Frozen 2 elokuva – millainen se oli?

Frozen II tuli Ísafjördurin kylän pikkuiseen elokuvateatteriin viime viikolla, samaan aikaan kun elokuva sai ensi-iltansa Yhdysvalloissa. Kävimme tietysti heti katsomassa sen lasten kanssa. Jos et halua tietää elokuvasta mitään etukäteen, kannattaa lopettaa lukeminen tähän. Seuraa pikkuisen juonipaljastuksia ja muunlaista mehustelua.

Vuosikausien odottaminen kannatti. Elokuva oli nimittäin mahtava! Tykkäsin tästä jopa enemmän kuin ensimmäisestä osasta.

Lumiukko oli yhtä upea mahdottomuus kuin viimeksikin. Lämmössä viihtyvä luminen humoristi, jonka ristiriitaisuuden pienempikin lapsi jollain tavalla aavistaa. Yksi kohtauksista sai sielun kananlihalle: lumiukko alkoi sataa pois. Miten kukaan voi sataa olemattomaksi, hajota sillä tavalla ilmaan?  Lopussa katsoja – ja Olaf – pelastettiin elokuvan lopussa siskon kysyessä toiselta, että lumiukko tehtäisiinkös?

Kääk! Itketti.

Kristoff, elokuvan näkyvin mieshahmo, oli onnistuttu säilyttämään kulmikkaana tyyppinä, joka vie tarinaa eteenpäin mutta ei sorru yksiulotteiseksi hölmöksi tai romanttiseksi höpöttelijäksi. Luulenpa, että tämän onnistuneen ja nauruhermoihin käyvän hahmon takana on niinkin yksinkertainen asia kuin todenmukaisuus. Kristoff on niin tavallinen tyyppi, että hän voisi ihan hyvin olla oikeasti olemassa. Juuri siksi hän on niin ihana!

Mahdottoman hyviä olivat Anna ja Elsa, tottakai. He hurmasivat tuttuudellaan ja sopivankokoisilla muutoksilla. Sankariteot tehtiin yhdessä: Anna veti toimintapuolen pulkan kotiovelle ja lopussa Elsa sinetöi kotiseudun pelastumisen. Elsan kiinnostavuus lasten piirroselokuvan sankarina vahvistui tämän elokuvan myötä. Hän tietää olevansa erilainen kuin muut, mutta ei heikko. Häntä ei paljon heterorakkaustarinat kiinnosta, eikä ajurina toiminnalle toimi myöskään mahdollisuus rikkauksiin tai valtaan. Hän vain on, surffaa jäälaudalla, ratsastaa upealla hevosella ja diggaa siskostaan ja ystävistään.

Upeinta Frozen II:ssa oli kuitenkin juoni ja tarinan konteksti. Elokuvassa selviää, mitä Annan ja Elsan vanhemmille oikeasti tapahtui, miksi Elsa sai syntyessään taikavoimat ja millainen historia heidän sukunsa takana vaikuttaa. Ydinjuoneen on haettu inspiraatiota saamelaiskulttuurista ja nyt tuo alkuperäiskansan kulttuurista lainaaminen on tehty oikein.

Walt Disneyn studiot tekivät Suomen, Ruotsin ja Norjan Saamelaiskäräjien ja Saamelaisneuvoston kanssa sopimuksen siitä, että elokuvassa käsiteltäisiin saamelaiskulttuuria hyväksyttävällä tavalla. Leffaa tekemään otettiin neuvonantajiksi saamelaisten itsensä nimeämiä asiantuntijoita. Upeasti hoidettu! Osa diiliä oli elokuvan dubbaaminen myös saameksi. Historiallista sekin: Frozen II on ensimmäinen Disney-elokuva, joka on puhuttu myös saameksi.

Hieno juttu.

Kävin katsomassa leffan 9- ja 4-vuotiaiden lasten kanssa, joista molemmat ovat nähneet Frozen ykkösen noin satatuhatta kertaa. Esikoinen tykkäsi kakkososasta paljon; elokuva ei tuntunut lainkaan liian lapsekkaalta tai tylsältä. Kuopus oli niin innoissaan leffasta, että kysyi heti leffan loputtua, voitaisiinko huomenna mennä katsomaan kolmososa. Pelottavuustasoltaan elokuva oli ykkösosan kaltainen. Leffassa on muutama iso kivijättiläinen, jotka pitävät meteliä liikkuessaan ja tuntuvat aluksi hieman rajuilta (kuten ykkösosan lumihirviöihin), mutta humorististen tilanteiden ja loppuratkaisun hyvisroolin kautta kivijättiläisistä ei jää pelottavaa muistoa.

Oli se upea elokuva. Kai menette katsomaan?

