Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
  • Kaipuu seikkailuun

    Ja niin me sitten muutimme maalle! Talo on 200 vuotta vanha, suihku on kellarissa ja sinne mennään keittiön lattiassa olevan luukun kautta ja naapurissa asuu huonojalkainen mies, joka pitää silmällä lähitaloissa asuvia ihmisiä. Länsivuonot Islannin luoteisnurkassa on kooltaan yli kaksi kertaa Uudeenmaan läänin kokoinen alue, mutta asukkaita täällä on vain reilu 6 000. Tilaa siis on. 

    En kummastele jos mietitte, että mitä ihmettä me täällä oikein teemme. En minäkään vielä ole ihan varma. Emme tulleet tänne töiden takia tai sukulaisten takia. Tai siksi, että olisi ollut pakko. Kunhan vaan lähdimme, koska miksipä ei. 

    Meille tuli viime vuonna sellainen fiilis, että olisipa mukava kokea jotain hieman uutta. Tehdä jotain vähän eri tavalla kuin nykyään, hypätä jonkinsortin seikkailuun. Ensiksi ajattelimme, että pitäisikö tehdä toistamiseen joku oikein pitkä matka. Pakata kamat rinkkoihin ja kiertää muutamassa maassa, tällä kertaa kahden lapsen kanssa. Viisi vuotta sitten teimme maailmanympärimatkan esikoisen kanssa

    Hylkäsimme ajatuksen aika alkuunsa. Sukellus viidakkoon Thaimaassa tai asuntoautolla jonkun kauniin ja lämpimän maan kiertely ei kuitenkaan juuri nyt tuntunut siltä, mitä haimme. Matkailu on ihanaa mutta myös ihan pirun raskasta. Antaa paljon, mutta on myös todella työlästä. Meistä molemmista tuntui, että jäisimme siinä hommassa miinukselle, jos nyt lähtisimme. Paikasta toiseen siirtyminen laukkujen kanssa ei inspiroinut.

    No mitä sitten? Emme keskustelleet lemmikistä tai kolmannesta lapsesta – meidän pikkuperheemme on molempien mielestä kokonsa puolesta nyt tässä.

    No sitten taphtui yksi jännä työhomma. Viime keväänä ja kesänä teimme lehtijuttua matkailulehti Mondolle Länsivuonoilta ja tykästyimme seutuun entistä enemmän. Huomasimme yhä useammin sanovamme Miltäköhän tuntuisi asua täällä? 

    No sehän ei selvinnyt kuin kokeilemalla! Kun eräs Länsivuonojen pääkaupungissa Isafjördurissa asuva tuttavapariskunta kertoi muuttavansa vuodeksi Australiaan yliopisto-opintojen takia ja etsivänsä vanhaan puutaloonsa vuokralaisia, tiesimme, että tässä se tilaisuus nyt olisi. Teimme vuokrasopimuksen pääsiäisenä. Oman Reykjavikin-kotimme vuokraaminen eteenpäin jäi hieman viime tippaan: allekirjoitimme vuokralaisten kanssa sopimuksen eilen.

    Paitsi että täällä Länsivuonoilla Isafjördurissa on kaunista, hiljaista ja kalustettu söpö pieni puutalo, kylässä on paljon asioita, jotka vetoavat meihin. Maastopyöräreitit ovat huikean hyvät. Ylihuomenna on ensimmäiset maastopyöräkisat, joihin miehenikin aikoo osallistua. Täällä on Islannin parhaat murtomaahiihtoladut ja talvisin aina lunta. Välillä niin paljon, että matalimmista taloista pitää öisen pyryn jälkeen kaivaa lapiolla reitti ulos.

    Tanssikoulu, jossa on suomalainen tanssiope. Jea! Crossfit-sali viiden minuutin kävelymatkan päässä kodistamme. Elokuvateatteri, kirjasto, kirjakauppa, kaksi leipomoa ja kahvila. Viiden minuutin kävelymatka kaikkeen. Musiikkikoulu, jonne esikoinen voi hipsiä kuoroharkkoihin kesken koulupäivän (hyvitetään musiikintunneilla). Ympärillä vuoria, joiden rinteille voin kävellä kotoa.

    Siis: seikkailu, jonka kutsua ei voinut vastustaa.

    Täällä me nyt olemme! 

  • Islanti lakkautti jaon tyttöjen nimiin ja poikien nimiin

    Kappas, Islanti uusi nimikäytäntönsä. Juttelimme täällä joku aika sitten islantilaisten nimistä ja nimiperinteistä. Islantilainen nimilainsäädäntö on ollut aika tiukka, eikä esimerkiksi uuden nimen hyväksyminen islantilaiseksi ole helppoa. Sukunimiä ei ole, vaan lapset nimetään joko vanhempiensa tyttäriksi tai pojiksi. Lue tarkemmin aiheesta täällä: Kuinka Islannissa määräytyy nimi.

    Jonkin aikaa on jo puhutti siitä, millainen ”sukunimi” tulee lapselle, jonka sukupuolta ei pystytä määrittämään tai millainen ”sukunimi” on ihmisellä, joka on muunsukupuolinen. Nyt se lakiuudistus on nuijittu parlamentissa läpi (ja täysin yksimielisesti).

    Nykyään lapselle voi siis antaa matro- tai patronyymin, joka ei määritä lapsen sukupuolta. Dóttir- ja son-päätteiden ohella on myös kolmas vaihtoehto: -bur. Se on yksi lasta tarkoittava sana. Eli jos lapsen isä on Jón, sukunimeksi voi tulla joko Jónsdóttir, Jónsson tai Jónsbúr. Mahtava uudistus, jolla on iso vaikutus muunsukupuolisille.

    Samaan aikaan tämän uudistuksen kanssa tuli voimaan toinen, mielestäni vieläkin isompi, muutos nimilainsäädäntöön. Islannissa ei enää ole erikseen tyttöjen nimiä ja poikien nimiä, joista nimi on valittava lapsen sukupuolen mukaan. Kaikki nimet ovat nyt vain lasten nimiä. Kuinka yksinkertaista!

    Pojalle voi siis nykyään antaa nimeksi Anna ja tytölle Hannes. Mikä ei siis tietenkään tarkoita, että niin olisi pakko tehdä. Tämä muutos ei muuta ihmisten elämässä yhtään mitään muuta paitsi sen, että nykyään on suurempi vapaus lapsen nimeämisessä ja aikuisella oman nimensä muuttamisessa.

    Olen tosi iloinen siitä, että tällainen vähemmistön asemaan kohdistuva lakiuudistus äänestettiin parlamentissa täysin yksimielisesti. Sekä konservatiivit, demarit, liberaalit vasurit, vihreät, piraatit ja muut olivat sitä mieltä, että tällainen uudistus tarvitaan.

    Tällainen uudistus ei ole keneltäkään pois vaan antaa oikeuksia niille, joilla niitä aikaisemmin ei ole ollut.

    Sama logiikka koski myös sukupuolineutraalia avioliittolakia, joka kymmenisen vuotta sitten hyväksyttiin parlamentissa täysin yksimielisesti. Silloinkaan kukaan ei sanonut ei ihmisoikeuksille.

    Nyt voi kyllä hyvällä omallatunnolla sanoa että Ìsland best í heimi.