• Hildur-dekkarisarjan julkkaritunnelmia

    Hildurin ilmestymisestä on nyt reilu viikko. Viestien ja palautteiden määrä on yllättänyt kaikki odotukseni (iik!!). Teidän ajatuksia kirjasta on ollut niin hieno lukea. Onneksi ne, jotka eivät ole kirjasta tykänneet, eivät ole viestejä laitelleet (hahaa), niin olen saanut löllyä tässä onnellisessa kuplassa ainakin jonkun aikaa.

    Halusin järjestää Hildurille kunnon julkkarikemut, ja mieleeni tuli vain yksi paikka Helsingissä, joka olisi kaikkia muita parempi: Islannin suurlähetystö. Helsingissä sijaitseva Islannin lähetystö palvelee Suomen lisäksi myös Baltian maita ja Ukrainaa. Olen ikuisesti kiitollinen lähetystön hurmaaville tyypeille siitä, että sain mahdollisuuden näinä muuten todella ankeina aikoina järjestää pienet pirskeet, joissa arki hetkeksi unohtui ja vieraat ja emännät ja isännät pääsivät hetkeksi heilumaan fiktion maailmassa.

    Jos olette lukeneet mun ensimmäisen Islantilainen-sarjan kirjan Islantilainen voittaa aina, muistatte ehkä teoksen lopussa olevan kohtaamisen islantilaisen kanssa, joka kertoi minulle hauskan vertauksen siitä, millainen olisi täydellinen islantilais-suomalainen ihminen. No tämä valloittava tyyppi oli tällä hetkellä Islannin suurlähetystössä Suomen, Baltian maiden ja Ukrainan lähettiläänä toimiva Elín Flygenring. Yhdestä kirjasta toisen julkkareihin. Voih, miten ihanan pieni ja turvallisen tuntuinen maailma. Isot kiitokset myös Arna Lísbet Þorgeirsdóttir suurlähetystöstä – Arna taikoi nämä juhlat!

    Hildur ilmestyi kauppoihin ja ääni- ja lukuaikapalveluihin 10. kesäkuuta. Julkkareita vietimme kuitenkin reilun viikon etunojassa, toukokuun viimeisenä päivänä, sillä olin itse 10. kesäkuuta jalat tukevasti Islannin laavakentällä, ratastamassa islanninhevosilla kesätyöhommissa.

    En ole pitkään aikaan – siis vuosiin – järjestänyt juhlia, joissa olisi näin paljon omia ystäviä ja työkavereita (aika pitkälle muuten sama asia) yhtä aikaa samassa paikassa. Arvostin valtavasti ihan jokaista, jolta liikeni aikaa tulla paikalle. Erityisen hauskaa oli se, että täältä minun kotikylästä, jonne siis fiktiivisen Hildur-kirjankin tapahtumat ainakin osittain sijoittuvat, tuli mukana iso porukka kylämme kirjakerholaisia. Isafjördurin lukion henkilökunnalla oli toukokuun lopussa opintomatka Helsinkiin, ja heistä omat ystäväni pidensivät omaa työmatkaa muutamalla päivällä päästäkseen osallistumaan näihin kemuihin. Kuinka ihanaa! Tässä osa porukasta:

    Puolisonikin oli mukana juhlissa, mikä meinasi, että monet suomalaiset ystäväni tapasivat hänet ensimmäistä kertaa livenä. Hän on olemassa, ei ole pelkkä stooreissa vilahteleva IG-husband 😀

    Pidin puheen, jossa lupasin että en ole tappanut vielä kaikkia kyläläisiä Hildur-kirjassa (olihan heistä osa mukana juhlassa) ja kiitin mielestäni ihan jokaista, mutta kuitenkin unohdin ison osan. Koska niinhän se on, että vaikka idea oli minun ja minä sen kirjoitin, tätä tuotetta on ollut mukana tekemässä niin moni muukin, että ilman monien ihmisten työpanosta tämä ei olisi valmistunut läheskään yhtä hienona.

    Kirjoitin joku aika sitten tänne blogiin jutun Hildurin alkusysäyksestä. Jos aihe kiinnostaa, klikkaa juttuun: Eräänä lauantaiaamuna Hildur koputti oveen

    Fiktion kirjoittamisesta löytyy juttu täältä: Miksi fiktion kirjoittaminen on niin samperin vaikeaa?

    IG-husbandini harmitteli jälkeenpäin, että hän ei saanutkaan kuvia kaikista vieraista, vaikka luuli räpsineensä otoksia ihan jokaisesta. Näistä kuvista uupuu nyt ainakin Valeäiti nelosineen, Katja Tampereelta ja Hildurin äänikirjaääni ja näyttelijä ja laulaja Sanna Majuri. Ja niin moni muukin! Tulimme skoolanneeksi sen verran useaan otteeseen, että en ihmettele vaikka joku muistikortti olisi hötäkässä tipahtanut jonnekin puvuntakin sivusaumaan. Kaivellaan niitä esiin sitten myöhemmin.

    Mutta laitan tähän nyt kunnon tykityksen kuvia tuolta illalta. Tai siis alkuillalta. Myöhemmin illalla menimme BasBasiin syömään (kiitos ystävä Iina joka autoit meitä saamaan pöydän – lovee!) ja sen jälkeen jatkoille Pataässään, jossa jokainen islantilainen halusi päästä laulamaan suomalaista karaokea. Sieltä meillä ei sitten kyllä kuvia enää olekaan ja ihan hyvä. Oli niin tärähtäneen hauskaa, ettei niistä enää mitään selvää saisi.

    Hildurin startti on ollut mielettömän hieno. Näitä upeita julkkareita järjestettiin reilu viikko ennen ilmestymistä. Päivä ennen kirjan ilmestymistä kuulin agentiltani (jes, mulla on nykyään sellainen!), että Hildur-sarja on myyty Saksaan. Siis ennen kuin edes ensimmäinen teos on ilmestynyt suomeksi. Melko hurjaa. Viikko ilmestymisen jälkeen kuulin, että Hildurista otetaan heti toinen painos.

    Islannin hyisissä vesissä surffaava rikosetsivä Hildur Rúnarsdóttir vyöryy dekkarigenreen kuin hyöykaalto. Tämä kirja on luettava kerralla!

    Max Seeck

    Hildurin murhakuvioiden taustalla oleva motiivi on lopulta tyydyttävän islantilainen ja juonikuvio ovela. Kun tämä yhdistetään verrattoman mielenkiintoiseen miljööseen ja miellyttäviin ja kiinnostaviin päähenkilöihin, voi vain tyytyväisenä jäädä odottamaan jatkoa. Tapaan enemmän kuin mielelläni niin Hildurin kuin toivottavasti myös Jakobin uudelleen.

    Kirsin kirjanurkka

    Suosittelen ja vahvasti! Uskon, että Hildurista voivat nauttia kaikki dekkarien ystävät, mutta erityisesti he, jotka ovat innoissaan tutustumassa vieraisiin kulttuureihin ja he, jotka mielellään kohdistavat pienet, harmaat aivosolunsa mysteerin ratkaisuun, sillä case on nerokas!

    Kirsin Book Club

    Rämö ei ole pelkästään tyylikäs, mukaansa tempaava kertoja, vaan hän onnistuu tuomaan jotain uutta ja jopa koskettavaa kuluneelta tuntuvaan sarjamurhaajajuoneen. Kotimaisten esikoisdekkaristien rima on noussut viime vuosina korkealle, mutta Satu Rämö ylittää sen vaivatta ja nostaa rimaa vielä lisää. Näin täysin valmiita, kypsiä ja keskenään aivan erilaisia kotimaisia esikoisdekkareita on ilo lukea.

    Hildurin lopussa viritetään jatko-osaa, ja hyvä niin. Tätä herkkua on saatava lisää.

    Kansan Uutiset

    Toivottavasti tekin pidätte Hildurista. Palautetta ja ajatuksia saa antaa tänne blogiin tai vaikka Instankin kautta. Kokoan sinne Hildur Q&A:ta stoorien kohokohtiin.

    Voikaa hyvin 🙂

    Kuvat: Björgvin Hilmarsson (ja kuvat joissa Björgvin on itse, otti Dorit Salutskij)

  • Cozy crime eli kiltti rikosviihde – onko sitä?

    Mainos: Storytel / Cozy crime -vinkkejä

    Olen seurannut rikoskirjallisuusgenreä tiiviisti viimeiset 15 vuotta. Luen ja kuuntelen kymmeniä rikoskirjoja vuodessa, viime vuonna meni yli sadan, jos true crime -teokset lasketaan mukaan rikoskirjallisuusgenreen. Kyllähän ne rikoskirjallisuutta ovat – vaikka eivät fiktioon lukeudukaan. En ole pioneeri enkä kirjallisuudentutkija, mutta näin ahkeran lukijan näkökulmasta tarkasteltuna huomasin muutama vuosi sitten yhden isomman muutoksen rikoskirjallisuuden raakuudessa. Jo Nesbön Harry Hole -sarjassa sen huomasin ensimmäisenä: rikoksia alettiin kuvata yksityskohtaisemmin. Väkivaltakuvaukset hidastuivat, ne saattoivat kestää useita sivuja. Yksityiskohtaisuudessaan selostukset mitä mielikuvituksellisemmista murhaamistavoista vain karmistuivat. Sitten havaitsin sen muuallakin; yhtäkkiä markkinoille alkoi tulla teoksia, joissa ikään kuin kilpailtiin sillä, kuka keksii ja kirjoittaa kaikista kamalimmat väkivaltakuvaukset. Minulle ne ovat liikaa – en pysty lukemaan esim. Erik Axl Sundin Varistyttö -trilogiaa.

    kiltti rikoskirjallisuus kirjavinkki

    Meni muutama vuosi ja tapahtui keinahdus päinvastaiseen suuntaan. Julmat väkivaltakuvaukset jätettiin taakse ja naftaliinista kaivettiin uusi alagenre: cozy crime. Mukava rikoskirjallisuus. Kiltti rikosviihde. Aluksi tämä sanapari sai aikaan pieniä ällötysväristyksiä. ”Murhataan silleen näitisti.” Kyse on kuitenkin melkein aina siitä, että joku kuolee ja sitten selvitetään, mitä tapahtui ja kuka murhasi. Voiko edes fiktiossa tapahtuvaa murhaamista tehdä ”mukavasti”?

    Aiheellinen kysymys. Enpä usko. Mutta kuvauksissa voi säästellä. Cozy crime on fiktiivistä rikoskirjallisuutta, jossa ei mässäillä väkivallalla, julmat yksityiskohdat eivät ole teoksen erityispiirre ja jännitys tai kauhu luodaan jotenkin muuten kuin graafista väkivaltaa mielikuviin roiskien. Kiltti rikoskirjallisuus pitää sisällään monenlaisia teoksia: on ihmissuhdekeskeistä cozy crimea, ympäristönkuvaukseen keskittyvää cozy crimea tai analyyttistä poliisityötä kuvaavaa mutta rikosten kuvausta säästelevää kirjallisuutta. Kiltti rikoskirjallisuus voi olla sitäkin, että sillä rikoksella ei loppujen lopuksi ollutkaan niin väliä vaan sillä, mitä vaikka kahden poliisipäähenkilön välillä tapahtuu.

    kiltti rikoskirjallisuus aanikirjat

    Kiltti rikoskirjallisuus – viisi äänikirjaa

    Kiltti rikoskirjallisuus ei siis tarkoita lällyä rikoskirjaa tai löperöä juonta. Väkivaltakuvausta on vähemmän ja sen rikoksen selvittelyn lisäksi kirjassa tapahtuu jotain muutakin; yleensä ihmissuhdekiemurat liittyvät asiaan ja luovat jännitettä. Viime aikoina cozy crimea on ilmestynyt runsaasti, joten ajattelin listata muutaman tuon alagenren tämänhetkisen suosikkini. Jos et ole vielä tutustunut cozy crimeen, näistä vaihtoehdoista voisi löytyä jotain kiinnostavaa, jolla pääset alkuun.

    Nämä teokset löytyvät myös kirjoina kirjakaupiosta ja kirjastoista, mutta koska tämä on vuosiyhteistyökumppanini Storytelin yhteistyö, esittelen teosten äänikirjaversiot.

    kiltti rikoskirjallisuus vainajat eivät vaikene

    Vainajat eivät vaikene

    Aloitan suurimmasta yllättäjästä. Vainajat eivät vaikene (Siltala) on runsas – joku voisi sanoa liiankin pitkä, mutta minusta juuri ihanan täyteläinen – teos, joka aloittaa rikosylikonstaapeli Ville Karilan ja oikeuslääkäri Viola Kaarion murhatutkimuksia käsittelevän dekkarisarjan. Teoksen alussa kuolee varakas ja hieman omalaatuinen nainen. Pian selviää, että kuvioon liittyy jollain tavalla lipevä ihmissuhderikollinen eli mies, joka huijaa naisilta rahaa keksityillä tarinoillaan. Vaan mitä kaikkea muuta tähän liittyykään? Pidin teoksessa erityisesti rauhallisesti etenevästä tutkintatyön kuvausesta (siitä kiitos toiselle kirjailijalle Juha Rautaheimolle, joka on entinen poliisi) ja kauniista kielestä (siitä kiitokset kirjan toiselle kirjoittajalle kustannustoimittaja Sari Rainiolle). Kaksikko on onnistunut luomaan tasalaatuisen, alusta loppuun vakain ottein kulkevan dekkarin, jossa suurin arvoitus löytyy ihmisten välisistä suhteista. Koukuttava, ihanan pitkä ja hienosti synkkyyttä ja romantiikan teemoja yhdistelevä teos. Äänikirjan toteutuksesta megahienot pisteet: Stephen King -kirjoista tuttu ääni Toni Kamula sopi tähän täydellisesti, ja murhatun naisen päiväkirjamerkintöjä tulkitsi upea Riitta Havukainen. Tätä olisi voinut kuunnella toiset 17 tuntia putkeen.

    kiltti rikoskirjallisuus kuolema kurosaaressa

    Kuolema Kulosaaressa

    Heti perään toinen suomalainen kiltti rikosviihde -pläjäys. Laura Anderssonin kirjoittama Kuolema Kulosaaressa (Otava) edustaa hykerryttävän ihanaa salapoliisiromaanigenreä. Teos vie sodan jälkeiseen Suomeen. Lähtötilanne on tämä: Lyyli Huttunen on työtön kodinhoitaja ja lähes nelikymppisenä edelleen naimaton, mikä on 1940-luvun Suomessa katastrofi. Ex-sirkustaiteilija Riku Loimola on homomies – mikä sekin on 1940-luvun Suomessa katastrofi. Riku ja Lyyli lyöttäytyvät yhteen, menevät naimisiin, Lyylistä tulee naimisiinmenon myötä Lili Loimola ja pariskunta perustaa yhdessä etsivätoimiston, jonka myötä he joutuvat keskelle kimurantteja ja kiusallisia rikoksia. Äänikirjatuotantoon on satsattu tässäkin. Lukijoita on kaksi: pehmeä-ääninen Elena Leeve ja rauhallinen Mikko Kauppila ovat jännällä tavalla ajattomia ääniä, joiden ansiosta kuuntelijan siirtyminen vuosikymmenen takaiseen Suomeen onnistuu kuin huomaamatta. Tätäkin on tulossa lisää, sillä Kuolema Kulosaaressa on Lili Loimola ratkaisee -sarjan ensimmäinen osa.

    kiltti rikoskirjallisuus huonesiivooja

    Huonesiivooja

    Ooh, ja sitten tämä kiltti rikoskirja, jonka päähenkilö vei sydämeni kertaheitolla! Tässä kirjassa keskeistä ei olekaan se rikos, vaan kertoja. Suurin yllätys ei ollut se, kuka murhasi murhatun, vaan se, miten kirjan päähenkilö-kertojasta paljastui pala palalta uusia ja ravistelevia puolia. Minäkertoja on yleensä tosi vaikea kertojavalinta, mutta nyt tässä se toimi aivan täpöllä.

    Molly on huonesiivooja, joka on isoäitinsä kuolelman jälkeen maailmassa aika yksin. Hänellä on työpaikka huonesiivoojana hienossa hotellissa ja hän nauttii työstään paljon. Luksushotellissa kuolee mies, Molly löytää ruumiin. Sitten alkaa selvitystyö: kuka rikkaan miehen murhasi ja miksi?

    Aluksi vierastin Mollyä. Hän ja hänen lapselliset ”elämänviisautensa” ärsyttivät. Sitten tajusin, että oikeastaan minä olin se, joka oli väärässä ja ärsyttävä. Mollyhän oli herttaisen täydellinen! Ymmärsin, että hän oli valtavan kiltti, hänessä oli luultavasti autistisia piirteitä ja hän oli lapsenomaisempi kuin muut teoksen aikuiset. Tämän teoksen jälkeen teki mieli huutaa kaikille, että uskokaa ihmisiin, heihin jotka ovat valtavan hyviä! Heitä on niin paljon. Nita Prosen Huonesiivooja (Bazar) on noussut menestykseksi ympäri maailmaa. Äänikirjan lukija Fanni Noroila oli minulle uusi tuttavuus; hänen lempeä ja pehmeä äänensä istui tähän kirjaan erinomaisesti.

    kiltti rikoskirjallisuus torstain murhakerho

    Torstain murhakerho

    Richard Osman on brittiläinen tv-julkkis, joka päätti kirjoittaa cozy crime -dekkarin. Ennen kirjan ilmestymistä sen oikeudet oli myyty ympäri maailmaa ja jäbyläinen sai kouraan miljoonan punnan ennakon. Kun tämä kirja ilmestyi (viime kesänä), se oli varmaa: kiltti rikosviihde on tämän hetken rikoskirjallisuuden kuumin trendi. Torstain murhakerho kertoo neljästä Coopers Chasen seniorikylän asukkaasta, jotka seurustelevat keskenään, siemailevat gin toniceja, syövät keksejä ja ratkovat rikoksia. Nimi tulee siitä, että murhakerhon jäsenet tapaavat aina torstaisin.

    ”Murharyhmän” tyypit ovat aika velmuja kavereita: he ovat alusta asti naamioineet tapaamisensa nimellä ”Japanilainen ooppera – vapaata keskustelua”, jotta he saavat pöhistä kerhonsa asioista rauhassa. Etsivähommat ovat kiehtovia (tarinan keskeisin selvitettävä rikos on paikallisen rakennusurakoitsijan murha), toimintaa riittää ja kaiken päällä leijuu ihana brittihuumori, joka tulee kuin vahinkopieru: yllättävässä tilanteessa eikä jää huomaamatta. Torstain murhakerhon lukee oma top 3 -miesäänilukijani Jukka Pitkänen. Kirja sai tammikuussa jatko-osan Mies joka kuoli kahdesti. Senkin on äänikirjaksi lukenut Jukka Pitkänen.

    kiltti rikoskirjallisuus mma ramotswe

    Mma Ramotswe tutkii -sarja

    Lopuksi vielä yksi cozy crime -klassikkosarja, jota on julkaistu menestyksellä jo kauan ennen kuiin cozy crime nousi parrasvaloihin. Jos joku on rentouttava ja hyväntuulinen dekkarisarja, niin Alexander McCall Smithin Mma Ramotswe tutkii -sarja (Otava) on. Ilman mitään disclaimereita. Sarja tapahtuu Botswanassa, jossa itsenäinen nainen Mma Ramotswe pyörittää omaa etsivätoimistoaan ja laittaa lähiseudun ketkuja kuriin. Hykerryttäviä pieniä ja vähän isompiakin rikoksia, aurinkoista elämänasennetta, jossa asiat saadaan tapahtumaan ja tarkkaa kuvausta Botswanasta. Tämä sarja toimii loistavana nojatuolimatkana. Äänikirjoja on suomeksi ilmestynyt jo parikymmentä. Tässä uusimmassa Kadonneiden ystävien maille Mma Ramotswe joutuu työnsä puolesta selvittelemään kimurantteja perheasioita.

    Kiltti rikoskirjallisuus storytel

    Loppuun tosi hyvä tarjous, joka koskee kaikkia uusia asiakkaita. Kesäkuun loppuun asti saat 50 % alennuksen 4 kk tilauksesta (Unlimited ja Basic) tästä linkistä. Aloita nyt ja lopeta kun haluat. Luurit korville ja nauttimaan 🙂

    Täältä löydät lisää äänikirjalovea ja mun kirjavinkkejä:

    Äänikirjavinkkejä pitkille automatkoille (lapsille)
    Koukuttavat, historialliset ja ihanan pitkät romaanit
    Rikollisen hyvää viihdettä (mm. kuratoimiani true crime -vinkkejä)
    Chick-lit on hauskaa ja älykästä

    Elämäkertoja, jotka ovat opettaneet minulle jotain uutta
    Dekkareita, joissa ei ole lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa