Mainos: Tammi
Palataanpa reilu kymmenen vuotta ajassa taaksepäin. Muistan erittäin hyvin, kuinka silloin vannoin kautta kiven ja kuusenkannon, että sitten kun oma lapsi syntyy, meille EI TULE MITÄÄN PRINSESSAHOMMIA. Hahaa, no siinähän kesti muistaakseni tasan kaksi vuotta, kun meidänkin kodin kaapeista löytyi ensimmäiset Lumikki-asut, viitat ja tiarat. Kaverit kantoivat omille lapsilleen pieneksi jääneitä rooliasuja ja leluja ulko-ovesta sisään eteiseemme säkkikaupalla – ja tiedän, että olivat salaa onnellisia kun pääsivät glitteriansoista eroon. Ja meidän molemmat lapset niistä vuorotellen tietysti ihan fiiliksissä.
Ajattelin sitten, että olkoon. Ne tykkäävät leikkiä näillä hörhelöillä, en jaksa vääntää. Ja olinhan itsekin katsonut lapsena Pienet Merenneidot, Tuhkimot ja muut Disney-leffat niin moneen kertaan, että suosituimmista VHS-kaseteista katkesi lopulta nauha. Sitä paitsi leikkiväthän ne muillakin asioilla: astioilla, muoviämpäreillä, autoilla, simpukankuorilla, ongintapeleillä, pehmoleluilla, vesipyssyillä, nukeilla, muovisilla eläimillä. Joten, kyllä. Kyllä meillä on leikitty myös prinsessaleikkejä.
Islannissa alkoi näkyä Disney+-palvelu syksyllä, ilmeisesti samaan aikaan kuin Suomessakin. Sieltähän me on katsottu yhdessä jo vaikka mitä. Mä itse muistan parhaiten Pienen Merenneidon ja me katsottiinkin siksi se minun toiveestani ensimmäisenä. Osaan nimittäin vieläkin sen vuodelta 1989 peräisin olevan piirretyn vuorosanat ulkoa.
Katsohan nyt, mitä tää on? Kaunis se on, vaan niin tuntematon. Minulla kaikki jo on….
Meidän tytöille mieleenpainuvimpia noista Disneyn leffoista ovat olleet Frozenin ykkös- ja kakkososa. Katsoimme nekin Disney+:sta syksyllä. Frozenit! Ahh. Ei mitään ullakontuoksuista rakkaustarinaa ja keskeisiä “tosi rakkauden suudelmia”, vaan ristiriitainen kesästä haaveileva lumiukko, sisarusten välinen ihmissuhde, aktiiviset naispäähenkilöt ja ihmisen sisäisen maailman ja ulkoisen maailman odotusten väliset ristiriidat. Frozenia on levollista katsoa feministinkin silmin.
Prinsessasatujen keskinäinen vertailu on tietysti epäreilua, koska Frozen on 2000-luvun lapsi. Lumikki taas on maailman ensimmäinen pitkä piirroselokuva. Walt Disneyn tuottama Lumikki ja Seitsemän kääpiötä tuli elokuviin vuonna 1937. Tottakai elokuva on ihan erilainen kuin se, joka valmistui kahdeksankymmentä vuotta myöhemmin, #metoon aikakaudella. Maailma on aika erilainen nykyään kuin ennen toista maailmansotaa. Walt Disney on itse todennut piirroselokuvista seuraavaa (tämä lainaus on peräisin teoksesta Walt Disney: Elämänkerta, joka suomennettiin vuonna 2001):
Piirrosfilmin ensimmäinen velvollisuus ei ole kuvata tai jäljentää todellista toimintaa, tai asioita kuten ne todellisuudessa ovat, vaan luoda elämän ja toiminnan karikatyyri; kuvata valkokankaalla asioita, jotka ovat vilahtaneet yleisön mielikuvituksessa; saattaa eloon sellaisia unikuvitelmia tai mielikuvituksen tuotteita, joita me kaikki olemme ajatelleet tai joista me olemme luoneet erilaisia kuvia elämämme aikana.
Walt Disney
Walt Disney kuoli kuutisenkymmentä vuotta sitten, mutta onhan tuo ajatus edelleen validi. Piirroselokuvat – elokuvat ylipäätään – ovat fantasiaa. Ne kertovat jotain siitä maailmasta, missä ne ovat syntyneet, mutta ne eivät kerro, miten asioiden pitäisi olla.
Muutama vuosi Lumikin jälkeen valmistui Bambi. Seuraava iso hitti oli Tuhkimo, joka nähtiin elokuvateattereissa 1950-luvulla. Sarjoja, elokuvia, lyhytelokuvia, kirjoja, oheistuotteita. Kaupallisia floppeja mutta vielä enemmän kaupallisia menestyksiä. Kansainvälinen viihdejätti jakaa taatusti mielipiteitä, mutta samaan aikaan se on luonut paljon seikkailua, saanut meidät kokemaan iloa, jännitystä, surua, pelkoa, riemua. Luultavasti enemmän kuin mihin kukaan toinen viihdealan brändi on pystynyt.
Tammi julkaisee Suomessa Disney-kirjat
Suomessa Disneyn kirjoja julkaisee nykyään Tammi. Saimme myöhäissyksystä luettavaksi laatikollisen Disneyn, Marvelin ja Pixarin lastenkirjoja (Marvel ja Pixar ovat osa Disneytä). Valikoima on jäätävän kokoinen: isoja kirjoja, pieniä kirjoja, äänikirjoja, e-kirjoja, värityskirjoja… Tuntuu, että vaikka valitsin tutustuttavaksi vain ihan muutaman, niitä tuli silti valtavan paljon. Pienille lapsille, varttuneemmille lapsille, ääneen luettavaksi ja lapselle itse luettaviksi. Kirjoitin muutamasta kirjasta ylös omia ajatuksiani.
Mainitsin tästä havainnostani jo instankin puolella mutta haluan sanoa sen nyt vielä täälläkin: käännökset ovat kaikissa näissä nyt lukemissani kirjoissa todella tasokkaita. Nimikkeitä ilmestyy vuositasolla todella paljon ja kiire on varmasti käännös- ja editointiporukalla melkoinen. Yllätyin, miten pieteetillä nämä oli tehty. Suomen kielen ystävä kiittää 🙂
Disneyn kultainen prinsessakirja on osa Tammen kultaiset kirjat -sarjaa. Kirjassa on tiiviissä muodossa (isot kuvat, vähän tekstiä) kymmenen klassisinta Disneyn prinsessatarinaa, esimerkiksi Tuhkimo, Lumikki, Prinsessa Ruusunen ja rohkea naissoturi Mulan. Tämä kirja oli mun mielestä erityisen kiinnostava siksi, että tarinoita lukemalla näki niin herkullisesti aikakausien vaihtelun. Lumikin ja Mulanin naiskuva, toiminnan motiivit ja tarinoiden kohokohdat ovat keskenään aivan erilaisia. Tarinat ovat aikansa lapsia, ja lukemalla monta prinsessatarinaa peräkkäin sen huomaa helposti. Viisivuotias Pampula tykkää kuunnella näitä satuja ja lukee lyhyitä lauseita jo itsekin. Sopii tosi hyvin iltasatuluettavaksi pienille lapsille ja heille, jotka ovat juuri oppineet itse lukemaan.
Ja mitä noihin prinsessajuttuihin tulee – näemmä tämä aihe on mulle edelleen tärkeä, kun tekee mieli palata siihen tässäkin tekstissä näin usein…. Kyllähän niitä vanhoja tarinoita saa ja kuuluu analysoida, mutta toisaalta, niistä voi myös vain nauttia. Kyllä meillä on keskusteltu siitä, että oikeassa elämässä yksi pusu ei herätä ketään koomasta ja pohdittu, miksi Tuhkimoa kiusataan ja todettu, että on ihan syvältä hanurista sellainen toiminta. Mutta sitten. Aika usein meillä on myös vain katsottu näitä leffoja, luettu kirjoja ja syöty samalla poppareita.
Frozen 5 minuutin satuja. Tämä oli Pampulan ykkössuosikki näistä kirjoista. Kirja sisältää Frozen-fanille ja molemmat leffat nähneelle tuttuja tarinoita, mutta myös muutamia uusia, kuten esimerkiksi hauska satu Olafin sisaruksista. Nimensä mukaisesti tämän kirjan sadut ovat lyhyitä, kukin noin 5–10 minuutin mittaisia eli just passelia iltasatulukemista. Isot kuvat ja melko vähän tekstiä.
Samu Sirkan joulutervehdys on erityisesti “joulukirja”. Kirja on syönyt monta tv:stä tutun Disney-jouluklassikon tarinaa. Samu Sirkan joulutervehdys on kuitenkin niin paksu ja runsas teos (yli 300 sivua), että tästä riittää luettavaa vielä rutkasti joulun jälkeenkin. Kirjassa ovat mukana mm. seuraavat tarinat: Kaunotar ja Kulkuri, Aristokatit ja Pinokkio.
Autot – 5 minuutin satuja noudattaa samaa konseptia kuin viiden minuutin Frozen-sadut, paitsi että tässä kirjassa aiheena liikkuvat prinsessojen sijasta autot. Meillä kotona tämä Pixarin piirretty ei ole ollut kovin suuressa suosiossa, joten tämän kirjan tutustuminen jäi kokonaan mun vastuulle. Kirjassa on 12 noin viiden minuutin mittaista satua, joissa Salama McQueen ystävineen seikkailee. Päristelyä ja autoja, mutta myös ystävyyttä ja kavereiden auttamista.
Marvel Kultainen supersankarikirja oli porukan yllättäjä. Kirja kirvoitti Pampulassa erittäin innostuneen vastaanoton. Ja Pampulan reaktio pääsi yllättämään minut. En osannut aavistakaakaan, kuinka hyvin hän tuntee Hulkin ja Hämähäkkimiehen. Minähän raaakaaastaaaan Hämähäkkimiestä! Kirja on suunnattu nuoremmille lapsille, sillä supersankaritarinat ovat melko lyhyitä ja ytimekkäitä ja kuvat suuria ja värikkäitä. Oma tietämykseni supersankareista on todella rajoittunut, joten tämä kirja tarjosi minulle kätevän oppitunnin eri supersankarien alkuperään, supervoimiin ja toimintaan. “Peter Parker oli aivan tavallinen teinipoika, kunnes häntä puraisi radioaktiivinen hämähäkki.” No niin, nyt tiedän tämänkin!
Sudenpentujen käsikirja on näistä kirjoista se, joka on selkeästi suunnattu vanhemmille lapsille. Poimin tämän valikoimasta esikoinen (10 v) mielessäin. Hän rakastaa rakentaa majoja, etsiä aarteita, kehitellä viikinkitaisteluja kavereidensa kanssa rannalla (ovat rakennelleet puisia miekkoja oksista – kuinka söpöä!) ja tuunailla kaikenlaisia juttuja pahvilaatikoista ja tyhjistä tölkeistä ja pistää kasaan lankapuhelimia jogurttipurkeista. Sudenpentujen käsikirja on klassikko-opus kaikille pienille keksijöille ja luonnossa seikkailijoille. Kirjassa on ohjeet lähettimen tekoon, vinkkejä turvallisiin rantaleikkeihin, siellä kerrotaan kuinka tajuton elvytetään, annetaan vinkkejä piirtämisee, ohjeet paperilinnun taitteluun ja vaikka mitä muuta. Mahtava opus, jota jäin itsekin lukemaan ihan silkasta mielenkiinnosta.
Kuvat: Björgvin Hilmarsson
