Islantilaisen lampaanvillan darkweb

Luulenpa, juuri nyt on ihan hyvä aika keskittyä hetkeksi niinkin tavalliseen asiaan kuin villalankaan. Neulomisesta ei ole ikinä haittaa ja villalanka on aina pehmeää. Tämän aiheen äärelle voi hetkeksi pysähtyä vaikka maailma ympärillä tuntuu nyrjähtäneen käsittämättömään muotoon.

Tämä juttu sai alkunsa siitä, kun yhtenä päivänä törmäsin villalankaohjeita googlatessani Novitan sivuille. Novitan sivuilta löytyy muuten tosi kivoja vinkkejä neulomiseen ja kuviokaavioiden lukemiseen. Tykkäsin! Siellä klikkaillessani löysin verkkokaupan puolelta islantilaista villalankaa. Novita Icelandic Wool.

No onpa mielenkiintoista, ajattelin. Sitten pistin merkille, että islantilainen villalanka on saanut Suomalaisen Työn Liiton myöntämän Avainlippu-merkin. Nyt on jo todella mielenkiintoista. Two for one. Kahdella alkuperämaalla brändättyä yksissä kääreissä.

Pistin messengerillä tuotelinkin muutamalle islantilaiselle ystävälleni, jotka neulovat paljon. Heiltä alkoi saman tien sadella räkänauruhymiöitä. Islantilaista villaa ”made in Finland”. Yllätyin, että kukaan ei vaikuttunut loukkaantuneen tästä. Kukaan ei alkanut puhua kulttuurisesta omimisesta tai MEIDÄN VILLALANGAN nyysimisestä. Kaikkia vaan nauratti tämä ihan hemmetin paljon. Että mikä vitsi tämä niinkun on? Hahahahahahaha. Ilon kautta, niin sanotusti. En tiedä, olisinko suhtautunut itse vähän eri tavalla, jos olisin löytänyt islantilaisesta kaupasta pussillisen karjalanpiirakoita Made in Iceland tai islantilaisesta turistikaupasta Kolilta otetun maisemakuva, jonka kehyksissä olisi teksti Aidosti Islannista. Myönnän, että kyllä minua olisi siinä tilanteessa ottanut päähän.

No, en minä viitsinyt islantilaisten ystävieni puolesta loukkaantua. Heidän mielestään tämä tuntui vain naurettavalta. Mutta aloin kuitenkin selvitellä asiaa. Ensinnäkin aika pian selvisi, että Suomalaisen Työn Liiton Avainlippu on siis merkki, jonka voi saada, jos tuote on valmistettu tai palvelu on tuotettu Suomessa ja työllistää Suomessa. Avainlippu-merkkiä voi hakea, jos kotimaisuusehdot täyttyvät: tuote pitää olla valmistettu Suomessa ja tuotteen kotimaisuusasteen täytyy olla vähintään 50 prosenttia omakustannusarvosta. Eli islantilainen villalanka voi olla Avainlippu-tuote, jos lanka on valmistettu Suomessa ja sille kohdistetuista kustannuksista yli puolet on muodostunut Suomessa. Suomessa työvoima on tunnetusti aika kallista, joten se 50 % kotimaisuusaste täyttyy aika nopeasti. Joku voisi tuoda Kreetalta hunajaa Suomeen, kaataa hunajan purkkiin Espoossa ja lätkäistä purkkiin etiketin ja myydä sen Suomen lipulla koristeltuna. Tai joku voisi tuoda Suomeen Italiasta rucola-salaattia, joka pakattaisiin Suomessa. Sillekin voisi hakea Avainlippu-tunnusta. Muovipussi + työvoima muodostaa isomman osan kustannuksia kuin se vihreä juttu, mitä sinne pussiin laitetaan.

Sitten sekin on aivan mahdollista, että joku pieni salaatinviljelijä Forssasta on kylvänyt, kasvattanut ja korjannut salaatin Suomessa, eli se on enemmän kotimainen kuin se italialainen rucola, vaikka sillä Suomessa kasvatetulla salaatilla ei olisi Avainlippu-merkkiä. Eli on kotimaista ja on kotimaista. Osa yrityksistä ei merkkiä kustannussyistä hae, vaikka sen saisikin. Avainlippu-merkki tietysti maksaa. Sen hinta vaihtelee yrityksen koko liikevaihdon ja kyseisen tuotteen liikevaihdon perusteella.

