Mainos: Metsä Tissue
Puolitoista rullaa päivässä. Se on henkilökohtainen talouspaperinkäyttöennätykseni. Esikoinen oli silloin pieni, minä ekaa kertaa äiti ja arki oli yhtä hulinaa. Noista ajoista en suurinta osaa enää tietenkään muista, hyvä jos muistin edes seuraavana päivänä edellisen päivän pörräilyjä, mutta tuo talouspaperin kulutusmäärä oli joinakin päivinä niin valtavaa, että se on imeytynyt mieleen. Miten kukaan voi käyttää puolitoistarullaa talouspaperia yhden päivän aikana? No ainakin esikoislapsen vanhempi voi.
Lapsen sotkut, omat sotkut, pitkin keittiön seinää rennolla heittoliikkeellä levinnyt velli, keittiösaarekkeelle kaatunut kahvi. Reps-reps. Arkkia toisen perään.
Nykyään meidän talouspaperin kulutusindeksi näyttää toisenlaiselta. Laskin tämän yhteistyön aikana, paljonko paperia kuluu nyt, kun molemmat lapset käyvät koulua, kukaan ei enää heittele ruokaa syödessään ja kotona valmistetaan arkisin vähemmän ruokaa. Muutos on iso: seitsemäsosa pikkulapsiajasta. (Niin, ja sen minkä talouspaperissa säästää, se nykyään vessapaperiin menee.)
Puolitoistarullaa talouspaprua riittää keittiössä nykyään noin viikon. Suurin osa siitä menee ruoanlaiton roiskeiden siivoamiseen ja suun pyyhkimiseen. Meillä ei esimerkiksi käytetä serviettejä vaan talouspaperilla mennään.
Miksi et käytä kestorättejä?
Aika moni (äiti, jännä että iseissä tämä ei herättänyt tunteita) kommentoi tuolloin, että aika paljon menee, että ihan vaan mielenkiinnosta kyselen, miksi ette käytä kestoliinoja. No en jaksanut. Ei ne liinatkaan taivasta putoa, niitä olisi pitänyt ostaa isot kasat, täyttää ja tyhjentää pesukonetta vieläkin enemmän, hankkia kuivausrumpu koska ei meidän pyykkihuoneemme naruille olisi mahtunut enää yhtään enempää, laskostaa laatikkoon. Juu ei.
Onko talouspaperin käyttö jotenkin vastuutonta? No sitä arvioidessa täytyy ottaa huomioon useampi juttu eli ainakin
- raaka-aine (mistä pehmopaperi tehdään, mistä pehmopaperin raaka-aine tulee)
- kotimaisuus (raaka-aineen matka tuotantolaitokselle, tuotteen kuljetus kuluttajalle)
- tuotantotapa (esim. tuotannon päästöt).
Lambi on yksi suomalaisen Metsä Tissuen brändeistä. Lambin talous- ja vessapaperit on valmistettu ensikuidusta eli tuoreesta puukuidusta. Ensin se humisee metsässä, sitten se pyyhkii läikkyneen kahvin. Mutta ei kuusta kaadeta siksi, että sen saisi pussittaa talouspaperirulliksi kaupan hyllylle. Kun puu kaadetaan, vastuullisessa tuotannossa sen kaikki osat menevät käyttöön. Sieltä tulee matskua puutalon rakentamiseen, keinutuoliin, puisiin korvakoruihin, kirjoihin, puisiin astioihin – sekä vessa- ja talouspaperiin. Yhden jäte on toisen raaka-aine. Esimerkiksi tukeiksi liian ohuet rungot päätyvät ensikuiduksi – siis talous- ja wc-paperiin.
Miksi Lambia ei sitten tehdä kierrätyskuidusta?
Ensikuidun vaihtoehto on kierrätyskuitu, joka valmistetaan kierrätyspaperista. Miksi sitten ei valita kierrätyskuitua? Eikö se olisi vastuullisempaa? Selvittelin tätä vähän.
Kierrätys on tärkeää, kiertotalous on ehdottoman kannatettava (ja yhä useimmilla toimialoilla tulevaisuudessa ainoa mahdollinen) tapa järjestää tuotanto. Silti kaikki, mikä kierrätetään ei välttämättä ole aina automaattisesti vastuullisinta tai parasta.
Kierrätyspaperi täytyy siistata, jotta sitä voi käyttää pehmopaperituotannossa. Siistaaminen tarkoittaa esimerkiksi musteen ja epäpuhtauksien poistamista. Prosessi kuluttaa energiaa ja vettä. Ensikuitua taas ei tarvitse käsitellä yhtä paljoa, ja sen hyödyntämisaste on korkeampi. Metsä Tissuella on laskettu, että yhden ensikuiduista valmistetun WC-paperirullan valmistamiseen tarvitaan 40 pinnaa vähemmän raaka-ainetta verrattuna kierrätyspaperista valmistettuun WC-paperiin.
Kierrätyskuitu ei ole missään nimessä raaka-aineena huonoa – se vain sopii paremmin erilaisiin käyttötarkoituksiin kuten esim. kartonkipakkausten matskuihin.
Ensikuidun käyttöön ohjaa myös yksi isoista megatrendeistä: digitalisoituminen. Sanomalehtien määrä maailmassa pienenee, toimistot muuttuvat sähköisiksi, yhä useammat sisällöt julkaistaan digikanavissa. Kierrätettävän paperin määrä maailmalla vähenee, ja kun kierrätyspaperia on saatavilla yhä vähemmän, sitä pitää roudata maailmalta tuotantoon kauempaa.
Metsä Tissuen käyttämä ensikuitu tulee pääosin (mun saaman tiedon mukaan 76-prosenttisesti) Suomesta ja Ruotsista. Puuraaka-aine on 100 %:sti jäljitettävää. Lambin raaka-aine tehdään Metsä Groupin Äänekosken tehtaalla, ja paperit valmistetaan Mäntän tehtaalla.
Metsä Tissuella onkin vertailtu ensi- ja kierrätyskuituisten tuotteiden hiilijalanjälkiä viimeksi tänä vuonna. Laskelmat teki ulkopuolinen asiantuntijayritys AFRY. He selvittivät, että laskelmaan valittujen ensi- ja kierrätyskuituisten tuotteiden hiilijalanjäljet olivat tehdaskohtaisesti toistensa kanssa samaa luokkaa.
Yhden jäte on toisen raaka-aine myös täällä talouspaperin käyttöpäässä. Talouspaperiarkista suurin osa on biohajoavaa selluloosamassaa. Käytetty talouspaperi menee siis ilman muuta biojätteeseen. Meidän kylässä on se kiva erikoisuus, että kun biojäte on muuttunut mullaksi, se menee kylämme yhteispuutarhan tarpeisiin.
