Viimeisen päiväkotipäivän aamuna

Heinäkuun ensimmäinen. Se on jotenkin hieno päivämäärä. Ensin säpäkkä ykkönen ja sen perässä samankaltainen merkki, joka lämmöstä venähtänyt seiskaksi. Tänään oli Pampulan viimeinen päiväkotipäivä koskaan ja mun viimeinen työpäivä ennen kesälomaa. Huomenna odottelee horisontissa heiluva kesäloma. Kysyin aamulla Pampulalta, mitä mieltä hän on siitä, että päiväkoti on tämän päivän jälkeen ohi.

”No eipä tartte aamulla herätä näin aikaisin”, kuului peiton alta. Päiväkodin pihalla askel oli kevyt ja sisälle päästyä hän kävi halaamassa kaikki näköpiirissä olleet päiväkodin työntekijät.

”Mä aion nauttia tästä päivästä”, hän sanoi.

Ilon kautta ihan kaikkeen. Kaikki lapset ovat erityisiä, mutta Pampulassa on jotain sellaista, mitä en osaa oikein tallentaa sanoiksi. Hän on yhtä aikaa täynnä leikkisyyttä ja vahvaa tahtoa, herkkyyttä ja kovistelua. Hän on se tyyppi, joka kiertää maailman pikkusormensa ympäri, katselee sitä vähän aikaa ja pistää sen jälkeen pitkäkseen nurmikolle ja alkaa käkättää kärpäselle. Hän osaa ottaa itselleen vallan, mutta palauttaa sen kuitenkin takaisin hyllyyn, koska on kaikkea muutakin kivaa tekemistä!

Pampula

Ihanaa päästä viettämään tämän pikkumimmin ja muunkin perheen kanssa kesälomaa. Meidän kesälomasuunnitelmat ovat soljuneet kevään käännyttyä kesäksi rauhallisesti eteenpäin, eikä oikein mitään ole uskallettu naulata kalenteriin, koska muuttuva k-tilanne voi aina aiheuttaa muutoksia. Viime viikonloppuna teimme autolla muutaman päivän mittaisen retken Akureyriin Pohjois-Islantiin (postauksen kuvat ovat tuon automatkan varrelta). Kauemmas emme ole vielä lähteneet. Mutta NYT kuitenkin näyttää siltä (ja nyt kaikki sormet ja varpaat ristiin että tämä toteutuu!): rokotukset on isketty käsivarsiin, todistukset odottavat passien välissä ja ensi tiistaina pääsemme Suomeen suoralla lennolla. Kentältä lähdemme suoraan kesämökille Sauvoon. Viime kesänä Suomi-seikkailut jäivät väliin, joten tällä kertaa tätä matkaa odotetaan jopa vielä enemmän kuin tavallisina menneinä kesinä. Suomessahan me olemme käyneet aika usein. Siitä asti kun esikoinen syntyi vuonna 2010, me olemme viettäneet vähintään kolme viikkoa Suomessa joka kesä. Se on kivaa, siellä on Suomen perhe ja osittain myös siksi, että lapsilla on kesäloman aikana kunnolla aikaa kuunnella ja puhua Suomea.

Suomessa aiomme loikoilla suurimman osan aikaa mökillä. Lapset eivät ole koskaan käyneet Särkänniemessä tai Linnanmäellä, joten käväisemme toivottavasti ainakin toisessa niistä ellei k-tilanne mene ihan deltavariantiksi. Lisäksi varasin meille majoituksen muutamaksi päiväksi Utön saarelta, johon ihastuin luettuani siitä jutun Suomen Luonto -lehdestä. Viimeisiksi Suomi-öiksi varasin meille perhehuoneen Hotelli Sveitsistä, joka tuli minulle tutuksi muutama vuosi sitten yhden bloggaajareissun kautta. Muistelin, että siellä on joku aktiivipuisto, hyvät pulikointimahdollisuudet ja lentokentälle pääsee suhteellisen nopeasti. Näin ollen paluumatka, sitten joskus heinäkuun loppupuolella, sujuu mahdollisimman kivasti.

pampula

Ja mitä siihen loman alkamiseen tulee… No en tietenkään onnistunut saamaan kaikkea valmiiksi ja kaikkia sähköpostilaatikoita tyhjiksi ja kaikkia minulta odotettuja hommia valmiiksi. Mutta eihän mun tarttekaan. Kesäloma ei ole maailmanloppu eikä evakkomatka, vaan ihan vaan tauko töistä. Loma on tilaisuus tehdä jotain juttuja ilman, että työ paaluttaa päivän sisältöä millään tavalla. Viimeisenä työpäivänä ennen lomaa ei jaeta palkintoja, eikä niitä jaeta töihin palatessakaan. Syksyllä jatketaan siitä, mihin nyt jäätiin ja jos ei muisteta, mihin jäätiin, palataan muutama askel taaksepäin.

Esikoinen muuten kirjoitti viime talvena kaverinsa kanssa lapulle viikonloppuloman ohjelman ja tuli tietämättään kirjoittaneeksi samalla mahdottoman hyvät elämänohjeet ihan jokaiselle päivälle:

  1. Tee jotain vaarallista.
  2. Tee jotain jännittävää.

Hyvää kesää!

Blogi päivittyy kesällä harvemmin, Instassa nähdään!

2 Comments

  • Enni

    Ihanan kuuloisia suunnitelmia Suomen kesään! Ajattelin suositella Särkänniemeä huvipuistovaihtoehdoista ihan vaan Särkänniemen Koiramäen takia. Ystävän lapset oli siellä innoissaan niin pienoismallisista Koiramäen rakennuksista kuin kotieläimistäkin. He tosin ovat vielä liian pieniä hivipuiston vetkuttimiin, jotka teillä ehkä jo kiinnostaa eläimiä enemmän! 🙂

    • Satu Rämö

      Tuo Koiramäki kyllä kiinnostaisi kovasti, Kunnaksen kirjat ovat kuitenkin lapsille tuttuja. Kiitos siis vinkistä!

Leave a Reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *