• Äänikirjavinkkejä lapsille: pitkä matka muuttuu pitkäksi tarinatuokioksi

    Mainos: Storytel / Äänikirjavinkkejä lapsille

    Lapset väsyy autossa. Joko ollaan perillä? Kuinka kauan vielä? Onko pakko vielä istua? Montakohan päivää me on tänä vuonna istuttu autossa, jos laskisi kaikki tunnit yhteen? Kyllä niitä useampi tulisi, vaikka me ei edes käytetä tavallisina arkipäivinä autoa mihinkään. Täältä vuonojen perältä on vaan niin tajuttoman pitkä matka ihan joka paikkaan. Kun ajamme Reykjavikiin matka vie kesäisin mutkaista tietä pitkin viitisen tuntia, talviaikaan ainakin kuusi. Kahvitaukoineen lähemmäs seitsemän. Vuonoa vuonon perään ja huoltoasemien välillä pisimmillään jopa kolme tuntia ajoa.

    Äänikirjavinkkejä lapsille

    Äänikirjat tekee matkustamisesta niin paljon kivempaa! Meillä kuunnellaan paljon äänikirjoja autossa ja junassa. Lapset eivät pysty lukemaan tai katsomaan pädiä liikkuvassa ajoneuvossa – matkapahoinvointi iskee nopeasti. Ja kun se vatsanvääntö kerran alkaa, se ei meinaa loppua ennen perille saapumista. Äänikirjat onkin olleet meille loistavaa ajanvietettä pitkillä matkoilla. Automatkojen lisäksi etenkin esikoinen kuuntelee äänikirjoja iltaisin ennen nukkumaanmenoa, Pampula suosii iltaisin livelukemista. Tätä postausta varten me käytiin lasten kanssa läpi minun Storytelin kirjahyllyä (jutun lopussa tarkemmin siitä, miten me käytetään yhtä tiliä aikuiselle ja lapsille) ja pyysin molempia nimeämään kolme tämän hetkistä suosikkia.

    Jos sulla ei vielä ole Storyteliä käytössä, saat maksuttoman 30 päivän mittaisen kokeilun Storyteliin tästä linkistä. Kokeilu ei sido mihinkään.

    Äänikirjavinkkejä lapsille: 11-vuotiaan suosikkeja

    Esikoinen diggaa eniten sarjoista ja perustelu on aika itsestäänselvä: ”Kun löytää jonkun hyvän, ei tarvitse harmitella että se kohta jo loppuu!”

    Noin 10-vuotiaille ja sitä vanhemmille suunnattu Star Stable -sarja on freesi hevosaiheinen kirjasarja. Kaukana ovat ne ”vähän hömelö tallityttö ja komea huomattavasti iäkkäämpi, vakavasti otettava MIESratsastuksenopettaja” -asetelmat. Ja erittäin hyvä niin! Star Stable kirjoissa yhdistyy seikkailu, fantasia, ystävyys ja hevoset. Ruotsalaisen Helena Dahlgrenin kirjoittamasta sarjasta on ilmestynyt suomeksi viisi teosta äänikirjoina, ja niistä suurimman osan lukee Minttu Mustakallio. Monille tämä jännä hevosaiheinen seikkailuromaanisarja taitaa olla tunnettu ennen kaikkea tietokonepelinä: Suomessa Star Stablea pelaa netissä 200 000 tyyppiä.

    äänikirjavinkkejä lapsille sielunratsastajat sarja

    Neropatin päiväkirjat – aahh millaisen kulttisarjan Jeff Kinney on onnistunutkaan luomaan! Tätä sarjaa lukee Islannissakin melkein kaikki yli 8-vuotiaat. Esikoinen on lukenut kaikki islanniksi käännetyt teokset ja muutaman suomennoksen. Katsoimme vastikään Disney+-palvelusta Neropatti-elokuvan ja äänikirjoina näitä on kuunneltu meillä jo pitkään. Huippusuositusta sarjasta on ilmestynyt suomeksi äänikirjana jo hurjat 16 osaa. Kukin jakso on pituudeltaan hieman alta kaksi tuntia. Eli ei ihan heti lopu kuunneltava kesken. Reilu kolme Neropattia riittää kotivuonolta Reykjavikiin. Lukija on kaikissa sarjan teoksissa sama rento ääni: Toni Kamula.

    neropatti-sarja

    Elina ja Sofia -tubekaksikon kirjat. Tyttöjen kaikki kirjat on luettu meillä kannesta kanteen moneen kertaan – ja tottakai myös äänikirjaformaatissa. Itse asiassa esikoinen löysi Elinan ja Sofian Storytelissä kuuntelemansa äänikirjan kautta. Hän huomasi hauskannäköisen kirjan, alkoi kuunnella ja kirjaa kuunnellessa hän keksi, että tytöillä on tubekanvakin ja voisiko sitä katsoa. Siitä se sitten lähti. Elinan ja Sofian kirjoista Rohkeasti sinä! ja Kaikki on mahdollista ovat Elinan ja Sofian itsensä lukemia. Esikoiselle ja Pampulalle tuli pientä kränää siitä, kumpi saa nostaa nämä kirjat omalle listalleen. Me arvottiin, ja esikoisen arpa voitti. 🙂

    äänikirjavinkkejä lapsille

    Äänikirjavinkkejä lapsille: 6-vuotiaan suosikkeja

    Nuorempikin tykkää sarjoista (tuttu on helppo valita), mutta huomattavasti lyhyemmistä teoksista kuin esikoinen.

    Rudolf Rosvo -sarja. ”Tää on ihan sikahyvä, sun on pakko laittaa se listalle”, sanoivat molemmat yhteen ääneen. Roope Lipastin kirjoittama Rudolf Rosvo -sarja on julkaistu alunperin Storytel Originals -sarjana, eli näitä äänikirjateoksia pystyy kuuntelemaan vain Storytelissä. Mikä näissä kirjoissa kiehtoo? Kuulemma se, että Rudolfin perheessä kaikki ovat rosvoja paitsi poika itse. Rudolf ei halua olla rosvo, mutta kaikki hänen ympärillään ovat ja sitä perhe häneltäkin odottaa. Poika haluaisi vain käydä koulua, mutta perheen mielestä se ei ole alkuunkaan kannatettava idea. Tässä on ”aikuiset eivät hyväksy lapsensa omalaatuisia suunnitelmia” -problematiikka käännetty hauskasti ympäri. Rudolfeja on ilmestynyt 16, kukin jakso on reilu 20 minuutin mittainen ja lukijana kaikissa kirjoissa mainio Paavo Kerosuo.

    äänikirjavinkkejä lapsille rudolf kirjasarja

    Disneyn lyhyet sadut. Mulle tuli yllätyksenä, kuinka paljon Pampula on tykännyt kuunnella Disneyn kirjoja autossa. Meillä on kyllä kotona paljon Disneyn kirjoja, mutta äänikirjoina luulin ensin, että nämä eivät kiinnostaisi, koska suurin osa näistä tarinoista on pituudeltaan todella tynkiä: viidestä minuutista varttiin. Esikoiselle Disneyn lyhyet sadut eivät äänikirjoina enää uppoa, mutta jos on Pampulan vuoro päättää, hän valitsee Kolme pientä porsasta -teoksen, Olafin täydellisen kesäpäivän, Tuhkimon taikajoulun, Lystikkään lahjan (Lumikki), 101 Dalmatialaista tai jotain muuta niistä sadoista Disneyn kirjoista, joita Storytelistä löytyy. Mä luulen, että näissä kiehtoo tarinnoiden lyhyys: kun jokainen tarina kestää vain hetken, saa pian valita uuden ja se uudestaan valitseminen ja kirjahyllyn tallentaminen on hurjan kivaa!

    lyhyet äänikirjat disney

    Prinsessa Pikkiriikit (Hannele Lampela). Voi, tämä on niin ihana hahmo! Prinsessa Pikkiriikki ja hänen taikakoiransa nimeltään Makkara. Pikkiriikki työntää kukkapinnit nenään, leikkaa itse lettinsä veke ja hankkiutuu eroon vaatteista, joista ei tykkää. Aina yhtä mahtavan pahantuulinen mutta ei silti lainkaan ilkeä prinsessa. Tai siis eihän hän mikään oikea monarkki ole, mutta mitäs sen väliä. Pikkiriikki haluaa olla prinsessa, niin sittenhän hän on prinsessa. Äänikirjoiksi näitä rempseitä vauhtiprinsessakirjoja ovat lukeneet Elsa Saisio ja Sanna Majuri. Pikkiriikkejä on ilmestynyt äänikirjoina kuusi kappaletta, kukin teos on noin tunnin mittainen. Näiden kanssa ajaa mielellään Reykjavikiin asti.

    äänikirjavinkkejä lapsille pikkiriikit

    Voivatko kaikki perheenjäsenet kuunnella äänikirjoja yhtä aikaa?

    Riippuu tilaustyypistä. Storytelillä on olemassa Family-tilaus, jossa samaan parinkympin kk-hintaan kuuluu kahden aikuisen ja kahden lapsen kuuntelu- ja lukuoikeus. Jos jokaisella on oma laite, josta kuunnella, kaikki voivat silloin käyttää Storyteliä yhtä aikaa. Yksi kuukausimaksu, jokaiselle eri käyttötili ja oma kirjahylly, jonne voi tallentaa omia suosikkikirjoja kuunneltaviksi ja luettaviksi. Inasen kalliimpi Family Plus sisältää 3 aikuisten ja 3 lasten tiliä.

    Mulla itsellä on käytössä tavallinen Storytel-tili, koska meidän lapsilla ei ole omia älylaitteita. Meillä on käytössä maksuton Kids Mode -toiminto. Sen saa liitettyä jokaiseen Storytel-tiliin ilman lisämaksua. Lapsella on Kids Mode -tilassa oma henkilökohtainen kirjahyllynsä. Storytel antaa äänikirjavinkkejä lapsille sen perusteella, mitä hän on aikaisemmin kuunnellut tai lukenut.  Kids Mode on siis eräänlainen lapsilukko: se antaa turvallisen pääsyn lastenkirjavalikoimaan. (Eli lapsesi ei pääse kuuntelemaan sinun kirjahyllyysi tallentamia true crimen murha-, huumemaailma- ja väkivaltakuvauksia ja pehmopornoa.)

    Huom! Kun laitat Kids Mode -tilan päälle ensimmäisen kerran, sun tarvii luoda pin-koodi, jolla varmistetaan, että lapsi ei pääse vaihtamaan profiilia Kids Mode -tilasta ilman lupaa.

    lasten äänikirja

    Saat maksuttoman 30 päivän mittaisen kokeilun Storyteliin tästä linkistä. Samalta sivulta löydät myös muutamia muita äänikirjasuosikkejani.

    Täältä löydät lisää äänikirjalovea ja kirjavinkkejä:

    Koukuttavat, historialliset ja ihanan pitkät romaanit
    Rikollisen hyvää viihdettä (mm. kuratoimiani true crime -vinkkejä)
    Chick-lit on hauskaa ja älykästä

    Elämäkertoja, jotka ovat opettaneet minulle jotain uutta
    Dekkareita, joissa ei ole lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa

  • Millainen on islantilainen joulu?

    Islantilainen joulu, ah! Aluksi se järkytti, nyt jo näin 13 vuoden jälkeen naurattaa. Kylän musiikkikoulu on viettänyt tämän viikon ajan joulujuhlaa. Musiikkikoulua käyvien lasten ja nuorten konsertteja on ollut joka ilta: pianoa, jousisoittimia, puhaltimia, kuoron esityksiä… Eilen istuimme kuuntelemassa kuoron laulamia joululauluja. Ohjelmistoon kuului muun muassa perinteiset joulurenkutukset, kuten Aatamin seitsemän poikaa ja Joulupukki kävelee lattialla. Varpunen jouluaamuna -tyylisiä mollivoittoisia joulusävelmiä täällä ei juuri kuulla. Surumieliset joululaulut eivät vain… niin, ne eivät vain oikein sovi tänne.

    islantilainen joulu joulupukki

    Kaikki on jotenkin riehakkaampaa kuin Suomessa. Siis koko joulu, ihan sieltä joulunalusajasta joulunpyhiin. Vietin Islannissa ensimmäistä jouluani noin 13 vuotta sitten ja suomalaisena huomasin eron välittömästi. Täällä on koko joulun enemmän meteliä ja meininkiä. Se tuntui aluksi oudolta, mutta ei oikein auttanut kuin hypätä messiin ja leikkiä mukana.

    Hyvä esimerkki on eilinen kuorojuhla. Kun lasten joululauluesitys oli lopuillaan, ilta huipentui joulupukkien vierailuun. Tällä kertaa taloon sisälle ryntäsi vain kaksi pukkia (niitä on siis yhteensä kolmetoista). Ne tulivat huutaen ja metelöiden, kiipeilivät pitkin seiniä ja ”hauskuuttivat” lapsia roikottamalla heitä jaloista ja kaappaamalla syliin. Minä pelästyin ja lapsena olisin varmaankin purskahtanut kauhusta itkuun, mutta paikalliset lapset vain nauroivat ja kiusasivat pukkeja takaisin. He ovat tottuneet tällaiseen rempseään pelleilyyn.

    Islanti on kokoaan isompi maa – täällä joulupukkejakin on 13. Ne asuvat vuorilla lähellä ihmisasutusta ja joulun tullen ne laskeutuvat kotivuoreltaan ihmisten keskuuteen niin, että ensimmäinen pukki tulee 12. joulukuuta, toinen pukki 13. joulukuuta ja jouluaattona viimeinen. Jouluaaton jälkeen pukit häipyvät takaisin FIFO-periaatteella, eli ensin tullut lähtee kotiin ensimmäisenä ja 6.1. koko metelöivä porukka on siirtynyt vuoren rauhaan.

    Pukit toimivat islantilaislasten adventtikalentereina. Islantilaiskodeissa laitetaan itse tehty paperinen kenkä (me teimme yhtenä jouluna tällaisen kengän) tai oma oikea kenkä ikkunalaudalle, ja yön aikana vuorilta saapunut pukki jättää sinne pienen lahjan. Mandariinin, tikkarin, kynän – ja siellä paremmin toimeentulevilla alueilla kengistä löytyy välillä uusi älypuhelin (äly, hoi…niih). Jos lapsi on ollut jotenkin ilkeä tai tottelematon, hän saa kenkäänsä yhden perunan. (Jos niitä kertyy useampi, niistä voi sitten tehdä vaikka ranskalaisia.)

    Islantilaiset ovat multitaskaajia ja jokaisella tuntuu olevan vähintään kaksi ammattia, joten tietysti myös joulupukeilla on muutakin hommaa kuin vain jätellä lahjoja ja juureksia kenkiin. Tällaisia ne pukit ovat:

    Islantilainen joulu: 13 joulupukkia

    12.12. Stekkjastaur eli Aidantolppakamu saapuu ensimmäisenä. Hän on saanut nimensä pitkistä honteloista puujaloista. Tämän tyypin lempipuuhaa on kiusata lampaita ja juoda niiden maidot. 

    islannin joulupukit jpg

    13.12. Giljagaur eli Rotkojäbä laskeutuu vuorilta. Hän rakastaa maitoa ja varastaa kaiken löytämänsä lehmänmaidon. Tätä kontekstia vasten on helppo ymmärtää, miksi Islannin suurin meijeri on luonut oman joulumaitotuoteryhmän.

    14.12. Stúfur eli Pätkä varastaa paistinpannut, koska pitää niihin jääneistä ruoanjämistä. Hän on mun suosikkipukki!

    15.12. Þvörusleikir eli kotoisammin Lusikannuolija nuolee talosta löytyvistä lusikoista tähteet. Kannattaa siis jättää 15. päivän vastaisena yönä likaisen tiskikoneen luukku auki, niin kaverille jää jotain syötävää.

    16.12. Pottaskefill eli Padanraapija pistää suuhunsa kaikki kattiloiden pohjille jääneet ruoantähteet, jotka löytää. 

    17.12. Askasleikir eli Kiponnuolija vaanii etenkin lasten sänkyjen alla ja hyökkää sieltä syömään kaiken, mitä lapsilta jää lautasille. Joulun alla ei siis tosiaan tarvitse syödä lautasta tyhjäksi.

    18.12. Hurðaskellir eli Ovenpaiskoja kiertää paiskomassa talon ovia. Kun 18. päivänä kuuluu poikkeuksellisen paljon ovien kolinaa, kaikki tietävät, mistä se johtuu. 

    19.12. Skyrgamur eli Skyrinahmija ahmii islantilaista skyriä mahan täydeltä. Jos lukitset jääkaapinoven, tämä jäbä hajoittaa lukon päästäkseen käsiin skyriin. Mikään ei pidättele häntä!

    20.12. Bjúgnakrækir eli Makkarannyysijä näpistää talosta makkarat. Taitava pukki, joka liikkuu kattohirsiä pitkin. Sellainen oman elämänsä ninja.

    21.12. Gluggagægir eli Väijyjä tirkistelee ikkunoista sisään. Hyvin hyvin epäilyttävä tyyppi. 

    22.12. Gáttaþefur eli Herra Isonenä hiipii koteihin ja haistelee mahtavalla nenällään lempiruokiaan. Hänen ehdoton suosikkinsa on rasvainen joulunaluskorppu laufabraud.

    riiputettua lammasta

    23.12. Ketkrókur on Lihakoukku, joka piiloutuu talon nurkkiin ja tilaisuuden tullen nappaa pitkän koukkunsa avulla paistin ja vie sen mukanaan. Jos talossa on savupiippu, Lihakoukku ponnistaa sieltä varasretkelle. Kuvan riiputettu lammas on hänen suurinta herkkua. Joten pitäkää paisteistanne kiinni, ettette jää ilman joulupäivän perinteistä lammastarjoilua.

    24.12. Kertasníkir eli Kynttilävaras varastaa lapsilta kynttilät ja toivottaa kaikille hemmetin pimeää joulua.

    Joulupukin äitimuori syö lapset, joulukissa likaiset aikuiset

    Islantilainen joulu ei ole islantilainen joulu ilman pukkien muuta perhettä. Taustaksi on varmaan hyvä tietää, että joulupukit ovat ainakin puolittain trollien sukua. Trollit eivät kestä auringonvaloa, vaan asuvat sisällä vuorten pimeydessä. Pimeällä ne riehuvat ulkona, mutta jos auringonsäde nappaa heidät, he jähmettyvät kiviksi ja jäävät siihen ikuisiksi ajoiksi.

    Joulupukkien äiti on Islannin pelätyin trolli nimeltä Gryla. Häijynnäköinen koukkunenä, repalaiset vaatteet ja lihaksikas olemus pelottaa pimeässä talvi-illassa, eikä ihme. Gryla omistaa ison säkin, joka selässään se juoksee kotivuorensa rinnettä alas kylään ja poimii säkkiin kaikki huonotapaiset lapset ja tekee heistä itselleen herrrrrrkullisen jouluillallisen!

    Lempeällä joulumuorilla on poikaystävä nimeltään Leppaludi. Ehkä Leppaludilla on jotain Grylaa miellyttäviä ominaisuuksia, joista minä tai kukaan muukaan ei mitään tiedä, koska kansanperinteen mukaan hän on saamaton nahjus josta ei ole mitään iloa kenellekään. Hän on tavattoman laiska eikä tee mitään muuta kuin makaa vuoren sisässä koko vuoden ja räkii kattoon. Melkoinen isäpuoli.

    islantilainen joulu joulukissa

    Islantilaiset perhesuhteet ovat joskus vähän monimutkaisia eikä tämäkään kokoonpano ole poikkeus. Leppaludi ei nimittäin ole joulupukkien isä. Vanha kansanperinne kertoo, että Gryla ei ole enää yhdessä lastensa isän kanssa. Tämän uusperhekuvion tapaamisoikeuksista minulla ei ole kauhean selkeää näkemystä – en ole koskaan kuullut joulupukkien isästä mitään. Se taitaa olla Islannin tarkimmin varjeltu salaisuus. Ehkä se on joku niistä jalkapallonpelaajista!

    Tähän uusperheeseen kuuluu myös yksi lemmikkieläin. Musta, terävähampainen ja kiiluvasilmäinen kissa nimeltään Joulukissa hyökkää jouluaattona ihmisasutuksen pariin ja syö kaikki sellaiset lapset ja aikuiset, jotka ovat pukeutuneet rikkinäisiin tai likaisiin vaatteisiin. Islannissa ei yksikään lapsi (eikä kyllä aikuinenkaan) uskalla olla joulunpyhiä reikäiset sukat jalassa. Voitte uskoa, että mekkokauppa käy joulunalla hyvin, kun ihmiset ryntäävät kauppoihin hankkimaan itselleen uuden joulumekon, uudet sukkahousut, uudet sukat, uudet housut… Ja niin edelleen.

    Islantilainen joulu. Etsii valtaa loistoa, kaipaa kultaakin. Mä pyydän uusia mekkoja ja hitsin pitkää maksuaikaa. Ehkä se Joulukissa palaa sitten helmikuussa ja käy pistämässä poskiinsa ne kaikkien luottokorttilaskut ja pari ulosottomiestä. Ei voi tietää.

    Ei varmaan ihme, että islantilaisissa joulupostikorteissa ei koskaan toivotella Rauhallista Joulua.