Novitan Icelandic Wool on Suomessa kehrättyä, siksi se on saanut Avainlippu-tunnuksen.

Kahdella alkuperämaalla brändättyä yksissä kääreissä.

Nooohhh. Seuraavaksi aloin selvitellä, mistä ihmeestä se islantilainen villa oikein tulee. Asia kiinnosti, koska tiedän, että Islannissa on lankojen kovan kysynnän takia pula lampaanvillasta. Olin yhteydessä Novitan asiakaspalveluun ja kysyin asiaa. Minulle kerrottiin (ja tämä taitaa käydä ilmi myös tuotteen markkinointimatskuista), että Novita Icelandic Wool on on 70 % islantilaista villaa ja 30 % englantilaista. Jälkimmäinen osuus villasta tekee kuulemma langan pehmoisemman tuntuiseksi. Monet laittoivat minulle Instassa viestiä, kun tätä aihetta ekan kerran ihmettelin ja kertoivat, että tämä lanka on käsissä pehmeämmän tuntuista kuin islantilainen lopi-lanka. Muutamat laittoivat myös kuvia paidoista, joita olivat tästä villasta neuloneet ja osa harmitteli, että pusero oli nyppyyntynyt nopeasti käytössä.

Olen omin jaloin käynyt kävelemässä Islannin suurimman kehräämön Istexin varastohalleineen ja nähnyt, kuinka hallin hyllyt kumisevat tyhjyyttään, koska kaikki lanka, mitä valmistetaan, myydään. Ihan kaikki. Sitä myydään paljon Islannissa, ja sitä myydään paljon ulkomaille. Koska Islannissa on isot kehruukoneet ja kapasiteettia tehdä villalankaa, mutta raaka-aineesta on pulaa, koska kysyntä ylittää jatkuvasti tarjonnan, niin miksi ihmeessä islantilaiset myisivät sitä villaa ulkomaille jatkojalostukseen, kun siitä saa paremmat massit valmistamalla langat itse? Langassa on paljon parempi kate kuin langan raaka-aineessa. Sitä paitsi Ístexin kehräämö on 80 prosenttisesti lammasfarmarien omistama – ei lammasfarmarien kannata myydä sitä villaa ulkomaille, ja jäädä osattomaksi arvonnoususta kun villasta tulee lankaa. Ei kukaan, joka tajuaa bisneksestä jotain, myy raaka-ainetta jollekin toiselle, jos pystyy itse jalostamalla tekemään siitä arvokkaamman. Kaikki, jotka kykenevät, janoavat arvoketjussa ylöspäin, koska siellä arvoketjun yläpäässä liikkuu enemmän rahaa.

Kirjoitin noin vuosi sitten jutun Ístexin-vierailustani (on Islannissa siis toki muitakin kehräämöjä – ne ovat pienempiä, mutta kyllä heidänkin lankojaan näkee ainakin monissa islantilaisissa lankakaupoissa). Jutun voi lukea täältä: Islantilainen villalanka lampaalta minulle.

Jutussa kerron tarkemmin villasta raaka-aineena ja sen kaupasta Islannissa, mutta tässä oleellisin:  ”Kaikki se villa menee käyttöön, joka lammastiloilta saadaan. Jos villa on niin huonossa kunnossa, että sitä ei voi käyttää villalankojen valmistamiseen, se myydään ulkomaille, esimerkiksi Isoon-Britanniaan, huonekaluteollisuudelle.” Ykkösluokan villaa ei myydä ulkomaille, ei ainakaan Ístexiltä eikä ainakaan tuon viime vuonna kirjoittamani jutun ja tekemieni haastattelujen perusteella.

Kysyin siis uudestaan Novitalta, mistä se islantilainen lampaanvilla tarkalleen ottaen tulee. Kuka sitä heille Islannissa myy? Koska kyseessä on yli 20 miljoonan euron vuosiliikevaihtoa tekevä yritys, on vaikea uskoa, että he investoivat uuteen tuoteryhmään, jota saadaan tuotettua noin kymmenen kerää.

Ehkä täällä Islannissa on joku islantilaisen lampaanvillan darkweb, jossa voi maksaa bitcoineilla. Tai ehkä Islannissa pystytään kasvattamaan lampaanvillaa jossain salaisessa laboratoriossa? No joo, leikki sikseen.

En (tietenkään) saanut kysymykseeni tarkempaa vastausta. Kysyessäni mistä villa ostetaan, vastaus oli, että 70 % on islantilaista villaa. En jaksanut alkaa lypsää sen tarkempaa vastausta. Tämä oli se tietomäärä, jonka he ovat halukkaita kuluttajille antamaan ja siihen on tyytyminen. Tällaiset asiat ovat luultavasti bisnessalaisuuksia. Yrityksillä on omat syynsä olla kertomatta, mistä he raaka-aineensa ja piirilevynsä tarkalleen ottaen ostavat. Täysin läpinäkyvä tuotantoketju raaka-aineista kuluttajalle on arkipäivää joillekin yrityksille, mutta suurimmalle osalle ei. Ei ainakaan vielä.

Voiko islantilaisen villan jäljittää Islannissa? Osittain. Islannissa maajussit tuovat lampaanvillat säkeissä Ístexin pesulaan. Säkkien päällä lukee maatilan nimi, mutta villat menevät tuotantoprosessissa sekaisin. Kuluttajan on mahdoton tietää, minkä tilan lampaanvillasta joku yksi tietty kiekko plötulopia on peräisin.

Suomessa esimerkiksi Myssyfarmi (jonka kanssa olen tehnyt joskus mainosyhteistyötä, mutta se ei liity tähän juttuun) valmistaa tuotteensa suomalaisen luomulampaan villasta, ja kaikki tuotteissa käytetty villa pystytään jäljittämään tiloille (luomutodistuksen takia). Tästä voi lukea lisää Myssyfarmin nettisivuilta.

Valinnanvaraa on siis villamarkkinoillakin paljon. Tämä oli itselleni ihan vain pintaraapaisu aiheeseen, jonka pariin eksyin puolivahingossa kun etsin vastausta neulekaavioiden itselle vieraisiin merkintöihin. Olisi joskus mielenkiintoista perehtyä tähän vielä lisää. Nyt ei auta kuin jatkaa neulomista. Mulla on puikoilla valkoisesta léttlopista aika vänkä, leveähelmainen pusero. Laitan siitä kuvia, kunhan pääsen kuvioon asti. Siis siihen kuvioon, jonka kaaviota opin vihdoin lukemaan.

20 Comments

  • Heidi

    Tuo villan alkuperä oli ihan mahdoton löytää Novitan sivuilta, kun sitä itsekin etsin! Voi toki olla, että en vain osannut mennä etsimään juuri sieltä tietystä oikeasta paikasta, mutta googlailu tai lankatiedot ei tuottanut tulosta. Vasta teemaan liittyvässä fb-ryhmässä joku oli tiennyt kertoa vastauksen. Luulisi, että tällaiset tiedot olis asiakkaita kiinnostavia, mutta ei vissiin vauhdita ainakaan myyntiä, kun on niin piilossa tieto.

    • Satu Rämö

      Samat aatokset… Yleensä jos jotain asiaa ei kerrota suoraan, sille on syynsä. Läpinäkyvyys on kuitenkin monille nykypäivän kuluttajille tärkeä asia.

  • Lk

    Asiaan perehtymättä, varmaan sama kuin kreikkalaistyyppinen juusto. Eli tuskin on oikeasti islannista se lanka, vaan jotain samantapaista.

    • Satu Rämö

      Toisaalta jos yritys sanoo, että 70 % on islantilaista villaa, niin tuntuisi aika rajulta, jos niin ei olisi… Pirukseen vaan kiinnostaa, että mistä se villa on kaivettu. Onkohan Islannista viety lampaita muihin maihin ja villa ostettaisiin sieltä? Tämä tuli ihan ajatuksena nyt mieleeni, en ole perehtynyt tähän sen tarkemmin.

  • Mirja

    Mielenkiintoista! Tuotetiedot antavat ymmärtää, että lanka olisi kokonaan islantilaista villaa – sen verran epäluuloinen olen, että en uskonut pelkkään tuotenimeen, vaan tutkailin kevyesti aikanaan.
    Onkohan jonkun muun maalainen villa roudattu Islantiin hankkimaan hintaa ja ”sikäläistä avainlippua”? Niin että karva olisi vaihtanut kansalaisuutta kahdesti?
    Hyviä villoja saadaan monestakin maasta, mutta kusetus ei ole kivaa.

