Kiitos perusteellisesta ja mielenkiintoisesta kommentistasi. Joo, kirjeenvaihtoa alettiin käydä sillä ajatuksessa, että kirjeet julkaistaan kirjana. Erinomaisia lukuhetkiä sinne!

Kirjaa vielä lukematta jäin miettimään, oliko kirjeenvaihdon tarkoituksena alusta asti julkaistava teos.

Jäin myös pohtimaan tuota ajatusten sinkoilua eri aiheiden välillä päivässä ja viikossa. Kestän sitä kohtalaisen hyvin töissä, mutta keski-ikäisenä huomaan, että liika ajatusten sinkoilu niin oman pään sisällä kuin eri kanavissa kuormittaa enemmän kuin aikaisemmin, jos se on jatkuvaa. Todennäköisesti se korostuu tässä monikanavaisessa elämänympäristössämme, jossa tietoa ja informaatiota on ähkyksi saakka. Kuitenkin ne ajatukset, joita päästämme päähämme ja joilla kutittelemme aivojamme ohjaavat ajatteluamme ja toimintaamme sekä käyttävät aikaamme. Siksi minusta on tärkeää, että ainakin välillä fokusoi itselleen tärkeisiin asioihin ja suojelee itseään liialta infokuormitukselta. Itse menen aika helposti ylikierroksille, jos on jatkuvaa säpinää ja rätinää aivoissa. Jossain vaiheessa koronakevättä havahduin siihen, että koko ajan kävelylenkillä ei tarvinnutkaan kuunnella jotain tai puhua puhelimessa.

Kolmantena pohdin ajatustasi siitä, että oli hienoa osallistua kirjailijoiden keskusteluun ilman tarvetta jakaa, kommentoida, siivilöidä jne. Ymmärrän tämän niin täysin. Oma valintani on, että jaan tai kommentoin erittäin harkiten, vain jos koen sen todella tarpeelliseksi asian itsensä tai esim työn takia, ja ehkä siksi koenkin sen useimmiten enemmän tai vähemmän työksi. Mietin myös ehkä liiankin kriittisesti, tuonko kommentillani jotain uutta keskusteluun.