Mainos: Edita
Millaista peruskoulu on nykyään? Elokuuta on menty hyvän matkaa ja koulut alkavat. Pienet lapset isot laatikonmalliset koulureput selässä keikkuen on joka syksy yhtä herkistävä näky. Siellä ne menevät ja kasvavat. Oppivat tunnistamaan haarapääskyn ja hieskoivun, sanomaan englanniksi jotain pyytäessään please. Heitä muistutetaan, että he ovat tärkeitä ja arvokkaita juuri sellaisena kuin ovat. Esikoinen aloitti koulun viisi vuotta sitten, tänä syksynä Pampulasta tulee ekaluokkalainen. Mä itse aloitin perusokoulun Tammelassa vuonna 1987.
Edita yhteistyökumppaneineen on toteuttanut täysin maksuttoman Koulukoulu-verkkokurssin koululaisten vanhemmille. Kurssin ideana on päivittää koululaisten vanhempien tiedot peruskoulun arjesta. Tein muutaman tunnin mittaisen kurssin ja jäin miettimään mun omia peruskouluaikojani. Eli seuraavaksi osastolta täti muistelee!
Aloitin peruskoulun syksyllä 1987. Silloin oli vielä Jugoslavia, taskussa markkoja ja Euroopassa Berliinin muuri. Oli lankapuhelin (meidän numeromme oli 33631 – ajatella, että muistan sen vieläkin!), noin kolme televisiokanavaa ja Neuvostoliitto.
Listasin kymmenen muistoa omasta peruskouluajasta. Otin mukaan sekä hyviä että huonoja muistoja, niitä, jotka löytyivät mieleni laatikoista päällimmäisinä.
Viisi rakasta muistoa peruskouluajaltani
Koulu alkoi aamuisin 8:50, mutta minä menin koululle aina jo kahdeksan maissa, koska äitini meni kasiksi töihin. Ekaluokan openi oli nimeltään Armi, ja hän tuli koululle aamuvarhain valmistelemaan päivän töitä. Meillä oli Armin kanssa diili, että koputtaisin saapuessani ekan ja toka luokan (pieni maalaiskoulu, joten meillä oli ensimmäinen ja toinen luokka samassa huoneessa) ulkoseinää – ikkunaan en vielä ylettynyt – ja Armi tulisi avaamaan. Tein luokassa lisätehtäviä omaan tahtiin ennen kuin muut oppilaat saapuivat ja koulu alkoi.
Opin ensimmäisenä kouluviikkona hyppimään twist-narulla. Se oli ihanaa.
Vähän myöhemmin, luultavasti olin jo yläasteella, tajusin, että ei kannata kokeessa menestyäkseen opetella kaikkia kirjassa olevia asioita ulkoa (siihen meni aivan liikaa aikaa) vaan opetella muutama fakta ja sen jälkeen opetella katsomaan niitä faktoja eri näkökulmista. Tämä ahaa-elämys humahti päähäni muistaakseni sillä historiantunnilla, jolla käsiteltiin Suomen sisällissotaa.
Eräällä uskonnontunnilla keskustelimme seksuaalivähemmistöistä, ja luokassamme oli pari erääseen kristilliseen herätysliikkeeseen kuulunutta oppilaista, jotka puhuivat homoista inhottavasti. Uskonnonopettaja rohkaisi meitä järjestämään väittelyn aiheesta ja argumentoimaan kantojamme Raamatusta löytyvien ajatusten perusteella. Minulla on vahva muistikuva, että meidän enemmistömme pesi ne kaksi ihan kuusi nolla.
Yläasteella köksäntunnilla opin tekemään sileää marjakiisseliä. Olen kiisseleiden keitossa vieläkin aika hyvä!
Viisi huonoa muistoa peruskouluajalta
Ala-asteen ekalla luokkaretkellä menimme bussilla Hankoon. En ollut tajunnut ottaa karkkia mukaan bussimatkalle. En tiennyt, että saisi ottaa. Onneksi kavereilla oli paljon ja jaoimme karkit.