    • Riimi

      Hienoa, että teit tästä selvityksen! Itsekin tuota ihmettelin, kun ensimmäisen kerran näin. Villamarkkinoilla, kuten toki muillakin, on välillä vaikea varmistua raaka-aineen alkuperästä ja vastuullisuudesta.

      Ihan oma lukunsa on tuo (ehkä?) 15 viimeisen vuoden villitys tehdä langoista sekoitteita, jotka ovat tunnultaan pehmeämpiä. Samalla ne todellakin totta kai kuluvat käytössä enemmän, nyppyyntyvät, venyvät ja hiertyvät rikki. Novitan oma Seitsemän veljestä oli muinoin kuin terästä, nykyään aivan toista maata.

      Itse tykkään aidoista, karheista ja kestävistä langoista ja siksi myös Lettlopi on mieleen, Virosta olen ostanut tiukkakierteisempää kunnon villalankaa jne. Minun makuuni kestäviä ja kutittavia vanhan ajan lankoja ja entisen seiskaveikan kaltaisia tosi kestäviä sukkalankoja saisi olla markkinoilla enemmän! Tai ehkä sitä onkin, mutta kuvauksista ei aina ota selvää, mikä olisi sellaista vanhan liiton lankaa.

      • Satu Rämö

        Tämä on mulle ihan uusi maailma, mutta mielenkiinto heräsi kyllä kerrasta ja nyt tekisi mieli pöyhiä tätä vähän enemmänkin 😀

    • Satu Rämö

      Hyviä villoja saa todellakin monesta eri maasta, ja lammasrotu vaikuttaa villan ominaisuuksiin (jotkut tykkää karkeammasta, toiset pehmemmästä… – en itse voi käyttää pipoina ollenkaan islantilaisesta villasta neulottuja, ne ovat liian karkeita, mutta suomalaisen lampaan villalangasta tehdyt taas eivät kutita yhtään). Olisi kuluttajan etu, että tuotetiedot olisivat mahdollisimman selkeät.

  • Terhi Torikka

    Novitahan käyttää myös suomalaista villaa, jonka hankkivat pitkälti (ainakin pitkään tekivät niin, ihan tuoreinta tilannetta en ole kysynyt. Halua myös Suomesta ostamiseen on, mutta se ol osoittautunut hankalaksi) Iso-Britanniasta, jonne esim Pirtin kehräämö ennen myi Suomesta eriä, joita ei itse kehrännyt. Voisiko olla, että se 70 prosenttia mikä langassa on islantilaista, on tuota mattolangaksi sinne Islannista myytyä? Sekoittamalla pehmeämpää, saatu pehmeämmäksi? Selittäisi ehkä nukkaantimistakin. Tämä siis ihan omaa pohdintaa vaan. Mielenkiintoinen keissi. Olen seuraillut sekä töissä että omasta mielenkiinnosta suomalaisen villan tilannetta aika pitkään ja kirjoittanut aiheesta Maaseudun Tulevaisuuteen silloin tällöin.

    • Satu Rämö

      Saattaa hyvin olla! Mulla ei ole tästä tarkempaa varmistettua tietoa, ainoastaan huhupuheita. Siksi en tuohon blogijuttuun kirjoittanut tätä epäilystäni julki. Mutta kieltämättä tällainen kuvio kävi kyllä mielessä.

  • KristiinaS

    Just tätä islantivillaa mäkin olen miettinyt mutta en sitä sitten enempiä alkanut selvittää mutta oletukseni on, että islantilaista villaa on tosi, tosi vähän kyseisessä langassa. Samoilla linjoilla olin kuin sinäkin, että ei ne myy villaa alihinnalla tänne kun itse pystyvät kaiken käsitelemään ja myymään lankana. Sitä Avainlippu asiaa pohdin enemmänkin (Ilun vlogi). Kysyin Novitalta ja Tokmannilta langan alkuperästä ja Avainlipun käyttöoikeudesta ym. ym. Kumpikaan yhtiö ei ollut halukas vastaamaan, Novita ei ota asiaa kantaa koska lanka on Tokmannin lanka jne. jne. Lopulta otin yhteyden suoraan Suomalaisen työn liittoon, joka puuttui asiaan ja sitä kautta sain haluamani vastaukset.
    Luotto Avainlippuun ja sen merkitykseen on romahtanut. Olen kyllä jo kauan tiennyt, että 50% sitä ja tätä riittää Avainlippuun mutta että todellinen kotimaisuus loppupeleissä on niin vähämerkityksellistä pistää miettimään lipun merkitystä.

    • Satu Rämö

      No höh, todella inhottavaa että vastauksia ei saa suoraan. Ymmärrän liikesalaisuudet, mutta jos oma tuote käyttää jotain tiettyä merkkiä, niin kyllä nyt siihen liittyviin kysymyksiin pitäisi vastata.

  • Cherry2

    Tämähän on mielenkiintoinen lankamysteeri, ehkä selvität sen seuraavassa dekkarissasi 😄 Ei vaan, ihan vakavasti, itsekin katselin tuota lankaa kaupassa, mutta ajattelin että jos ja kun joskus saan aikaiseksi tuollaisen villapaidan tehdä, niin langan pitää kyllä olla aitoa. Mutta nyt jäi kyllä vaivaamaan tuo Novitan islantilaisen villan osuus, kun siitä noin ympäripyöreästi puhutaan.

    Islannissa ei ehkä ole niin montaa sen kokoista villalangan myyjää, joista Novita olisi kiinnostunut, ehkä saisit selvitettyä myykö joku heistä oikeasti villan tai langan Suomeen? Olisi kyllä kiinnostava tietää, mitä ne kerät ovat oikeasti syöneet, vai onko tässä kyseessä ”villapesu” 🤔

  • Mirja

    Saisikohan käsitellystä villasta dna-näytteen, josta voisi määrittää lammasrodun? Entä mitä voisi päätellä kuitujen mikroskooppitutkimuksesta? Löytyisiköhän jostain taho, joka olisi halukas panostamaan tutkimukseen?

    • Satu Rämö

      Mä en tiedä saako dna:ta karvasta, jossa ei ole sitä juurituppea (tms.) mukana, mutta uskoisin, että kuitututkimus olisi mahdollinen. Se vie vain aikaa ja rahaa, en tiedä millä taholla siihen olisi kiinnostusta. Mä olen jotenkin itse vieläkin niin sinisilmäinen, että kun joku sanoo että näin tämä on, että suurin osa langasta on islantilaista villaa, niin musta tuntuu tavallaan oudolta edes epäillä sitä. Ainoastaan tämä ristiriita lampaan villan kovasta kysynnästä Islannista, lankojen jatkuvasta loppumisesta ja sitten toisaalta ihan uudesta ”islantilaisesta villalankamerkistä” tuntuu niin ristiriitaiselta. En edes itse enää tiedä, mitä ajatella…

  • Lumia

    Onpa jännää! Ehkä Novitan langan islantilasvillan osuus on jotain ö-luokan jämävillaa, joka ei muille kelvannut? Selittäisi miksi nyppyyntyy ja katkeilew helposti..

    • Satu Rämö

      Onhan sekin mahdollista – en yhtään tiedä. En ole itse koskaan kokeillut neuloa tuolla Novitan langalla, joten mulla ei ole tästä edes kokemusasiantuntijuutta 🙂

  • Kettu

    Musta on aina mahtavaa kun ihmiset innostuu penkomaan jotakin ihan randomia asiaa ja saa siitä sitten selville kaikenlaista. Ja sitten vielä esittelee löytönsä muillekin!

    Mutta siitä lampaanvillasta. Tutkin ite sen verran, että islantilaisen lampaan rotu on islanninlammas, ja tulin pohtineeksi että voikohan kyseessä olla vain islanninlampaanvillaa, eikä islantilaista lampaanvillaa? Tai ehkä jopa islantilaisen lampaan, joka ei ole islanninlammas… Koska jos langassa on islantilaisen lampaan villaa ja islanninlampaanvillaa, kuluttajalle ei oikeestaan valehdella. Muttei toisaalta haluta myöskään kertoa koko totuutta.

    • Satu Rämö

      Islannissa (siis täällä saarella) ei ole kuin tätä yhtä lammasrotua. Mutta mä en tiedä, kasvatetaanko islanninlampaan tyyppistä rotua muualla kuin Islannissa. En ole koskaan kuullut, mutta eihän se tarkoita että niin ei olisi.

      Sitten mulle tuli – ihan tähän liittymättä – ahvenanmaanlammas. Se on suomalainen alkuperäisrotu, mutta silläkin on samantyyppinen kaksikerroksinen villa, kuten islanninlampaallakin. Olisi nastaa joskus kokeilla ahvenanmaanlampaanvillasta tehtyä lankaa, että tuntuisko se samalta.

Leave a Reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *