• Retkeilypaita eli neljä suosikkia retkeilyyn, urheiluun, arkeen

    Mainos: Scandinavian Outdoor

    Mä rakastan vaatteita, joita voi käyttää monissa eri paikoissa ja tilanteissa. Helppo ja käytännöllinen – that’s me! Meistä kahdesta perheen aikuisesta puolisoni on enemmän se, joka kiinnittää huomiota vaatevalintoihin ja tyylillisiin seikkoihin. ”Meinaatko, että tuo lenkkeilypaita on se paras valinta synttäreille?” No usein on, koska se on just se mun suosikkivaate.

    retkeilypaita villaa

    Tässä jutussa esittelen mun neljä monikäyttöpaitaa, ja ne kaikki käyvät paitsi lenkille, talvella lämpökerrastoksi, ratsastusreissuille, punttisalille myös sinne synttäreille.

    Ihana ohut hupullinen urheilupaita ja retkeilypaita

    Aloitan siitä ainoasta, joka ei ole villaa. Suosin eniten villaa, mutta haluan että mulla on yksi tällainen urheiluvaate, joka on mahdollisimman ohut ja slim ja joka kuivuu todella nopeasti. Valitsin Fjällrävenin Abisko Sun Hoodien, koska tämä oli tekokuitupaidoista se, joka oli eniten kierrätetyin ilman, että piti tehdä kompromissia käytettävyydessä ja ulkonäössä). Abisko on poylesteriä, ja 88 % matskusta on kierrätyspolyesteria.

    Tämä on loistava paitavaihtoehto retkeilyyn, urheiluun ja hengailuun, jos oma iho ei tykkää villamateriaaleista. Retkeilypaita kuivuu ja siirtää hien pois iholta todella nopeasti. Tämä on mun valinta etenkin pyöräilyssä ja ratsastuksessa, koska ohut huppu istuu hyvin kypärän alle, enkä tarvitse erillistä ohutta pipoa korvasuojaksi.

    hupullinen retkeilypaita abisko

    Käytän tätä puseroa hikisimmillä lenkeillä myös kesällä, koska materiaali on niin ohut ja hengittävä, että kuuma ei tule, mutta pitkät hihat suojaavat kuitenkin auringolta. Käytän paljon islantilaisia villapaitoja, jotka vaativat karkeutensa takia alle jonkin toisen kerroksen – se toinen kerros on usein juuri tämä.

    Paidassa on hyvin istuva huppu ja reijät peukaloille, eli tästä saa hyvä suojan myös käsille ja päälle. Mulla on tästä koko M. Paita on ollut kovassa käytössä noin vuoden ja pesen usein (keinokuidut alkavat muuten haista) eikä kankaassa näy vielä kulumisen jälkiä. Tämä oli hyvä ostos!

    Villainen retkeilypaita hupulla – toimii myös välikerroksena talviurheilussa

    Vastaava kokovartalosuojan kaltainen retkeilypaita villasta onkin sitten vähän kinkkisempi homma löytää. Villasta valmistettua pitkähihaista, hupullista, kämmeniä suojaavaa, hyvin istuvaa ja tarpeeksi ohutta villapaitaa sain etsiä aika pitkään. Ja sitten se käveli vastaan joululahjana viime jouluna Ylläksellä. Mons Royalin villapaita oli juuri se villainen retkeilypaita, jota olin etsinyt. Scandinavian Outdoorin verkkokaupasta tämä Mons Royalin Bella Tech Women’s Hood löytyy sinipunasävyisenä eri hieman eri värinen kuin tämä mikä kuvissa on, mutta malli on sama. Tämä on luokiteltu aluspaitoihin, mutta itse käytän tätä kesäisin myös ihan tavallisena paitana.

    mons royale villainen retkeilypaita 1

    Hupparin materiaali on 83 % merinovillaa, ja joustavuutta ja kestävyyttä varten paidassa on myös 13 % nailonia (kestävyys) ja 4 % elastaania (joustavuus). Materiaalin ansiosta tämä paita ei haise koskaan. Mä pesen tätä lenkkien ja treenien välissä noin kerran kuussa. Kuivaan hiestä märän paidan ulkona tai pyyhepatterin päällä, ja vasta kun hiki alka todella haista, heitän sen pesukoneeseen. Ihanan tiukka huppu, peukaloaukot hihoissa ja edessä vetoketju. Huppu mahtuu hyvin kypärän alle. Tämä on istuvuudeltaan samantyylinen kuin tuo Fjällrävenin Abisko-huppari, hieman paksumpi vain.

    mons royale villainen ohut huppari

    Käytän tätä paitaa kesäisin viileämmillä lenkeillä (niitä viileitä täällä riittää) ja vaelluksilla pääpaitana. Talvisin käytän tätä lämpökerrastona, eli tämän päälle puen hiihtoladulle usein vielä villapaidan ja kevytuntsan/sadetakin. Talvisin lämpökerrasto, kesäisin urheilupaita ja onpa tämä päällä vedetty pari markkinointipalaveriakin. Rakastan tämän monikäyttöisyyttä! Tuo kuvassa näkyvä oma paitani on koossa M.

    mons royale villainen huppari

    Lyhythihainen villainen retkeilypaita, joka tuntuu silkiltä

    Kesäksi jotain lyhythihaista? Ota vakavaan harkintaan norjalaisen Devold-merkin Myrull. Tässä on hauska materiaalikombo: 70 % materiaalista on merinovillaa (hengittää, ei ala haista, ei tunnu märkänäkään päällä märältä) ja 30 % puukuidusta valmistettua tenceliä (tuntuu iholla todella pehmeältä, lähes silkkimäiseltä). Paita on mukavan pitkä, eli tämä laskeutu vähän myös hanurin päälle. Aivan ehdottomasti ei siis napapaitamallia.

    retkeilypaita villaa

    Tämä sopii loistavasti kesäisille vaelluksille, lenkille ja kovempaankin urheiluun silloin kun lämpötila sallii teepaitaurheilun (meilläkin päin aina välillä…). Koska paita on suurimmaksi osaksi villaa, tätä ei tarvitse pestä hajujen takia kovinkaan usein. Jos valitset tummemman värin (tästä on olemassa myös harmaa sävy), eivät ihan ensimmäiset jätski- ja ketsuppitahratkaan näy. Paita istuu hyvin (mulla on koko M), eli tämä menee tavallisenakin teepaitana kaupunkikäytössä. Juuri tätä vaatteissa arvostan: ominaisuuksia, jotka mahdollistavat niiden mukanaolon monessa eri paikassa ilman kompromisseja.

    Sopivan paksu ja ohut villapaita – urheiluun, arkeen, palavereihin

    Viileämpiin kesäiltoihin, viileimmille alueille suunnatuille vaelluksille ja tulevaisuuden talvikäyttöön sopii tämä retkeilypaita ihan täydellisesti: Fjällrävenin Övik -villapata. Ihastuin tähän paitaan kuvissa niin paljon, että ostin sen itselleni viime talvena, vaikka periaatteessa en olisi tarvinnut uutta villapaitaa, koska onhan minulla noita islanninlampaanvillasta neulottuja kolme kappaletta ja kaikki aktiivisessa käytössä… Olen kuitenkin tyytyväinen, että hankin tämän neljännen villapaidan: paita on osoittautunut todella monikäyttöiseksi!

    Retkeilypaita villaa fjällräven

    Olen pukenut tämän alle valkoisen kauluspaidan – ja kas, palaveripaita on syntynyt. Talvella olen käyttänyt tätä eristävänä kerroksena silloin kun paksu islanninvillapaita on ollut liikaa – kas hiihtopaita. Viileinä kesäpäivinä olen käyttänyt tätä arkipaitana toimistossa ja koska tämä on ohuempi kuin islantilainen villapaita, tämä menee ensimmäisenä kerroksena – kas ihana arkipaita.

    Tykkään punaruskeasta terracotta-sävystä. Se muistuttaa Islannin ryoliittivuorista ja tulivuorista, ja tuollaisena maanläheisenä sävynä mätsää hyvin yhteen melkein minkä tahansa muun värin kanssa. Tai ainakin siltä musta tuntuu! Pyöreä kaula-aukko on tilava (ei ahdista ja ne kauluspaidan kaulukset mahtuvat sieltä oman kaulan kanssa hyvin ulos) ja paita istuu kivasti, eli tämä on päällä sellainen mukavan slim. Mulla on muuten tästä paidasta koko S (noista muista paidoista on koko M).

    fjällräven paita

    Scandinavian Outdoorissa on näiden paitojen lisäksi myös kaikkea muuta ihanaa ja retkeilyhommiin tarpeellista Viime kesänä kerroin vaellushousuista ja vaelluslegginseistä. Ja juu, onhan siellä kaikennäköistä muutakin ihanaa takkia ja paitaa ja alusvaatetta… Lapsille ostin juuri uudet sadetakit, koska entiset olivat joko jääneet liian pieniksi tai ne olivat rikkoontuneet niin, ettei niitä voinut enää korjata. Pampulalle ostin tämän Didriksonin setin ja esikoiselle tämän astetta teknisemmän Haglöfsin kuoritakin XS-koossa.

    Jos ihmettelette, miksi mä asun Islannissa mutta teen ostoksia suomalaisessa verkkokaupassa: meille tulee halvemmaksi ostaa ulkoiluvaatteet suomalaisesta verkkokaupasta kuin täältä paikan päältä. Eikä meiltä edes saa näitä merkkejä puhumattakaan koko- ja värivalikoimsta. (Scandinavian Outdoor siis toimittaa myös ulkomaille, laskee tilatessa lähetyskulut kohdemaan mukaan ja vaatteet tulevat verottomana, joista sitten maksan arvonlisäveron täällä rajalla paketin saapuessa.)

    Kuvat: Björgvin Hilmarsson

  • Huhhei ja 8 viikon juoksutreenit

    Juoksutreenit. Tripla-lääh. Liikuntalaji, joka olisi niin yksinkertainen, vähän varusteita vaativa, sopisi minne tahansa ja sitä voisi harrastaa ihan missä tahansa. Ja siinä kehittyminen tekisi hyvää niin monelle muulle asialle. Juoksu veisi ulkoilmaan, kehittäisi kestävyyttä – ja sen aikana voi kuunnella äänikirjoja.

    juoksutreenit viikko 2

    Kaikki nuo hyvät syyt ja silti juokseminen on aina tuntunut tahmealta. Hengästyn heti. Jalkapohjiin sattuu. Keuhkot palaa. Ja mikä kököintä: tunne on aina samaa tahmeaa, mitään edistystä ei tapahdu. Motivaatio siis laskee eikä homma kiinnosta enää lainkaan.

    Peruskuntotreeniin määrää pitäisi lisätä

    Kyllähän minä oikeasti tiedän, mikä se ongelma on. En ole harjoitellut juoksemista oikein. Vuodet crossfitissä ovat kasvattaneet lihasvoimaa, kehonhallintaa, kehopainoliikkeitä ja erilaisia painonnosto- ja hyppynarutekniikoita. Kaikessa on kehittynyt, kun on jatkanut harjoittelemista. Juoksemissa en ole voinut kehittyä, koska en ole harjoitellut oikein.

    Viime kesänä kirjoitin siitä, kun ostin itselleni urheilukellon ja aloitin taas sen juoksemisharjoittelun. (Oliko yllätys, että nekään juoksutreenit eivät jatkuneet kovinkaan pitkään… Luulenpa sen palaavan siihen samaan syyhyn: minulla ei ollut noudatettavaa ohjelmaa.)

    Paljon urheilevat lekurikaverini onnistuivat viime vuonna selittämään minulle ymmärrettävästi sen, miksi pitkäkestoinen ja matalan syketason harjoittelu on välttämätöntä, jos haluaa jaksaa paremmin ja parantaa omia urheilutuloksia – mitä ikinä ne omat urheilutavoitteet sitten ovatkaan. Jos ei koskaan kärsivällisesti treenaa pohjakuntoa paremmaksi, ei mitenkään pysty kehittymään niissä muissakaan urheilulajeissa.

    70 % kaikesta treenistä pitäisi olla peruskuntotreeniä. No ei ihan täyty tämä tavoite omassa urheilussa…

    Crossfit-treenit ovat oikein tehtynä tosi tehokkaita. Mutta jos aina treenaa korkeintaan 30 minuuttia putkeen sykkeet tapissa, ei pysty koskaan kehittymään kunnolla ja enempää. Ellei ole beissia, ei ole mitään, minkä päälle rakentaa mitään muutakaan. Kestävyyspohjaa ei saa aikaan kuin ahkeruudella ja kärsivällisyydellä: siis pitkillä treeneillä, joissa ei tule hikikuuma ja sydän hakkaa tuhatta ja sataa, vaan joissa keho pysyy lämpöisenä, sydän lyö korkeintaan 120-130 kertaa minuutissa ja yksittäinen urheilukerta kestää vähintään tunnin, mielellään yli. Sanotaan, että jopa 70 % kaikesta treenistä tulisi olla peruskestävyysvauhdilla tehtävää treeniä… Minulla on tosiaankin tsemppaamista, että pääsisin lähellekään tätä.

    juoksutreenit peruskunto

    Tämän havainnon jälkeen olen alkanut katsoa etenkin crossfit-treenaajien instapäivityksiä ihan toisella silmällä. Miksi kaikki jakavat fiilistelyä 1 rep max -tuloksistaan ja superrankasta 20 minuutin amrap-treenistä, mutta kukaan ei kerro olleensa juuri 2,5 tuntia ylämäkikävelemässä? Vaikka ihan saletisti he, jotka ovat oman lajinsa huipulla, tekevät myös sitä peruskuntotreeniä. Ehkä pitkäpiimäisestä kävelylenkistä tai hölkkäiltapäivästä ei saa tarpeeksi seksyjä somesisältöä. Tai sitten peruskuntokausi ja hitaat juoksutreenit ovat jokaiselle ammattiurheilijalle yhtä arkipäiväistä kuin vessassakäynti, joten niistä ei tule postailtua mitään somekanaviin.

    Ainoa tapa kehittää peruskuntoa on tehdä rauhallista liikuntaa pitkäkestoisesti. Mulle se on tarkoittanut vähintään kerran viikossa kahden tunnin mittaista rauhallista liikuntakertaa. Talvella kävin paljon murtomaahiihtämässä, se oli aivan täydellistä peruskuntopusertamista. Olen käynyt vaeltamassa ja ratsastamassa. Sykkeet nousevat siinänkin hommassa peruskuntotreenitasolle. Sitten on se juoksu. Perhana. Haluan, että se sujuisi paremmin, jotta en olisi joka kerta esimerkiksi treeneissä naama violettina, kun treenikerta sisältää pari kilometriä juoksua. Tai että voisin lähteä mukaan, kun kaverit lähtevät 10-18 kilometrin hitaalle juoksulenkille.

    Tarvitsen juoksutreenit eli ohjelman

    Koska mikään muu ei auta kuin se että harjoittelee, olen alkanut harjoitella. Osallistuin keväällä 6 viikon mittaiselle polkujuoksukurssille täällä Länsivuonoilla. Naapurikylässä asuva ranskalainen ultrajuoksija sai lapsen muutama kuukausi sitten ja hän halusi päästä takaisin juoksukuntoon ja saada samalla juoksuseuraa. Niinpä hän perusti juoksuryhmän perus-/hyväkuntoisille urheilijoille. Kävimme kahdesti viikossa juoksemassa yhdessä ja se oli yllättävän kivaa. Koska oli porukkaa ympärillä, koska saimme juosta luonnossa ja ennen kaikkea: koska joku organisoi ja sanoi, mitä tehdä.

    Tuo polkujuoksukurssi loppui toukokuussa. Mietin, että mitäs sitten. Tiesin, että minun pitää näitä juoksemishommia vielä jatkaa, muuten orastava kehitys lopahtaa taas tähän starttiviivoille. Sitten vanha tuttuni, CrossFit Kirkkonummen perustaja Rebekka laittoi minulle viestiä. Hän on aloittanut juoksutreenaamisen verkkokurssit ja kysyi haluaisinko lähteä mukaan kokeilemaan. No ilman muuta halusin (sain kurssin maksutta). Tarvitsen ohjelman, tuen ja järjestyksen – muutoin tiedän, että teen vain jotain sinne päin ja homma puuroutuu satunnaisiin lenkkeihin ja siihen ketutukseen, että mikään kehity minnekään.

    juoksutreenit treeniviikko verkkokurssi

    Valitsin juoksukursseista niin sanotun jatkokurssin Juoksukunnon parantaminen. Juoksutreenit kestävät 8 viikkoa. Kurssi tähtää siihen, että kurssin jälkeen 5–8 kilometriä juoksua sujuu helposti. Alkeiskurssi Kävelystä juoksuun on suunnattu heille, jotka eivät juokse vielä lainkaan. Alkeiskurssi tuntui minulle liian helpolta, sillä minulla menee noin 5 kilsan lenkki suhteellisen kivuttomasti. Puuskutusongelma ja vaikeudentuntu alkavat vasta ensimmäisen 40 minuutin jälkeen. Kurssi kestää 8 viikkoa ja treenikertoja on viikossa 3–4. Jokainen kerta ei ole juoksutreenaamista. Osa treenikerroista on lihaskuntoa ja osa palauttavaa harjoittelua.

    Ihan ensin tehdään oman juoksutavoitteen perusteella tehtävä juoksuharjoitus, joka toistetaan ohjelman lopussa. Kurssin alkua ja loppua vertaamalla näkee, miten hyvin on kurssin aikana kehittynyt.

    Juoksin tällä viikolla tuon tavoitteeni, 10 kilometriä tasaisella. Siihen meni tunti ja 15 minuuttia ja keskisykkeeni oli noin 145. Kurssin lopussa on tarkoitus tsekata aika ja syke ja nähdä, miten paljon kurssin aikana tapahtui.

    Juoksukunnon parantaminen -kurssi- ensimmäisen viikon treenit

    Tässä on Juoksukunnon parantaminen -kurssin ensimmäisen viikon ohjelma. Sain Rebekkalta luvan julkaista sen.

    JUOKSUTREENIT JA ALKULÄMMITTELY:

    Ennen jokaista treeniä lämmittele vähintään 15–20 minuutin ajan tai tee Rebekkan lämmittelyvideon liikkeitä 3–5 kierrosta (10–15 toistoa ja 10–20 metriä per liike, kunnosta riippuen).

    1 viikon 1. TREENI:

    Tee alkutesti. Juokse tai hölkkää tai kävele tavoitematkasi PPPP-vauhtia (pitää pystyä puhumaan puuskuttamatta) ja ota siitä aika. Testissä on tarkoituksena edetä matka niin, että eteneminen tuntuu koko ajan miellyttävältä. Älä siis juokse väkisin koko matkaa, vaan kävele tai hölkkää välillä, jotta eteneminen on koko ajan mukavan tuntuista. Testi toistetaan juoksukurssin viimeisellä viikolla samoilla ohjeilla.

    1 viikon 2. TREENI:

    Kävele 60 minuuttia reipasta vauhtia. Siis kävele, älä edes hölkkää.

    1 viikon 3.TREENI:

    Tee seuraavaa 12 kierrosta eli yhteensä 48 minuuttia:

    3 min PPPP-juoksua tai hölkkää
    1 min reipasta kävelyä tai rauhallista kävelyä, jotta syke laskee.

    parhaat retkeilyvaatteet polkujuoksuun

    LOPPUJÄÄHDYTTELY:

    Treenin päätteeksi kävele 10–15 minuuttia ja tee sen jälkeen lyhyitä eli noin 10–15 sekunnin mittaisia venyttelyitä 5–10 minuutin ajan.

    Jos juoksutreenit kiinnostavat, tsekkaa täältä Juoksukunnon parantaminen ja alkeiskurssin Kävelystä juoksuun -kurssien sisältö. Parin kuukauden mittainen kurssi maksaa 35 euroa / kurssi. Jos sulla on jo aika hyvä juoksukunto ja jaksat lenkkeillä sellaisia kahdeksan kilsan lenkkejä ilman minikuolemaa, mutta ohjattu treenaaminen kiinnostaa, tämä vois olla sun juttu: Juoksukunnon ylläpito (6 kk, 50 €). Mä aloitan sen kurssin syyskuussa, kun tuo edellinen on taputeltu.

    Tulokset 8 viikon ohjelman jälkeen

    Päivitys tähän juttuun! Kurssin on nyt käyty ja mitkä fiilikset? Todella kivat! Lenkkeily ei tunnu enää yhtä vaikealta. Huomaan, että ohjelman treenikertojen jälkeen en juuri kokenut itseäni väsyneeksi. Joka kerta on ollut olo, että jaksaisin kiskaista vielä toisen samanlaisen. Olin väsynyt ensimmäisen treenikerran – sen ekan kympin – jälkeen ja toisen kerran kurssin lopussa juostuani kympin toiseen kertaan. Huomasin muissa treeneissä, että en enää hengästy yhtä nopeasti. Jaksoin viiden minuutin aikana soutaa puoli kilometriä ja tehdä 36 burbee-perusliikettä. Olin jo kahdenkymmenen kohdalla, että miksi oloni onkin näin ihmeen hyvä. Ei tee mieli lopettaa eikä keuhkoissa polttele yhtään. Ehkäpä se on sen ansiosta, että peruskuntoni on noussut.

    Juoksin kahdeksan viikon jälkeen kympin lenkin. Keskisykkeeni pysyi samalla tasolla ja oli siis 145. Aikani parani 8 minuuttia. Jos olisin juossut hitaammin, keskisyke olisi luultavasti ollut matalampi. Edistystä siis tapahtui. Jess!