Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Vanhempainvapaat puoliksi

Tiedoksi sinulle, joka luet tätä tekstiä joskus hamassa tulevaisuudessa, kun tehtaat pyörivät tekoälyllä ja pakettimatkat tehdään Saturnukseen. Juuri nyt tätä kirjoittaessani eletään vuotta 2020 ja Suomessa on noin kaksikymmentä vuotta valmisteltu tasa-arvoisempaa vanhempainvapaamallia.

vanhempainvapaat puoliksi

Kahden vuosikymmenen aikana on pidätetty odotuksesta niin paljon hengitystä, että olemme vähentäneet CO2-päästöjä huomattavasti. Siinä ne hyvät uutiset sitten olivatkin. Mitään ei ole vielä tapahtunut. Noin sata komiteaa, keskusteluryhmää ja seminaaria on pidetty, mutta aina kun joku huutaa kovaan ääneen PERHEILTÄ EI SAA VIEDÄ ITSEMÄÄRÄÄMISOIKEUTTA, VANHEMPIEN PITÄÄ SAADA ITSE PÄÄTTÄÄ KUKA JÄÄ KOTIIN HOITAMAAN (äiti) LASTA, komitea jäätyy, kahvit jäävät kuppeihin ja kaikki palaavat koteihinsa. Jakamaan niitä vanhempainvapaitaan parhaaksi katsomallaan tavalla.

Jepsulis. Luin eilen Islannin paikallisuutisista, että ensi vuoden alusta tulee voimaan uusi vanhempainvapaasäännös, jonka ansiosta vanhempainvapaat menevät puoliksi. Vanhempainvapaa kasvatetaan nykyisestä kymmenestä kuukaudesta kahteentoista kuukauteen. Ja se jaetaan vanhempien kesken puoliksi. Isät saavat kuusi kuukautta, äideille kuusi kuukautta. Siellä on toki pieni joustomahdollisuuskin. Vanhemmat saavat treidata toiselle YHDEN kuukauden omasta vapaastaan. Mutta vain yhden.

Jos isä ei voi

  • a) jättää yritystään kun on niin ahkera ja korvaamaton yrittäjä
  • b) jäädä pois töistä kun hänellä on niin kamalan vaativa työ
  • c) äitin nyt vaan kuulu olla kotona koska hän on se ensisijainen vanhempi nyt ja aina ja kiintymyssuhde

se isän vanhempainvapaa jää käyttämättä. Hupsista vaan ja se viisi kuukautta katosi kuin savuna ilmaan. Puff. Jos äiti haluaa olla lapsen kanssa kotona yli oman vanhempainvapaansa, sen voi tehdä ottamalla palkatonta vapaata. Se on mielestäni täysin oikein: yhteiskunnan ei kuulu maksaa sellaisten rakenteiden ylläpitämisestä, jotka eivät edistä tasa-arvoa.

Jos haluatte tietää lisää tästä Islannin vanhempainvapaamallista, suosittelen lukemaan kirjoittamani kirjan Islantilainen kodinonni. Sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan  ammattijärjestö Tehyn puheenjohtaja Millariikka Rytkönen kertoi Instassaan tilanneensa kaikille suomalaisministereille tämän kirjan joululahjaksi. Mahtavaa!

”Tilasin 15 kappaletta Islantilainen kodinonni -kirjaa Valtioneuvostoon ministereille joululahjaksi. Katso kun ei tää tästä tunne etenevän tää tasa-arvohomma täällä Suomessa. Täytyy ottaa kovat aseet käyttöön.”

Se oli kuulkaa kaikkien aikojen paras lukijapalaute!

Jos et jaksa koko kirjaa lukea, täältä löytyy asiaa aiheesta tasavertainen vanhemmuus. Aika monta juttua aiheesta on näemmä päässyt kertymään!

Eli terveisiä sinne tulevaisuuteen. Minä jään nyt mielenkiinnolla odottamaan Suomen tilanteen kehittymistä, mutta en enää valitettavasti pysty pidättämään hengitystäni. Alkaa sattua liikaa päähän.

14 Comments

  • Elina Mattila

    Tästä en voi olla muuta kuin täysin eri mieltä. Ja kiitän joka kerta, kun vanhempainvapaan pakkojako torpataan päättävissä elimissä. Nykyinen lainsäädäntö mahdollistaa jo vanhempainvapaiden tasajaon. Tästä huolimatta huudetaan valtiovaltaa apuun, kun näin ei toimita vapaaehtoispohjalta.

    Ärsyttää aivan suunnattomasti tämä tarve saada lapset mahdollisimman varhain kotoa hoitoon ja vanhemmat töihin. Nykymeiningillä ei todellakaan voida puhua ”laadukkaasta varhaiskasvatuksesta” vaan monin paikoin lähinnä paikasta jossa lapsia säilytetään vanhempien työpäivän ajan. Oma lapseni saa olla vielä vuoden kotona. Ehkä se ehtii vielä kaksivuotiaanakin pitämään puolensa lapsilaumassa vaihtelevan ja alimitoitetun päikyn henkilökunnan silmien alla. Ja nostan tästä vielä hyvällä omallatunnolla huikeaa 300€ tukea per kuukausi.

    • Satu Rämö

      20 vuoden aikana on nähty, että ”vapaa valinta” ei toimi: naiset käyttää edelleen yli 90 pinnaa kaikista vanhempainvapaista. Ei se tule muuttumaan, ennen kuin sitä lainsäädännöllä muutetaan.

      Tarkentaisin vielä omasta puolestani, että tämän minun jutun aihe oli tasa-arvoisempi vanempainvapaajärjestelmä, ei varhaiskasvatuksen laatu ja sisältö. Se on ihan eri keskustelu.

  • Yrittäjä-kotiäiti

    Meillä, puff vaan, viisi kuukautta olisi kadonnut tuhkana tuuleen. Olemme molemmat yrittäjiä. Minun yrittäjyyteni on palveluyrittäjyyttä, jossa palvelun tuottaminen tapahtuu läppärin ääressä ja kaikki kommunikointi asiakkaiden kanssa sähköpostilla. Työ on luonteeltaan sellaista, että se on yhdistettävissä melko kivuttomasti lapsen kotihoitoon. Mies taas toimii perinteisellä teollisuudenalalla, jolla on käynnissä rakennemuutos ja yrityksessä on toteutettu hiljattain hyvin vaikea sukupolvenvaihdos. Sen seurauksena yritys on tilanteessa, jossa monet toiminnot kaipaavat kiireesti modernisointia. Yritys on vakaalla pohjalla mutta toiminta niin yrittäjävetoista, ettei firma selviäisi oikealla kurssilla edes muutamaa viikkoa ilman omistajan läsnäoloa. Ajatus esim. mieheni pitkäaikaisesta sairastumisesta on katastrofaalinen. Sanomattakin on selvää, että koko ajan tehdään töitä sen eteen, että kaikki ei olisi näin riippuvaista hänen panoksestaan ja läsnäolostaan.

    Lapsen tuloa ei voitu ajoittaa yhtään paremmin, koska kärsimme lapsettomuudesta ja odotimme kääröä syliimme lähes viisi vuotta.

    Olen surullinen siitä, että ”vanhoillinen” ratkaisumme tässä yhdessä ainoassa asiassa – kun parisuhteemme muuten on äärimmäisen tasa-arvoinen – saa fiksutkin ihmiset näkemään meidät tasa-arvon vastustajina, mitä emme todellakaan ole.

    Olin lukevinani kohdasta a) jonkinasteista sarkasmia. Toden totta yhteiskunnassa ON perheitä, jotka tarvitsevat itsemääräämisoikeutta saadakseen oman taloutensa tukipilarit pysymään pystyssä, torjuakseen liiketoiminnan ostamiseen ja jatkamiseen liittyvien suurten riskien realisoitumista ja suojellakseen myös työllistämiensä ihmisten työpaikkoja.

    Yhteiskunnan tehtävä ei tosiaan ole rahoittaa epätasa-arvoa lisääviä mekanismeja. Isossa kuvassa allekirjoitan tämän. Silti on fakta, että isoonkin kuvaan mahtuu monia yrittäjäperheitä, joille vanhoillinen ratkaisu on aidosti paras vaihtoehto. Sen hyväksyminen ja tukeminen on vahvasti kaikkien – myös perheeseen kuulumattomien työntekijöiden sekä koko yhteiskunnan – edun mukaista.

    • Satu Rämö

      Niin. Miten mä tämän nyt sanoisin ilman, että en pahoita turhaan kenenkään mieltä. Mä yritän.
      Mua ei oikeastaan tämän asian yhteydessä kiinnosta yksittäisten ihmisten valinnat ja elämäntilanteet – jokainen perhe ja jokainen elämä on erilainen. Meillä on kaikilla ristimme kannettavina. Isät ei ala vanhempainvapaita käyttämään, jos niitä ei korvamerkitä. En näe muuta vaihtoehtoa – vapaat ajatukset ja päätökset eivät auta, muutosta ei tapahdu, jos se jätetään kaikkien omaan päätösvaltaan. Vähän sama kuin lapsilisät: mun mielestä hyvintoimeentulevat eivät tarvitse lapsilisiä; on aivan älytön systeemi, että osa perheistä käyttää lapsilisät sijoittamiseen: maksetaan verorahoista parempiosaisten vanhempien osakesäästämistä lapsille. Lapsille sijoittaminen on todellakin ok, mutta ei yhteiskunnan verovaroista. Ymmärrän, että osa vetäisi herneet nenään jos tämä sosiaalituki loppuisi ja se raha indeksirahastoon pitäisi repiä muualta kuin lapsilisistä, mutta ei voi mitään. Jos täytyy ottaa vastaan itselle vähemmän, että systeemi palvelisin kokonaisuutta niin, että keskiverrosti voidaan paremmin. Kaikkia ei voi pitää tyytyväisenä kaiken aikaa, mutta keskimäärin yhteisistä varoista kustannettavien asioiden pitäisi ajaa yhteisiä etuja.

      Yritän tässä siis sanoa sitä, että ymmärrän todella hyvin vaikeuden jäädä pois työelämästä kun tilanne siellä on kriittinen. Mutta se, että osalla ihmisistä on tämä ”en voi jäädä pois töistä ongelma” (vähättelemättä sen ongelman olemassaoloa), ei ole argumentti tasa-arvoisempaa vanhempainvapaata vastaan. On nimittäin aika omituista isossa kuvassa, että melkein kaikki ne, jotka eivät voi jäädä pois työelämästä oman roolinsa takia, ovat MIEHIÄ. MIksi muuten yli 90 prosenttia kaikista vanhempainvapaista on naisten pitämää? Ongelma on rakenteellinen, eikä se ratkea kuin muuttamalla rakenteita.

      Ja tää mun kommentti, painotan nyt vielä, ei missään nimessä ole teidän henkilökohtaisen tilanteen väheksymistä tai olankohauttelua sille. Oon todella onnellinen että en ole ite politiikassa mukana, koska päätyisin vain pyytelemään koko ajan anteeksi kaikilta 😀

      Tosi hienoa kuulla että saitte lapsen pitkän odotuksen jälkeen.

      • Yrittäjä-kotiäiti

        Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että pakkoa tarvitaan, kun porkkana ei riitä – myös tässä asiassa. En pistäisi pahakseni sitä, että osa vanhempainvapaista korvamerkittäisiin tilanteissa, joissa vanhemmat ovat palkansaajia. Tämä koskisi valtaosaa väestöstä. Tilanteissa, joissa isyysvapaan käyttäminen uhkaisi kuitenkin esim. useita työpaikkoja ja liiketoiminnan jatkuvuutta tai joissa olisi muu painava syy, pitäisi olla mahdollista hakea erivapautta.

        Se, että vanhemmat menettäisivät korvamerkityt tukikuukaudet siksi, ettei isyysvapaalle jääminen onnistu, on mielestäni lapsen oksan sahaamista. Kaikkein laadukkaimmissakaan varhaiskasvatusyksiköissä ei tarjota mitään sellaista, miksi vauvalla olisi parempi olla päivähoidossa kuin vanhemman kanssa. Se, että korvamerkityn vapaan voi menettää, asettaa vauvat eriarvoiseen asemaan – ja siksi vastustan sitä kiihkeästi.

        Islannin mallissa kokonaisuuteen liittyy vielä imetysaspektikin, ja kuulisin kyllä mielelläni, miten islantilaiset ratkaisevat tämän asian. Suomessa yhä useampi nainen täysimettää vauvaa 6 kk, ja kun kiinteät aloitetaan, niiden merkitys ruokavaliossa on usein aluksi vähäinen. Moni pitkään täysimetetty vauva ei huoli pulloa, ja sanonnankin mukaan ”when you are under one, eating is just for fun” (viitaten kiinteisiin). Jos lapsentahtinen eteneminen imetykseen ja ruokailuun liittyvissä asioissa on itseisarvo, kuten se monille Suomessa on, hoitokuukausien korvamerkintä Islannin malliin uhkaisi sitäkin. Tältäkin osin olisi kiva kuulla esimerkkejä konkreettisista ratkaisuista perheissä.

  • vaaleanvihreää

    On tosi hienoa, että Islannilla on tämä systeemi. Perhe saa varmaan kokonaisuutena kuitenkin päättää kuukausien ajankohdan, joka tuo sitä joustoa.
    Minua ei haittaisi, vaikka Suomi ottaisi Islannista mallia viimeistään silloin, kun omat lapseni ovat mahdollisesti lapsia saamassa.
    Jos on yksinhuoltaja alusta asti, miten kuukaudet silloin menevät?

    • Satu Rämö

      Yksinhuoltaja saa tottakai kaikki nuo kuukaudet itselleen. Ja jos saa esim. kaksoset tai kolmoset, on niissäkin tilanteissa erityisempiä sääntöjä, jotka jeesaa tilannetta.

  • Janni

    Jäin myös pohtimaan, miten mahdollisissa erikoistilanteissa tämä toimii.

    Jos esimerkiksi toinen vanhemmista on töissä ja toinen työtön tai (näin korona-aikana) lomautettu. Jos perheen taloudellinen tilanne ei salli, että työssäkäyvä vanhempi jää vanhempainvapaalle. Työtön/lomautettu vanhempi hoitaa lasta ”palkattomalla”, mutta jos saa kutsun töihin, miten sitten lapsen hoito järjestyy? Kuinka nopeasti työssäkäyvä vanhempi saa jäädä vanhempainvapaalle? Suomessa pitää tietääkseni ilmoittaa vanhempainvapaalle jäämisestä tietty aika etukäteen, että työnantaja ehtii hankkia sijaisen tai tehdä muita järjestelyjä.

    Tai jos muistelee vuosi sitten Facebookissa kiertänyttä päivitystä suomalaisesta nuoresta naisesta, joka oli yh kun lapsi syntyi. Pian syntymän jälkeen tuore äiti sairastui syöpään, sai ensin syöpähoitoja ja sen jälkeen leikkaus. Leikkauksen jälkeen ei saanut nostaa mitään 1 kg painavampaa. Hankala yhtälö alle 1v. lapsen kanssa. Naisen äiti oli käyttänyt lomansa ja pitänyt palkatonta, että pystyi hoitamaan vauvaa. Kunnan/lastensuojelun puolelta ainut apu oli oikeus kodinhoitajaan muutamaksi tunniksi viikossa. Jos vauvan ympärivuorokautista hoitoa ei olisi pystynyt järjestämään sukulaisten tai ystävien avulla, olisi kunnan/lastensuojelun seuraava apu ollut vauvan huostaanotto. Jäin miettimään, miten Islannin malli tällaisessa tilaneessa toimisi, jos lapsella kuitenkin olisi sekä isä että äiti. Isä käyttäisi ensin vanhempainvapaansa, mutta joutuisi jäämään sitten palkattomalle, kun äiti ei pystyisi lasta hoitamaan.

