Perheemme joulukalenteri

Siis onko SUOMESSA OIKEASTI VAIN YKSI JOULUPUKKI?! Tätä on meillä välillä kotona hämmästelty. Meillä on täällä Islannissa 13 omituista joulupukkia lampaanhätistelijästä kynttilännyysijään. Ne laskeutuvat yksitellen vuorilta ihmisten asutuksen keskelle ja tuovat lapsille kenkään jonkun pienen lahjan. Ensimmäinen pukki saapuu 12. joulukuuta ja viimeinen jouluaattoaamuna. Yksi kerrallaan ne pakenevat vuorille joulun jälkeen; viimeinen häipyy maisemista loppiaisena. Jos islantilaiset joulupukkiperinteet kiinnostavat, niin lue täältä juttuni Islannin vinkeistä joulupukeista ja niiden lapsia syövästä äitimuorista.

Mutta palataanpas takaisin siihen aiheeseen, mistä minun piti alunperin kirjoittaa: joulukalentereihin.

perhe joulukalenteri

Esikoinen rakensi meille tänä vuonna joulukalenterin. Meillä ei ole kotona muodostunut kovinkaan pysyviä perinteitä joulukalenterihommissa. Joskus on ollut suklaakalenteri, viime vuonna availtiin Pipsa Possun kirjakalenteria, tänä vuonna Frozen-kirjakalenteri, takavuosina meillä oli muutaman kerran hyllyssä muumikalenteri. Itse askarreltuihin kalentereihin en ole ihan hirveästi panostanut. En oikein saa nautintoa näistä kässähommista, joten aika vähille ovat jääneet.

Tänä vuonna esikoinen halusi meille perhejoulukalenterin, ja hän tiesi saavansa sen todennäköisimmin silloin, jos tekisi sen itse. Hän liimasi kahteen A4-paperiin 24 pientä paperilappua ja kirjoitti jokaisen lapun alle jonkun päättämänsä jutun, joka tehtäisiin perheen kanssa yhdessä sinä päivänä. Tässä ei hirveästä glitterillä leikitty tai askarreltu kanelitangoista koristeita. Meidän perhekalenteri on simppeli, mutta mukava.

Eivätkä aktiviteetitkaan olleet mitään maailman ihmeellisimpiä. Pelataan yhdessä yksi erä lautapeliä. Leivotaan jotain. Käydään jätskikioskilla. Harjoitellaan lettiä hiuksiin. Mennään yhdessä ulos kävelylle. Tehdään popcornia. Askarrellaan pari joulukoristetta. Paketoidaan joululahjoja.

Näistä aktiviteeteista ei otettu myöskään yhtään mitään paineita. Erään kerran ei päästy luistelemaan, koska ei ollut jäätä. Mentiin kävelylle. Yhtenä päivänä olisi pitänyt päästä pulkkamäkeen, mutta koko ilta meni kaikenlaiseen häsläykseen ja säätämiseen, joten meillä ei ollut koulupäivän jälkeen enää aikaa lähteä pulkkamäkeen. Eikä kyllä oikein ollut luntakaan. Niinpä päätimme, että mennään seuraavana päivänä kirjastoon lukemaan kirjoja.

Tämmöinen perhejoulukalenteri. Nyt kun katson tätä kirjoittamaani tekstiä, joulukalenterimme alkoi tuntua tosi yksinkertaiselta ja helpolta. Voisi sanoa jopa vaatimattomalta ja nopealta. Liian helpolta? No nyt kyllä höpsis! Tässä ei nyt olla suorittamassa mitään vaivannäkökilpailua, ja se on ihan ookoo. Ei ole olemassa sellaista asiaa kuin liian helppo joulukalenteri. Tuo kahden A4-paperin joulukalenteri on ollut juuri meidänlainen joulukalenteri: sisältö ratkaisee, siisteydestä voi aina joustaa ja tärkeintä on, että on kivaa.

4 Comments

  • Riimium

    T ä y d e l l i n e n joulukalenteri, jos minulta kysytään. Hyvä te!

    Asettamalla riman hieman alemmas saa aikaankin, liian suureelliset suunnitelmat jäävät kuitenkin toteuttamatta! (Tai toteutuvat vain turhaumakiukulla ja uupumuksella maustettuna, jolloin tuloksesta nauttiminenkin jää vajaaksi.)
    ”The best is the enemy of good” on harvinaisen totta.

  • hanna

    Hieno kalenteri! Minäkin sain lapsen tekemän kalenterin. Siihen hän kirjoitti treenivinkit joka päivälle. Kivoja yhteisiä treenijuttuja on tehty metsäkävelyn yhteydessä tai kotitreenin alkulämppänä. Eniten iloitsen siitä, että pienet liikuntahetket on lapsen mielestä kalenterin arvoisia juttuja.

Leave a Reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *