Ensimmäinen satsi mustikkarouhetta on purkitettu, jess! Meihin iski tänä syksynä ihan totaalinen marjakuume. Täällä Länsivuonoilla on aivan älytön määrä marjoja – ja vain vähän poimijoita! Saimme viime vuonna jo vähän ensimakua tästä marjaparatiisista. Kävimme poimimassa marjoja heti muuttomme jälkeen. Senhetkisessä asunnossamme oli kuitenkin niin pieni pakastin, että sinne ei mahtunut tuuppaamaan kuin viisi litraa.
Tänä vuonna pakastinkapasiteettimme onkin hurjasti suurempi. Ja onneksi on, sillä puolisoni löysi yhdellä boulderointiretkellään ihan järjettömän marjapaikan, jonne palasimme yhtenä iltana ämpäreiden kanssa. En ollut uskoa näkemääni: niin paksua sinistä mattoa niin suurella alueella. Variksenmarjoja, juolukoita ja mustikoita. Vetäisin kerran keräimellä ja astiaan ropisi heti yli pari desiä.
Saimme kahden tunnin aikana kerättyä noin 30 litraa. Ja poimiminen oli todella, todella miellyttävää. Täällä kun ei ole hyttysiä, hirvikärpäsiä, punkkeja eikä käärmeitä. Kun voi ihan näin ötökkäpelkoisenakin painella pitkin kivikasoja mustikka-aarteiden perässä, niin onhan se nyt jestas ihan mahtavaa!
Pakastimeen mahtui vajaa 20 litraa. Kymmenen jäi jääkaappiin pariksi päiväksi, kunnes keksin tehdä niistä mehua. Laitoin mustikat varpuineen ja lehtineen kattilaan ja kaadoin vettä niin paljon päälle, että mustikat peittyivät. Laitoin pari desiä sokeria perään, sekoitin ja annoin kiehua 15 minuuttia. Siivilöin mehut mustikoista ja jäljelle jäi se painava kuoriaines.
Olin jo niin pakastamisen ja mehunteon huumassa, että en millään olisi tohtinut heittää kuoriainesta biojätteeseen. Kun nämä on omin käsin poimittu ja kaikkea. Paljon hyviä vitskuja ja kuituja, ei näitä tohdi kompostiin laittaa. Mietin jonkun aikaa, mitä paksua puuroklönttiä muistuttavalla massalla tekisin. Kyselin teiltä instan puolella ideoita ja sain heti tosi monta loistavaa vastausta: kuivata uunissa ja tee mustikkarouhetta. Voi että, miksi en tätä heti tajunnut! Mähän olen itsekin ostellut niitä mustikkarouheita erikoismyymälöistä – tottakai voisin valmistaa sellaista myös itse.
Mustikkarouhe – valmistaminen
Annoin marjojen valua mehua tehdessä sihdissä kolmisen tuntia, jotta kaikki mahdollinen neste tuli mehuna talteen. Levitin kuoriaineksen leivinpaperilla vuoratulle pellille ohueksi kerrokseksi (korkeintaan puoli senttiä paksu). Laitoin uunin kahdeksaankymppiin ja “paistoin” mustikkalevyä uunissa kolme tuntia. Sen jälkeen pidin myöhäisen kellonajan takia yönmittaisen tauon. Jätin mustikkalevyn kylmään uuniin ja kävin nukkumaan. Seuraavana aamuna kääntelin osaksi kuivunutta marjamassaa ympäri ja jatkoin kuivatusta vielä pari tuntia.
Marjalevyn kuivahdettua otin pellin pois uunista ja annoin jäähtyä huoneenlämpöön. Mursin levystä pieniä palasia ja murskasin ne rouheeksi morttelilla. Hyvää tuli! Nyt käytän tätä aamuisin skyrin kanssa, pistän smoothien sekaan, ripottelen vaniljajäätelön sekaan ja voisihan näitä käyttää leivonnassakin, jos intoutuisi kokeilemaan vaikka mustikkaisia korvapuusteja. Oohh, nyt on ehkä ihan pakko kokeilla juolukkapullaa! Sellainen dallaspullan tapainen mutta sisällä olisikin voita, mantelia ja mustikkaa…