  • Laura

    Ai hitto, kun alko heti kiehua, kun muistin tilanteen kuuden vuoden takaa… Esikoisen syntymän jälkeen mies haki vanhempainrahaa Kelalta ja soittivat perään, että tässä on varmaan nyt joku virhe, kun ISÄ on jäämässä vanhempainvapaalle! Juu, ei ole.
    Saa nähdä tuleeko taas tommonen puhelu, kun nyt pian syntyvästä kuopuksesta tälläkin kertaa isä ottaa vanhempainvapaata.

  • A

    Mä olen niin samaa mieltä, että Islannin kaltainen tasa-arvoloikka tarvittaisiin Suomeenkin, siihen on turha huudella ”mutku minä ja mun elämä” tai ”entäs yksinhuoltajat, syöpäpotilaat, lesket”. Aina löytyy joku, jolle status quo on parempi kuin tilanne uudistuksen jälkeen.

    Tuohon Lauran kommenttiin yllä, mulla on myös vähän samanlainen tarina 9 vuoden takaa (toivon, että tilanne on nykyään eri). Oltiin miehen kanssa suunniteltu miten jaetaan vanhempainvapaa ja tein hyvissä ajoin hakemuksen omasta osastani (alkupätkä vanhempainvapaasta äitiysvapaan perään), miehen oli tarkoitus hakea oma osansa myöhemmin (koska ei voinut hakea ennen isyysvapaan pitämistä tms syy, niin kauan aikaa etten tarkkaan muista). Joka tapauksessa muistan hyvin sen ärsytyksen koin, kun sain Kelasta päätöksen jossa minulle oli myönnetty vanhempainraha koko vanhempainvapaakaudelle (eikä sille ajanjaksolle, jolle sitä hain). Hyvin rivakkaan tämä päätös korjattiin, kun muutosta pyysin, mutta onhan tilanne järkyttävä, Kela myöntää etuuden ajalle jolle en ole sitä hakenut ja sitä kautta oli osaltaan vaikuttamassa mielikuvaan, että vanhempainvapaa on jyvitetty äidille…

  • Janni

    Kiinnostaisi myös kolikon toinen puoli, eli sijaisten työllistäminen. Onko Islannissa tehty tutkimusta, kuinka paljon siellä palkataan vanhempainvapaiden ajaksi sijaisia? Tai jos selaa avoimia työpaikkailmoituksia, onko paljon sellaisia työpaikkailmoituksia, joissa työsuhteen kestona on äitiyslomasijaisuus?

    Omassa työpaikassani työkaveri tuli raskaaksi ja ilmoitti, että aikoo olla äitiys/vanhempain/hoitovapaalla noin vuoden. Hänen tilalleen palkattiin sijainen, joka vuoden päästä sai vakipaikan, kun lapsen saanut työkaveri palasi töihin. Sijainen oli vuoden ”koeajan” aikana todettu hyväksi tyypiksi ja hän oli oppinut talon tavat, joten hänet haluttiin pitää työntekijänä.

    Pari vuotta myöhemmin toisen työkaverin vaimo tuli raskaaksi. Työkaveri ilmoitti, että pitää isyys/vanheimpain/hoitovapaata 6 kk, koska vaimon opiskeluista puuttui enää 6 kk työharjoittelu, jota hän alkoi suorittaa vauvan ollessa n. 6 kk ikäinen. Tämän työkaverin tilalle ei palkattu sijaista. Uuden työntekijän ”sisäänajossa” menee meidän alalla 3-4 kuukautta. Työnantajan mielestä ei ollut järkevää sitoa yhden ihmisen työpanosta useamman kuukauden ajaksi perehdyttämiseen, kun sijaisesta olisi todellista hyötyä vain 2-3 kuukautta. Tämän työkaverin puolen vuoden työt jaettiin töissä olevien kesken. Työntekijät olivat työnantajan kanssa samaa mieltä. Mieluummin joustettiin ja otettiin vähän lisää tehtäviä kuin alettiin kouluttaa puoleksi vuodeksi sijaista.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *