Vanhempainvapaat puoliksi

Tiedoksi sinulle, joka luet tätä tekstiä joskus hamassa tulevaisuudessa, kun tehtaat pyörivät tekoälyllä ja pakettimatkat tehdään Saturnukseen. Juuri nyt tätä kirjoittaessani eletään vuotta 2020 ja Suomessa on noin kaksikymmentä vuotta valmisteltu tasa-arvoisempaa vanhempainvapaamallia.

vanhempainvapaat puoliksi

Kahden vuosikymmenen aikana on pidätetty odotuksesta niin paljon hengitystä, että olemme vähentäneet CO2-päästöjä huomattavasti. Siinä ne hyvät uutiset sitten olivatkin. Mitään ei ole vielä tapahtunut. Noin sata komiteaa, keskusteluryhmää ja seminaaria on pidetty, mutta aina kun joku huutaa kovaan ääneen PERHEILTÄ EI SAA VIEDÄ ITSEMÄÄRÄÄMISOIKEUTTA, VANHEMPIEN PITÄÄ SAADA ITSE PÄÄTTÄÄ KUKA JÄÄ KOTIIN HOITAMAAN (äiti) LASTA, komitea jäätyy, kahvit jäävät kuppeihin ja kaikki palaavat koteihinsa. Jakamaan niitä vanhempainvapaitaan parhaaksi katsomallaan tavalla.

Jepsulis. Luin eilen Islannin paikallisuutisista, että ensi vuoden alusta tulee voimaan uusi vanhempainvapaasäännös, jonka ansiosta vanhempainvapaat menevät puoliksi. Vanhempainvapaa kasvatetaan nykyisestä kymmenestä kuukaudesta kahteentoista kuukauteen. Ja se jaetaan vanhempien kesken puoliksi. Isät saavat kuusi kuukautta, äideille kuusi kuukautta. Siellä on toki pieni joustomahdollisuuskin. Vanhemmat saavat treidata toiselle YHDEN kuukauden omasta vapaastaan. Mutta vain yhden.

Jos isä ei voi

  • a) jättää yritystään kun on niin ahkera ja korvaamaton yrittäjä
  • b) jäädä pois töistä kun hänellä on niin kamalan vaativa työ
  • c) äitin nyt vaan kuulu olla kotona koska hän on se ensisijainen vanhempi nyt ja aina ja kiintymyssuhde

se isän vanhempainvapaa jää käyttämättä. Hupsista vaan ja se viisi kuukautta katosi kuin savuna ilmaan. Puff. Jos äiti haluaa olla lapsen kanssa kotona yli oman vanhempainvapaansa, sen voi tehdä ottamalla palkatonta vapaata. Se on mielestäni täysin oikein: yhteiskunnan ei kuulu maksaa sellaisten rakenteiden ylläpitämisestä, jotka eivät edistä tasa-arvoa.

Jos haluatte tietää lisää tästä Islannin vanhempainvapaamallista, suosittelen lukemaan kirjoittamani kirjan Islantilainen kodinonni. Sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan  ammattijärjestö Tehyn puheenjohtaja Millariikka Rytkönen kertoi Instassaan tilanneensa kaikille suomalaisministereille tämän kirjan joululahjaksi. Mahtavaa!

”Tilasin 15 kappaletta Islantilainen kodinonni -kirjaa Valtioneuvostoon ministereille joululahjaksi. Katso kun ei tää tästä tunne etenevän tää tasa-arvohomma täällä Suomessa. Täytyy ottaa kovat aseet käyttöön.”

Se oli kuulkaa kaikkien aikojen paras lukijapalaute!

Jos et jaksa koko kirjaa lukea, täältä löytyy asiaa aiheesta tasavertainen vanhemmuus. Aika monta juttua aiheesta on näemmä päässyt kertymään!

Eli terveisiä sinne tulevaisuuteen. Minä jään nyt mielenkiinnolla odottamaan Suomen tilanteen kehittymistä, mutta en enää valitettavasti pysty pidättämään hengitystäni. Alkaa sattua liikaa päähän.

43 Comments

  • Elina Mattila

    Tästä en voi olla muuta kuin täysin eri mieltä. Ja kiitän joka kerta, kun vanhempainvapaan pakkojako torpataan päättävissä elimissä. Nykyinen lainsäädäntö mahdollistaa jo vanhempainvapaiden tasajaon. Tästä huolimatta huudetaan valtiovaltaa apuun, kun näin ei toimita vapaaehtoispohjalta.

    Ärsyttää aivan suunnattomasti tämä tarve saada lapset mahdollisimman varhain kotoa hoitoon ja vanhemmat töihin. Nykymeiningillä ei todellakaan voida puhua ”laadukkaasta varhaiskasvatuksesta” vaan monin paikoin lähinnä paikasta jossa lapsia säilytetään vanhempien työpäivän ajan. Oma lapseni saa olla vielä vuoden kotona. Ehkä se ehtii vielä kaksivuotiaanakin pitämään puolensa lapsilaumassa vaihtelevan ja alimitoitetun päikyn henkilökunnan silmien alla. Ja nostan tästä vielä hyvällä omallatunnolla huikeaa 300€ tukea per kuukausi.

    • Satu Rämö

      20 vuoden aikana on nähty, että ”vapaa valinta” ei toimi: naiset käyttää edelleen yli 90 pinnaa kaikista vanhempainvapaista. Ei se tule muuttumaan, ennen kuin sitä lainsäädännöllä muutetaan.

      Tarkentaisin vielä omasta puolestani, että tämän minun jutun aihe oli tasa-arvoisempi vanempainvapaajärjestelmä, ei varhaiskasvatuksen laatu ja sisältö. Se on ihan eri keskustelu.

  • Yrittäjä-kotiäiti

    Meillä, puff vaan, viisi kuukautta olisi kadonnut tuhkana tuuleen. Olemme molemmat yrittäjiä. Minun yrittäjyyteni on palveluyrittäjyyttä, jossa palvelun tuottaminen tapahtuu läppärin ääressä ja kaikki kommunikointi asiakkaiden kanssa sähköpostilla. Työ on luonteeltaan sellaista, että se on yhdistettävissä melko kivuttomasti lapsen kotihoitoon. Mies taas toimii perinteisellä teollisuudenalalla, jolla on käynnissä rakennemuutos ja yrityksessä on toteutettu hiljattain hyvin vaikea sukupolvenvaihdos. Sen seurauksena yritys on tilanteessa, jossa monet toiminnot kaipaavat kiireesti modernisointia. Yritys on vakaalla pohjalla mutta toiminta niin yrittäjävetoista, ettei firma selviäisi oikealla kurssilla edes muutamaa viikkoa ilman omistajan läsnäoloa. Ajatus esim. mieheni pitkäaikaisesta sairastumisesta on katastrofaalinen. Sanomattakin on selvää, että koko ajan tehdään töitä sen eteen, että kaikki ei olisi näin riippuvaista hänen panoksestaan ja läsnäolostaan.

    Lapsen tuloa ei voitu ajoittaa yhtään paremmin, koska kärsimme lapsettomuudesta ja odotimme kääröä syliimme lähes viisi vuotta.

    Olen surullinen siitä, että ”vanhoillinen” ratkaisumme tässä yhdessä ainoassa asiassa – kun parisuhteemme muuten on äärimmäisen tasa-arvoinen – saa fiksutkin ihmiset näkemään meidät tasa-arvon vastustajina, mitä emme todellakaan ole.

    Olin lukevinani kohdasta a) jonkinasteista sarkasmia. Toden totta yhteiskunnassa ON perheitä, jotka tarvitsevat itsemääräämisoikeutta saadakseen oman taloutensa tukipilarit pysymään pystyssä, torjuakseen liiketoiminnan ostamiseen ja jatkamiseen liittyvien suurten riskien realisoitumista ja suojellakseen myös työllistämiensä ihmisten työpaikkoja.

    Yhteiskunnan tehtävä ei tosiaan ole rahoittaa epätasa-arvoa lisääviä mekanismeja. Isossa kuvassa allekirjoitan tämän. Silti on fakta, että isoonkin kuvaan mahtuu monia yrittäjäperheitä, joille vanhoillinen ratkaisu on aidosti paras vaihtoehto. Sen hyväksyminen ja tukeminen on vahvasti kaikkien – myös perheeseen kuulumattomien työntekijöiden sekä koko yhteiskunnan – edun mukaista.

    • Satu Rämö

      Niin. Miten mä tämän nyt sanoisin ilman, että en pahoita turhaan kenenkään mieltä. Mä yritän.
      Mua ei oikeastaan tämän asian yhteydessä kiinnosta yksittäisten ihmisten valinnat ja elämäntilanteet – jokainen perhe ja jokainen elämä on erilainen. Meillä on kaikilla ristimme kannettavina. Isät ei ala vanhempainvapaita käyttämään, jos niitä ei korvamerkitä. En näe muuta vaihtoehtoa – vapaat ajatukset ja päätökset eivät auta, muutosta ei tapahdu, jos se jätetään kaikkien omaan päätösvaltaan. Vähän sama kuin lapsilisät: mun mielestä hyvintoimeentulevat eivät tarvitse lapsilisiä; on aivan älytön systeemi, että osa perheistä käyttää lapsilisät sijoittamiseen: maksetaan verorahoista parempiosaisten vanhempien osakesäästämistä lapsille. Lapsille sijoittaminen on todellakin ok, mutta ei yhteiskunnan verovaroista. Ymmärrän, että osa vetäisi herneet nenään jos tämä sosiaalituki loppuisi ja se raha indeksirahastoon pitäisi repiä muualta kuin lapsilisistä, mutta ei voi mitään. Jos täytyy ottaa vastaan itselle vähemmän, että systeemi palvelisin kokonaisuutta niin, että keskiverrosti voidaan paremmin. Kaikkia ei voi pitää tyytyväisenä kaiken aikaa, mutta keskimäärin yhteisistä varoista kustannettavien asioiden pitäisi ajaa yhteisiä etuja.

      Yritän tässä siis sanoa sitä, että ymmärrän todella hyvin vaikeuden jäädä pois työelämästä kun tilanne siellä on kriittinen. Mutta se, että osalla ihmisistä on tämä ”en voi jäädä pois töistä ongelma” (vähättelemättä sen ongelman olemassaoloa), ei ole argumentti tasa-arvoisempaa vanhempainvapaata vastaan. On nimittäin aika omituista isossa kuvassa, että melkein kaikki ne, jotka eivät voi jäädä pois työelämästä oman roolinsa takia, ovat MIEHIÄ. MIksi muuten yli 90 prosenttia kaikista vanhempainvapaista on naisten pitämää? Ongelma on rakenteellinen, eikä se ratkea kuin muuttamalla rakenteita.

      Ja tää mun kommentti, painotan nyt vielä, ei missään nimessä ole teidän henkilökohtaisen tilanteen väheksymistä tai olankohauttelua sille. Oon todella onnellinen että en ole ite politiikassa mukana, koska päätyisin vain pyytelemään koko ajan anteeksi kaikilta 😀

      Tosi hienoa kuulla että saitte lapsen pitkän odotuksen jälkeen.

      • Yrittäjä-kotiäiti

        Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että pakkoa tarvitaan, kun porkkana ei riitä – myös tässä asiassa. En pistäisi pahakseni sitä, että osa vanhempainvapaista korvamerkittäisiin tilanteissa, joissa vanhemmat ovat palkansaajia. Tämä koskisi valtaosaa väestöstä. Tilanteissa, joissa isyysvapaan käyttäminen uhkaisi kuitenkin esim. useita työpaikkoja ja liiketoiminnan jatkuvuutta tai joissa olisi muu painava syy, pitäisi olla mahdollista hakea erivapautta.

        Se, että vanhemmat menettäisivät korvamerkityt tukikuukaudet siksi, ettei isyysvapaalle jääminen onnistu, on mielestäni lapsen oksan sahaamista. Kaikkein laadukkaimmissakaan varhaiskasvatusyksiköissä ei tarjota mitään sellaista, miksi vauvalla olisi parempi olla päivähoidossa kuin vanhemman kanssa. Se, että korvamerkityn vapaan voi menettää, asettaa vauvat eriarvoiseen asemaan – ja siksi vastustan sitä kiihkeästi.

        Islannin mallissa kokonaisuuteen liittyy vielä imetysaspektikin, ja kuulisin kyllä mielelläni, miten islantilaiset ratkaisevat tämän asian. Suomessa yhä useampi nainen täysimettää vauvaa 6 kk, ja kun kiinteät aloitetaan, niiden merkitys ruokavaliossa on usein aluksi vähäinen. Moni pitkään täysimetetty vauva ei huoli pulloa, ja sanonnankin mukaan ”when you are under one, eating is just for fun” (viitaten kiinteisiin). Jos lapsentahtinen eteneminen imetykseen ja ruokailuun liittyvissä asioissa on itseisarvo, kuten se monille Suomessa on, hoitokuukausien korvamerkintä Islannin malliin uhkaisi sitäkin. Tältäkin osin olisi kiva kuulla esimerkkejä konkreettisista ratkaisuista perheissä.

        • Irmaliisa

          Elävä esimerkki: Puolisoni jäi vanhempainvapaalle vauvan ollessa 7 kuukauden ikäinen. Imetin alkuun aamulla ennen töitä, alkuillasta, illalla ja öisin. Etätyöaikana tiiviimpikin tahti olisi onnistunut, koska teen toimistotyötä. Oman, pienikokoisen vauvani tapauksessa kiinteillä oli iso rooli jo puolen vuoden iästä alkaen, koska häntä ei imetys paljoa kiinnostanut. Aloitimme kiinteät jo 4,5 kuukauden iässä. Myöhemmin hänelle, vauvantahtisesti, kelpasi äidinmaito vain kerran päivässä.

          Joissakin perheissä lapsi taas on pakko laittaa hoitoon heti, kun vanhempainrahakausi päättyy, tästä hyvä juttu esim: https://yle.fi/uutiset/3-11527651 .

          Tilanteita on niin erilaisia. Usein kysymys on vain preferensseistä (ei aina, selvästikään Yrittäjä-kotiäidin tapauksessa näin ei ole, on kaikenlaisia poikkeustapauksia ja perheet SAAVAT tehdä kuten haluavat). Sadun aiemman kommentin tavoin minäkään en näe, että valtion tarvitsisi tukea kaikkia mahdollisia tilanteita parhaalla mahdollisella tuella. Minun mielestäni olisi mahtavaa, että perheen *valtion tuet* olisivat suuremmat silloin, kun vapaat jakautuvat tasaisemmin. Pienessä kaavassa näin olisi nytkin, 300 euroa kotihoidontukea on paljon pienempi summa kuin isien ansiosidonnainen isyysraha. Valtaosa perheistä jättää silti nämä rahat nyt ”nostamatta”. Jos Suomessa otettaisiin käyttöön vaikkapa 5+5+5 -malli, perheet eivät menettäisi yhtään mitään, kun edelleen äiti saisi 10 kuukautta vanhempainrahaa. Mutta jos isäkin viettäisi oman pätkänsä kotona, perheet saisivat *valtiolta* enemmän rahaa. Mahtavaa kannustusta – mutta aika lempeää siihen nähden, kuinka iso ongelma tasa-arvon kannalta koko homma on.

          Kiitos Satu, tosi hyvä postaus – taas!

        • Satu Rämö

          Entäpä jos tilanne onkin niin, että äiti johtaa yritystä, ja ei voi jäädä äitiyslomalle? Ei näy ihan hirveästi tämän puolen kannanottoja keskustelussa, vaan tämä toimeentulohuoli on siinä ”leivän perheeseen tuovassa isässä”. Äideille usein todetaan – oon kuullut tsiljoonia kertoja itsekin, tosin en islantilaisilta vaan suomalaisilta äideiltä – että kannattaako niitä lapsia hankkia, jos on niin tärkeä työ ettei voi jäädä kotiin niitä hoitamaan. Jännä homma, että iseiltä tätä kysymystä ei juurikaan kysytä. Että mitäs hankit lapsia, jos et kerran voi töistä pois jäädä…

  • vaaleanvihreää

    On tosi hienoa, että Islannilla on tämä systeemi. Perhe saa varmaan kokonaisuutena kuitenkin päättää kuukausien ajankohdan, joka tuo sitä joustoa.
    Minua ei haittaisi, vaikka Suomi ottaisi Islannista mallia viimeistään silloin, kun omat lapseni ovat mahdollisesti lapsia saamassa.
    Jos on yksinhuoltaja alusta asti, miten kuukaudet silloin menevät?

    • Satu Rämö

      Yksinhuoltaja saa tottakai kaikki nuo kuukaudet itselleen. Ja jos saa esim. kaksoset tai kolmoset, on niissäkin tilanteissa erityisempiä sääntöjä, jotka jeesaa tilannetta.

      • NS

        Paras malli jonka olen tähän kuullut on 6+6+6: 6kk toiselle, 6kk toiselle ja 6kk vapaasti jaettavaksi. Kotihoidontuki pois, jos joku perhe haluaa yli 1,5-vuotiasta hoitaa kotona, niin pystynevät sen rahoittamaan itse. Ja jos isä ei sitä 6kk ”pysty” käyttämään mItEnKÄän, niin sitten ei pysty ja tuki loppuu 1-vuotiaana. Tuolla turvattaisiin myös se täysimetys 6kk saakka, jos se perheelle on tärkeää, kun äiti voisi olla sen saman 9kk kuin nyt tai jopa 12kk kotona. Eli vanhempainvapaat pidentyisivät nykyisestä 9kk ja muutaman viikon isyyslomasta 18 kuukauteen, mutta ei kotihoidontukea, eikä mahista äidille omia kaikkia. Norjassa on joku samantyyppinen systeemi (aikoja en sille kyllä muista, ei taida olla ihan 6+6+6), ja käsittääkseni isät niitä vapaita kyllä paljonkin pitävät.

        Tämä tottakai vaatisi isoja satsauksia myös varhaiskasvatukseen ja perhepäivähoitoon. Itsekin vakan opena tiedän ettei valitettavasti kaikki päiväkodit ole alle kolmivuotiaillekaan mitään ihanneympäristöjä. Onneksi ihaniakin paikkoja on, mutt pphn asteittainen katoaminen surettaa. Palkka on surkea, työolot ehkä vielä surkeammat, ja siihen päälle järkky määrä ylimääräistä paperityösälää.

  • Janni

    Jäin myös pohtimaan, miten mahdollisissa erikoistilanteissa tämä toimii.

    Jos esimerkiksi toinen vanhemmista on töissä ja toinen työtön tai (näin korona-aikana) lomautettu. Jos perheen taloudellinen tilanne ei salli, että työssäkäyvä vanhempi jää vanhempainvapaalle. Työtön/lomautettu vanhempi hoitaa lasta ”palkattomalla”, mutta jos saa kutsun töihin, miten sitten lapsen hoito järjestyy? Kuinka nopeasti työssäkäyvä vanhempi saa jäädä vanhempainvapaalle? Suomessa pitää tietääkseni ilmoittaa vanhempainvapaalle jäämisestä tietty aika etukäteen, että työnantaja ehtii hankkia sijaisen tai tehdä muita järjestelyjä.

    Tai jos muistelee vuosi sitten Facebookissa kiertänyttä päivitystä suomalaisesta nuoresta naisesta, joka oli yh kun lapsi syntyi. Pian syntymän jälkeen tuore äiti sairastui syöpään, sai ensin syöpähoitoja ja sen jälkeen leikkaus. Leikkauksen jälkeen ei saanut nostaa mitään 1 kg painavampaa. Hankala yhtälö alle 1v. lapsen kanssa. Naisen äiti oli käyttänyt lomansa ja pitänyt palkatonta, että pystyi hoitamaan vauvaa. Kunnan/lastensuojelun puolelta ainut apu oli oikeus kodinhoitajaan muutamaksi tunniksi viikossa. Jos vauvan ympärivuorokautista hoitoa ei olisi pystynyt järjestämään sukulaisten tai ystävien avulla, olisi kunnan/lastensuojelun seuraava apu ollut vauvan huostaanotto. Jäin miettimään, miten Islannin malli tällaisessa tilaneessa toimisi, jos lapsella kuitenkin olisi sekä isä että äiti. Isä käyttäisi ensin vanhempainvapaansa, mutta joutuisi jäämään sitten palkattomalle, kun äiti ei pystyisi lasta hoitamaan.

    • Satu Rämö

      Jos toinen vanhempi on työtön tai vaikka opiskelee (en tiedä miten yleistä on Suomessa, mutta täällä meillä päin tosi monet saa lapsia yliopistoaikana). Sillonkin jäädään vanhempainvapaalle: tukiraha tulee silloin miniminä – eli tukea saa, mutta se ei ole sidottu palkkaan kuten heillä, jotka ovat töissä.

  • Laura

    Ai hitto, kun alko heti kiehua, kun muistin tilanteen kuuden vuoden takaa… Esikoisen syntymän jälkeen mies haki vanhempainrahaa Kelalta ja soittivat perään, että tässä on varmaan nyt joku virhe, kun ISÄ on jäämässä vanhempainvapaalle! Juu, ei ole.
    Saa nähdä tuleeko taas tommonen puhelu, kun nyt pian syntyvästä kuopuksesta tälläkin kertaa isä ottaa vanhempainvapaata.

  • Maria

    Muakin mietityttää toi että jos toinen vanhempi on työtön. Jos meillä olis molemmilla vanhemmilla sellainen työ, jonka palkalla pärjätään toisen ollessa kotona, ei puoliksi jakaminen olisi ongelma. Käytännön syistä minä pidän kaikki vapaat, koska muuten loppuisi perheeltä rahat.
    Tiedätkö minkä suuruinen hoitotuki on Islannissa? Onko se vakio vai tuloperusteinen?

    • Satu Rämö

      Jos toinen vanhempi on työtön, opiskelija, ym. eritystilanne -> vastasin tähän yllä 🙂

  • A

    Mä olen niin samaa mieltä, että Islannin kaltainen tasa-arvoloikka tarvittaisiin Suomeenkin, siihen on turha huudella ”mutku minä ja mun elämä” tai ”entäs yksinhuoltajat, syöpäpotilaat, lesket”. Aina löytyy joku, jolle status quo on parempi kuin tilanne uudistuksen jälkeen.

    Tuohon Lauran kommenttiin yllä, mulla on myös vähän samanlainen tarina 9 vuoden takaa (toivon, että tilanne on nykyään eri). Oltiin miehen kanssa suunniteltu miten jaetaan vanhempainvapaa ja tein hyvissä ajoin hakemuksen omasta osastani (alkupätkä vanhempainvapaasta äitiysvapaan perään), miehen oli tarkoitus hakea oma osansa myöhemmin (koska ei voinut hakea ennen isyysvapaan pitämistä tms syy, niin kauan aikaa etten tarkkaan muista). Joka tapauksessa muistan hyvin sen ärsytyksen koin, kun sain Kelasta päätöksen jossa minulle oli myönnetty vanhempainraha koko vanhempainvapaakaudelle (eikä sille ajanjaksolle, jolle sitä hain). Hyvin rivakkaan tämä päätös korjattiin, kun muutosta pyysin, mutta onhan tilanne järkyttävä, Kela myöntää etuuden ajalle jolle en ole sitä hakenut ja sitä kautta oli osaltaan vaikuttamassa mielikuvaan, että vanhempainvapaa on jyvitetty äidille…

    • Satu Rämö

      Yksilön ja yhteiskunnan etu ei mene aina yksi yhteen, ja mä ymmärrän että se kismittää tai tuntuu pahalta ja väärältä… Ja etenkin niissä muutoskohdissa on vaikeinta…

  • E

    Aamen. Me ollaan puolison kanssa sovittu, että harkitaan perheenlisäystä kunhan perhevapaauudistus on maalissa. Saa nähdä ehditäänkö! Kippisteltiin jo kun uudistus tuli hallitusohjelmaan, mutta hitaalta näyttää.

    Ihmeellisen paljon leviää populistisia nyyhkytarinoita siitä, miten lapsia ei kukaan hoitaisi jos äiti ei hoitaisi. Joskus tarvitaan lakeja siihen, että saadaan asiat muuttumaan!

    • Satu Rämö

      Jeps. Näyttää 20 v odottelun jälkeen siltä, että ei tuo (tasa-arvoinen vanhemmuus) tule ikinä muuttumaan, jos tätä ei lainsäädännöllä muuteta.

  • Lilli

    Minä en ole kyllä yhtään tämän kannalla. Niin kauan kuin isät ei imetä, tässä asiassa ei voi eikä tarvitse olla tasa-arvoa. Yli vuoden ikäisen lapsen kanssa kotona voi olla kumpi tahansa, mutta se, että isä jää periaatteesta hoitamaan vauvaa kotiin, ei ole kyllä kenenkään etu, vähiten lapsen.

    Harva 6-7 kk vanha täysimetetty pystyy yhtäkkiä käydä juomaan nokkamukista/tuttipullosta sellaista määrää korviketta (tai äidinmaitoa, jos äiti sellaisia määriä pystyy pumppaamaan), että pärjäisi yli 8 tuntia isän kanssa joka päivä. Ei mun lapset ainakaan tuon ikäisinä edes juoneet muualta kuin tissistä ihan pieniä vesihörppyjä lukuunottamatta. Esikoisella se olisi vielä tarkoittanut jauheesta sekoitettavaa karsean makuista maidotonta erikoiskorviketta, jota se ei todellakaan olisi juonut edes paria hörppyä. En olisi mitenkään voinut jättää lasta, vaikka mulla olisikin ollut työ, johon palata. Puolella suomalaisista naisista ei ole työtä, johon palata äitiysloman jälkeen (muistaakseni). Tämä toki suurelta osin johtuu just näistä rakenteista, ettei nuoret naiset niin helposti saa vakkarisopimuksia lapsentekoiässä, määräaikaisia sopimuksia ei uusita, jos on jäämässä äitiyslomalle jne. Tämän takia olisi hienoa, että isät pitäisivät hoitovapaita enemmän. Islannissa ei taida sellaisia olla sen jälkeen, kun lapsi on täyttänyt vuoden?

    Meidän tilanteessa olisi ollut todella tyhmää, että insinööri-isä jää kotiin ja minä olisin ottanut jonkun puhelinmyyjän paikan ihan vain sen vuoksi, että isienkin pitää olla perhevapailla. Ei ole kyse siitä, että mieheni ei olisi voinut jäädä pois töistä. Olisi hän voinut, mutta se olisi vaan ollut kertakaikkisen tyhmää taloudellisesti. Itse en ole korkeasti koulutettu enkä olisi saanut mitään järkevää työtä heti enkä yli kahden tonnin palkkaa ainakaan.

    Tiedän, ettei sinua kiinnosta just mun perheen tilanne, mutta uskon edustavani aika normaalia suomalaista perhettä, jossa miehellä on parempi palkka, äiti työtön tai matalapalkka-alalla ja lapsia imetetään.

    Kiinnostaa tosiaan tuo, mitä tapahtuu, jos äiti on työtön. Menettääkö isä silloin osuutensa vai ovatko molemmat vanhemmat sitten kotona yhtä aikaa tukien varassa?

    • Satu Rämö

      Ei kaikki äiditkään imetä.

      Aika usein esim, täällä meillä missä äidit yleensä käyttää sen 3+3 setin (täällä on siis ollut voimassa vuodesta 2001 vanhempainvapaa, joka on 3+3+3-mallilla toteutettu) ja ottaa siihen päälle vuosilomat, jos on halunnut olla imetyksen tai jonkun myyn syyn takia kotona pidempään. Eli tuossa uudessa mallissa äidit voisi ottaa sen 6 kk ja sen yhden 1 kk jonka saa vaihtaa vanhempien välillä ja siihen päälle vuosilomat -> parhaimmillana 8 kk vapaa.

      Ja mitä vanhempainvapaiden suuruuksiin tulee: kannattaa laskea tosi tarkkaan (te ehkä laskittekin, mutta sanoin tän yleisesti koska on tyypillinen harhaluulo), kuinka nettotulot itse asiassa jakautuukaan, jos kovapalkkaisempi jää kotiin. Isotuloisempi saa enemmän tuloihin sidottua sosiaalietuutta ja toisaalta pienempipalkkainen töihinpalaaja maksaa progression takia vähemmän veroja tuloistaan. Lähiömutsi-blogin puolella Hanne laskeskeli näitä käteenjääviä nettotuloja kun he aikanaan miettivät, onko taloudellisesti järkevää että vakityössä oleva puoliso jää kotiin.

      • Oliver

        ”ei kaikki äiditkään imetä”. Suurin (tai suuri) osa kuitenkin. Ei tuo ollut oikein mikään vastaus tähän kritiikkiin.

  • Annika

    Itse hain tänä vuonna pelkkää äitiysrahaa (en siis vanhempainrahaa), koska emme ole vielä varmuudella päättäneet miten vapaat jaetaan. Yllättävää kyllä Kela myönsi minulle sekä äitiysrahan että vanhempainvapaan. Päätös toki korjattiin valituksen jälkeen, mutta silti ihmetyttää ennakkoasenteet asian suhteen vielä näin v. 2020.

  • Janni

    Kiinnostaisi myös kolikon toinen puoli, eli sijaisten työllistäminen. Onko Islannissa tehty tutkimusta, kuinka paljon siellä palkataan vanhempainvapaiden ajaksi sijaisia? Tai jos selaa avoimia työpaikkailmoituksia, onko paljon sellaisia työpaikkailmoituksia, joissa työsuhteen kestona on äitiyslomasijaisuus?

    Omassa työpaikassani työkaveri tuli raskaaksi ja ilmoitti, että aikoo olla äitiys/vanhempain/hoitovapaalla noin vuoden. Hänen tilalleen palkattiin sijainen, joka vuoden päästä sai vakipaikan, kun lapsen saanut työkaveri palasi töihin. Sijainen oli vuoden ”koeajan” aikana todettu hyväksi tyypiksi ja hän oli oppinut talon tavat, joten hänet haluttiin pitää työntekijänä.

    Pari vuotta myöhemmin toisen työkaverin vaimo tuli raskaaksi. Työkaveri ilmoitti, että pitää isyys/vanheimpain/hoitovapaata 6 kk, koska vaimon opiskeluista puuttui enää 6 kk työharjoittelu, jota hän alkoi suorittaa vauvan ollessa n. 6 kk ikäinen. Tämän työkaverin tilalle ei palkattu sijaista. Uuden työntekijän ”sisäänajossa” menee meidän alalla 3-4 kuukautta. Työnantajan mielestä ei ollut järkevää sitoa yhden ihmisen työpanosta useamman kuukauden ajaksi perehdyttämiseen, kun sijaisesta olisi todellista hyötyä vain 2-3 kuukautta. Tämän työkaverin puolen vuoden työt jaettiin töissä olevien kesken. Työntekijät olivat työnantajan kanssa samaa mieltä. Mieluummin joustettiin ja otettiin vähän lisää tehtäviä kuin alettiin kouluttaa puoleksi vuodeksi sijaista.

    • Satu Rämö

      Mun kokemuksen mukaan (ei ole mitään tutkimusdataa tästä tosin tähän hätään…) palkataan sijaisia. Vanhempainvapaat on niin tavanomainen kuvio, koska lapsia syntyy paljon ja sekä isät että äidit pitää niitä, että vanhempainvapaiden sumpliminen työpaikoilla on aika peruskauraa. Tosin tilannetta on etenkin viime vuosina vaikeuttanut se, että täällä on ollut täystyöllisyys ja uusia työntekijöitä on vaikea löytää. Nyt toki koronan myötä tilanne on vaikeampi, kun matkailusta jäi paljon ihmisiä työttömäksi.

  • E

    Olen sataprosenttisesti samaa mieltä Satun kanssa. Yhteiskunnan ei pidä tukea tasa-arvoa vastaan olevia rakenteita, vaikka joillekin perheille ja yksilöille muutos olisi heikentevä. Tärkeämpää on että koko yhteiskunnalle muutos on hyvä

    Me päätimme jo ennen lapsen syntymää että haluamme olla molemmat kotona yhtä aikaa n. 8 kk lapsen ensimmäisestä vuodesta. Minä äitinä pidin lapsen syntymän jälkeen 3 kk äitiyslomaa ja 1 kk vanhempainvapaata. Sen jälkeen olin 3 kk lomilla ja lomarahavapailla ja 5 kk palkattomalla vapaalla.

    Isä oli isyysvapaalla ja lomalla vauvan syntymän jälkeisen ensimmäisen kuukauden määräaikaisesta työsuhteestaan ja palasi sitten töihin. Töissä hänet kutsuttiin neuvotteluun, jossa häneltä kautta rantain tiedusteltiin halukkuutta pysyvään työsuhteeseen.

    Mies ilmoitti palaverissa jäävänsä vuodeksi kotiin lapsen kanssa. Yrittäjä-toimarin ilme kuulemma jäätyi ja loppupalaverin tj oli istunut mitään puhumatta suu auki. Hr-päällikkö oli pitänyt puhetta yllä ja kokous oli päätetty ilman uutta työsopimusta. Yritys oli siis koko ajan tiennyt että meille syntyi lapsi, mutta kenellekään koko firmassa ei ollut tullut mieleen että mies jäisi kotiin, koska niin ei ollut tehnyt kukaan aikaisemmin.

    Mies ei koskaan palannut vanhempainvapaan ja hoitovapaan jälkeen samaan firmaan takaisin. Mutta jo ensimmäisenä vuonna hänen lähtönsä jälkeen 3 (kolme!!!) miestä jäi vanhempainvapaalle (eri jaksoille) tuossa firmassa. Oma mieheni oli ensimmäinen, mutta sen jälkeen muutkin uskalsivat.

    Tämän oman kokemukseni perusteella en silti liputa perheiden omall päätäntävallalle. Jos päätös riippuu perheistä, jäykemmissä työyhteisöissä on vaarana että perheen oma päätös vaatii enemmän siviilirohkeutta kuin sanoa ”nyt on mun kotivuoro, muuten menee perheeltä kuukaudet”.

    • Satu Rämö

      Toi tj:n suhtautuminen kertoo niin kaiken oleellisen. On edelleen tosi monilla työpaikoilla ihan friikki ajatus, että isä jäisi vanhempainvapaalle. Se on kyllä tosi surullista.

  • P

    Ah, kiitos Satu kun jaksat tästä aiheesta nostaa keskustelua! Itse olen sun kanssasi samoilla linjoilla ja juurikin relevantti pointti on tuo ”mitä rakenteita halutaan yhteiskunnallisesti tukea”. Itse olen oppinut olemaan keskustelematta aiheesta omassa tuttavapiirissäni, sen verran kipakoita kommentteja olen saanut aiheesta.

    Työskentelen naisvaltaisella, matalapalkkaisella, alalla esihenkilönä ja näen konkreettisesti sen, miten nykyinen Suomen vanhempainvapaajärjestelmä rasittaa juurikin naisvaltaisia aloja. Tekisi mieli hakata päätään tiiliseinään joka kerta kun joku perustelee 3 vuoden kotona oloaan sillä, että mies on parempi palkkaisessa duunissa ja siksi ei voi jäädä lasta hoitamaan kotiin. No DAAAA, miksiköhän ne naisvaltaisten alojen palkat aina vaan on miesten palkkoja pienempiä? Ja miten asiaa päästäisiin korjaamaan, edes vähäsen?

    Oma mieheni piti 6-12kk vanhempainvapaan molempien lasten kanssa ja olin hänen ratkaisustaan todella ylpeä. Kunnes sain itseni kiinni ajatuksesta, että miksi ihmeessä tunnen ylpeyttä miestäni kohtaan, kun hän haluaa olla oman lapsensa kanssa kotona? Ja miksi en vastaavasti itse ollut ylpeä omasta päätöksestäni olla kotona lasten kanssa, vaan pidin sitä ihan normina. Huomasin myös selitteleväni ihmisille sitä, miksi palasin töihin jo kun lapsi oli 1-vuotias.. Ikään kuin minun olisi pitänyt kertoa kaikille (ylpeänä), että pystyin palaamaan töihin, koska isä jäi vuorostaan kotiin lasten kanssa. Eikö tämä pitäisi olla normaali käytäntö v.2020, että vanhempainvapaan jaetaan vanhempien kesken?

    • Satu Rämö

      ”. Tekisi mieli hakata päätään tiiliseinään joka kerta kun joku perustelee 3 vuoden kotona oloaan sillä, että mies on parempi palkkaisessa duunissa ja siksi ei voi jäädä lasta hoitamaan kotiin. No DAAAA, miksiköhän ne naisvaltaisten alojen palkat aina vaan on miesten palkkoja pienempiä? Ja miten asiaa päästäisiin korjaamaan, edes vähäsen?” -> JEPPPP!

  • Oliver

    Tämähän olisi selkeä huononnus Suomen nykyiseen tilanteeseen. En todellakaan kannata sitä että lapsi joutuisi 5 kk aiemmin päiväkotiin jos toinen vanhempi ei pysty jäämään kotiin. Vapaiden jakaantuminen tasan ei ole todellakaan niin tärkeää. Asia etenee omalla painollaan jos etenee kun asenteet muuttuvat.

    PS. Äänestän Suomessa vihreitä.

      • Oliver

        No sitten ei etene, mutta nykyisellään vanhemmat voi itse valita miten haluavat tehdä ja se on hyvä. Huh, tää aihe saa mut kiehumaan. Onneksi Suomessa vihreillä tähän liittyvä ehdotus on ollut edes vähän järkevämpi.

  • Tuittu

    Se mikä näissä keskusteluissa usein tuntuu puuttuvan, on ajatus miehen oikeudesta jäädä kotiin. Olemassa olevat rakenteet ajavat perheet usein siihen, että äiti on pidempään lasten kanssa kotona ja isä saa tästä vain rippeet. Vapaiden tasaisempi jakaminen antaisi miehille myös helpommin mahdollisuuden jäädä kotiin, eikä naisten olisi niin helppo nykyisiä rakenteita tukevin argumentein omia vanhempainvapaita itselleen. Usein kun näissä keskusteluissa näkee naisia kommentoimassa ”mutta kun mä nyt vaan viihdyn kotona niin hyvin”. Eiköhän ne isätkin viihtyisi, jos saisivat mahdollisuuden.

    Kuten joku aiemmin kyseli, olisi kiinnostavaa kuulla miten Islannissa hoidetaan tuo imetysaspekti. Siitä lukisi mielellään vaikka oman postauksen.

  • Irmaliisa

    Lisäyksenä vielä kaikille imetystä pohtiville, kannattaa katsoa kanadalainen sarja Bad Moms Netflixistä, se ehkä hieman avaa asiaa tämän meidän kuplamme ulkopuolelta. Hauska sarja muutenkin. Täysimetys = äidin maitoa pullosta tai rinnasta. Jos ja kun äiti menee töihin, monissa maissa aika pian synnytyksen jälkeen, vauva syö maitonsa muulla tavoin. Jännästi se pullo tms onnistuu, kun on pakko tai ”pakko”. Kivaa ja helppoa se ei varmastikaan aina ole, mutta hengissä näyttävät töissäkävijöiden vauvat pysyvän esimerkiksi Pohjois-Amerikassa – myös tv-sarjojen ulkopuolella. Yhteiskunnan tukijärjestelmälle toivoisi muita rakennusperusteita kuin minun tai kenenkään yksittäisen ihmisen imetystoiveet. Tilanteita on erilaisia.

    Tuitun kanssa samoilla linjoilla. Miksi meillä Suomessa on niin vahva oletus siitä, että on äidin yksinoikeus olla vähintään 12 kuukautta kotona?

  • Oliver

    ”Jännästi se pullo tms onnistuu, kun on pakko tai ”pakko”. Kivaa ja helppoa se ei varmastikaan aina ole, mutta hengissä näyttävät töissäkävijöiden vauvat pysyvän” Ei tämäkään nyt oikein vakuuta, että hengissä selviävät jos on pakko 😀 Miksi tällaiseen selkeään huononnukseen pitäisi mennä, en ymmärrä. Suomessa ehdotetussa 6+6+6 -mallissa on sentään jotain järkeä.

    • Satu Rämö

      jep, järkeä on siinä 6+6+6-mallissa, jos se vain saataisiin joskus käyttöön asti 🙂

Leave a Reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *