• Islannin ympäri – arktinen roadtrip

    Islannin ympäriajo – ah – jo pelkkä roadtripin ajattelukin saa reissujalan vatkaamaan. Islannin kiertäminen on Islannin-matkailun klassikko. Olen tainnut kiertää Islannin autolla varmaan jo yli kymmenen kertaa. Joka kerralla olemme tuunanneet reittiä vähäsen – pysähtyneet jossain uudessa kylässä, yöpyneet meille tuntemattomassa hostellissa tai vaeltaneet jonkun aikaisemmin meille tuntemattoman kukkulan päälle. Ja niitähän täällä riittää…

    Kokosin tällaisen faktajutun Islannin ympäriajosta, koska tämä on usein se matkareitti, jota Islantiin vähän pidemmäksi aikaa tulevat matkaajat suosivat.

    Mikä Islannissa siis kiehtoo?

    No ainakin luonto ja mahtavat maisemat! Tällä pohjoisen puuttomalla ja laavan peittämällä saarella voi saman päivän aikana kävellä jäätiköllä, kylpeä lämpimässä luonnonlähteessä, nähdä niityillä laiduntavia islanninhevosia ja valokuvata aktiivisia tulivuoria. Eli kun tänne asti on tullut, ei tarvitse nähdä enää älyttömästi vaivaa nähdäkseen kaiken sen, mistä matkailuoppaat ja Instagrammin Islanti-kuvat lupailevat.


     

    Onko saaren kiertäminen helppoa?

    On! Et voi eksyä! Saaren kiertää vain yksi tie, eli tie numero 1. Palaat aina lopulta lähtöruutuun. Tie on asfaltoitu ja noin 1 300 kilometriä pitkä. Nopeusrajoitus on 90 km/h, tie mutkainen ja mutkaisilla teillä etenkin kesäaikaan on paljon lampaita. Matkantekoon kannattaa siis varata aikaa. Etenkin, kun valokuvaustaukoja tekee mieli pitää usein.

    Olen kuullut matkailijoista, jotka ovat kiertäneet saaren neljässä päivässä, mutta se on minusta aika järjetöntä. Suurin osa ajasta menisi autossa istuessa. Mielestäni saaren kiertää ilman hötkyilyä noin viikossa. Jos matkan varrella tekee mieli pysähtyä harrastamaan eli esim. patikoimaan, ratsastamaan tai tutustumaan jäätikköön, kannattaa reissupäiviä varata kymmenkunta tai vähän ylikin.


    Uskallan antaa maisematakiuun. Islannissa on varmuus siitä, että minne tahansa menee, aina näkee jotakin uutta ja unohtumattoman kaunista. Eli ei kannata liikaa miettiä ”ehditäänkö kaikki tärkeimmät”. Kaikki on tärkeää, eikä ikinä ehdi kaikkeaa.

    Yhdessä hetkessä maisemaa hallitsevat vesiputoukset. Seuraavan mutkan jälkeen ajetaan sata kilometriä tuhansia vuosia vanhan laavapellon läpi. Ja kas, ollaan jäätikön vieressä. Jea.

    Millainen vuokra-auto?

    Kesäaikaan pieni henkilöauto riittää ihan hyvin. Jos haluaa poiketa päätieltä kapeammille erämaareiteille, kuten Islannin kahden jäätikön välistä kulkevalle Kjölurin sisämaatielle, tarvitaan jeeppi. Talvella kannattaa varautua nelivedolla, koska ilmat saattavat olla aika – noooh – sanotaanko että vaativat.

    Lue lisää auton vuokraamisesta Islannissa ja islantilaisten teiden kunnosta.

    Islanti ja julkinen liikenne. Eli entä jos ei ole ajokorttia?

    Raideliikennettä ei ole, mutta onneksi linja-autossa on tunnelmaa! Esimerkiksi Iceland on Your Own -tyyppisellä bussipassilla voi matkustaa saarella valitsemallaan reitillä. Saaren kiertämiseen oikeuttava lippu maksaa muutaman sata euroa. Bussi pysähtyy kylissä, kaikilla suosituimmilla nähtävyyspaikoilla ja köröttelee myös pitkin mahtavaa Kjölurin erämaareittiä ja Landmannalaugarin geotermiselle alueelle.

    Bussivuoro kulkee kesäkuun alusta syyskuun alkuun vähintään kerran päivässä, joidenkin pysäkkien välillä vuoroja menee useita päivässä. Talvisin turistibussit eivät kulje, mutta talvisin voi käyttää paikallisten kaukobusseja, jotka liikennöivät kylien ja kaupunkein välillä; ne eivät siis vie esim. vesiputouksille tai muihin uuh-luontokohteisiin, mutta niillä pääsee matkustamaan vaikkapa Reykjavikista Akureyriin.

    Pitääkö majoitukset varata etukäteen?

    Ehdottomasti joo. Paitsi jos tulet telttaillen – telttailualueilla on aina tilaa. Mutta etenkin kesäaikaan varaukset hotelleihin ja hostelleihin kannattaa tehdä ennen lomaa. Maaseudun ja kylien majapaikat ovat kooltaan pieniä ja monesti täynnä. Hotellien ja hostellien lisäksi harkitse myös yöpymistä paikallisten maajussien tiloilla.

    Olen koonnut tälle sivulle Islannin ehdottomat hotelli- ja hostellisuosikkini.

    Onko Kultainen kierros suosionsa veroinen?

    Se on oikein mainio tapa aloittaa saarikierros. Matka vie upeaan Thingvellirin kansallispuistoon, kauniille Gullfossin vesiputoukselle ja Haukadalurin kuumien lähteiden laaksoon, jossa voi nähdä korkealle ilmaan purkautuvan vesisuihkun eli geysirin.

    Päiväretki on tiivistetty esitys maan luonnosta ja historiasta. Se on Islannin suosituin nähtävyyskierros ja kesäisin meno on sen mukaista. Vältät turistibussiruuhkat menemällä joko varhain aamulla tai myöhään illalla. Tämä ei ole hienointa Islantia, mutta se ei silti tarkoita ettäkö se ei olisi ihan sairaan upea kierros. Kannattaa ajoittaa tämä päiväretki Islannin-seikkailun alkupäähän.

    Tänne olen kirjoittanut tarkemmin Islannin Kultaisesta kierroksesta herkkuineen.

    Kuluuko paljon rahaa?

    Pakko myöntää, että kyllä kuluu. Islanti on tällä hetkellä Euroopan kalleimpia maita, jopa Norjaa kalliimpi.

    Islannin-kierrokseen voi helposti saada uppoamaan monta tuhatta euroa, jos yöpyy hotelleissa. Harvasta paikasta saa 2 hh alle 150 euron vuorokausihinnan. Leirintäalueet kuitenkin veloittavat vain noin 10 euroa telttailijaa kohti.


    Saarikierroksen voi tehdä myös maltillisella budjetilla. Edullista kimppakyytiä voi etsiä paikallisella Samferda.is-sivustolla. Ruokaostokset voi tehdä ruokakaupoissa ja hyödyntää leirintäalueiden keittomahdollisuuksia.

    Älä sniiduile kuitenkaan rahan kanssa niin paljoa, että et käyttäisi lerintäalueiden palveluita. On moukkamaista laittaa teltta muutaman sadan metrin päähän leirintäalueesta ja pissiä pusikkoon. Sehän on ihan eri juttu, jos lähistöllä ei ole leirintäalueita ja ollaan keskellä islantilaista korpea. Silloin luonnossa yöpyminen eli villi telttailu on ok, eikä rasita luontoakaan niin paljoa. Mutta suosituilla nähtävyysalueilla tapahtuva villi telttailu on rasite myös luonnolle.

    Ai niin! Pullovettä ei missään nimessä kannata ostaa, sillä hanavesi on hyvää. Luonnossa voi huoletta juoda vettä voimakkaasti virtaavista kirkasvetisistä joista.

    Blue Lagoonin kaltaisten kylpylöiden sijasta mene edullisiin ja paikallisten suosimiin kansanuimaloihin, joita löytyy jokaisesta kylästä. Ne tunnistaa sinisestä uimapaikka-tunnuksesta ja sundlaug-nimestä.

    Luonnonnähtävyyksien katsomisesta ja vaeltamisesta ei tarvitse maksaa mitään kenellekään. Jäätikölle ei kuitenkaan saa turvallisuussyistä mennä ilman opasta.

    Entä onko järkeä viettää aikaa Reykjavíkissa?

    Maailman pohjoisin pääkaupunki on kieltämättä tosi vekkuli kaupunkilomakohde; ja onhan tämä kotikaupunkinakin oikein ihana. Pienen keskustan värikkäiden talojen seassa on mukava käyskennellä päivä tai pari.

    Kulttuuritarjonta on maan kokoon nähden vilkas. Käy ainakin upeassa Harpan musiikkitalossa ja pääkatu Laugavegurin penismuseossa. Tirsk.

    Reykjavíkin kuuluisa yöelämä keskittyy ydinkeskustaan 101:n postinumeroalueelle. Suuria yökerhoja ei ole, vaan juhlatunnelmaan hankkiudutaan pienissä baareissa, joissa dj alkaa soittaa yleensä vasta puoliltaöin. Juhlimaan mennään viikonloppuisin siis vasta puolenyön jälkeen. Äläkä varaa mitään tärkeää vaellusmatkaa seuraavaksi aamuksi, sillä juhlat jatkuvat viikonloppuiltaisin aamuviiteen.

    Muutama satunnainen vinkki Islantiin:


    Lataa maksuton Islanti-matkailuapplikaatio,
    joka on saatavilla suomeksi, espanjaksi ja englanniksi. Sisältää kartat, muutaman audio-oppaan ja muut herkut. Appiopas on omaa käsialaani 🙂 Voit ladata sen täältä. Tripsteriapp.com

    Reykjadalur. Tunnin mittainen helppo vuoristovaellus päättyy lämpimän joen varteen, jossa voi ottaa kylvyn. Saavu aamuvarhaisella tai iltamyöhään, niin vältät turistiruuhkan. Ei ole pukukoppeja, mutta pienet pukusuojat löytyvät.

    Reynisfjaran musta hiekkaranta. Etelärannikon sysimusta hiekkaranta laavamuodostelmineen on upea. Aallot voivat yllättää voimakkuudellaan, joten älä mene lähelle vesirajaa. Eli ei mitään aaltoselfiekeppeilyä täällä, tai voit joutua meripeikon viemäksi.

    Jökulsarlon. Vatnajökullin jäätikön palasia kelluu sinisessä laguunissa. Hyvällä tuurilla täällä voi nähdä myös hylkeitä! Aivan parkkipaikan läheisyydessä pyörii paljon matkailijoita, mutta jos kävelet pikkuisen kauemmaksi, ihan vaikka viitisen minuuttia, saat nauttia luonnonrauhasta ihan yksikseen.

    Mjóifjördur eli Kapeavuono Itä-Islannissa. Päiväretki perähikiälle. Tässä kuvankauniissa vuonossa asuu alle 20 ihmistä. Hyvä vaelluskohde. Täällä me vaelsimme muutama vuosi sitten ja mieli tekee palata.

    Seydisfjördur Itä-Islannissa, lähellä Kapeaavuonoa. Islannin hipeimmässä taiteilijakylässä järjestetään kesäisin paljon kulttuuritapahtumia.

    Myvatn. Pohjois-Islannin suosituin turistimagneetti eikä syyttä. Päivän aikana voi nähdä kuumia lähteitä, punaisenkirjavia vuorenrinteitä, mystisen laavapuiston ja omituisia pseudokraattereita. Päivän päätteeksi sukella Jardbödinin kylpylän lämpimään veteen.

    Dalvík. Suloinen kalastajakylä, josta kannattaa lähteä valassafarille. Vähemmän turisteja, mutta mahdollisuudet nähdä valaita ovat hyvät. Dalvíkissa on ihana kahvila (sitä ei voi olla löytämättä, sijaitsee kylän keskellä risteyksessä), josta saa lounasaikaan herkullista kalakeittoa. Dalvíkin lähellä Hauganesissä on muuten mahdottoman mukavia valassafareita, ilman suuria matkailijaruuhkia.

    Húsafell. Islantilaisten suosima leirintäalue jäätiköiden kainalossa ja lähellä upeita vesiputouksia ja hienoja vaellusmaastoja. Tule teltalla, asuntovaunulla tai majoitu alueen uuteen hienoon maaseutuhotelliin.

    Reykjanes. Reykjanesissa on lentokentän ja Blue Lagoonin kylpylän lisäksi paljon muutakin nähtävää, ja siksi onkin ihme, että Reykjanesista ei ole ainakaan vielä tullut tämän suositumpaa matkakohdetta. Kierrä päivä dramaattisia laavamuodostelmia, upeita laavapeltoja ja kuumia lähteitä.

    Kysyttävää? Kommenttiboksi palvelee 🙂

    PS. Minulla on täällä Islannissa myös pieni matkailutoimisto, joka tekee räätälöityjä reissuohjelmia, privaattiopastuksia ja kaikkea muuta matkailuun ja Islantiin liittyvää. Laita meiliä, jos haluat tietää tarkemmin (yhteystiedot löytyvät tuosta blogin esittelystä).



    Kuvat: Björgvin Hilmarsson (paitsi kuva 5).

  • Kesälomalle elokuussa?

    Me tehtiin tänä vuonna vähän erilainen kesäloma-aikataulutus kuin menneinä vuosina. Lapset ovat lomalla kesäkuusta elokuuhun, me aikuiset yleensä heinäkuussa. Sellainen perinteinen kombo. Viime kesänä valinta alkoi kuitenkin harmittaa elokuussa. Täällä järjestetään aika paljon ohjelmaa koululaisille (maksullista tosin) kesä- ja heinäkuussa. Sitten kun elokuu koittaa, kaikki harrastetoiminta loppuu ja vanhemmilla käynnistyy työt. Koska koulut alkavat vasta elokuun kolmannen viikon jälkeen, siinä tulee aika hiton pitkä ei-ole-mitään-tekemistä-mitä-mä-teen-koska-tuut-kotiin-putki. Niinpä me päätettiin, että tänä vuonna tehdään eri tavalla. Otetaankin meidät lomat vasta elokuussa.

    Nauvo haukiburgerit

    Tässä on mun mielestä monta plussaa. Ensinnäkin lapset ovat alkukesän kiireisiä omissa jutuissaan. Se tarkoittaa todella leppoisaa työskentelyaikaa ilman mitään ohjelmatoimistona toimimista ja toisaalta kaikelle muulle jää enemmän aikaa (ehdin tehdä työt, treenata JA tehdä safkat vailla kiireen tuntua). Kenenkään ei silti tarvitse herätä ennen puoli yhdeksää, mikä tuo elämään huimasti iloa ja riemua. Voi, jos voisi aina aloittaa päivät tähän kellonaikaan!

    Töiden teko keskikesällä on ihanaa! Siis kun vertaa vaikka alkusyksyyn tai joulunalusaikaan. Kesäkuun lopusta heinäkuun loppuun on töissä rauhallista, koska lähes kaikki muut ovat lomilla. Ei tule meilejä, ei puheluita ja whatsappi, släkki ja teamskin ovat hiljaa. Ehdin tehdä kaikkea keskittymistä vaativaa vailla jatkuvia pysäytyksiä. Tämä onkin ollut aivan mahtava havainto! Olen kirjoittanut Hildur-sarjan seuraavaa kirjaa melkein kaksi kertaa nopeammin kuin talvella, koska kun kukaan ei häiritse, tekstin flow syntyy nopeammin ja homma etenee kuin juna. Tai ainakin omasta mielestä. Eeeeehkä silläkin on vaikutusta, että näin kesällä mieli on rento ja oma sisäinen kriitikko lepotilassa, eli rimakin on alempana. Se selviää sitten, kun kustannustoimittaja saa tämän luettavaksi. Jos syksyllä täytyy paljon fiksailla, niin sitten fiksaillaan. Kunhan se eka versio nyt vaan valmistuisi, se kun on minusta kaikista vaikeinta tässä fiktion kirjoittamisessa.

    Kutkuttava odotus. Tällä tavalla loppukesästä lomaillessa ei tule fomoa muiden lomista, koska omassa mielessä on se oma loma, joka koittaa vähän myöhemmin. Tunnelma on vähän sama kuin isoa irtokarkkipussia hautoessa. Odotus on ihanaa, kun sitä voi vähän pitkittää ilman, että maaliviiva häviää minnekään.

    Kun kesällä tekee töitä, ehtii suunnitella lomaa samalla siinä virtuaalitoimiston hiljaisessa huminassa. Meidänkin kesälomasuunnitelmat alkaa olla naulattu. Se etenee kutakuinkin tähän tapaan:

    Pampula

    Kun kesävieraat ovat käyneet ja puolison loma alkaa, me lähdetään kiertämään viikoksi Islantia. Mä olen sen viikon vielä töissä. Länsivuonoilta pohjoiseen, itään, etelään ja lopuksi Reykjavikiin, josta lennetään Suomeen sille varsinaiselle kesälomalle. Saarikierroksen tavoittena on mulle kirjoittaa (teen töitä autossa – koska oma loma alkaa vasta elokuun alussa) ja noille muille kiipeillä ja telttailla. Sillä välin kun he kiipeilee, mä otan läppärin ja menen jonnekin leirintäalueen katokseen vastamelukuulokkeet päässä. Pampula ei ole vielä kertaakaan kiertänyt tätä saarta, joten tämä on hänelle eka kerta.

    Suomen-reissu ja MUN KESÄLOMA alkaa Helsingistä. Muutama päivä ihanassa hotellissa (ajatella, sain St Georgesta jonkun huiman kesätarjouksen myötä majoituksen neljälle lähes samaan hintaan kuin Scandicin keskustahotelleissa olisi maksanut…), Linnanmäellä, Heurekassa ja jossain köysikiipeilypuistossa (keskustan liepeiltä varmaan löytyy joku, jonne pääsee julkisilla – saa vinkata; ja katson jossain kohtaa googlesta). Sen jälkeen suunta kohti Turkua ja Ahvenanmaata. Oon varannut meille majoituksen ja polkupyörät vuokralle viideksi päiväksi. Pyöräillään satamasta Getaan (ahh, jess, Havsviddenin rantatalo, jonka varasin jo talvella) ja takaisin. Sen jälkeen mökkeilemään pariksi viikoksi mun siskojen ja äidin kanssa ja jotain pientä seikkailua siellä lähialueilla.

    Näin mahtavan meemin tiktokissa, jossa muisteltiin lapsuuden kesien parasta muistoa. Ja sehän oli se, että joku toinen maksaa sun kesäloman. Hahahahah, samastun! Tässä saakin paiskia duunia, että saa tämän kesäloman maksettua, mutta on se wörttiä.