Liikunnassa pärjäämistä arvioitiin yleisurheilusuoritusten mukaan. Hyppäsin korkeutta noin 55 senttiä ja inhosin joka hetkeä, koska en vain yhtään osannut. Olin myös aika hidas. Hiihdossa olin viimeisten joukossa, enkä todellakaan ollut kapteeniainesta joukkuelajeissa. Pääsin hiihtotraumoistani eroon vasta yli 30-vuotiaana. Sain liikunnasta huonoimmat arvosanani ja niin päädyin inhoamaan liikunnantunteja.
Musiikintunnit. Inhosin tätäkin ainetta, koska musiikintunneilla piti ainakin kerran lukukaudessa laulaa yksin koko luokan edessä. Miten hirveää! Saan vieläkin vatsanväänteitä, kun mietin niitä piinallisia rupisia minuutteja luokan edessä. Jotta tuska olisi mahdollisimman lyhyt, valitsin aina mahdollisimman lyhyen laulun, Se oli aika usein Ostakaa makkaraa. Kuvitelkaa nyt tilanne, että pienenä lapsena naama
punaisena laulat markalla ja kahdella jo paljon saa opettajan soittaessa suurieleisesti harmonikkaa ja puolen luokasta yrittäen pidättää naurua… En vain pysty jatkamaan tämän muistelua tämän enempää.
Yläasteella minut melkein erotettiin koulusta, koska käyttäydyin niin huonosti. En kiusannut ketään, mutta toin kouluun itse keittelemiäni kotiviinejä. Ilmeisesti köksäntuntien kokkailukokeilut eivät olleet tyydyttäneet kaikkia liemien keittelemiseen liittyviä kokeilunhalujani. Kotiviini oli vaihe, joka meni onneksi ohi. Aina kun kuulen Anna Hanskin Kotiviini-biisin, purskahdan nauruun, johon sekoittuu käkätyksen lisäksi pieni annos häpeää.
Yläasteen kemian-, fysiikan- ja matematiikanopettaja kiusasi ja simputti niitä oppilaita, jotka eivät pärjänneet hänen tunneillaan hyvin tai jotka erosivat muuten porukasta. Teimme opettajasta valituksen opolle ja myös rehtorille, mutta ne valitukset eivät koskaan johtaneet yhtään mihinkään. ”Hän on aina ollut semmoinen!”
Millaista peruskoulu on nykyään? Koulukoulu kertoo!
Moni noista muistoista on aikansa kukkasia. Peruskoulu on muuttunut 1980-luvusta todella paljon. Ei oppilaita enää laulateta muiden oppilaiden edessä ja anneta sen shown perusteella arvosanaa todistukseen. Viestinvaihto oppilaiden, kodin ja koulun välillä on paljon säännöllisempää ja järjestäytyneempää kuin silloin. Se on todella hyvä juttu. Mitä enemmän viestitään ja puhutaan avoimesti, sitä vaikeampaa on lakaista kaikkia epäkohtia maton alle.
Oppiminen ja opettaminen on muuttunut paljon. Kun oli itse ala-asteella, meillä opiskeltiin monia aineita lukemalla oppikirjoja tunneilla ääneen. Rivin ensimmäinen oppilas luki ensimmäisen lauseen, toinen oppilas toisen lauseen ja niin edelleen. Sitten opettaja kertoi, mikä tekstissä oli niin tärkeää ja se kohta piti alleviivata. Hmm. Ei taida ihan vastata nykymeininkiä…
Millaista se nykymeininki sitten on? Kun omista ekoista kouluvuosista on vierähtänyt muutama vuosikymmen ja kun oma lapsi on aloittamassa peruskoulua, mielessä pyörii saletisti sata kysymystä. Millaista nykymeininki kouluissa on? Mitä kouluissa opetetaan? Ja miten miten paljon opettaja saa vaikuttaa opetuksen sisältöön? Mitä ne vaihtelevat opetusympäristöt ovat? Millaisia arvoja opetussuunnitelman perusteisiin on kirjattu? Miten koulun ja kodin väliset mahdolliset arvoristiriidat huomioidaan? Miten lapset oppivat parhaiten ja kuinka tätä tutkimustietoa käytetään hyväksi kouluissa?
Edita tuottaa oppimateriaaleja ja sisältöjä – siis paketoi luotettavaa tietoa käyttäjäystävälliseen ja innostavaan muotoon. Edita on myös tehnyt koulun aloittavien (ja toki myös jo koulua käyvien) lasten vanhemmille täysin ilmaisen Koulukoulu-lyhytverkkokurssin. Koulukoulussa kerrotaan, millainen se peruskoulu on, mihin omat lapset nyt menevät. Sekin kerrotaan, millaista peruskoulu oli silloin kun vanhempi sen itse aloitti. Aloitin ekaluokan vuonna 1987. Siitä Koulukoulu sanoo seuraavaa:
1980-luku oli taloudellisesti hyvää aikaa kouluille. Työkirjoja ilmestyi pulpetteihin ja episkoopilla katseltiin valokuvia valkokankaalta. Käsialakirjoituksessa hylättiin koukerot ja siirryttiin uusiin mallikirjaimiin. Opetussuunnitelmaa uudistettiin, ja vuorovaikutus kouluissa lisääntyi. Koulu-tv toi luokkaan vaihtelua ja uutta sisältöä – tosin vain tiettyinä aikoina aamupäivisin.
Hei minähän muistan etäisesti tuon koulu-tv:n! Minun luokallani opeteltiin vielä niitä koukerokirjaimia. Seuravana eli vuonna 1988 aloittanut ekaluokka siirtyi uusiin mallikirjaimiin.
Editan yhteistyökumppaneineen luomalle Koulukoululle oli tarve, kun huomattiin että vuoden 2016 perusopetuksen opetussuunnitelman uudistukseen kuuluneita juttuja kuten mm. avoimia oppimisympäristöjä, ilmiöoppimista ja itseohjautuvuutta ja tehtyjen muutosten syitä oli syytä avata tarkemmin. Täältä voit lukea lisää Koulukoulun taustasta.
Koulukoulu opetti minulle paljon uusia juttuja. Kurssi avasi hyvin esimerkiksi koulujen ja kotien välistä yhteydenpitoa. Koulukoulussa perataan myös Wilmaa ja Wilma-merkinnöistä tehdyn tutkimuksen tuloksia. Todella mielenkiintoista!
Koulukoulusta löytää vastauksia myös hyvin konkreettisiin kysymyksiin kuten siihen, miten lasten koulumenestystä nykyään mitataan.
Lukuvuoden 2020–2021 alusta oppilaat saavat kaikissa Suomen kouluissa lukuvuoden päätteeksi numeroarvioinnin vuosiluokilla 4–9. Vuosiluokilla 1–3 arviointi annetaan opetuksen järjestäjän päätöksen mukaisesti joko sanallisesti, numeroilla tai näiden yhdistelmällä.
Nyt tiedän tämäkin. Koulukoulun voi tehdä täysin omaan tahtiin. Sen voi suorittaa muutaman minuutin mittaisissa pätkissä tai tehdä yhdeltä istumalta. Itse kävin koko materiaalin läpi reilussa tunnissa.
Klikkaa tästä Koulukouluun. Sen tekeminen ei maksa mitään, ei vie kauaa aikaa ja se päivittää koululaisten huoltajien tiedot peruskoulun perusarjesta. Tavoitteena on synnyttää entistä parempaa yhteistyötä kodin ja koulun välille. Pidän tätä tavoitetta omiinkin peruskoulukokemuksiin peilaten erittäin tärkeänä.
