Muuttopäivän tunnelmia

Kymmenen automatkaa katetulla lava-autolla ja siinä ne olivat: kaikki vanhasta asuinpaikasta uuteen kotiin muutetut asiat. Eilen jätimme vanhan nukkekodin avaimet Islantiin palanneille omistajilleen, teimme tänään aamulla loppusiivouksen ja nyt elämme täällä laatikoiden keskellä. Syömme illallista retkeilylautasilta. Ruokapöytä on povitaskuun mahtuvaa retkeilymallia. Vaatekaappeina toimii muutama iso roskasäkki. Missä juustohöylä on? Kukaan ei tiedä. Tai koottavan naulakon kriittisin osa, ohut metalliputki? Ei käryn käryä. Kaikesta tästä huolimatta: fiilis on loistava! Koska olen päättänyt niin. Ja voin seistä tässä näin.

keittiönikkuna

Oikeastihan muuttaminen on yhtä hemmettiä. Viimeisen vuoden aikana olemme muuttaneet kaksi kertaa. Ensin Reykjavikista tänne Isafjörduriin viime elokuussa. Toimme yhden autollisen tavaraa mukanamme eli lähinnä kosmetiikan, vaatteet ja urheilukamat. Kaiken muun jätimme Reykjavikin kotiimme, jonka laitoimme vuokralle, sekä kotimme autotalliin, joka varastoi kaiken sen, mikä ei mahdu meille ja mitä emme halunneet vuokra-asuntoon jättää (yksi vuokralaisista on pitkäkarvainen ja paljon kuolaava koira).

Kun päätimme jäädä tänne Isafjörduriin vähän pidemmäksi aikaa ja ostimme täältä itsellemme kodin, aloimme pohtia homman logistista hoitamista. Aika pian tajusimme, että emme todellakaan ala roudata kaikkea Reykjavikissa olevaa tavaraa tänne. Sohvan liikuttaminen 500 kilsaa rekka-auton kyydissä maksaa enemmän vaivaa, kuin täältä uuden tai käytetyn sohvan ostaminen. Sitä paitsi ei koon 38 farkut sovi, jos oikea koko on 42. Meillä on täällä Isafjördurin kodissa isompi kylppäri ja isommat lastenhuoneet kuin Reykjavikin kodissamme, mutta pienempi olohuone ja kapeampi keittiö. Ne kalusteet, jotka sopivat Reykjavikin kotiin, eivät sovi tänne. Joten päätimme lähteä puhtaalta pöydältä.

Eilen saimme ystävälliseltä kultaseppänaapurilta lainaan neljä tuolia keittiöön retkipöydän ympärille. Lasten sängyt tulivat mukana vanhasta paikasta, mutta meidän aikuisten uusi sänky (runko Ikeasta), ei ole vielä saapunut. Nooh, kyllähän noilla pumpattavilla ilmapatjoilla jonkun aikaa nukkuu. Etenkin kun on ne Villan ja Peitteen hevosenjouhipetarit välissä. Siinä samassa Ikean ikuisesti kestävässä tilauksessa (lupasivat noin 10 päivän toimitusajan, kun lopulta sain jonkun aspasta kiinni ja nyt on mennyt 14 päivää, eikä tavaroita ole vielä edes kerätty lähetykseen) on myös vaatekaapit, säilytyslaatikot, kirjoitupöydät, lasten työtuolit, naulakoita ja muuta tarpeellista. Nooooohhhh, ne tulevat kun tulevat. Kyllä noilla muovipusseilla ja ilmapatjoilla jonkun viikon pärjää.

Huomaatteko? Että en ole yhtään vittuuntunut. Oikeasti! Tottakai olisi paljon kivempaa, että täällä uudessa kodissa olisi kaikki valmiina, mutta kun ei ole niin ei ole. Keittiössä ei ole tuoleja eikä kaapissa syviä lautasia. Kukaan ei tiedä, missä purkinavaaja on, tai vielä pahempaa: viinipullonavaaja. Varpaiden alla pyörii irtolegoja eikä vessassa ole pumppukäsisaippuaa saati käsipyyhettä. Mutta palasaippua ja kylpytakki löytyy.

Juuri nyt on niin paljon tekemistä töissä, kotona, harrastuksissa ja lasten kesälomalla, että homma hajoaa käsiin kuin saippuakupla, jos alan keuhkota. Päätinkin jo kesäkuun alussa, kun ajatuksia rupesi kasaantumaan, että NYT EI MUUTEN OTETA PULTTIA YHTÄÄN. Muuten mistään ei tosiaankaan tule mitään. Se ei auta yhtään, että kelaa tekemättömiä asioita ja harmittelee juttuja, jotka eivät ole valmiita tai edes puolivälissä. Tai edes aloitettu. Köydenvedon tekemättömiä töitä, purkamista odottavia laatikoita ja kadoksissa olevia purkinavaajia vastaan voi voittaa vain yhdellä tavalla. Tekemällä yhden asian kerrallaan. Ja sitä viisautta minä yritän tässä nyt noudattaa.

Lähden nyt etsimään sitä viinipullonavaajaa. Sitten nautin lasillisen roseeta tuossa ikkunan vieressä. Seisten.

13 Comments

  • Marja-Liisa

    Onnea uuteen kotiin ja lehmänhermoja kans 🙂
    Ihana asenne ja hei! Sähän oot nyt se teidän perheen työmyyrä, eikös..? Voit vaan relata ja harrastaa työpäivien jälkeen 😉
    Tuossa maisemassa on niin taikaa <3

    • Satu Rämö

      Kiitos <3 <3 <3 Maisema on kyllä ihana. Kyllä tän muuton kestää, laatikko kerrallaan se on ohi. Huhhahhei.

  • Sushi

    Tsemppiä, kyllä se siitä! Muutto on oiva sysäys turhan roinan hävittämiseen, muutin itse viime syksynä ja kaapit on nyt mukavan siistejä. BTW, millainen tilanne Islannissa on nyt koronarajoitusten suhteen? Ovatko esim. ravintolat auki suht normaalisti? Minulla on tulossa matka sinne heinäkuussa..

    • Satu Rämö

      Oh yes, muuttaminen on aina ihan kämälää. Mutta kivasti on lähtenyt tavaraa kiertoon, myyntiin – ja osa roskiin, mikä ei enää kiertoonkaan kelvannut.
      Täällä on koronarajoituksia höllätty, ravintolat ovat olleet auki itse asiassa koko ajan (paitsi täällä meidän kyläll, jossa oli suhteellisesti aika paljon tartuntoja). uimalat aukesivat toukokuun puolivälissä ja se oli ihanaa. Nyt 15.6. aukeaa rajat eli ei enää vaadita karanteeniin, mutta testi pitää tehdä rajalla.

    • Satu Rämö

      Kannattaa muuten lukea toukokuussa kirjoittamani juttu koronasta ja Islannin-matkailusta (löydät sen tästä blogista). Olen päivitellyt sinne ajankohtaisimmat jutut matkailuun liittyen 🙂

    • KatjaS

      Onnea uuteen kotiin. Ihailtavan asenne ja ainut oikea tapa suhtautua muutto kaaokseen. þetta reddast

  • Anne L.

    Jollekin tuo maisema on ollut peruskauraa kun keskelle sitä on viritetty pyykinkuivausteline 😉

    • Satu Rämö

      hahah, sanos muuta! ja vielä tuollainen ihan vinossa ja ruostumaan päässyt. tekisi mieli kaivaa se ylös ja viedä pois 😀

  • JannaMari

    Voi kuinka mielettömän upea maisema teidän ikkunastanne avautuu! Kun katsoo tarpeeksi kauas, tuo pyykinkuivausteline katoaa… 😊

    • Satu Rämö

      Kiitos 🙂 Pyykkikuivausteline toimitetaan jätteeksi heti kun päästään pihanlaittohommiin. Haaveilen saunasta, kuumavesialtaasta ja terassista ja isoista lasiovista suoraan olohuoneesta pihalle. Katsotaan mitä museovirasto tuumaa ideastamme….

Leave a Reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *