Kaupallisessa yhteistyössä: Otava
Kysyin eilen lapsilta, miksi heidän mielestä on kivaa lukea. Kysymyksenasetteluni oli kieltämättä hieman velmu. En tietenkään kysynyt, onko kivaa lukea vaan kysyin, miksi on kivaa lukea.
Se vain on niin iihhhanaaaa, sanoi Pampula. Lukeminen on niinkuin seikkailu, totesi esikoinen ja jatkoi: kirjasta tulee sama tunne kuin elokuvasta, mutta kirjan jälkeen tekee mieli mennä nukkumaan.
Ja onhan näitä hyviä syitä lukea vaikka miten paljon lisää. Lukukeskus puhuu paljon lasten lukemisen puolesta. Heillä on hyviä pointteja lukemisen eduista ja poiminkin niistä muutaman tähän.
- Lukeminen kehittää sosiaalisia taitoja. Saksalaistutkimuksessa oikeudenmukaisena kaverina pidettiin 90 prosenttia niistä lapsista, joille luettiin säännöllisesti, ja 51 prosenttia niistä lapsista, joille luettiin vain harvoin. Kotona ääneen lukeminen vahvistaa koko perheen sisäisiä suhteita.
- Lukeminen vähentää stressiä. Lukemisen jälkeen syke alkaa laskea ja lihasjännitys vähentyä. Lukemisen stressiä alentava ja rentouttava vaikutus voi itsessään edesauttaa unta.
- Uusien asioiden oppiminen ja kokeminen. Hyvä kirja avaa ovia maailmoihin, joihin ei fyysisesti voi matkustaa.
- Lukeminen parantaa keskittymiskykyä etenkin lapsilla ja helpottaa koulunkäyntiä. Lapselle lukemisella on yhteys parempaan koulumenestykseen. Lukutaito lisää luovaa ja analyyttistä ajattelukykyä ja ongelmanratkaisutaitoa.
- Tämä ylevä yhteiskunnallinen taso on myös tärkeä: lukeminen edistää tasa-arvoa yhteiskunnassa. Lukutaito on yksi demokratian toteutumisen edistäjä. Jos ei osaa lukea, on ulkona päätöksenteosta ja elämässä muiden armoilla.
Vaikka lukemisesta ei olisi mitään näistä listattuja hyötyä, meillä luettaisiin silti. Koska se nyt vaan on kivaa. Asioita pitää tottakai tehdä myös siksi, että se itse tekeminen on kivaa. Ei maailmassa olisi muuten mitään järkeä jäljellä.
Kirjavinkit lapsille x 4
Poimin Otavan syksyn kirjauutuuksista luettavaa lapsille. Kävimme läpi muutamia kirjoja ja näihin neljään meillä erityisesti tykästyttiin.
Olafin pentupäiväkirjat – Tuli hännän alla. Tässäpä mainio kirja juuri lukemaan oppineille eläinrakkaille tyypeille! Meidän esikoinen on kymmenen. Kaksikielisenä hän lukee suomea hitaammin kuin islantia, joten hän tulee ikäsuosituksissa vähän jäljessä suomenkielisten kirjojen kanssa. Islanniksi hän lukee pidempiä kirjoja, mutta suomeksi esimerkiksi juuri tämä lukemaan oppineille suunnattu letkeä eläinsatu sopii hänelle hyvin.
Olaf oli hitti erityisesti siksi, koska esikoinen rakastaa koiria ja kaikkia eläimiä. Hänellä on huoneessaan omalle pehmolelukoiralle tehty lepokori. Tänään syyslomaperjantaina hän viettää kahden ystävänsä kanssa eläinpehmojen synttärijuhlia. Juhlat alkavat kello 12 ja ohjelmassa on ainakin serpentiiniä ja pehmoeläinleikkejä. Liikkistä.
Tuli hännän alla -kirjassa seikkaillaan maatilalla muiden eläinten kanssa. Olaf lähtee etsimään karkuria, kanaa nimeltä Kanelipulla. Siitä alkaa pieni mutta hauska ja mukavalla tavalla lapsekas seikkailu. Eläimet juttelevat ja touhuavat keskenään, maatilan omistajat pysyttelevät sivuosassa. Tarinassa ei tapahdu mitään pahaa tai pelottavaa, vaan tunnelma on läpi seikkailun letkeä, ystävällinen ja hyväntahtoinen. Iloista lastenkirjallisuutta ripauksella koirien pieruhuumoria. Toimii!
Tuli hännän alla on toinen osa Olafin Pentupäiväkirjat -sarjaa, jonka kirjoittaja on Helena Waris. Tämäkin teos on tosi kiva myös äänikirjana. Äänikirjan pituus on 40 minuuttia, ja lukija Markus Bäckmanilla on miellyttävän matala ja rauhallinen ääni. Kirjan on kuvittanut Mirjami Manninen.
Pampula viis vee yrittää kovaa vauhtia oppia lukemaan. Hän haluaa olla kuten isosisko – tietysti. Kirjojen nimet, otsikot ja lyhyet lauseet hän tavaa mielellään itse, mutta pääasiassa hän vielä kuuntelee, kun muut lukevat. Iltasatuhommat ovat meillä kotona lähes aina mun heiniä. Puoliso siivoaa keittiön, mä laitan lapset nukkumaan tarinoiden saattelemana. Kelpaa! Useimmiten luen ja Pampula kuuntelee, välillä annan muiden lukea ja silloin me molemmat kuunnellaan.
Siri Kolun Villitalon valitsemat on satumainen seikkailu. Lapset seikkailievat Rapinalinna-nimisen talon kanssa, jolla on jalat. Ihanan anarkistista! Huomaan palaavani tämän kirjan kanssa omista lapsuudestani tuttuihin Astrid Lindgrenin maailmoihin.
Meille tuli molemmille satua kuunnellessa mieleen meidän oma koti. Pohjoistuuli paiskoo seiniä, sade ropisee välillä äänekkäästi ja lattiat natisevat… Ehkä tämäkin nousee kohta jaloilleen. Salaisuuksia, seikkailua ja kiehtovia hahmoja. Villitalon valitsemat on toinen osa Villitalo-trilogiaa, joka sopii itsenäisesti luettavaksi vähän vanhemmille lapsille, ja tällaisille päiväkoti-ikäisille luku kerrallaan eteneväksi iltasatukirjaksi. Tässä äänikirjassa on muuten todella miellyttävä lukija. Markus Niemen ääni on rauhallinen ja syvä. Sellainen nuori Leonard Cohen. Villitalo-sarjan oikeudet on muuten myyty jo Saksaan ja Turkkiin, mahtavaa! Kuvituksen on tehnyt Johanna Lumme.
Kun Miika Nousiainen kirjoittaa luettavaa lapsille, niin sehän ei voi olla mitään muuta kuin ihan hulvattoman hauska ja semmoinen, jossa naurun takana piilee muutakin. Fretti Mercury etsii onnea -kirjassa aaltoilee kaksi tasoa. Lapsille hulvaton tarina fretistä ja jäniksestä, jotka etsivät onnea hassuista paikoista ja tapaavat matkan aikana vekkuleita otuksia. Aikuisen mielessä syntyy tarina onnellisuuden omituisuudesta. Missä onni on? Mitä on hyvä elämä? Miksi joku löytää onnen hiihtämällä mutta joku toinen ei? Mitä terrieri tekisi? Tarinan hahmot ovat loistavia intertekstuaalisia viittauksia, jotka tuovat lukemiseen lisädraivia. Karitsa Mattila, Kirva Babitzin, Metro Rostedt ja Jänis Virtanen noin esimerkkeinä. Ja Alasin Morrisette, joka on onnellinen alasimena!
Tämä on upea elämys sekä lapselle että aikuiselle. Iltasatu, jonka leikkisät kuvat ja hassut eläimet viihdyttävät lasta, ja tarina, joka kiehtoo lukevaa aikuista. Tykkäsimme kirjasta hurjasti! Kirja sopii ääneen luettavaksi yli kolmevuotiaille ja itsenäiseen lukemiseen alakouluikäisille. Kirjan vinkeä kuvitus on Sanna-Mari Pirkolan käsialaa.
Meri ja Aleksi Korpelan Peloton Peltohiiri – Kaksintaistelu on niin ikään sykähdyttävä tapaus. Aineksena on perinteinen eläinseikkailu eli tehtävä, jota hyväntahtoinen Peltohiiri kavereineen lähtee suorittamaan. Kirjan kuvitus kumartaa klassiselle satukirjakuvitukselle: isot kuvat, paljon yksityiskohtia. Ja ajatella! Teoksen kaikki kuvat tehdään käsin – vau!! Kirjasarja on pariskunnan yhteinen juttu. Meri ja Aleksi Korpela luonnostelevat yhdessä, Meri kirjoittaa tarinat ja Aleksi piirtää ja maalaa kuvat. Niin idyllistä!
Peloton Peltohiiri – Kaksintaistelu sopii ääneen luettavaksi yli 3-vuotiaille. Niiden upeiden käsityönä tehtyjen kuvien takia tämä on mielestäni myös taidekirja aikuisille. Iso suositus myös tälle.
Jos näiden kirjojen äänikirjaversiot kiinnostavat, niin tsekkaa esim. Suomalainen Plus. Siellä tarjotaan uusille käyttäjille kaksi viikkoa maksutonta tutustumisaikaa. Suomalainen.com:sta voi muuten ostaa myös kirjojen yksittäisiä äänikirjakappaleita (oon linkannut jokaisesta kirjasta erikseen), jos kuukausimaksupalvelut eivät natsaa.
