• Islantilainen villalanka – matka lampaalta minulle

    Islantilainen villalanka ja kuinka se matkaa lampaan päältä kaupan hyllylle ja neulojien puikoille? Pääsin maaliskuun lopussa keplottelemaan itseni kylään Islannin villatehtaaseen Ístexille. Kyselin kaikkea mahdollista villalankojen valmistuksesta, villapaitojen suunnittelusta, lampaidenkasvatuksesta, lampaiden kerimisestä ja eri villapaitojen väreistä. Tässä jutussa kerron kaikesta kuulemastani – ja jos on virheitä, ne ovat yksin minun.

    islantilainen villalanka villapaita villatehdas vierailu

    Jos haluat tietää enemmän islantilaisten villapaitojen eli lopapeysojen neulomisesta, tsekkaa tämä juttu: Islantilainen villapaita – neulontaohje

    Täältä löydät asiaa islantilaisten villapaitojen hoidosta ja ostamisesta: Islantilainen villapaita: osto- ja hoito-ohjeet

    Tämä juttu pureutuu aidon islanninvillapaidan tunnistamiseen (kopioita on paljon liikkellä): Islantilainen villapaita, näin tunnistat aidon

    Islantilainen villalankaa kansalle vuodesta 1896

    Varmán eli lämpimän joen varrella Mósfellsbaerin kunnassa noin 20 minuutin ajomatkan päässä Reykjavíkista on valmistettu villalankoja jo vuodesta 1896. Silloin yrityksen nimi oli Álafoss. Álafoss on vanhan tehtaan lähellä sijaitseva vesiputous, jonka vesivoimalla pyöritettiin kehräämön rattaita.

    Vanhan villatehtaan tiloissa toimii nykyään Álafoss-nimisen yrityksen myymälä, jossa on mehevä valikoima villalankoja, villatuotteita ja islantilaista matkamuistotavaraa. Álafossin myymälän ympäristössä näkyy seudun historia vanhoine rakennuksineen ja opastauluineen. Kauppa on pittoreski ja helppo päiväretkikohde Reykjavikista, jos villatuotteet kiinnostavat. Nämä allaolevat kuvat ovat sieltä myymälästä. Voi mikä määrä villalankoja!

    islantilainen villapaita alafossin myymälä
    islantilainen villapaita
    visiitti alafossin myymälään

    Villalankojen tuotanto tapahtuu nykyään naapurissa sijaitsevassa Ístexissä, joka on ollut toiminnassa vuodesta 1991. Ístex on Islannin ainoa iso kehräämö ja 80-prosenttisesti lammasfarmareiden omistama. Ístexillä on kaksi tuotantolaitosta. Pohjois-Islannissa Blönduósin pikkukylässä lammastiloilta kerätyt villat pestään ja kuivataan. Villa lähetetään sen jälkeen etelään Mósfellsbaeriin, jossa lanka karstataan ja kehrätään. Minä kävin kylässä juurikin täällä Mósfellsbaerin tehtaalla.

    Naiset islantilaisen lampaanvillan suosion takana

    Tapasin Ístexin tehtaalla kaksi mahtavaa villaspesialistia. Védís Jónsdóttir on Ístexin suunnittelujohtaja eli hän kirjoittaa kaavoja sisältäviä neulomiskirjoja, kehittää uusia villavärejä ja markkinoi islantilaista villaa maailmalle. Védís on tyyppi todelliseen neulojien suursuosioon nousseen Riddari-paidan takana, ja moni suomalainen neuloja tuntee hänet nimeltä suositun Islantilaisia neuleita -kirjan takaa, jonka suomalaista versiota on myyty kymmeniätuhansia kappaleita. Kuulin juorun, että vielä tämän vuoden puolella julkaistaisiin seuraava Ístexin neuleohjekirja suomeksi. Jäämme seuraamaan uutisia!

    Védís vastaa vuosittain ilmestyvistä Lopi-neulekirjoista. Noiden kirjojen ohjeet löytyvät noin 10 kk julkaisun jälkeen myös täältä Ístexin omasta verkkokaupasta eri kieliversioina. Olen tavannut Védísin aikaisemmin, reilu kymmenen vuotta sitten, kun olin tekemässä jo kuopattuun Olivia-lehteen juttua islantilaisesta designista. Nuo kaksi kuvaa, joissa Védís on pukeutunut mustaan villapuseroon, ovat tuolta vuosikymmenen takaiselta juttukeikalta.

    Vedis jonsdottir istex
    vedis jonsdottir istex 2

    Jos Védís vastaa siitä, minkälaisia lopapeysoja maailmalla pääosin neulotaan, Ístexin myyntipäällikkö Rebekka Thorlacius  Kristjánsdóttir varmistaa, että Védísin ohjeet ovat toimivia puikoilla: siis että suunniteltu työ näyttää siltä, miltä pitäisi. Rebekka on Védísin hovineuloja. Suunnittelija ei kuulemma itse ole kovin taitava neuloja; kaikki hänen omat paitansa ovat Rebekkan neulomia.

    Perinteinen islantilainen villalanka tehdään kaksikerroksisesta lampaanvillasta

    Islannissa on aina tehty villasta vaatteita. Lampaanvilla pitää edelleen lämpimänä niin kalastajat kuin kaupunkilaisnuoretkin. Kun Islantiin saapuivat ensimmäiset pysyvät asukkaat 800-luvun loppupuolella, lammas ja ihminen saapuivat Islantiin samalla veneellä. Viikingit asuttivat saaren ja toivat mukanaan hevosten, lehmien ja muiden eläinten mukana lauman määkijöitä, joiden liha täytti vatsat ja villa suojasi kylmältä. Islannin oma lammasrotu kehittyi näistä 800-luvulla saarelle tuoduista lampaista. Ankarissa saaristo-oloissa elävillä islantilaislampaille on vuosisatojen myötä kehittynyt kekseliäs, kaksikerroksinen turkki. Pehmeä ja hieno alusvilla pitää lämpimänä ja karhea päällysvilla pysäyttää sadeveden.  Perinteiset villapaidat kudotaan edelleen langasta, jossa on sekä alus- että päällysvillaa. Eivät islanninvillapaidat tietenkään vedenkestäviä ole, mutta niissä on jännä öljymäinen pinta, jolloin pieni sumusade ei imeydy paitaan tehden siitä megapainavaa märkää rättiä vaan paita pysyy suhteellisen kuivana ja lämmittää kantajaansa.

    islanninlammas villa

    Islannissa on vähän alle puoli miljoonaa lammasta – lukuun ei ole laskettu vuosittain syntyviä uusia ja syksyisin teurastettavia karitsoja. Lammastiloja on vähän yli tuhat ja yhdellä keskisuurella lammasfarmilla on 200-300 lammasta. Lampaat keritään kaksi kertaa vuodessa: helmi-maaliskuussa ja toisen kerran syksyllä vuorilta keräämisen jälkeen. Islannissa käyskentelevät lampaat tuottavat villaa Ístexille noin 800 000 kiloa vuodessa.

    islantilainen villapaita villa

    Lammasfarmarit pussittavat kerityt villat värin ja laadun mukaan. Ykköslaadun villasta maksetaan enemmän kuin kakkoslaadusta, syysvillasta maksetaan enemmän kuin kevättalvella keritystä talvivillasta. Lampaanvillan hinta vaihtelee vuosittain ja hinnat ovat netissä kaikkien nähtävillä. Islannin valtio subventoi lammasfarmareita eli jos Ístex maksaa ykkösluokan syysvillasta lammasfarmarille kolme euroa kilo, Islannin valtio maksaa sen päälle viisi euroa kilo. Lammasfarmari saa ykkösluokan syysvillasta tänä vuonna noin kahdeksan euroa per kilo. En tiedä, onko tämä paljon vain vähän verrattuna Suomeen – kertokaa te 🙂

    islantilainen lampaanvilla

    Karitsat syntyvät toukokuussa ja lampaat pääsevät ulos vuorille kesäkuun alussa. Syksyllä ne kerätään vuorilta ja erotellaan jätettäviin ja teuraaksi meneviin. Olen välillä ollut mukana lampaanerotteluhommissa, ja kirjoitin siitä aikanaan jutunkin tänne blogiin. Juttu on sen verran vanha, että kuvatkin ovat sopivan sumuisia ja epätarkkoja, haha. Eli: mukana lampaiden erottelussa.

    Jos kerintähommat kiinnostavat, lue tämä Terhi Ilosaaren tekemä mielenkiintoinen juttu keritsemistalkoista islantilaisilla lammastiloilla. Tällä Ístexin tuottamalla videolla keritään syysvillaa:

    Islantilainen villalanka villitsee etenkin Suomessa, Ruotsissa ja Keski-Euroopassa

    Rebekka ja Védís kierrättävä minua kehräämössä. Tässä hallissa tehtiin 1800-luvun lopulla historiaa, kun paikallinen maanomistaja toi maahan villankäsittelyn koneellistavan laitteen. Ístex jatkaa villalankojen valmistusta edelleen. Rebekka muistuttaa, että Euroopassa ei ihan hirveästi enää ole näin isoja kehräämöjä, joissa valmistettaisiin oman maan lampaiden villasta lankaa korkealla kotimaisuusasteella. Ei tämä aina mitenkään kovin tuottoisaa bisnestä ole ollut. 2000-luvun alkuvuosina oltiin vähällä laittaa neulepuikot hyllylle ja myydä kehräämön koneet, koska kauppa ei käynyt ja tuotannon kulut nousivat tuloja suuremmiksi. Onneksi näin ei kuitenkaan käynyt, vaan kehräämö päätti vielä yrittää. Jospa siitä islanninlampaanvillasta tulisi vielä joskus trendikästä. Ja kuinkas kävikään….

    Nykyään kaikki villa menee, mikä lampaasta saadaan. Jos villa on niin huonossa kunnossa, että sitä ei voi käyttää villalankojen valmistamiseen, se myydään ulkomaille, esimerkiksi Isoon-Britanniaan, huonekaluteollisuudelle. Lampaanvillaa ei mene yhtään hukkaan, eli mitään ei tarvitse polttaa jätteenä. Ajatella, jos Suomeen saataisiin rakennettua samanlainen infra suomalaisten lampaiden villan tuotannolle. Varmasti vielä joku päivä!

    islantilainen villatehdas istex

    Ístexillä on muutama kymmenen työntekijää ja heistä suurin osa työskentelee täällä Mósfellsbaerin tuotantolaitoksella. Täällä kaikki on niin isoa! Saksalaiset laitteet ovat suuria möhkäleitä, katoissa kulkee jos jonkinnäköistä putkea ja johtoa, meteli on kova, eriväristä villaa on paalipinoissa kuin heinää ja eri valmistusvaiheessa olevaa villaa siirrellään suurilla rullakoilla paikasta toiseen pitkin vihreäksi maalattua tehtaanlattiaa. Tehtaan toisessa päässä koneet imevät sisuksiinsa pehmeää villaa karstatakseen sen. Toisessa päässä liukuhihna sylkee ulos valmista lankaa. Sitten se pakataan Ístexin pahvilaatikkoihin ja kuljetetaan kotimaan myymälöihin tai lähetetään ulkomaille.

    Juuri nyt islantilainen villalanka on kysytympää kuin koskaan aikaisemmin. Jos joku kauppa ostaa sata kiloa, toimitettua saadaan ehkä parikymmentä. Tehtaan varasto on kirjaimellisesti tyhjä: valmiita lankoja on vain vähän ja esimerkiksi Álafosslopin kymmeniä metrejä pitkissä ja useita metrejä korkeissa hyllyköissä ei ole kuin yksi asia: paperilappu, jossa lukee jokaisen värityypin kohdalla: uppselt. Loppuunmyyty.

    Islantilainen villalanka on suurimmassa suosiossa tällä hetkellä Ruotsissa, Suomessa ja Keski-Euroopassa. Islantilaisneuleiden ulkomaanbuumi alkoi kuulemma Ruotsista. Sen jälkeen kysyntä Suomessa alkoi nousta hurjasti. Neulomisharrastuksen yleistymisen ja Islanti-trendikkyyden lisäksi varastojen loppumiseen ovat vaikuttaneet tehdaslaitteiden huollot, jotka ovat harmillisesti kasaantuneet kaikki yhteen ja samaan ajanjaksoon. Rebekka ja Védís uskaltavat kuitenkin luvata, että lisää Álafosslopia saadaan kauppojen hyllyille toukokuussa.

    islantilainen villapaita villatehdas

    Islantilainen villalanka ei ole vain yhdenlaista lankaa. Ístex valmistaa tällä hetkellä seuraavanlaisia lankatyyppejä. Niillä on kaikilla OEKO-TEX Standard 100 -standardi. Ja pyydän jo etukäteen anteeksi lankojen kuvailuissa vilahtelevia kässäurpouksia – olen aivan varma, että en osaa kuvailla näitä aivan sillä tavalla, kuin pitäisi. 🙂

    Álafosslopi. Ihanan paksu villalanka, josta valmistetun lopapeysat ovat ennen kaikkea ulkovaatteita. Itse puen islannin villapaidan alle poolopaidan, verkkatakin tai tuulitakin. Tällainen paksu villapaita on ihan täydellinen esim. vaelluksilla ja ratsastusretkillä. Plötulopin jälkeen tämä on se perinteisin villalanka.

    Léttlopi. Kuten nimikin sen sanoo: kevyt lopi on kevyempi versio Álafosslopista. Léttlopi on silmämääräisesti arvoiden paksuudeltaan noin puolet Álafosslopin paksuudesta. Hnetur-villapaidan langat ovat léttlopia.

    lettlopi islantilainen villalanka

    Einband.  Tämä on tosi ohut islantilainen villalanka. Sopii esimerkiksi kevyisiin ja ilmaviin puseroihin ja pitsineulontaan. Uutena yllättävän kovan ja karkean tuntuinen, mutta pehmenee ensimmäisen pesun jälkeen. Monet plötulopista neulovat käyttävät einbandia vahvikkeena.

    Jöklalopi. Tämä on herkku! Ístexin villalangoista paksuin. Koska lanka on ihanan muhkeaa ja paksua (suositellaan 9 mm paksuisia puikkoja – tämän tiedon nyysin netistä), siitä on todella nopea neuloa vaikka jättisuuri villapaita. Tai yksivärinen paksu pipo.

    Plötulopi. Kiekonmallisissa kerissä myytävä plötulopi eli levylopi on yksisäikeinen hahtuvalanka eli tätä ei ole kehrätty. Plötulopi on siis todella haurasta neuloa, mutta sen kuidut ovat pitkiä. Tämä islantilainen villalanka on valinta, jos haavena on tehdä se kaikista perinteisin islantilainen villapaita.

    islantilainen villalanka valmistuu

    Ístex valmistaa myös Hosuband-nimistä lankaa, jossa on 80 % villaa ja 20 % polyamidia. Hosubandia käytetään yleensä juuri sukkalankana, koska polyamidi tuo lankaan kestävyyttä.

    Paikallisen lampaan villoista tehtyjen lankojen lisäksi Ístex valmistaa myös kahta merinovillalankaa, joihin raaka-aine ostetaan ulkomailta – tietyiltä tiloilta ja vain sellaisilta, jotka pystyvät takaamaan eläinten hyvinvoinnin. Spuni vastaa paksuudeltaan léttlopia (mutta on siis paljon pehmeämpää kuin léttlopi) ja kambgarn on ohuempaa merinovillalankaa ja on suosittua kuulemma etenkin lapsille neulottaessa.

    Islantilainen villapaita on perinteisesti ollut valkoista, mustaa, ruskeaa tai harmaata

    Islantilainen villapaita on perinteisimmillään lampaanvärinen: musta, valkoinen, ruskea tai harmaa. Uusimmissa villapaitamalleissa näkee kuitenkin paljon värejä: keltaisen sävyjä, sinistä ja jopa kirkkaanviolettia.

    Värikkäät langat ovat lähes aina värjättyä valkoista lampaanvillaa. Védís kertoo, että joskus värjäyksessä käytetään pohjana harmaata villaa, jos lopputuloksen halutaan taittavan vähän monivärisyyteen. Kysäisin lankojen värjäyksestä. Värjäys tehdään täällä Mósfellsbaerin tehtaalla, ja nyt korona-aikana on ollut vaikeuksia saada värejä maahan, jolloin uusien värivaihtoehtojen luomisessakin on ollut ylimääräistä haastetta. Ihan kaikkea ei voi vain ”kokeilla”, koska minimimäärä yhtä väriä on 300 kiloa eli noin 6 000 léttlopikerää.

    Ístex ei käytä kotimaisia luonnonvärejä, vaan ostaa väriaineet ulkomailta. Tuotantomäärät ovat niin isoja, että paikallisten kasvipohjaisten värien käyttäminen ei kuulemma olisi mahdollista. Islannissa on tosin pienempiä kehräämöjä, jotka värjäävät lankansa luonnonväreillä (kuten vaikka tämä pieni ja söpö Uppspuni). Vertailin nopeasti hintoja; luonnonväreillä värjätty eli pienissä tuotantoerissä valmistettu islantilainen villalanka on noin neljä kertaa kalliimpaa kuin Ístexin vastaava. Mutta niinhän tämä hyvin usein menee: mitä isompi määrä valmistetaan, sen matalammaksi hinta muodostuu.

    Védíksen työpöydällä on iso valikoima todella mielenkiintoisenvärisiä villatuppoja, mutta niistä en saa ottaa kuvaa. Seuraavan kauden värit julkistetaan vasta vähän myöhemmin.

    islantilainen villalanka

    Yritän viritellä keskustelua perinteisten villapaitavärien ympärille, niiden ”aitojen ja alkuperäisten valkoisenharmaiden”, mutta yritykseni valuu saman tien villatehtaan lattialle. Védís katsoo minua vähän ihmetellen ja kopauttaa kirkkaanvioletiksi lakattuja kynsiään pöydän puiseen pintaan.

    ”Luonto on monivärinen! Rakastan värejä. Elämä on värikästä. Ja niin myös villapaitani.”

    Jäikö kysyttävää tehdasvierailusta? Kysy, minä kokeilen, osaanko vastata.

    Otin itse kuvat tehtaalla, nuo kaksi vanhempaa kuvaa Védísistä sekä lammaskuvan otti Björgvin Hilmarsson.

  • Ensimmäinen islantilainen villapaita – aloittelija neuloo Hneturin

    Minulla on nyt puikoilla elämäni ensimmäinen islantilainen villapaita. Ennen tätä villapaitaa neuloin yhdet lapaset noin 20 vuotta sitten, sitä ennen vinoja patalappuja ala-asteen kässäntunnilla ja yläasteella valitsin puutyöt. Ja nyt sitten islantilainen villapaita. Tähän asti on siis tapahtunut seuraavaa.

    ensimmainen islantilainen villapaita hnetur

    Käsityökekkerit-käsityöblogin ihana Veera kysyi, suunniteltaisiinko yhdessä islantilainen villapaita. No tokihan se sopisi – mutta varoitin Veeraa, että en sitten tajua neulomisesta yhtään mitään. Islantilaisista villapaidoista sen sijaan tiedän paljonkin ja omistan aika monta puseroa ja villatakkia, joista on tullut rakkaimpia käyttövaatteitani.

    Päätimme, että sopisimme väreistä yhdessä ja minä saisin antaa Veeran suunnittelemalle mallille nimen. Nähdessäni ensimmäisen kuvan puserosta viime vuoden lopussa tiesin, että tämä on aivan ehdottomasti Hnetur. Hnetur on islantia ja tarkoittaa pähkinää. Sen verran arvoitukselliselta ohje nimittäin näytti tällaisen neulontanoviisin silmin. Valmis pusero näyttääkin sitten ihan tajuttoman upealta. Tämä kuvio!!! Se on kuin kassillinen irtokarkkeja kepeässä pakkassäässä. Hneturin voi neuloa muistakin langoista kuin islantilaisesta léttlopista, mutta islantilaista tässä on neulomistyyli (ylhäältä alas pyöröpuikoilla) sekä tuo kuvio: kuvio pääntiessä, helmoissa ja hihoissa, mutta keskeltä paljas. Norjalaiset villapaidat eroavat islantilaisista serkuistaan esimerkiksi siinä, että ne ovat paljon paljon koristeellisempia.

    Hnetur_islantilaispaita_kokokuva

    Hnetur on myös yksi lempisanojani islannin kielessä. Tähän liittyy oppimiskokemus. Hnetur on ollut minulle kamalan vaikea sana lausua oikein. Kun sanan alussa on h ja n, h puhalletaan ikään kuin nenän kautta ulos, ennen kuin kieli osuu kitalakeen ja n ääntyy. Islantilaiset sanovat sen niin vaivattomasti, mutta minä olen aina vähän paiseessa, koska pelkään että äänteen mukana tulee ulos myös iso klöntti räkää. Niin, ja se lopun u ääntyy islanniksi kuin suomalainen y. Elikkäs. Kun onnistuin vihdoin ääntämään pähkinän oikein, siitä on tullut yksi lemppareitani. Vaikeuksien kautta voittoon ja räkä pysyi viimein nenässä.

    Niinpä islanninvillapaidan mysteerineulonta sai nimekseen Hnetur. Vähän vaikea pähkinä, joka on kyllä ratkaistavissa, kunhan säilyttä maltin ja hyvän fiiliksen. (Ja pahoittelut niistä räkämielikuvista, haha.)

    Ensimmäinen islantilainen villapaita – ohjevideoita ja lankakasoja

    Halusin kokeilla oman villapaidan neulomista. En ole ikinä aikaisemmin käyttänyt pyöröpuikkoja, tehnyt kuvioneulontaa, lisännyt silmukoita tai tehnyt lyhennettyjä kerroksia. Muutaman ensimmäisen kierroksen jälkeen langat olivat lievästi sanottuna sekaisin. Yhtäkkiä käsissä on kamalan paljon villalankaa pienessä tilassa. Näinhän siinä minulle kävi.

    ensimmainen islantilainen villapaita

    Mutta ei se mittään! Jos opin lausumaan hneturin, opin kyllä neulomaankin sellaisen. Laitoin puikot hetkeksi sivuun, selvittelin lankoja reilun tunnin ja kuuntelin samalla äänikirjaa. Ihanan terapeuttista hommaa. Sen jälkeen homma jatkuu. Etenen ohjeissa rivi kerrallaan, enkä todellakaan vilkaise, mitä seuraavassa kappaleessa tapahtuu, muuten menen sekaisin. Lause kerrallaan, silmukka kerrallaan. Välillä tulee tämännäköisiä stoppeja:

    Neulo *L10, 2 s oikein*. Toista *-* kerros loppuun.

    Luin tuon lauseen tosi monta kertaa, mutta en ymmärtänyt siitä mitään. Kysyin Veeralta apua peura ajovaloissa -merkin tulkintaan: *-* Whaat? Selkisi, että *-merkki tarkoittaa toistamista. Selvä homma. Puikot käteen ja toistoja kehiin. Ja siitähän se homma taas eteni seuraavaan virkkeeseen.

    Aion onnistua tässä hommassa. Ja minulle onnistuminen on sitä, että etenen yksi silmukka kerrallaan, seuraan ohjeita, katson ohjevideoita ja selvittelen joka välissä neulelankoja.

    En tarvitse neljättä lopapeysaa, mutta haluan oppia jotain uutta. Jotain semmoista, mikä on hyväntuulista ja kivaa, ja jotain mitä teen ihan vain itselleni enkä kenellekään muulle. Paidasta tulee luultavasti aikamoinen aloittelijankappale, mutta se on tarkoituskin. Olen todella iloinen, jos löydän tulevasta puserostani neljä reikää suunnilleen oikeista paikoista – yhden päälle, yhden vartalolle ja kaksi käsille.

    Tuli paitaa tai ei, hyvä mieli kuitenkintuli jo. Tässä sohvalla lankojen kanssa sählätessä olen huomannut käsitöiden rentouttavan vaikutuksen.

    Totta se näköjään on, että ihmiset tarvitsevat ajatustyön rinnalle rutiininomaisia fyysisiä liikkeitä, jotka rentouttavat. Eipä ole siis suurikaan ihme, että monella tavalla stressaavan koronan aikaan käsityöharrastaminen on kasvattanut suosiotaan entisestään. Neulominen on sellaista rauhallista tekemistä. Päämäärä on kaukana, mutta tekeminen on rauhallista, eteenpäin mennään silmukka kerrallaan. Näiden silmukoiden kanssa puljaaminen on aivoilleni lomaa muusta tekemisestä. Joskus istun tässä tunnin, joskus vain kymmenen minuuttia kerrallaan. Ja joka kerta olen lopettaessani paremmalla tuulella kuin aloittaessani.

    ensimmainen islantilainen villapaita neulontaohje

    Neulon Hneturia Käsityökekkereiden Hnetur-ohjeen avulla. Minulla on vahva usko siihen, että näiden ohjeiden avulla joku päivä valmistuu elämäni ensimmäinen islantilainen villapaita. Veeran verkkokaupassa on myynnissä Hnetur-ohje (6,50 €) sekä Hnetur-verkkokurssi (16,90 €), joka sisältää yksityiskohtaiset ohjeet ja paljon videoita. Niiden videoiden avulla olen oppinut tekemään mm. elämäni ensimmäisen lyhennetyn kerroksen. Jeah!!!!

    Tällä hetkellä menen osiossa numero 3 (kaarrokkeessa). Vielä on yhdeksän osiota jäljellä. Seuraaavaksi alkaa kirjoneuleen tekeminen. Se näyttääkin aivan megaihmeelliseltä. Semmoinen ruudukko, jossa on erilaisia värikoodeja. Kun sitä oikein tarkkaan katson, se alkaa muistuttaa etäisesti kirjankirjoitus-exceliäni. Paljon rivejä ja sarakkeita, ufoja merkintöjä ja värikoodeja eri jutuille.

    Ensimmäisen Hneturini etenemistä voi tulla seuraamaan Instaani, olen koonnut sinne kohokohtiin tämän pähkinäisen projektin eri vaiheet. Otan kuvan myös lopputuoksesta ja lisään sen aikanaan myös tähän postaukseen. Siihen asti voitte ihailla tätä Veeran tekemää hienoa villapaitaa.

    Hnetur_islantilaispaita_seinällä_harmaa

    Mitäs te muut tällä hetkellä neulotte?

    (Kuvat valmiista villapaidasta: Käsityökekkerit/Veera)