10 Comments

  • Anonyymi

    En halua kuulostaa kukkahattutädiltä, mutta miten Islannissa menevät elokuvien ikärajat? Ensi viikolla 5v. täyttävä kummityttöni rakastaa Frozen 1:stä ja olin ajatellut viedä hänet synttärilahjana katsomaan Frozen 2:n. Suomessa elokuvan ikäraja on kuitenkin 7. Tyttö on sen verran pienikokoinen ja muutenkin lapsellinen, ettei kukaan häntä 7-vuotiaaksi uskoisi, vaikka niin yrittäisi sanoa.

    • Satu Rämö

      Mä en ole ihan varma, mikä ikäsuositus tähän oli laitettu; leffateatteri oli täynnä päiväkoti-ikäisiä kuopuksen kavereita eikä kukaan kysellyt ovella mitään. En tullut edes ajatelleeksi koko juttua…

    • Leela

      Elokuvan ikäraja (Suomessa) voi tosiaan joustaa alaspäin 3 vuotta (paitsi ei K18). Niinpä K7 leffaa voi mennä katsomaan 4-vuotiaan kanssa, jos vanhempi kokee että lapsen kehitystasoon nähden on ok. Mun oma lapsi näki Frozenin ensimmäisenä leffanaan leffateatterissa 4-vuotiaana ja oli siinä ja siinä, että onko liian jännä (leffan aloituskohtaushan on tosi vaikuttava ja kun sen yhdistää leffateatterin jännitykseen). No, leffakokemus oli hyvä ja lapsi on nykyään leffakonkari (7v. ja risat). Ja todellakin odotetaan innolla että päästään Frozen 2 näkemään.

      Leffojen ikärajat on itseä mietityttänyt paljon, koska oma lapsi on tosi kova Harry Potter-fani (kirjat 1-4 on luettu ääneen ja lapsi itse lukee innolla nyt uusiksi). Harry Potter-leffat on sitten K12, eli pitäisi ikärajaa alaspäin joustaenkin odottaa vielä 9-vuotiaaksi asti, että leffoja saisi katsoa. Mä kuitenkin arvioin, että omalle lapselle leffa on ok (koska tarina on tuttu ja hän on kokenut leffojen katsoja) ja katsoimme omalla kotisohvalla (vähemmän jännää kun on pienempi ruutu) ensimmäisen HP-elokuva ja ei ollut kuulemma liian pelottava.

  • Anonyymi

    Kyseessähän on ikäsuositus, ei ikäraja. Ihan Suomessa. Ja aikuisen seurassa elokuvaa katsottaessa ainakin Finnkino joustaa kolme vuotta.

    • Satu Rämö

      Aah, aivan! Tuossa on tuo termierokin. Olen ihan urvelona näissä, ei mitään käsitystä 😀 Koska sitä ykköosaa ovat molemmat katselleet niin paljon ja kakkososan tiesi jatkavan samassa hengessä, en tullut edes ajatelleeksi että sopisikohan tämä kuopuksellekin…

  • Pena Suomest

    Mistähän syystä näit aiheelliseksi kirjoittaa, että Elsaa ei paljon _erityisesti_ heterorakkaus napostele? Ei kai häntä ymmärtääkseni kiinnostanut elokuvassa Sapphon runouskaan tai parisuhde noin yleensäkään.

    Eli olisiko voinut jättää hetero-sanan tässä yhteydessä pois, koska nykymuodossaan lauseesi implisiittisesti viittaa Elsan seksuaalisen suuntautumisen olevan ei-hetero.

    • Satu Rämö

      Koska prinsessasaduissa on aika usein se sama klassinen asetelma, että on joku prinsessa jossain joka haluaa pussata prinssiä ja sitten elämä ja onni siitä aukenee. Onneksi näissä uudemmissa Disney-elokuvissa on nykyään jo eri meininki.

    • Pena Suomest

      En minä missään vaiheessa kyseenalaistanutkaan havaintoasi klassisen asetelman kyseenalaistamisesta vaan sitä, kuinka kummallinen vaikutelma syntyy tarpeettoman hetero-sanan käytöstä kieltolauseessa.

      Jospa muutama esimerkki selventäisi. "Saara Aaltoa ei kiinnosta heterorakkaus." "Teuvo Hakkarainen ei elä heteroparisuhteessa." "Mannertenvälisillä lennoilla ei katsota heteropornoa." Huomannet, että hetero-sanan käyttö oli perusteltua ainoastaan ensimmäisessä esimerkissä. Muissa esimerkeissä "heterouden kieltäminen" piilotti rivien väliin olettaman jostakin ei-heterosta. Älä ymmärrä, jos et halua. Oletin kuitenkin, että koska mainitset olevasi kirjailija ymmärtäisit paremmin kielen nyansseja. Mutta kaikilla meillä on omat sokeat pisteemme! Ehkä sinä vain tulkitset "eri meiningin" huomattavasti laajemmin kuin minä.

Leave a Reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *