Islantilainen metsä on sen verran harvapuinen paikka, että sinne ei kompassia tarvita. Tiedättekös, mitä pitää tehdä, jos kuitenkin käy niin, että eksyy islantilaiseen metsään?
Nousta seisomaan. Ehe-ehe.
Haha. Vanha vitsi, mutta niin totta. Tällä ihanalla tuulen piiskaamalla jäisellä laavakökkäreellä ei juuri metsiä kasva. Puita on maisemassa harvakseltaan. Mutta saa Islannista silti kotimaisia joulupuita, ei tarvitse kaikkia Norjasta tai Puolasta tuoda.
Paikallisilla islantilaisilla metsänkasvatusseuroilla on jouluperinteenä myydä joulun alla kuusia tai mäntyjä. Siellä täällä myös muutamat yksityiset maanomistajat pistävät joulupuumyyjäiset pystyyn.
Meillä kotona ei ole perinteistä joulukuusta tällä kertaa, vaan koristelimme sellaisen Aarikan monivuotisen puisen joulupuun palloilla, valoilla ja Pipsa Possu -kalenterista tulleilla minikirjoilla. Hieno tuli!
Aamulla eräs kaverini soitti. Hän oli hankkinut perheelleen aidon luonnonpuun paikalliselta maanomistajalta, mutta hänellä ei ollut autoa käytössä, koska puoliso oli etelässä käymässä lasten kanssa. Tottakai lähdin kuusimetsälle avuksi! Pistin dieseltraktorimme aamulla lämmitykseen ja lähdimme hakemaan puuta.
Ajelimme muutaman kilometrin läheiselle golf-kentälle, jossa meillä oli treffit Gisli-nimisen miekkosen kanssa. Hän odotteli meitä tienposkessa vanha saha kädessä autoonsa nojaten. Lähdimme korkeavartisissa talvisaappaissa tarpomaan metrin paksuisessa hangessa vuoren rinnettä ylöspäin kohti sitä niin kutsuttua metsää.
Jaejja. Pistetäänkö tuollainen tavallinen kuusi, hän kysyi ja osoitti sahalla semmoista reilun metrin mittaista kuusipuuta. Mutta ei nyt ensimmäistä vastaantullutta risua kuulu ottaa, vaikka islantilainen metsä ei järjettömän montaa vaihtoehtoa anna. Joten jatkoimme matkaa. Lunta oli jo sukissa asti ja pohjoinen 15 metriä sekunnissa hiveli hellästi poskipäitä. Niin nuo kuuset kyllä varisee nopeammin, hän lisäsi. Tuolla vähän ylempänä olisi noita mäntyjä ja mun vahva mielipide on, että ne kestää pidempään.
No sinnehän me noustiin.
Kaverini löysi miellyttävän männyn. Gisli sahasi sen poikki ja tiesi kertoa, että tämä on tuontipuu Alaskan länsirannikolta. Siellä on samalla tavalla valoa kuin täällä Islannissakin ja suuri meri on aivan vieressä. Tämäntyyppinen mänty kuulemma menestyy täällä meillä päin hyvin, koska kasvuolosuhteet ovat samanlaiset.
Työnsimme männyn mäkeä alas, nostimme sen auton tavaratilaan ja ajelimme takaluukku auki takaisin kylään. Radiossa soi islantilaiset joululaulut ja se hetki tuntui jotenkin kamalan mukavalta.
Muutamat ovat kyselleet islantilaisia suosikkijoululaulujani. Tässä on muutama sellainen, joista itse tykkään joulun alla eniten. Ne eivät kaikki ole sanoitukseltaan puhtaasti joululauluja, mutta eihän sillä ole lainkaan väliä. Tunnelma on tärkein. Ja onpahan siellä yksi laulu, jossa lauletaan islanniksi mökistä metsässä!
Sautjánþúsund sólargeislar
Jólasveinar einn og átta
Jólasveinar ganga um gólf
Jólakötturinn (etenkin Björkin laulamana)
Í skóginum stóð kofi einn
Kvæðið um fuglana (tämä on minulla sellainen kyynelkanavat auki -laulu, ihan jo pelkästään sekin versio, jossa ei lauleta)
Jos melankoliset joululaulut eivät tunnu omilta, mutta jotain jouluista olisi kiva soittaa, kannattaa vilkaista viime vuonna tekemäni postaus, jossa listasin iloisia joululauluja.
Nyysin muutaman alaskalaisislantilaisen männynoksan meillekin. Oksat kuivuvat nyt eteisessä ja niistä leviää tänne nukkekotiimme upea tuoksu. Ehkä ne jäävät eteiseen koko jouluksi, tai saattaapi olla, että laitan yhden maljakkoon olohuoneen matalalle pöydälle. Mietin sen kohta. Ennen sitä otan toisen mukillisen glögiä ja pohdin, mitä huomenna laitetaan joulukenkään. Ensi yönä kylään tulee Lihakoukku. Muistakaa siis illalla laittaa paistit piiloon!
Tämän kuvan myötä joulurauhaa teille kaikille.
