Kokemuksia työnohjauksesta

Nyt on hyvä hetki kertoa mun omia kokemuksia työnohjauksesta. Työnohjaaja (tarkemmin sanoen aivan pian työnohjaajaksi valmistuva) Anne Hämäläinen otti minuun yhteyttä viime kesänä ja kysyi, kiinnostaisiko minua kokeilla työnohjausta. Hän on erikoistunut etenkin yrittäjien työnohjaukseen ja someammattilaisten työnohjaamiseen. Mä en ollut aikaisemmin käynyt työnohjauksessa, mutta ala on entuudestaan pikkuisen tuttu, sillä mulla on ollut asiakkaina muutamia työnohjaajia.

kokemuksia tyonohjauksesta

Viime vuosi oli omissa töissä aika raskas, eikä vähiten korona-ajan muutosten takia, joten Annen ehdotus tuli hyvään aikaan. Miksipä en kokeilisi? Diilimme oli sellainen, että Anne tarjosi minulle kolme työnohjauskertaa, ja minä sitä vastaan kertoisin kokemuksistani työnohjattavana. Ja tässä tämä postaus nyt tulee.

Kokemuksia työnohjauksesta: eli mitä se siis on?

Mitä työnohjaus sitten on? Suomen työnohjaajat ry määrittelee sen näin: Työnohjaus on oman työn tutkimista, arviointia ja kehittämistä, joka tapahtuu koulutetun työnohjaajan avulla. Se on työhön, työyhteisöön ja omaan työrooliin liittyvien kysymysten, kokemusten ja tunteiden yhdessä tulkitsemista ja jäsentämistä.

Eri työt kuormittavat eri tavalla ja jokainen työyhteisö on erilainen. Siksi ei voi etukäteen määritellä, millaista työnohjaus käytännössä on. Sosiaalialalla työskentelevät voivat työnohjauksessa purkaa esimerkiksi kuormittavia asiakastilanteita. Kahden yrityksen fuusiossa työnohjausta voidaan käyttää uuden tilanteen synnyttämien ristiriitojen käsittelyyn ja analysointiin.

tyonohjaus2

Työnohjaaja ei ratkaise ohjattavan puolesta ongelmatilanteita. Työnohjaaja siis ei ole konsultti, jolle asiakas antaa projektin ja jonka ratkaisuehdotuksista asiakas maksaa.

Työnohjaaja keskittyy nimenomaan työn ohjaukseen, eli kyse ei ole esimerkiksi henkilökohtaisesta terapiasta.

Työnohjaajan työ lähtee aina ohjattavan tarpeista. Keskustelu työnohjaajan kanssa tähtää johonkin ratkaisuun: parempaan organisointiin, omien vahvuuksien löytymiseen, kielteisten asioiden käsittelyyn, ristiriitatilanteiden käsittelyyn ja niin edelleen. Työnohjaaja ei kerro omia mielipiteitään eikä työnohjaaja ole töissä samassa yrityksessä, jonka työntekijät käyvät hänellä työnohjauksessa. Työnohjaajan kanssa käydyt keskustelut eroavat siis merkittävästi työkavereiden kanssa käydyistä keskusteluista. Työnohjaaja on ulkopuolinen tarkkailija, joka auttaa työntekijää käsittelemään työssä hiertäviä asioita. Ongelmien käsittely työporukassa lipsahtaa helposti ongelmissa vellomiseen – mutta työnohjauksessa niin ei saisi käydä. Olen kyllä kuullut sellaisiakin kokemuksia työnohjauksesta, että kaikki vain valittavat yhteen ääneen ja sitten yhdessä uidaan siinä negatiivisuudessa se koko ryhmäohjauksen keskustelukerta. Sellaista se ei tietenkään saisi olla.

Halusin työnohjausta somessa käytäviin keskusteluihin

Kun minä ja Anne tapasimme ensi kerran, kerroin hänelle kaksi asiaa, jotka minua eniten työympäristössä sillä hetkellä kaivelivat. En nyt avaa jokaista yksityiskohtaa tässä, mutta eräs niistä asioista liittyi somessa läsnäoloon, tarkemmin sanoen somessa käytyyn julkiseen keskusteluun. Niin antoisaa kuin se keskustelu somekanavissa useimmiten onkin, se on silloin tällöin myös todella kuormittavaa.

tyonohjaus

Näen joka päivä somessa kymmeniä asioita, joihin haluaisin ottaa kantaa. Välillä tulee eteen tilanteita, joissa haluan ottaa kantaa, kertoa mielipiteeni ja avata sitä. Korjata vääryyden (eikä se välttämättä ole vääryys kenenkään muun mielestä kuin minun), huomauttaa vähän turhan röyhkeästä mielipiteestä tai sanoa kun joku on täysin kujalla jonkun asian kanssa ja jakaa väärää tietoa.

Paitsi että en jaksa, koska siitä voi nousta itseään suurempi meteli, joka on vaivalloista ja vie aikaa. Ja varmaan juuri siksi aiheeseen pitäisi tarttua: yleensä tuo epäilevä fiilis kertoo siitä, että käsillä on jotain sellaista, mikä nimenomaan huutaa käsittelyä ja pihtisynnytystä. Mutta kun en vaan jaksaisi. Joskus keskusteluun mukaan lähtemättömyys johtuu siitä, että olen eri mieltä jonkun tuttuni kanssa, ja digilaitteen kautta käyty kipakka mielipiteenvaihto harvoin johtaa yhtään mihinkään muuhun paitsi siihen, että kaveruuteen tulee särö, ja sitäkin on saakelin vaivalloista korjata myöhemmin. En jaksa olla hiljainen jees-jees-ihminen, mutta en jaksa toisaalta olla sekään, joka valittaa usein ja puuttuu kaikkeen mielestään epäreiluun.

Nyt siellä varmaan joku huokaisee, että jopa on isot ongelmat sometyöläisillä. No, vaiva se on pienikin vaiva. Ja totuuden nimissä, tämä asia ei ole se isoin ongelmakohta, jota Annen kanssa käsittelimme, mutta en halua avata niistä muista työnohjaajani kanssa käydyistä keskusteluista sen enempää, koska niihin liittyy myös muita ihmisiä.

tyonohjattava kysymyksia tyonohjauksesta

Työnohjaus muodostuu useamman tapaamisen prosessista sekä tapaamisten välillä tapahtuvasta kokemuksellisesta oppimisesta. Tapaamisissa reflektoidaan työhön liittyviä kokemuksia ja niiden yhteyttä asetettuihin tavoitteisiin Työnohjaus on siis lähes aina useamman käyntikerran prosessi.

Minä ja Anne päätimme, että tapaamme puhelimitse kolme kertaa. Ensimmäinen kerta meni tutustumiseen ja sen päättämiseen, mistä keskustellaan, mitä jäsennellään eli mikä on se asia, mikä minua on työssäni viime aikoina mietityttänyt tai epäilyttänyt. Seuraavilla kerroilla tarkasteltiin edistymistä ja palloteltiin aiheita eteenpäin.

Keskustelimme jo ensimmäisellä juttelukerralla ihmisenä olemisen vaikeudesta somessa. Annella oli pulmaan eräs osuva vinkki, jonka jaan nyt teidänkin kanssa. Kun tulee eteen vaikka somepäivitys, johon kihisee halusta sanoa jotain / väittää vastaan / loukkaantua / ironisesti huomautella jotain näppärää, kannattaa pysähtyä miettimään kahta asiaa.

  1. Mitä saavutan sillä, jos en sano yhtään mitään ja annan asian vain mennä ohitseni?
  2. Mitä saavutan sillä, että osallistun keskusteluun?

Sen jälkeen vertaa hiljaa mielessäsi näitä vaihtoehtoja. Jos se, mitä voin saavuttaa avaamalla mielipidelaatikkoni, saa aikaan enemmän hyvää kuin se, että olen hiljaa, keskusteluun kannattaa osallistua.

Tämä päällisin puolin kovin yksinkertaiselta vaikuttava huomio on jeesannut minua älyttömän paljon. Kiusaamiseen pitää puuttua, vaikka se olisi vaivalloista, sehän on selvä juttu. Jos väärän tiedon jakamiseen puuttuminen edistää ihmisten terveyttä, täytyy puuttua, vaikka saisi toisin ajattelevilta myöhemmin heitterimeiliä. Jos kaveri fiilistelee käsintehdyillä pääsiäiskoristeilla ja itse vihaisin pääsiäistä, pitäisin pääsiäisvihani omana tietonani, koska sen pääsiäisvastaisen mielipiteeni kertominen loukkaisi enemmän häntä ja hänen askartelutuokioitaan kuin toisi minulle mielihyvää.

Kysymyksiä ja vastauksia työnohjauksesta

Kysyin Instassa, kuinka moni teistä on käynyt työnohjauksessa. Sain tuhatkunta vastausta. Joka kolmas on käynyt, vau! Pyysin teitä kysymään työnohjauksesta ihan mitä vain, joten tähän loppuun muutama kysymys, johon en ole jutussa vielä vastannut. Muistakaa sitten, että mä en ole itse työnohjaaja eikä mulla ole paljoakaan kokemuksia työnohjauksesta, joten kommenttikenttä on vapaa – korjatkaa, jos olen mennyt ihan metsään tai jos teillä on juttuun lisättävää. Arvostan!

kokemuksia tyonohjauksesta 1

Mitä kaikkea työnohjaus voi siis pitää sisällään?

Riippuu täysin siitä, missä on itse töissä ja minkälaisia omat työhön liityvät tarpeet ja murheenaiheet ovat. Esimerkiksi lastensuojelussa työskentelevät saattavat tarvita (ja toivottavasti myös saada!) ohjausta vaikkapa traumaattisten tai muuten kuormittavien töissä vastaan tulevien tapausten käsittelyyn.

Vaativaa vuorotyötä kokeva lääkäri voi kokea kuormitusta potilastyöstä, yksinäisyyttä tai sosiaalisen tuen puuttumista töissä – työnohjauksesta voisi saada apua näihin.

Poliisi työskentelee haastavissa olosuhteissa, vaikeiden asioiden kanssa ja työvuorossa oleva poliisi on jatkuvasti monelta suunnalta tulevan tarkkailun alla. Oikeanlainen työnohjaus auttaa purkamaan tilanteita ja antaa välineitä, joilla pysäyttää stressin kumuloituminen.

Asiantuntijaorganisaatiossa työskenteletvä innovaatiojohto saattaa tarvita työnohjausta päästäkseen parempiin työsuorituksiin.

Esimerkkejä on loputtomasti. Mä en oikein itse edes tiedä, onko olemassa työtehtävää, johon työnohjaus ei sopisi. Oli työ mikä vaan, siinä voi joutua eri syistä johtuviin ristiriitaltilanteisiin, jotka vaikeuttavat työstä suoriutumista. Se voi olla hetkellinen ongelma tai pidempään jatkunut kinnaus, jonka kuormitus vain kasvaa.

Tässä runsaudessa piilee kuitenkin myös eräs vaaran paikka. Työnohjaaja ei ole Suomessa suojattu ammattinimike, eli kuka tahansa voi kutsua itseään työnohjaajaksi. (Tai someammattilaiseksi, life-coachiksi tai toimittajaksi tai controlleriksi.) Siksi kannattaakin ennen työnohjaajan valintaa tarkastaa taustat ja kysellä referenssejä. Nimike työnohjaaja (STOry) kertoo jäsenyydestä Suomen työnohjaajat ry:ssä. Yhdistyksen jäseneksi pääsee vain sellainen, joka on suorittanut tietynpituisen ja -sisältöisen työnohjaajakoulutuksen.

tyonohjaus kysymyksia ja vastauksia

Millaisia kokemuksia työnohjauksesta etänä?

Mä en ole koskaan kokeillut liveohjausta, joten en voi verrata. Puhelimen kautta tehty ohjaus toimi kuitenkin kohdallani hyvin. Olen viimeiset 20 vuotta tehnyt etätöitä, joten minulle tällainen ei-kasvotusten tapahtuva ohjaus tuntui ehkä jopa luonnollisemmalta kuin saman pöydän ääressä istuminen 🙂 Olen työnohjaajilta kuullut, että ryhmässä tapahtuva työnohjaus voi olla etäyhteyksin haastavaa; silloin siihen itse ohjaustilanteeseen pitää kiinnittää todella paljon huomiota, jotta varmistuu esim. se, että kaikki pääsevät puhumaan ja olemaan läsnä.

Onko työnohjaus vain ongelmatilanteisiin?

Ehdottomasti ei. Mutta käytännössä se menee kuitenkin aika usein niin, että pyörää aletaan huoltaa vasta sitten kun siinä alkaa ilmetä vikoja. Työyhteisö säilyy hyvinvoivana, jos siitä pidetään jatkuvasti huolta – ja työnohjaus voi olla osa sitä hyvinvoinnin edistämistä. Usein kuitenkin resurssit tulevat vastaan ja työnohjaaja otetaan vasta sitten, kun käsissä on ongelma, jota pitäisi alkaa purkaa.

Miten työnohjaus erottuu esimerkiksi business coachingista?

Hemmetin hyvä kysymys! Kysyin viisaammilta. Coachingissa painotetaan enemmän tavoitteisiin etenemistä; tavoitteet on selkeät ja yleensä tavoitteet ovat lyhyen ajan tavotteita. Työnohjauksessa pääpaino on reflektion kautta tapahtuvassa etenemisessä ja prosessi on pitkäaikaisempi. Työnohjauksessa on tyypillistä sekin, että tavoitteet voivat muuttua, kasvaa tai vaihtua matkan varrella.

Jos ajatellaan vaikka tilannetta, jossa ruotsalainen mediayhtiö on ostanut suomalaisen radiokanavan. Tilanteessa organisaatiot menevät uusiksi ja toimintoja yhdistellään ja kaikki ovat vähän kuormittuneita. Uudessa tilanteessa työnohjaajan johdolla keskijohto löytää tapoja hyödyntää omaa osaamistaan ja organisoida työtä. Samassa tilanteessa business coach voi kannustaa keskijohtoa rakentamaan bisnessuunnitelmaa kolmen kuukauden päähän. Millaisia äänimarkkinoinin mahdollisuuksia uusi organisaatio voisikaan tuoda tullessaan? Kuinka osaamisia voisi yhdistää bisneksen kasvattamiseksi?

Nyt lähden salille ohjaamaan itse itseäni. Kuullaan!

4 Comments

  • Tiina

    Kiitos paljon että nostat työnohjausta esille! Tekstissä nousi esille myös etänä toteutuva ryhmätyönohjaus. Kerron muutamalla sanalla omasta vuodestani ohjaajan roolista verkossa, sillä oma kokemukseni on ollut erinomaisen hyvä ja haluan rohkaista muitakin kokeilemaan.

    Ennakoitavuus ja selkeys ovat tukeneet prosessia isosti, tähän olen panostanut. Etänä ohjaajan rooli on korostunut juuri rakenteiden selkeyttäjänä – kiitollista hommaa! Viime vuoden poikkeusajalta kertyneet etäkokemukseni eri ryhmien ohjaajana (ohjausta olen sinänsä tehnyt jo vuosia) ovat olleet myös osallistujien kannalta myönteisiä: aika on jakaantunut entistäkin tasaisemmin osallistujien kesken, on pysytty vahvemmin asiassa ja menty nopeammin olennaisiin kysymyksiin. Keskittyminen ja ongelmanratkaisu ovat toimineet.

    Olen todella ihastunut verkkopohjaiseen ohjaukseen, johon vieläpä voi osallistua ympäri maailmaa! Yhteisöllisyys on mahdollistunut vaikka olisi neljän seinän sisällä yksin karanteenissa tai toisessa maassa ilman kollegoita. Globaali ulottuvuus on tuonut paljon uutta keskusteluihin. Moni tärkeä asia on toki pysynyt myös samana, kuten yhteiset pelisäännöt, luottamuksellisuus ja turvallisuuden tunteen tärkeys.

    Olen jo päättänyt, että vaikka kulkutauti jossain kohtaa hellittääkin niin minulla etäohjaukset ryhmässä jatkuvat 🙂 Tämä luonnollisesti mahdollistuu vain siksi että asiakkaani ovat hekin tykästyneet etäohjauksiin.

    PS On tutkittua, että auttamistyön ammattilaiset monesti jänskäävät etäkohtaamista enemmän kuin asiakkaat. Onneksi on asiakkaat!

    • Satu Rämö

      Kiitos Tiina! Ja kyllä, verkkotyökalut I LOVE! Koronavuosi on ollut niin poikkeuksellinen, että olisi kamalaa jos työnohjausta ei oltaisi pystytty järjestämään verkossa; kuinka moni just nyt kipeimmmin työnohjausta tarvinnut olisikaan jäänyt ilman. Uusista työkaluista oppii aina, ja on mahtavaa, että hyvät käytännöt jäävät käyttöön tämän ihmeellisen aikakauden jälkeenkin.

  • Janika

    Kiitos tekstistä, se oli todella hyvä, laadukas ja selkä, vaikka työnohjaus aiheena on itselleni jokseenkin tuttu.

    • Satu Rämö

      Kiitos Janika! Mä kävin korjaamassa tuon business coaching versus työnohjaaminen -kohdan äsken, siitä tuli eilen muutama hyvä yhteydenotto 🙂

Leave a Reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *