Rakas päiväkirja, 2022

Vuoden vaihdettua vaihdoin kalenterin uuteen. Oho, olipa todella yllättävä tieto. No se ehkä on vielä vähän ihmeellistä, että mä en edelleenkään käytä digitaalisia kalentereita. Mulla on kovakantinen kirja, ja mitä isompi, sen parempi. Joka päivälle kellonajat ja rivit ja yhdellä aukeamalla pitää näkyä koko viikko. Plussaa myös kuukausinäkymästä kalenterin alussa. Mitä vähemmän mietelauseita, sen parempi. Tänä vuonna ostin itselleni tosi tosi ison kalenterin. Koskaan aikaisemmin ei olekaan työpöydällä ollut tällainen jötkäle: otin isoimman, mitä kaupasta löytyi. Reilu A4, paksut tekonahkaiset kannet ja hirveästi tyhjiä sivuja alussa ja lopussa – tilaa kirjoittaa vaikka kirjan synopsis tai useampi ostoslista. Ja se on kirkkaanpunainen!

Tästä vuodestahan ei vielä mitään varmaa osaa sanoa, mutta tältä se suunnilleen tulee näyttämään.

Tammikuu

Kirjoitan dekkaria. Hildurin käsiksestä on menossa toinen kirjoituskierros. Aahhh, on niin paljon helpompaa muokata, lisätä ja veivata kuin luoda täysin uutta. Ei ole koko ajan nolo olo, vaan sellainen, että hei täähän paranee! “Pelottavin hetki koittaa aina juuri ennen aloittamista”, sanoi Stephen King kirjassa Kirjoittamisesta. Kyllä Stephen tietää. Lenkkeilen ja käyn salilla.

Helmikuu

Hildurin kirjoittaminen jatkuu. Aion myös neuloa lisää. Yksi villapaita valmistui jo! Ensimmäinen alhaalta ylös neulottu islanninvillapaita ja siitä tuli ihan heeeeemmetin nätti. En tajua ihan vieläkään, että miten siinä niin pääsi käymään. Helmikuussa alkaa toisen paidan neulominen. Helmikuussa on myös aika lomailla. Ja siellä lomalla neulon sitä villapaitaa. Kerroinko jo, että aion helmikuussa neuloa lisää? Kun Hildurin kässäri on palautettu, lähdemme perheen kanssa Suomeen Äkäslompoloon. Sieltä kun palataan, helmikuu onkin melkein loppu.

Tässä on kuva siitä mun ekasta islantilaisesta, alhaalta ylös neulotusta villapaidasta. Siinä on vähän turhan löysä kaulus (olen oppinut tekemään sen paremmin seuraavaan paitaan), ja tässä on yksi fataali virhe, jota en paljasta vielä, vaan vähän myöhemmin. Se on niin pitkä juttu, että ansaitsee ihan oman postauksensa vähän myöhemmin 😀

Maaliskuu

Habaa ja romaania. Hildur ei tässä kohtaa tietenkään vielä ole valmis. Nyt editoidaan, muokataan, hienosäädetään. Neulon vähän lisää. Luen kirjoja, kuuntelen kirjoja. Kaupallisia yhteistöitä ja omaksi huviksi. Maaliskuun alussa 8 viikon punttistreeniohjelmani on ohi. Ehkä kerron tuloksia tännekin – ehkä en. Kattoo ny miten haba kasvaa.

Huhtikuu

Pääsiäinen! Sairaan paljon sairaan isoja suklaamunia ja toivottavasti myös matkailua Islannissa. Pääsiäinen on täällä laavakökkäreellä iso perhelomatapahtuma, joten luultavasti vuokraamme suvun kanssa jostain mökin ja sulkeudumme sinne ahmimaan niitä jalkapallon kokoisia suklaamunia. Varmaan myös neulon….

Hildur on tässä kohtaa luultavasti valmis. Jatko-osan työstä alkaa aika nopeasti tähän perään. Pienen hetken aikaa otan hengähdystaukoa ja kirjoitan jotain ihan muuta – esimerkiksi tätä blogia! Olisi niin paljon juttuideoita mielessä, mutta viime aikoina kaikki kirjoittamiseen mennyt aika on mennyt kirjojen kirjoittamiseen ja blogi on jäänyt vähemmälle huomiolle. Valintoja, valintoja – eikä aina ihan helppoja. Mutta täällä mä edelleen oon ja kirjoitan aina, kun ehdin.

Toukokuu

Naisten Kymppi! Naisten Kymppi! Olen Naisten Kympin lähettiläs (tuo lähettilyys on kaupallinen yhteistyö, ja ihan tässä vinkkaan nyt teille kun mieleeni tuli, että saat mun konsonanttivoittoisella alekoodilla NKSATUR22 Naisten Kympin ilmoittautumishinnasta 20 % alennuksen huhtikuun loppuun asti). Instan puolella olette ehkä huomanneetkin, että treenaan edelleen Vahva Elämä Rebekan kursseilla kestävyyttä ja peruskuntoa, ja koska Rebekka on Naisten Kympin virallinen valmentaja, pääsen yhdistämään sekä kympin juoksun että lempeät hölkkätreenit. Ihanaa! Olen juossut kympin aikaan noin 1 tunti 10 minuuttia. Jos oikein pinnistän, niin ehkä Suomen lempeässä alkukesän säässä (eli ei jäistä vastatuulta, laavakiviä ja kylmää kylmää kylmää ilmaa) voisi mennä tuntiinkin? En kyllä yhtään osaa sanoa – mutta lupaan kertoa, kuinka kävi!

Kesäkuu

Kesän alku. Hildur ilmestyy kesäkuun ekalla viikolla ja silloin olen Suomessa, toivottavasti saan mahdollisimman paljon media-aikaa eli että toimittajat kiinnostuvat kirjasta ja haluavat minun vieraaksi lähetyksiinsä. Sitäkään ei voi koskaan tietää etukäteen: joskus tulee kirjan ilmestyessä paljon julkisuutta, joskus ei yhtään.

Mun oma varsinainen kesä alkaa työviikolla, joka on melkein kuin lomaa. (Melkein tulee siitä, että mun täytyy tuolla viikolla herätä ennen aamukahdeksaa joka aamu.) Viikko Islannin maaseudulla hevosten ja suomalaisten hevosihmisten kanssa kakkuja syöden ja retkillä käyden. Hevostelun jälkeen alkaa lasten kesäloma koulusta. Täältä löydät mun vanhoja juttuja islanninhevosvaelluksista Islannissa.

Ja nyt tulee se tärkeä havainto, jonka olen oppinut kuluneina vuosina: KAIKKI lasten kesäharrastusaktiviteetit osuvat kesäkuun ja heinäkuun alun aikaan. Lapset ovat loman alussa täynnä energiaa ja haluavat tehdä keskenään kaikkea mahdollista. Aikuisten ideointia ei ole kaivattu. Ei ennen elokuuta. En siis aloita omaa kesälomaa vielä kesäkuussa vaan painelen töitä ihan sinne heinäkuun alkuun asti.

Heinäkuu

Se varsinainen kesäkuukausi. Aloitan loman suunilleen heinäkuun toisella viikolla ja aiomme nelistään kierrellä pitkin Islantia. Sprengisandurin erämaareitillä ei ole käyty noin 15 vuoteen, joten sinne mennään ainakin. Ja Thorsmörkiin vaeltamaan, Akureyriin maastopyöräilemään ja Fjallabakin seudulle samoilemaan. Heinäkuu on Islannissa paras kuukausi maan keskiosissa matkustamiseen, koska lumet ovat todennäköisimmin sulaneet myös sieltä, eivätkä elokuun sateet vielä alkaneet. Mikään ei kuitenkaan ole varmaa – jos sää on maan keskiosissa huono, vaihdetaan suunnitelmaa lennossa ja mennään jonnekin muualle. Mihin tahansa mennäänkin, aina pääsee kuumavesialtaisiin pulikoimaan.

Jos sua kiinnostaa Islanti-aiheiset matkajutut, niin tästä blogista löytyy Matkailu-katetorian alta Islannin-reissuille vinkkejä ja Tripsterin Islanti-sivulta samoin. Ja sitten on Tripsteri Islanti -matkaopaskirja ja Mondo-lehden sivuilta löytyviä Islanti-juttuja.

Elokuu

Koulut alkavat täällä Islannissa vasta elokuun kolmannen viikon tienoilla. Viime vuosina ne elokuun kolme ekaa viikkoa ovat olleet jotenkin nihkeän hikisiä. Lapset edelleen lomalla, mutta kaikki lomajutut on jo tehty, aikuisten lomat pidetty ja ekat omat työviikot ovat menneet kuunnellen veisua siitä, että ei-ole-mitäääään-tekemistä. Töidenteosta ei tule mitään, lasten vikoista lomaviikoista ei tule mitään. Niinpä tänä vuonna päätettiin tehdä tämä ihan toisin! Keksin tämän mun työhuonekaverilta, joka sanoi, että heidän perheessä hänen ollessaan lapsi, perheen yhteinen kesälomamatka tehtiin aina elokuussa. Nyt kun hänellä itsellä on lapsia, hän tajuaa, miksi.

Niinpä meidänkin pääkesälomakuukausi on elokuu aina siihen asti, että koulu alkaa. Heinäkuun viimeisinä päivinä lennetään Suomeen. Ekoina päivinä ollaan Helsingissä: yksi kokonainen päivä Linnanmäellä (koska se oli viimeksi niiiiiin ihanaa!) ja toinen päivä Heurekassa (en ole ikinä käynyt Heurekassa, mutta lapset olivat nähneet siitä jonkun mainoksen jossain (ehkä Elinan ja Sofian tubekanavalla) että alkoivat fiilistellä paikalla ja minäkin innostuin. Helsingin jälkeen mennään Turkuun, sieltä laivalla Ahvenanmaalle. Vuokrataan koko lössille pyörät. Puoliso on jo ehtinyt valmistautua tähän. Hän oli ostanut Pampulaa varten sellaisen pyörästä pyörään menevän “kaapelin” – vetoapua kuopukselle. Ihanaa! Ahvenanmaan jälkeen saatan käväistä Urjalassa (Pentinkulman päivilllä – en ole ikinä käynyt ja olen aina halunnut mennä), jonka jälkeen parkkeeraamme itsemme siskoni talolle Sauvoon. Paria päivää ennen koulujenalkua palaamme takaisin Islantiin.

Syyskuu

Syksy alkaa lomaviikonkaltaisella työviikolla, kun pääsen jälleen islanninhevosten ja suomalaisten hevosihmisten kanssa Pohjois-Islannin maastoihin tölttämään (ja ainahan ne myös ravaa, hehhehh). Syyskuussa on toivottavasti myös luvassa töitä. Mitään isompaa ei ole vielä sovittu, mutta kaikki aikanaan. Paitsi niin! Hildurin jatko-osa tietysti on tässä vaiheessa jo aika pitkällä. Eli vähintään paljon kirjoitustyötä. Ja neulomista.

Lokakuu

Kirjamessukuukausi! Toivon, että pääsen Helsingin messuille kertomaan Hildurista. Jos en saa yhtään lava-aikaa, menen kuitenkin ja ostan sata kiloa kirjoja. Hykerryttää jo nyt nämä messut. Töissä kirjoitan Hildurin jatko-osaa. Toivottavasti neulon taas.

Marraskuu

Mitä pidemmälle tulevaisuuteen mennään, sitä vähemmän minulla on kerrottavaa. Marraskuu on luultavasti kirjoittamista, neulomista ja ehkä jotain muutakin.

Joulukuu

Jouluajanlaskun mukaan tänä vuonna on vuorossa Suomi-joulu. Ja siihen perään taas perinteinen retki Äkäslompoloon ja Ylläsjärvelle.

Saatoitte huomata, että en listannut yhtäkään ikävää asiaa. Ne tulevat kyllä pyytämättäkin ja vailla suunnitelmia.

Aiheet

Näitä luetaan

Satu Rämö

Contact / Yhteystiedot

Tietosuojaseloste

2024 © Satu Rämö