sairastumme ja kohta joku, jonka kroppa ei kestä sairastumista, sairastuu ja kuolee, ei voi kestää ajatella kovin pitkään ilman että vatsaa alkaa vääntää, stressaan taloutta. Kuolema ja sairaudet ovat liian vaikeita aiheita, siksi puran epävarmuusketutustani valuuttaan.

    Luen talousuutisia, seuraan pörssikursseja, teen tälle vuodelle uusia, päivitettyjä budjetteja. Mietin, mihin haen seuraavaksi apurahaa. Yritän keksiä jotain, mitä voisin tehdä, jos talous menee (kun se menee) pitkäksi aikaa kuralle eikä kukaan pysty ostamaan samaan malliin kuin aikaisemmin tai edes maksamaan avoimia laskujaan.

    En seuraa koronarokotteen kehittämistä, mutta liimaannun sellaisten uutislähetysten ääreen, joissa puhutaan talouden elvyttämisestä tai Yhdysvaltojen työttömyysennusteista. Kun ahdistun, kaivan esille excelin. On hetken helpompi hengittää, kun pistän itseni hetkeksi miettimään, miten tätä vaikeasti hahmotettavaa kriisiä voisi omassa taloudessa ohjata niin, että vahingot jäisivät mahdollisimman pieniksi.

    Islannin elvytyspaketti koronakriisissä

    Islannissa julkistettiin viikonloppuna iso talouden elvytyspaketti. Olen käytännössä viimeiset kaksi päivää istunut sitä lukien ja miettien, mitkä asiat tältä listalta kannattaa napsia itselle hyödynnettäviksi. Tässä suunnitelmassa oli monta mielenkiintoista pointtia. Yhteensä kohtia on kymmenen. Luettelen ne nyt kaikki tässä. Jos haluatte katsoa esitystä tarkemmin (se on islanniksi), yhteenveto talouspaketin pressitilaisuudesta löytyy täältä: Islannin talouselvytys koronakriisissä. Tykkäsin talousministerin kiteytyksestä: tällaisessa tilanteessa kannattaa mieluummin tehdä liikaa kuin liian vähän. Jeespaketin suuruus on noin 1,5 miljardia euroa ja se on vähän vajaa 8 prosenttia Islannin talouden suuruudesta (BKT:stä).

    1. Valtio maksaa työntekijöiden palkkoja. Matkailu työllistää eniten islantilaisia tällä hetkellä ja juuri nyt matkailuala on käytännössä pysähtynyt. Jotta yritykset eivät irtisanoisi vaan leikkaisivat mieluummin työntenkijöidensä työaikaa, valtio sitoutuu maksamaan 75 %:a vähennettyä työaikaa tekevien palkoista. Jos tienaa 3000 € tai alle, palkan saa täysimääräisenä. Maksimimäärä, jonka voi saada osa-aikatyö & valtion tulonsiirto -yhdistelmällä on 5000 €. Kaikkien paitsi pienituloisimpien tulotaso tulee siis laskemaan, mutta se ei lakkaa kokonaan. Tämä pätee 15.3.-1.6.

    2. Valtio takaa terveiden yritysten lainoja; jos pankki lainaa yritykselle 100 000 euroa, valtio takaa siitä puolet. Valtiontakauksen saa, jos yrityksen tulovirta laskee 40 % tai enemmän. Koskee siis etenkin esim. matkailualan firmoja. Lainaa voi saada korkeintaan kaksi kertaa sen verran, mitä yrityksen vuosittaiset palkkakustannukset ovat.

    3. Verojen siirtäminen ensi vuodelle. Tänä vuonna saa kolmen kuukauden verot ja työnantajamaksut siirtää maksettavaksi vuodelle 2021. Tämä etu on käytössä niillä yrityksillä, jonka myynti ko. kuukauden aikana on vähintään 30 % matalampi kuin viime vuonna samaan aikaan.

    4. Eristyksiin joutuneille maksetaan palkat. Islannissa on tällä hetkellä tuhansia ihmisiä eristyksessä. Valtio maksaa työnantajille näiden ihmisten palkat. Sama koskee freelancereita – he saavat 80 % viime vuoden keskiansiosta.

    5. Lapsiperheille ylimääräinen lapsilisä. Kesäkuun alussa jokainen islantilaisperhe saa ylimääräisen 150 euron lapsilisän per lapsi (tulonsiirrosta menee vero). Jos perhe on pienituloisempi, summa on 300 € per lapsi.

    6. Saa nostaa vapaaehtoista lisäeläkettä (en osaa kääntää tätä suomeksi sen paremmin). Lisäeläkettä saa nostaa itselleen seuraavan 15 kuukauden aikana korkeintaan 5000 euroa kuussa. Eläkesäästön nostamisesta joutuu maksamaan veron, mutta se ei vaikuta lapsilisien tai korkohyvitysten suuruuteen. Normaaleissa oloissa tätä saa alkaa nostaa itselleen vasta täytettyään 60.

    7. Matkailualalle erityishelpotuksia. Esimerkiksi majoituspaikkojen maksama majoitusvero poistuu. Ulkomaankysyntää koitetaan elvyttää laittamalla 10 miljoonaa euroa Islannin markkinoimiseen sitten kun koronakriisi on ohi. Kotimaan kysyntää lisätään antamalla jokaiselle täysi-ikäiselle islantilaiselle lahjakortti kotimaanmatkailuun. Lahjakortin suuruudesta en vielä tiedä. Se on varmaankin jotain 50 euron pintaan per henkilö.

    8. Kotitalousvähennys nousee 100 prosenttiin. Nyt kannattaisi siis remontoida ja hankkia kotiin kotisiivouspalvelu (tai perustaa sellainen!).

    9. Tavaroiden tuontia helpotetaan vähentämällä tuotteiden tuontiin liittyviä kustannuksia (rajalla perittäviä erilaisia käsittelymaksuja).

    10. Valtio lisää investointejaan. Ylimääräisiä julkisia investointeja lisätään noin 130 miljoonalla eurolla. Käytännössä se tarkoittaa esimerkiksi teiden kunnostamista, investointeja digiyhteiskunnan kehittämiseen, kulttuuripalveluihin, liikuntaan ja niin edelleen.

    Jepsulis! Ainakin kohdat 1, 3, 5, 7 ja 8 koskevat minua. Ehkä myös kohta 2, jos se yksi minulta palveluja ostanut iso islantilaisyritys, joka on laittanut maksut jäihin, ei pysty suoriutumaan veloistaan. Luultavasti myös kohta kymmenen. Koska jos valtion rahaa on jaossa, lähden todellakin hakemaan! Meidän kylään tarvitaan lisää yksilölajiharrastamista tukevia juttuja kuten kiipeilysali. Ehkä pitäisi harkita kotisiivousyrityksen perustamista? Tai ehkä keksin jonkun digitalisaatiohankeen, jolle haen rahaa? Tai ostan oman islanninhevosen ja alan tehdä meditatiivisia IGTV-lähetyksiä siitä, kun hevonen rouskuttaa heiniä.

    Rouskista.

    Kuvat viikonlopun hiihtolenkiltä, Björgvin Hilmarsson

  • Harjoitteluun ja töihin islantilaiselle hevostilalle

    Moni heppatyyppi haaveilee pääsystä töihin islantilaiselle hevostilalle. Saan aika kyselyjä mahdollisuudesta päästä työharjoitteluun tai töihin hevostilalle Islantiin. Koska en ehdi vastata perusteellisesti kaikille, päätin kirjoittaa tämän tietopaketin ja jaan sitten tähän linkkiä. Kätevää myös siksi, että kommentikentässä voi esittää lisäkysymyksiä, eivätkä ne katoa sähköpostin pullistelevan inboxin syövereihin.

    Tässä postauksessa on siis tietoa erilaisista islanninehevostalleista Islannissa, miten niihin pääsee töihin ja mitä kannattaa töitä hakiessa muistaa. Tarkoitukseni ei ole jaapattava negatiivinen ikääntyvä akka, vaan haluan vain kertoa myös niistä riskeistä ja kompastuskohdista avoimesti.

    Islannissa on todella paljon hevostiloja. Käyskenteleehän täällä saarella yli 80 000 hevosta, eli noin yksi neljää ihmistä kohden. Työ- tai harjoittelupaikkaa hakiessaan kannattaa muistaa, että talleja on paljon erilaisia. Mitä paremmin ottaa selvää etukäteen, sitä vähemmän tulee yllätyksiä. Toisaalta: onhan seikkaileminenkin mukavaa. Jos ei ole itsellä kiire, voi kokeilla yhtä tallia, vaihtaa ja mennä toiselle.

    Issikkatalleja on monenlaisia

    Monilla maatiloilla on issikoita lemmikkeinä, perheen omassa ratsastuskäytössä, vuokrapaikoilla tai ihan vaan oleskelemassa. Kun tulee töihin hevostilalle Islantiin, saattaa päästä tällaiseenkin paikkaan.
    Islannissa on todella paljon oleilupolleja, jotka vain ovat eikä niillä välttämättä tehdä mitään. Ne laiduntavat talvet ja kesät, talvella paksussa talvikarvassa, kesällä kevyemmissä vetimissä. Talvisin niille viedään ulos heinää ja pidetään huolta vedensaannista. Kesäisin ne  laiduntavat heinää ja juovat vettä kirkasvetisistä joista. Osa niistä päätyy ruoaksi itsekin. Lihan takia hevosia pitäviä maatiloja en tunne itse yhtäkään, mutta koska hevosia on niin valtavan paljon, kynnys laittaa sairastunut tai loukkaantunut tai vain hyvin vanhaksi elänyt hevonen teuraaksi on aika matala. Tällaisilla maatiloilla voi siis olla kymmeniä hevosia, mutta itse työ on hyvin vähän hevosten kanssa puljaamista, koska ne vain ovat laitumella. Näillä maatiloilla varsinainen työ liittyy tilan pääelinkeinoon eli esimerkiksi lampaiden tai lehmien hoitoon, kasvihuoneissa tehtävään työhön, perunapelloilla kyykkimiseen jne.
    Sitten toisena tallityyppinä tulevat turistitallit, jotka itse tunnen omien töideni kautta kaikista parhaiten. Turistitallien hevoset ovat pääosin rauhallisia ja säyseitä, koska suurin osa talleilla käyvistä matkailijoista on ensikertalaisia tai aloittelijoita. He käyvät yhden parin tunnin mittaisen lenkin upeissa maastoissa ja rapsuttelevat hevosia iloisena hienosta kokemuksesta – mikä sen ihanampaa! Tämä matkailuporukka on liiketoimintamielessä se kaikkien tärkein paikalliselle hevostalleille ja näillä talleilla onkin eniten töitä tarjolla. Työnkuvat vaihtelevat paljon. Ratsastusoppaan töiden lisäksi tarjolla on paljon muuta hommaa taidoista riippuen: siivoustöitä, majatalojen siistimistä, keittiötöitä, hevostenhoitoa, hevosten koulutusta, muiden maatilan eläinten hoitoa, maatilanomistajaperheen lasten hoitoa…
    Kolmas tallityyppi ovat ne ratsastuspainotteiset paikat, joissa ei käy turisteja. Tällaisilla talleilla kasvatetaan issikoita, treenataan, tähdätään kilpailuihin, keskitytään issikoiden ostoon ja myyntiin ja kouluttamiseen.
    Erilaisilla issikkatiloilla tarvitaan erilaista osaamista. Jos haluaa päästä kouluttamaan islanninhevosia, täytyy olla hyvä ratsastaja ja kokemusta koulutushommista. Turistitalleilla arvostetaan ratsastustaidon lisäksi etenkin hyviä asiakaspalvelutaitoja, reippautta, kielitaitoa ja oma-alotteisuutta. Maatiloilla on hyötyä kaikesta mahdollisesta traktorinkäsittelystä ruoanlaittoon.

    Miten pääsee töihin hevostilalle Islantiin?

    Kun tiedät, minkätyyppiselle tallille haluat töihin, kannattaa keskittyä hakemaan työpaikkaa oikeasta paikasta. Kannattaa siis ehdottomasti ottaa selvää etukäteen, millaista hevostoimintaa kyseisellä tilalla on eli millaisia työtehtäviä siellä oikeasti pääsisi tekemään. Monelle issikkatallille töihin menneelle on tullut pettymyksenä se, kuinka ”vähän siellä sai ratsastaa”. Hevostilalla kun ei välttämättä ole ollut yhtäkään ratsukelpoista issikkaa.
    Turistitalleille on helpointa laittaa suoraan sähköpostilla oma ansioluettelo ja esittely. Yhteystiedot löytyvät tallien nettisivuilta.
    Maatilat (hevostilat ja muut maatilat) ilmoittelevat työpaikoista esimerkiksi Workaway-sivustolla.
    Tieto kilpa- ja kasvatustallien vapaista työpaikoista liikkuu usein alan sisäisissä kanavissa – joista en itsekään kamalan paljoa tiedä. Kannustan kysymään esimerkiksi suomalaisilta issikkatalleilta. Suomalaisten issikkaharrastajien kesken on olemassa erilaisia Facebook-ryhmiä, joista yksi tosi kiva on sellainen kuin Issikkahöpinää. Siellä varmasti joku tuntee jonkun, joka tuntee jonkun. Jos on potentiaalinen työpaikka mielessä, mutta itse tallista on vaikea saada tietoja, kannattaa etukäteen kysäistä vaikkapa noilla issikka-aiheisilla sivustoilla, olisiko jollakin kokemuksia ko. paikoista.
    Kaverini vinkkasi myös tällaisesta kansainvälisestä Facebook-sivustosta: Work with ICELANDIC horses in Iceland. Siellä ilmoitellaan issikkatallien avoimista työpaikoista ja sivustolla voi myös itse kertoa hakevansa työtä. Vastaavia fb-sivuja ja -ryhmiä on varmasti muitakin.

    Mistä tietää, että issikkatalli on mukava työpaikka?

    Tämä on se kaikista vaikein ja riskialtein juttu. Koska talleja on paljon, koska työvoima on Islannissa kallista, koska eläminen ylipäätään on täällä kallista ja koska todella moni hevosihminen haluaa tulla Islantiin töihin (en ihmettele sitä yhtään), mahtuu niin sanottujen työnantajien sekaan kaikenlaista sekoilijaakin, valitettavasti.
    Viime aikoina täällä on puhuttanut lehdissä asti se, kuinka monet islantilaiset hevostilat käyttävät ilmaista työvoimaa hyväkseen kiertääkseen työnantajan sivukulut ja verot. Monet ulkomaalaiset hevosihmiset tulevat töihin ylläpitoa vastaan mutta ilman rahapalkkaa. Tällaista vempulointia ja harmaalla alueella käyskentelyä on ollut aina, mutta viime aikoina matkailun kasvaessa siitä on valitettavasti tullut yleisempää.
    Kun hakee Islantiin issikkatallille töihin, kannattaa itse tehdä itsellen heti alussa selväksi se, mitä työltä haluaa. Haluaako palkkaa? Vai onko valmis tulemaan niin sanotusti ”lomalle mutta töihin”? Minkälaisia töitä ja kuinka paljon on valmis tekemään pienellä korvauksella?
    Ilmaisen työn teettäminen ei ole oikein. Viranomaiset yrittävät valvoa sääntöjen noudattamista ja tekevät tarkastuksia talleille. Verottaja haluaa varmistua, että kaikilla töissä olevilla on paikalliset sotut, yrittäjä maksaa työntekijöilleen palkkaa ja palkoista vaadittavat verot. Matkailuelinkeinoa valvova viranomainen tekee välillä tarkastuksia, että yrityksessä on tarvittavat luvat niihin palveluihin, joita se myy asiakkailleen. Ammattiliitot tekevät tarkastuksia, joiden tarkoitus on varmistaa, että kaikki saavat työstään oikean määrän palkkaa.
    Silti on paljon sellaisia työnantajia, jotka jotenkin luikertelevat näistä tarkastuksista, eivät jää kiinni ja jos jäävät, jatkavat samaa menoa. Eikä tämä siis koske missään nimessä vain hevostalleja, vaan on ihan iso ongelma tällä hetkellä myös muun matkailuliiketoiminnan kuten myös rakennusbisneksen parissa.
    Jos molemmat osapuolet ovat samaa mieltä siitä, että majoitus ja ruoka ja rajaton määrä ratsastustunteja ovat tarpeeksi hyvä korvaus tietystä määrästä kevyttä työtä, kannattaa silti muistaa, että mitä jos jotain huonoa tapahtuu. Jos loukkaantuu vakavasti vaikka ratsastusoppaana työskennellessään, mutta ei ole virallisesti työsuhteessa, kuka maksaa vakuutuskorvaukset? Ei ainakaan työnantajan vakuutusyhtiö. Eikä välttämättä myöskään oma matkavakuutus, jos sille selviää, että onnettomuus on tapahtunut ”ikään kuin työajalla”. On paljon turvallisempaa lähteä seikkailuun tietäessään, että asiat tehdään oikein ja jos jotain sattuu, on joku taho, jonka velvollisuus on auttaa.
    Tässä on kokoamajuttuni Töihin Islantiin. Löydät sieltä vinkkejä asunnonetsintään, työnhakuun, Islantiin sopeutumiseen jne. Kannattaa tutustua!

    Ennen kuin menet töihin islantilaiselle hevostilalle, mieti nämä jutut:

    – Teetkö harjoittelun osana opintoja? Jos, niin mitä se vaatii vastaanottavalta talliyrittäjältä? Tietäähän talliyrittäjä velvollisuutensa harjoittelijaa kohtaan?
    – Menetkö virallisesti töihin, eli veroamaksavana työntekijänä? Tarjotaanhan sinulle työsopimusta ja asiallista palkkaa ylityö- ja vuorolisineen?
    – Menetkö töihin hevostilalle ruokaa ja majoitusta vastaan? Oletko valmis kantamaan riskit pimeänä työntekijänä? Kuka auttaa, jos sattuu onnettomuus? Kuinka paljon töitä olet valmis tekemään tällaisella diilillä?
    – Ennen kuin paikka valikoituu, yritä ottaa selvää, millainen paikka on kyseessä. Kysele issikka-aiheisilla foorumeilla ja koita löytää edes pari tyyppiä, jotka ovat olleet kyseisellä tallilla töissä tai  asiakkaina. Etukäteisselvittely kannattaa aina. Islannissa hevosia kouluttava kaverini Heidi Koivula kirjoitti aiheesta kattavan jutun Facebook-sivuillaan, suosittelen!
    – Jos olet Suomen Ratsastajainliiton jäsen, olet vakuutettu hevoshommissa myös ulkomailla (kannattaa etukäteen selvittää vakuutusyhtiöltä, kattaako vakuutus myös tilanteet, joissa ollaan ulkomailla työsuhteessa hevoshommissa).
    – EU:n sairasvakuutuskortti (se sininen luottokortin kokoinen läpyskä, jonka saa Kelasta) kannattaa olla mukana Islannissa. Sen turvin saat Islannista hoitoa samoilla liksoilla kuin islantilainenkin. Esimerkiksi ensiavussa pelkän röntgenen ottaminen ilman tätä korttia maksaa monta sataa euroa. Jos kortti on mukana, selviää ensiavusta muutaman kympin kustannuksilla.
    – Tämän viimeisen vinkin sain isskoita täällä Islannissa kouluttavalta kaveriltani ja se on todella hyvä: Jos yksi ja sama talli ilmoittelee jatkuvasti eri kanavissa tarvitsevansa lisää työntekijöitä, se saattaa olla merkki siitä, että kukaan ei halua mennä kyseiselle tallille tai kukaan ei viihdy siellä. Eli älä tartu ensimmäiseen vastaantulevaan mahdollisuuteen heti, vaan tee aina pientä taustaselvittelyä. Se kannattaa.
    Kysyttävää? Vastaan mielelläni, esimerkiksi tämän postauksen kommenteissa tai Instagramin puolella.