Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›
  • Ahtaat hammasvälit ja kiillevaurio – mikä avuksi?

    Kaupallinen yhteistyö Listerine ja Suomen Blogimedia

    Hampaani eivät ole lähellekään parasta sorttia. Minulla on ahtaat hammasvälit ja synnynnäinen kiillevaurio ja sen takia hampaani reikääntyvät todella helposti.
    Kiillevaurio tarkoittaa siis sitä, että kiillettä ei ole tarpeeksi suojaamaan hampaita ja siksi ne reikiintyvät, murenevat ja kellertyvät. Tälle ei vain voi mitään. Huolellisinkaan harjaus ei lopeta reikiintymistä tai valkaise hampaita. Laitoin muutama vuosi sitten etuhampaisiini muovilaminaatit suojaamaan vaurioituneita etuleegojani.
    Tilannetta ei auta mitenkään se, että hammasvälini ovat todella ahtaat. Se tekee hampaiden puhtaanapidon vaikeaksi. En voi käyttää kovin ohutta hammaslankaa, koska kiinni jäädessään se katkeaa saman tien. Liian leveä hammaslanka taas ei sovi, koska se ei mahdu menemään hammasväleihin. Olen löytänyt pari hammaslankatyyppiä, joita pystyn käyttämään ongelmitta. Hammastikkuja tai hampaanväliharjoja suositteli lisäavuksi hammaslääkärikin, mutta en ole löytynyt sopivan pientä kokoa. Hampaiden ja hammasvälien huolellinen puhdistus olisi tässä tilanteessa todella tärkeää, koska kiilteen ”suojapanssaria” on niin vähän ja ahtaisiin väleihin jää helposti epäpuhtauksia.
    Puunaan hampaitani huolella. Harjaan kahdesti päivässä ja hammaslankaan joka ilta, mutta reikiä tulee silti joka vuosi lisää. Vanhat jo  paikatut kasvavat ja uudet ilmestyvät. Juurihoito on tehty kolmeen hampaaseen. Käyn hammaslääkärin tarkastuksessa 1–2 kertaa vuodessa, kuvat otetaan vuosittain.
    Tajusin tuossa, itse asiassa Listerinen väläytellessä blogiyhteistyötä, että minä en ole koskaan aikaisemmin kokeillut suuvettä. En oikein itsekään tiedä, miksi. Harjaaminen ja lankaaminen ovat olleet tärkeimpiä hampaidenhoitorutiinejani, mutta suuvesi saattaisi täydentää hoitoa. Purskutellessahan hoitavia ainesosia menee sinnekin, minne hammaslanka tai harja ei välttämättä joka kerta – jos koskaan – ulotu: ienrajaan, kaikkien hampaiden kaikkiin sopukoihin, ylähäältä ajas ja oikealta vasemmalle.
    Suuvesi raikastaa hengityksen ja tuo suuhun jäätävän freesin olon, mutta ennen kaikkea oikeanlainen suuvesi puhdistaa ja hoitaa hampaita. Osa suuvesistä myös ehkäisee reikien ja hammaskiven syntymistä. Listerinen suuvesissä on mm. eteerisiä öljyjä ja fluoria, ja näiden ansisosta reikiintymisen uhka ja plakin määrä pysyvät pienempinä. 130-vuotiaalla Listerine-suuvedellä on useita tuotevaihtoehtoja. Testasin niistä kolmea.
    Koska suuvettä ei saisi ottaa suoraan pullosta, käytän sopivan pientä snapsilasia. Tsing-tsing.
    Listerine Advanced Whiteä on kehunut moni, joka kärsii hampaiden tummentumista. Minun makuuni tämä suuvesi oli kuitenkin liian voimakas. Sitä paitsi valkaisulupaukset eivät valitettavasti toimi minulle: hampaani kellertävät, koska niistä puuttuu kiillettä. Kiillevaurioinen ei hyödy valkaisuhoidoista. Mutta jos hampaat olisivat muuten terveet ja hyväkuntoiset ja niissä olisi vaikkapa tupakan tai kahvin aiheuttamia tummentumia, valkaisevista tuotteista saattaa olla hyötyä. Tämä tuote lupaa vaaleampia hampaita jo kahdessa viikossa ja ainakin tuotteen käyttöön ottanut Salla kertoi hampaiden värin kirkastuneen suuveden ansiosta.
    Listerine Total Care Zero taas oli paljon miedompi. Lievempi maku johtuu siitä, että tuote on täysin alkoholiton. Eteeriset öljyt ovat peräisin mm. timjamista, eukalyptuspuun lehdistä ja piparmintusta. Bakteereja torjuvat öljyt ehkäisevät plakin syntymistä. Tuotteen fluori ehkäisee reikiintymistä ja sinkkikloridi hammaskiven muodostumista. Listerinet sisältävät 0,05 % fluoria, mikä WHO:n mukaan soveltuu hyvin päivittäiseen käyttöön henkilöille, joiden kariesriski on suurentunut. Tätä hennon vaaleanpunaista Total Care Zeroa purskutan suussa puolisen minuuttia aamuin ja illoin heti hammaspesun jälkeen.
    Kuvausrekvisiitasta tehtiin myöhemmin illalla mojitoja.
    Listerine Zero on  näistä kaikista kolmesta se miedoin vaihtoehto. Se ja tuo edellinen sopivat myös lapsille, mutta vain sen ikäisille, jotka osaavat varmasti sylkäistä suuveden pois purskuttelun jälkeen (ohjeissa suositellaan alaikärajaksi kuutta vuotta). Esikoinen  – joka on perinyt tämän perhanan kiillevaurion minulta – on harjaamisen lisäksi ahkerasti harjoitellut vuosien saatossa lankaamista. Jossain vaiheessa voisi olla varmasti hyvä idea täydentää hampaiden hoitoa suuvedellä.
    Tämän jutun kirjoittamista varten selailin nettiä ja lueskelin kokemuksia suuvesien käytöstä. Suuvedet näköjään jakavat mielipiteitä ja osa pitää niitä turhina tuotteina. Muutamissa jutuissa on noussut esiin epäilys suuvesien ja syöpäriskin yhteydestä, mutta tätä väitettä ei tutkimus ole todistanut todeksi (Lääkelaitoksen tutkimuskatsaus vuodelta 2009). Suuvesi ei tietenkään yksinään riitä hampaiden hoitokeinoksi, vaan se täydentää harjausta ja hammaslankausta. Kaikki mikä auttaa minimoimaan reikiintymisen, plakin ja hammaskiven määrää on minulle tervetullutta. Niinpä tämä suuvesikokeilu paljastui yllättävän hyödylliseksi ja käyttöön jää tuo Total Care Zero.
  • Hampaiden muovilaminaattien huolto

    Tänä vuonna oli edessä hampaiden muovilaminaattien huolto. Kävin pari vuotta sitten laittamassa muovilaminaatit etuhampaisiini PlusTerveydessä Lahdessa. Olen saanut viimeisen vuoden aikana muutamia kyselyjä sähköpostiini muovilaminaattien kestämisestä, joten ajattelin pienen päivityspostauksen olevan paikallaan.

    Parin vuoden takainen hammaslääkärikäynti oli osa xylitol-purkkaan ja suun terveyteen liittynyttä sisältöyhteistyötä. Enpä olisi uskonut silloin, että yhdestä hammaslekurikäynnistä lähtee liikkeelle niin isot hampaiden muutokset.
    Ensimmäistä kertaa tuolla hammaslekurikäynnillä sain diagnoosin hammasvaivoihini. Harjaan hampaat vähintään kahdesti päivässä, käytön purkkaa ja käyn hammasvälit langalla tai hammasväliharjoilla vähintään kerran vuorokaudessa. Olen tehnyt näin niin kauan, kuin muistan. Mutta silti! Hampaani ovat täynnä reikiä. Minulta on paikattu ainakin 15 reikää ja osa niistä kahteen kertaan. Juurihoidot on tehty kahteen hampaaseen. Hampaani kellastuvat helposti ja näytän ihan siltä hammasvalkaisuhoitoloiden ”ennen”-kuvalta, jossa esitellään tupakan, punaviinin ja kahvin tummentamia hampaita. Vaikka en tupakoi ja joka kerta punkun ja kahvin jälkeen huuhtelen hampaat vedellä ja välillä jopa harjaan. Ei auta.
    Hammaslekurikeikalla selvisi, että minulla on kiillevaurio. Kiillettä ei ole tarpeeksi suojaamaan hampaita ja siksi ne reikiintyvät, murenevat ja kellertyvät. Tälle ei voi mitään. Huolellisinkaan harjaus ei lopeta reikiintymistä tai valkaise hampaita. Ainoa keino muuttaa hampaiden ulkonäköä ja suojata niitä on laittaa kuoret.
    Posliinilaminaatit ovat julmetun kalliit. Näkyvillä oleviin ja eniten murentuneisiin etuhampaisiin hoito olisi maksanut monta tonnia. Lahden PlusTerveydessä hammaslääkäri ehdotti etuhampaiden muovilaminointia (täältä voi lukea tarkemmin näistä hampaiden muovilaminaateista). Sitä ei kuulemma kovin monessa paikassa tehdä – jos missään – mutta paikkausaineenakin käytettävä muovi saattaa monilla ajaa vuosiakin saman tehtävän kuin monta kertaa kalliimmat posliinilaminaatit. Muovilla on ainakin hyvä aloittaa ja katsoa, minkälaiset uudet hampaat ovat ja miltä ne tuntuvat suussa.
    Muovikuoret ovat olleet hampaideni päällä nyt yli kaksi vuotta ja olen niihin edelleen supertyytyväinen. Kuoret eivät ole murtuneet, haljenneet eikä mitään isompia palasia ole tippunut pois. Omat hampaani ovat edelleen suojassa siellä kuorrutuksen alla.
    Muovikuoriin tosin tarttuu syödessä vähän helpommin ruokaa kuin omiin hampaisiini, eli salaatinlehti-irvistyksen välttämiseksi kannan mukana aina hammastikkuja. Muovikuoret myös kellastuvat aivan kuten omatkin hampaani (luultavasti syljen takia). Viime vuonna tilanne oli tämä, mutta viimeisen 12 kuukauden aikana keltaisuus alkoi lisääntyä huomattavasti. Niinpä käväisin muovilaminaattihuollossa saman hammaslääkärin luona edellisviikkoisella Suomen-työkeikalla.
    Muovikuoret laittanut hammaslääkäri hioi laminaateista hyvin ohuen kerroksen pois ja kiillotti ne puhtaiksi. Yhden hampaan laminaatista oli kuulemma irronnut pikkuruinen pala, joten se korjattiin muoviaineella. Hiomisen ja korjauksen jälkeen kaikki hampaat käsiteltiin soodasuihkeella, joka irrotti kaiken sen keltaisuuden jota hampaisiin oli viimeisen puhdistuskerran jälkeen tarttunut. Täysin kivuton soodasuihkutus kesti muutaman minuutin ja palautti hampaiden värin taas omaksi melko luonnonvalkoisekseen. Suihkutus ei siis poista hampaan omaa väriä tai tee valkoisesta hohtavanvalkoisempaa, vaan se poistaa tummentumat ja palauttaa alkuperäisen värin. Kysyin soodasuihkutuksen hintaa: se kuuluu osana suuhygienistin tekemää hampaiden määräaikaispuhdistusta, josta joutuu pulittamaan hoidon pituudesta johtuen vähän alle tai vähän yli sata euroa ennen Kela-korvausta.
     
    Kiillevaurio on muuten (useimmiten) periytyvää. Eikä meillä käynyt paras mahdollinen tuuri. Esikoinen on saanut viimeisen vuoden aikana useampia pysyviä hampaita ja kuinka ollakaan: kolmessa poskihampaassa on sama ongelma kuin minullakin.
    Kävimme kiillevaurioihin erikoistuneella lastenhammaslääkärillä Reykjavikissa ja hän diagnosoi vaurion keskivaikeaksi. Helpolle vauriolle hän ei tekisi tässä vaiheessa mitään, vaikeasti vaurioituneet eli erittäin murenevat poskihampaat hän ottaisi pois (koska myöhemmin tulevat poskihampaat saattavat kuulemma täyttää poistettujen hampaiden paikat) ja keskivaikeista hän hioisi osan hampaasta kokonaan pois ja rakentaisi sen uudelleen paikkausaineella.
    Lapsi menee marraskuussa samantyyliseen laminointihoitoon kuin minäkin. Hänelle tämä tosin tehdään nukutuksessa, eikä hoito maksa mitään. Lapsi kun pääsi maksuttoman hammashoidon piiriin täytettyään kuusi vuotta (eikä seitsemän, kuten aikaisemmin virheellisesti luulin).
    Hammaslääkäri totesi samalla, että noin viidenneksellä lapsista on jonkin sortin kiillevaurio. Nykyään se osataan onneksi diagnosoida jo varhaisessa vaiheessa. Olin yllättynyt näistä luvuista. En tosiaan tiennyt, että kiillevauriosta kärsiviä on niin paljon.
    Perheessämme on siis pian kaksi ”muovihampaista”. Muutaman vuoden kuluttua nähdään, liittyykö kuopus joukkoomme vai onko hän saanut legovarustuksen isältään, jolla ei ole vielä yhtäkään reikää. Ja jäbä on sentään jo yli 40 eikä ole vielä kertaakaan käyttänyt hammaslankaa.