Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
  • Raskaana treenaaminen – crossfit

    Nyt se odotettu raskaana treenaaminen  -postaus! Tai ainakin minä olen sitä odottanut, sillä näillä viimeisillä viikoilla olen joutunut lähinnä mielikuvaharjoittelemaan. Ihan pelkkä urheilusta kirjoittaminen jo vähän helpottaa turhautumisen tunnetta, joka on syntynyt siitä, että en ole päässyt hengästymään urheilusta (istumisesta kylläkin) enää muutamaan viikkoon.
    Raskaana treenaaminen on tietysti tosi yksilöllistä. Se riippuu omasta voinnista, omasta liikuntahistoriasta ja raskauden etenemisestä. En siis suosittele ketään tekemään juuri niin kuin itse olen tehnyt – tärkeintä on tsiigailla, mitä omassa kropassa tapahtuu ja minne ei satu ja edetä sen mukaan.Oma liikuntahistoriani on aika rikkinäinen. Vihasin (koulu)liikuntaa lukioikään asti. Ala- ja yläasteella ratsastin muutaman kerran viikossa ja kävin talvisin luistelemassa lähikoulun jäällä. Lukiossa aloin lenkkeillä ja eksyin punttisalille. Hurahdin siihen punttisaliin ja huomasin, että olen oikeastaan aika vahva. Jotenkin siinä kävin niin, että päädyin treenaamaan viisi kertaa viikossa monta vuotta ja kävin parikymppisenä muutamissa fitness-kilpailussa. Näistä ajoista ei onneksi löydy kuvamateriaalia netistä – luojan kiitos, että silloin ei ollut digikameroita. Jos jollain tutuilla niitä kuvia on, niin please, älkää postailko niitä mihinkään. 🙂

    Alle kaksvitosena kyllästyin proteiinilisiin, punttisaliin, treenikassiin ja punttisalin karjuihin. Tuli monen vuoden tauko säännölliseen liikuntaan. Lenkkeilin silloin tällöin ja kävin joogassa. Islantiin muutettuani innostuin vaeltamisesta ja löysin ratsastuksen uudestaan. Kun ikä alkoi hilautua kohti kolmeakymppiä, huomasin, että ellen halua painon nousevan 2 kiloa joka vuosi ja hartiasäryn lisääntyvän, on pakko alkaa taas liikkua. Kävin spinningissä, pumpissa ja sään salliessa lenkillä. Mutta treeneihin lähteminen tuntui joka kerta vähän tylsältä.

    Vuoden mutsi -kirjan tiimoilta pistimme Katjan kanssa kasaan Vuoden mutsien juoksukoulun keväällä 2013. Säännöllinen juoksutreeni vähensi inhoa lenkkeilyä kohtaan ja Naisten kymppi meni reiluun tuntiin. Juoksu ei kuitenkaan jäänyt vakkariharrastukseksi. Jotenkin se vain, noh, ei loppujen lopuksi ole minun laji. Tylsää. Huono sää. Jne.

    Reilu vuosi sitten, toukokuussa 2014, löysin miehen siskon kautta crossfitin. Ja olin ihan liekeissä! Tulokset ovat olleet huimia. Joka kerta jaksoin vähän enemmän. Olotila joka vie muijan treenien jälkeen lattiaan on jotain niin siistiä, että treenejä ei voinut jättää väliin edes lomilla. 
    Tai työmatkoilla. Juhlapyhinä olen raahannut salille mukaan koko perheen. Ensimmäistä kertaa elämässäni löysin liikuntaharrastuksen, jonka treenejä odotan kuin kuuta nousevaa.

    Jatkoin crossfit-treenejä läpi raskausajan viikolle 35 asti. Kuukauden liikuntakiellon aikaan (alkaen raskausviikosta 14) en tietenkään tehnyt mitään, siis kantanut edes ruokakassia.

    Raskaana treenaminen on ainakin meidän salilla ollut helppoa. Reykjavikin Crossfit -salilla treenaa paljon raskaanaolevia naisia. Valmentajat ovat tottuneet siihen, että ryhmässä on mukana ainakin yksi möhömaha. Niinpä valmentajilla on aina takataskussa vinkit helpotettuihin ja raskaana oleville soveltuviin liikkeisiin. Lähtökohta on tietysti aina se, että mitään mikä sattuu väärällä tavalla ei saa tehdä. Muutamat liikkeet kannattaa jättää vähemmälle heti kättelyssä. Esimerikiksi kyykkyjä ei kannata tehdä kauhean syvään, jotta lantion alueelle ei synny liikaa painetta.

    Jotkut pystyvät tekemään laatikkohyppyjä 55 cm korkeiden laatikoiden päälle vielä viimeisellä raskauskolmanneksella, osa joutuu jättämään kaikki hypyt heti pois. Itselläni se meni kutakuinkin näin:

    Raskaana treenaaminen: ensimmäinen kolmannes

    Treenasin aivan kuten ennenkin. Sain jopa ensimmäistä kertaa nostettua varpaat leuanvetotankoon. Luultavasti viimeistä kertaa vuoteen. Raskausviikolla 12 tein sen hiihtovaelluksen.

    Raskausajan treenit: toinen kolmannes

    Jätin pois tuplanaruhypyt ja laatikkohypyt. Tavallinen naruhyppely sen sijaan sujui hyvin ja laatikolle askeltamalla nouseminen ja lattialle laskeutuminen sai hien pintaan. Aloin vähentää painoja painonnostoharjoituksissa. Leuanvedot tein samoilla kuminauha-avusteilla kuin aikaisemminkin, eikä kahvakuulaa tarvinnut keventää. Aloin helpottaa liikkeitä, joissa vatsa osuu lattiaan. Burbeet tein hyppäämällä vain jalkojen ja käsien varaan, en käynyt enää lattian kautta. Punnerruksissa siirsin polvet takaisin lattiaan, jotta mahalaskeutumisen vaaraa ei olisi. Lopetin lattialla tehtävät vatsalihakset, mutta tangossa roikkuen pystyin ilman omituisia tuntemuksia nostelemaan jalkoja (koukussa). Se ei tosin paljoa vatsalihaksissa tuntunut, lähinnä tuntui hyvältä kun sai nivusiin liikettä.

    Raskaana liikkuminen: kolmas kolmannes

    Seitsemännen kuukauden kohdalla en pystynyt enää ottamaan pieniä juoksupyrähdyhdyksiä. Korvasin juoksuspurtit soutulaitteella. Koska voimat alkoivat ehtyä ja paino nousta, siirryin leuanvedoissa tukevimpiin kuminauhoihin. Vauhti hidastui ja painot vähenivät. Lopussa tein kyykkyjä enää 30 kilolla, olkapääpunnerruksia 20 kilolla ja maastavetoja 40 kilolla. Tempauksissa tangossa oli ehkä juuri ja juuri 16 kiloa.

    Treeniseurana Annie <3

    Viikolla 35 lopetin treenaamisen ja laitoin crossfit-kortin hyllylle. Remontti piti huolta päivittäisestä liikkumisesta ja aloin käydä pari kertaa viikossa uimassa. Näillä raskausviikoilla se painottomuuden tunne, jonka uima-altaassa saavuttaa, on taivaallinen. Superköykäisiä puolen kilsan mittaisia rintauintitreenejä jatkan luultavasti ihan raskauden loppuun asti.

    Tällä hetkellä raskaanaolemisessa vaikeinta on huonon nukkumisasennon ja jatkuvan kusihädän lisäksi se, että en pääse purkamaan energiaa liikkumalla. Hengästyn istuessa, mutta kehossa pyörii energiaa, jonka haluaisin päästää urheilemalla pois. Se sisäänpäin patoutuva energia tuntuu turhauttavalta ja lyhentää pinnaa. Vatsallaan nukkumisen lisäksi siis odotan jo kovasti, että pääsisin takaisin urheilemaan, hiplaamaan kahvakuulia ja yrittämään punnertamista.

    En ole ihan varma, kuinka monta viikkoa synnyttämisen jälkeen pitää odottaa, ennen kuin liikunnan voi varovasti aloittaa uudestaan. Jos synnytys sujuu ilman suurempia komplikaatioita, luulisin että odottelen ainakin kuukauden päivät ennen kuin käyn aktivoimassa cf-kortin. Aloitus pitää tietysti tehdä rauhallisesti. Onneksi kotisalillani Reykajvik Corssfitissä onneksi järjestetään kaikkina arkiaamupäivinä mom-WOD, joka on suunnattu vähän aikaa sitten synnyttäneille mutseille. Liikkeet ovat helpotettuja eikä näissä treeneissä soiteta musiikkia, koska useimmilla on päiväunia kiskovat vauvat mukana rattaissa tai kuljetuskopassa.

    Jos teissä lukijoissa on muita crossfitiä tai muita lajeja harrastavia paksuilijoita tai vastasynnyttäneitä, olisi upeaa jos jaksaisit kertoa omista kokemuksistasi. Vertaistukea tarvitaan…

    Kuvat on otettu raskausviikolla 31.

    Kuvat: Björgvin Hilmarsson
     
  • Crossfit – hikeä ja tuloksia

    Olen tehnyt ihan älyttömän nopeasti hyviä tuloksia crossfitissä – siis suhteessa lähtötasoon. Tuskin tekään olette välttyneet huomaamasta, että olen nykyään yksi niistä melkein rasittavuuteen asti innokkaista crossfit-harrastajista, jotka jakavat treenituloksia facebookissa ja otattavat itsestään wallball-selfieitä. Menin kälyn – sen pollarin – kehoituksesta kokeilemaan lajia, eikä siihen tarvittu kuin yksi neljän viikon mittainen peruskurssi ja tuomio tuli: olen täysin ja totaalisesti kiipelissä. Puolisonikin on oppinut uutta sanastoa, kun raportoin sille iltaisin päivän treenituloksia wod-jargonilla. Hän on vieläpä niin kiltti, että ainakin näyttelee kiinnostunutta.

    Edellisellä Suomen-reissulla kävin treeneissä Crossfit Kirkkonummella. Mainio sali Masalan aseman vieressä. Suosittelen!

    Yhden yhtä kertaa en viimeisen viiden kuukauden aikana ole kokenut ketutusta, väsymystä tai muuta epämotivaatiotilaa mennä urheilemaan. Ehei. Urheilupäivien aamuina herään innostuneena – että jesh, tänään on treenit! Järjestän työkalenterin ja muut menot niin, että ehdin harkkoihin kolme tai neljä kertaa viikossa. Olen karsinut töitä ehtiäkseni treenaamaan. Olen kokannut kolmen päivän ateriat sunnuntai-iltana nipistääkseni arki-illoista itselleni omaa aikaa. Muutaman kerran olen syönyt lounaan seisaaltaan ehtiäkseni käyttää itse lounastunnin treeneihin. Ajan järjestämäminen on aika pitkälle motivaatiokysymys. Se, mille tarvitaan aikaa, pitää järjestyä aikaa. Neljä treenikertaa on vaivaiset neljä prosenttia koko viikon käytössä olevista tunneista. Joka arkipäivä kotisalillani Reykjavik Crossfitissa pyörii 20 harjoituskertaa, joista ensimmäinen alkaa aamukuudelta ja viimeinen iltaseiskalta. Valinnanvaraa on.

    Mistä tämä motivaatio kumpuaa?

    Kehittyminen motivoi. Jos käy ahkerasti treeneissä, kehittyy ahkerasti. Kesti kolme kuukautta, ennen kuin pääsin käsiseisontaan jalat seinää vasten. Sen kolme kuukautta harjoittelin pirullisen ahkerasti. Tipuin ja harjoittelin vähän lisää. Heiluin tasapainottomana möhkäleenä, mutta olin joka kerta vähän parempi kuin edellisellä kerralla. Sitten yhtenä päivänä se vain klikkasi: pääsin käsiseisontaan kymmenen kertaa peräkkäin. Huomasin, että osaan! Enää pitäisi oppia punnertamaan siinä asennossa – opittavaa kyllä riittää. Etenkin, kun vastaavia crossfit-harjoituksia on kymmeniä. En ole missään muussa urheilulajissa tuntenut kehittyväni yhtä nopeasti kuin tässä. Mutta enpä ole missään muussa urheilulajissa treenannutkaan samalla päättäväisyydellä. Lähes poikkeuksetta makaan jokaisten treenien jälkeen taju puolikankaalla muutaman minuutin, ennen kuin pääsen taas kävelemään omin jaloin. Kun antaa paljon, saa paljon takaisin.

    Vaihtelu motivoi. Treenit ovat joka päivä erilaiset. Joskus tehdään pulssit kattoon räjäyttäviä intervalliharjoituksia, välillä harjoitetaan painonnostoa, tehdään punnerruksia ja joskus 150 toiston leuanvetosessioita (meikä tekee tukevasti kuminauhan avulla). Koska treenejä vetää kokenut ohjaaja, liikkeet tulee tehtyä alusta asti oikein. Treeneissä treenataan yhdessä. Ympärillä tosissaan treenaava jengi motivoi itseäkin ylittämään itsensä. Eikä salilla käy pelkkiä bodareita. On keski-ikäisiä naisia pudottamassa painoa, nuoria käsipallonpelaajamiehiä nostamassa lihaskuntoa, on senioreita, jotka ovat tulleet aloittamaan elämänsä ensimmäistä kertaa säännöllistä urheiluharrastusta. Vaihteleva ja vaihtuva porukka motivoi. Koska sama tyyppi ei ole aina treenien paras tai nopein tai joukon hitain, treenaajien välille ei muodostu minkäänlaista hierarkiaa. En tykkää joukkueliikunnasta, mutta tykkään seurasta. Siksi minulle on tärkeää, että treeneissä ryhmähenki on kova, kaikki jeesaavat toisiaan mutta jokainen vastaa omasta suorituksestaan. Jokaisen treenin jälkeen koko ryhmä venyttelee venyttelysalissa yhdessä vähintään kymmenen minuuttia.

    Näytän paremmalta ilman vaatteita. Kyllä imartelee, kun kolmevitosena löytää sen kadoksissa olleen sikspäkin, perslihaksia ja jäntevät käsivarret ja samaan aikaan lisää syödyn ruoan määrää. Hartiakivut ovat vähentyneet, olen noin keskimäärin vähemmän vittuuntunut, pystyn kantamaan neljä täyttä kauppakassia kotiin ilman taukoja ja jaksan nousta portaat kuin portaat ilman, että hengästyn.

    Tuloksia crossfitissä – aloittelijan megahyppäys

    Viimeiset pari vuotta hölkkäsin kuuden kilsan lenkin 40 minuuttiin. Tuntui, että en jaksanut enempää. Tänä kesänä olen vetäissyt kuutosen kaksi kertaa alle puolen tunnin.

    Peruskurssin jälkeen eli kesäkuun lopussa kokeilimme, kuinka isoilla painoilla kukin jaksaa kyykätä, tehdä maastavedon ja punnertaa tangon olkapäiltä suoriksi. Kirjasin tulokset ylös:

    Takakyykky: 45 kg
    Maastaveto: 50 kg
    Olkapääpunnerrus: 20 kg

    Eilen keskiviikkona oli vuorossa sama kokeilu. Kirjasin jälleen tulokset ylös ja olin lentää – nyt jo varsin lihaksikkaalle – perseelleni:

    Takakyykky: 75 kg
    Maastaveto: 77,5 kg
    Olkapääpunnerrus: 32,5 kg

    Crossfittiä on voinut treenata Islannissa jo vuosia. Viimeisen puolentoistavuoden aikana siitä on tullut niin suosittu urheilulaji, että perinteiset punttisalit ovat pulassa, kun asiakkaat karkaavat hakemaan motivaatiota kunnon kohottamiseen crossfitistä. En ihmettele.