Kuluuko maalla vähemmän rahaa kuin kaupungissa?

Olemme asuneet täällä Ísafjördurin kunnassa reilun kuukauden ajan. Eihän tämä arjelta vielä tunnu: edelleen on sellainen olo, kuin olisimme kivalla pitkällä matkalla. Kirjanpitoa täälläkin tosin pitää tehdä ja kotitalouden laskuja maksella, ja niiden hommien parissa vietin viikonloppua.

Makselin kaikenlaisia kuun lopussa erääntyviä laskuja ja selasin samalla verkkopankin tiliotteita. Huomasin, että penteles! Meillä menee täällä maalla todella paljon vähemmän rahaa kuin kaupungissa ja säästöönkin jää siis enemmän. Miksi näin on?

Ennen niitä syitä ensin hieman taustaa. Muutimme siis Islannin pääkaupungista Reykjavikista tänne Länsivuonoille Ísafjörduriin noin 7 tunnin ajomatkan / puolen tunnin lentomatkan päähän Reykjavikista. Olemme siis pääkaupungista katsoen totaalisen landella. Kyllä syrjemmäksikin pääsisi. On täällä kyliä, jonne ajaa Reykjavikista vähintään yhdeksän tuntia. Kyliä, joihin ei talvella edes pääse kuin veneellä tai moottorikelkalla. Emme ole ihan viimeisen kinttupolun päässä, mutta maaseudulla nyt joka tapauksessa.

Ensimmäinen syy kasvaneisiin käytettävissä oleviin tuloihin on varmasti se, että meidän tulot eivät laskeneet, koska emme joutuneet vaihtamaan työpaikkoja. Pk-seudulla noin keskimäärin maksetaan hieman parempia liksoja kuin maaseudulla, koska esimerkiksi asuminen on kalliimpaa. Toki tästä on poikkeuksia: jos syrjäiseen paikkaan on pakko saada tietyn alan osaajaa, korkeampi palkka on hyvä houkuttelukeino.

Toinen syy tulikin jo mainittua: pääkaupunkiseutua edullisempi asuminen. Elokuussa laitoimme Reykjavikin kodin vuokralle ja vuokrasimme meille kodin täältä maaseudulta. Vuokrataso täällä nykyisessä kotikunnassa on todella paljon alhaisempi kuin pääkaupungin ytimessä. Kun saamistamme vuokratuloista vähennetään juoksevat kulut ja pääomaverot, sillä maksetaan asuntolainan lyhennykset ja iso siivu tätä nykyisenkin kodin vuokraa – joka on todella pieni. Sen hinnalla saisi Reykjavikista noin 20 neliön huoneen jaetulla keittiöllä. Sick.

Ja kolmanneksi: ei täällä maalla ole oikein mitään ostettavaa. Ei ole vaatekauppoja, smoothiebaareja, urheiluvarusteliikkeitä (yksi on, mutta sielläkin on menossa loppuunmyynti), monia leffateattereita (yksi pieni on, en ole vielä ehtinyt käydä), suurta valikoimaa lounasravintoloita (kaksi tai kolme löytyy, vuodenajasta riippuen) tai monta kivaa olutbaaria (pari löytyy, joista toinen panimobaari). Kun ei ole niin paljoa kokeiltavaa ja ostettavaa, ei tule ostettua niin paljoa.

Ihan jo valikoima ruokakaupassakin on paljon suppeampi kuin pääkaupunkiseudulla, mutta ei sekään kyllä haitannut ole. Nimittäin meidän jääkaappikin täällä on alle puolet Reykjavikin kodin jääkaapin suuruudesta, joten ihan kamalasti ei tule kerralla ostettua ruokaa, koska ei se mahtuisi mihinkään. Viikon ruokaostosten arvo on tippunut melkein 50 prosenttia ihan itsestään. Kreisiä!

Edelliseen kohtaan liittyy myös menojen keskittyminen. Kun palveluntarjoajia on vähän, on aika tyypillistä, että yksi yritys pyörittää montaa toimintoa. Se taas tarkoittaa paljousalennuksia. Minä esimerkiksi vuokraan toimistotilaa freelance-yhteisöstä, jonka omistajan perheenjäsen omistaa viereisen kahvilan, lounasravintolan ja kaurahiutaleiden itsepalvelumyymälän. Toimistovuokraajat saavat tuntuvan alen kahvila-ravintola-hiutalemyymälän hinnoista, koska käymme siellä niin usein.

Vaikka syön lounaan ulkona arkisin melkein joka toinen päivä, siihen menee vähemmän rahaa kuin Reykjavikissa, jossa söin ulkona todella harvoin.

Neljäs syy on erilainen elämäntyyli. Maalla autoillaan yleensä paljon enemmän kuin kaupungeissa, koska julkista liikennettä ei juuri ole ja välimatkat ovat pitkiä. Meillä tämä meni ihan päinvastoin. Arkisin meidän ei tarvitse ajaa autolla yhtään minnekään. Ovathan ne välimatkat pitkiä tällä seudulla, missä me nyt asumme, mutta halusimme vuokrata kodin nimenomaan kylän keskustasta, että jokaiseen arkiseen paikkaan (siis uimaan, kouluun, päiväkotiin, töihin, ruokakauppaan ja treeneihin ja kirjastoon) pääsee kävellen.

Käynnistämme auton noin kahdesti viikossa. Yleensä silloin, kun menemme jonnekin maastopyörien kanssa tai suuntaamme vaeltamaan kauemmas kotoa. Tai käymme naapurikylän uimalassa, jossa on lapsille vesiliukumäki. Auton diesel-kulut ovat laskeneet noin 80 %. Luulenpa, että minun kannattaa kohta siirtää auto pois firman nimistä omille nimilleni, koska firman autosta maksettava autoetuvero (onkohan se noin suomeksi?) ylittää reilusti auton todelliset käyttökustannukset.

Suurin osa tutuistamme ja lasten kavereista asuu tässä kävelymatkan päässä. Lapset pääsevät kaikkiin harrastuksiin kävellen tai pyörillä. Oma toimistotilani sijaitsee noin 200 metrin päässä kotiovelta. Puoliso tekee etätöitä kotona.

Lähdimme tänne Länsivuonoille seikkailemaan ja viettämään arkea lähempänä luontoa. Ensisijaisena tavoitteena ollut säästää rahaa, mutta oli kieltämättä todella ilahduttavaa huomata, että me siis tosiaan säästämme seikkailemalla.

Lue myös:
Viisi havaintoa haja-asutusalueelta

Aiheet

Näitä luetaan

Satu Rämö

Contact / Yhteystiedot

Tietosuojaseloste

2024 © Satu Rämö