Junalla, bussilla, lautalla ja autolla Euroopassa lasten kanssa

Uijjui, Katja on kirjoittanut mahtavia juttuja heidän perheensä kesälomareissusta Suomesta Kroatiaan maata pitkin. Nuo reissutarinat inspiroivat minuakin kertomaan omasta kesälomareissustamme, jonka toteutuimme puolittaen maanpinnalla pysyen.

Nelihenkisen perheemme yhteiset lomat suuntautuvat aika usein Suomeen, monesta syystä. Yhteisten lomien aikaan suomalainen perheeni kokoontuu yhteen. Suomenkielinen ympäristö on kaksikielisille lapsille tärkeä kieliympäristön takia. Ja kyllä me Suomeen tulemme ihan siksikin, että Suomessa on niin paljon kaikkea mahtavaa! Kesäisin lämpötila on täydellinen ja luonto kaunis (ja nykyään on tämä unelmien kesäpaikka). Talvisin on paljon lunta ja maailmanluokan murtomaahiihtomaastot. 

Tänä kesänä halusimme kuitenkin poiketa pikkuisen myös muualla. Saksalaiset ystävämme viettivät kesäkuussa syntymäpäiviään Baijerissa ja saimme kutsun kemuihin jo talvella. Nämä eräällä jäätikköretkellä tapaamamme ulkoilma-aktivistit ovat käyneet Islannissa vaikka kuinka monta kertaa, mutta me emme kertaakaan heillä. Oli korkea aika korjata tämä epätasapaino.

Ystäväperheemme Islannista muutti vuosi sitten Norjaan Oslon lähelle ja he ovat pyytäneet meitä kylään ihan milloin vain. Lähellä, mutta niin kaukana kuitenkin.


Kesälomasuunnitelmia miettiessämme ajattelimme, että mikä jottei. Mennään sinne synttäreille, käydään Norjassa ja matkustetaan sitten sen jälkeen Suomeen. Ollaan reissun päällä kokonainen kuukausi ja risat.  Jea! Lentäminen Saksaan, sieltä Osloon ja sieltä Suomeen tuntui kuitenkin jotenkin raskaalta. Ja tylsältä. Koska suunnitelmissa oli käydä keskenään aika erilaisissa paikoissa, olisi kerta kaikkiaan upeaa nähdä myös kaikki se, mikä paikkojen välissä on.

Mennään siis junalla ja lautalla. Bussilla ja vuokra-autolla. Trendikkäästi maata pitkin. 


Parasta tässä matkustustavassa oli hitauden suoma raukeus. Meillä oli ihan oikeasti kuukausi aikaa. Ei ollut minnekään kiire, mikään ei ollut yhdestä tai edes kahdesta päivästä kiinni. Paitsi että koimme matkalla kaikkea ihanaa ystäviemme ja perheenjäsentemme kanssa, pystyimme nauttimaan myös niistä siirtymistä. Onpas hauskaa kuulla ruotsin kieltä junan kovaäänisissä. Jännä tämä ruotsalaisen rautatien ravintolavaunu (Suomessa ON muuten paljon parempi). Mehukasta kanelipullaa Göteborgissa. Se tyrmäävän kaunis merinäkymä bussinikkunasta, kun köröttelimme Oslosta Göteborgiin. Tunne, kun iso risteilyalus alitti yhden tanskalaisista silloista. Maisemat Oslon vuonossa. Kylmä valkkari laivan baarissa. Tukholman Södran asemalle ennakkoon tilatun taksin löytämisen riemu. Jukranpujut, se tosiaan tuli meitä vastaan!

Kurkataanpa, mitä matkamme söi.

Islanti-München, lentäen

Lensimme Islannista Etelä-Saksaan. Islannista ei pääse maata pitkin Eurooppaan kuin kolme vuorokautta kestävän risteilijän kyydissä, ja se risteilijä lähtee Itä-Islannin perukoilta ja vie Pohjois-Tanskaan. Ei ihan sopinut reittisuunnitelmaan. Niinpä aloitimme reissumme lentämällä Icelandairilla Keflavikista Saksaan. Lapset tykkäävät lentämisestä (koska tarjoilut, iPadit, nousukiito ja paljon jalkatilaa) ja Icelandairilla on todella mukavaa lentää lasten kanssa. Varmasti muillakin lentoyhtiöillä on, mutta itse olen saanut parhaan huomioimmepikkulastenvanhemmat-palvelun islantilaisen siivillä.

Hinta: Lentoliput neljälle noin 900 € + tukku pisteitä (updgreidasin lomanaloituksen bisnesluokkaan).

München-Kiel, vuokra-autolla

Münchenin lentokentältä vuokrasimme auton. Ystäviemme synttärijuhlat sijaitsivat Baijerin maaseudulla heidän oman vakkarivuoristomajansa pihalle rakennetulla juhlaterassilla. Bileiden jälkeen halusimme kierrellä Baijerin aluetta ja käydä mm. kuuluisalla Franken Juran kalliokiipeilyalueella, joten vuokra-auto oli välttämätön jo ihan tavaroiden kuljetustakin ajatellen.

Saksassa yövyimme pari yötä hotellissa, mutta muutoin ohjelmassa oli telttailua. Tilasin Decathlon-urheilukaupasta netistä meille valmiiksi kesäteltan, kesämakuupussit ja makuualustat, jotka kävimme noutamassa läheisestä myymälästä. Näitä kamppeita tarvitsisimme myös myöhemmin kesämatkallamme Norjassa. Islannista ei ollut mitä tuoda, koska emme käytä täällä koskaan kesäleirintävarusteita. Islannissa kesäkin on talvimakuupussien sesonkia.

Vietimme suurimman osan aikaa Baijerin maaseudulla kiipeillen, vaeltaen ja varjossa lötköttäen. Halusimme kuitenkin nähdä pari vanhaa söpöä kylää pikkuisine baareineen ja suloisine kivitaloineen ja kirkkoineen. Pottenstein ja Betzenstein täyttivät tämän tarpeen erinomaisesti. Kävimme paikallisissa kapakkaravintoloissa syömässä snitselit ja kokeilemassa paikallisia olutlaatuja.

Betzensteinissa yövyimme tunnelmallisessa linnahotellissa  Schlosshotel Betzensteinissa. Huoneita oli alle kymmenen, aamiainen tarjoiltiin upeassa aulassa ja kaksikerroksisen huoneiston ikkunoista näkyi koko pikkuruinen kylä. Tämä on paikka, jonne kaipaan uudestaan – hyvä spotti viikonlopulle aikuisessa seurassa. Toisen hotelliyön nukuimme järven päälle rakennetuissa villoissa, Floating Village Eco Lodges. Nelihenkisen asunnon kaikista ikkunoista näkyi vesi ja terassilta pääsi pulahtamaan viilentävään järveen.

Viimeisen yön vietimme Kielin lähistöllä Airbnb:ssä. En ollut löytää Kielistä meille majapaikkaa. Kaupungin hotellit olivat viiden tähden hinnalla varusteltuja yhden tähden hotelleja tai buukattuja – vilkkaissa satamakaupungeissa usein on, etenkin suuren purjehdustapahtuman aikaan. Matkakuumeen Gia vinkkasi kokeilemaan majoitusta Airbnb:stä yhdeksi yöksi. Hinta-laatusuhde todennäköisesti parempi kuin hotelleissa, olivat itse kokeneet saman reissatessaan Saksaan lautalla. Ja bingo! Löytyi! Yövyimme koko perhe mukavassa asunnossa rauhallisessa ympäristössä kanaalin rannella ja pöytään katetulla aamiaisella alle 100 eurolla. Majapaikasta oli Kieliin noin 20 minuutin ajomatka.

Hinta: Autovuokra viikoksi ja palautus eri paikkaan + polttoaine + lastenistuinvuokra maksoi yhteensä noin 650 €. Hotelleihin upposi noin 450 €, leirintäalueille 150 € ja kesätelttavarusteisiin noin 300 €.

Kiel-Oslo, lautalla, Color Line

Ooh, tajuttoman kaunis risteilijä, erinomainen palvelu, hyvä ruoka ja niin kerrassaan mahtavat maisemat Saksan ja Norjan välillä. Ilta-aurinko lämmitti kannella yhdeksään asti, jotein saimme nauttia merestä, auringonlaskusta ja lämmöstä koko rahan edestä.

Hinta: Ikkunallinen hytti neljälle, hinta noin 450 €.

Oslo, vuokra-autoillen



Oslossa mietimme ensin junien varaan heittäytymistä. Mutta lämpötila näytti melkein 30 astetta varjossa, meillä oli 8 laukkua (koska telttailukamat) ja ystäviemme koti, jonne olimme matkalla, sijaitsi noin kilometrin päässä lähimmästä juna-asemasta. Sitä paitsi olimme suunnitelleet maastopyöräily- ja kiipeilymatkaa Telemarkiin parin tunnin ajomatkan päähän heidän kodistaan eikä sinne olisi päässyt junalla. Joten otimme taas vuokra-auton viikoksi.

Täsmälleen sama automalli, täsmälleen yhtä pitkä vuokra-aika, täsmälleen sama autovuokraamo (Avis). Täsmälleen 1,5 kertainen loppulasku. No, eipä yllätä. Norjassa on norjalaiset hinnat. Tuntui luottokorttia vinguttaessa ihan Islannin-kotoisalta.

Hinta: Vuokra-auto + bensat (Saksassa ainakin kolme kertaa enemmän ajokilsoja) + lastenistuinvuokra noin 1 100 €.

Oslo-Turku, bussilla, junalla ja lautalla

Viikko ystävien seurassa Oslossa oli mahtavaa aikaa. Grillasimme iltaisin heidän kotinsa takapihalla, lapset leikkivät keskenään, päivät puuhasimme jotain ulkona tai vain lojuimme terassin isolla pehmeällä sohvalla. Telemarkissa oli kaunista ja hyvät kiipeilymahdollisuudet, mutta sen tarkempia matkavinkkejä en täältä osaa antaa.Paitsi että menkää Askeriin meidän kavereiden luo kylään 😀  Teimme vähän, mutta meillä oli hauskaa.

Oslosta tarkoituksemme oli matkata yhdellä suoralla junayhteydellä Tukholmaan, josta pääsisimme Siljan kyydissä yön aikana Turkuun. Mutta eihän niitä suoria junayhteyksiä ollut silloin, kuin olisi pitänyt. Ei edes lähipäivinä. Joten otimme ensin bussin Oslosta Göteborgiin. Reilu parituntinen ja älytöttömän paljon jalkatilaa! Lapset rakastivat bussimatkailua ja olivat yllättyneitä, kun kummallekaan ei tullut huono olo ja jalat pystyi istuessaan suoristamaan. Bussimatkailu yllätti totaalisesti mukavuudellaan.

Göteborgissa juna- ja bussiasema ovat onneksi aivan toistensa vieressä, joten kun bussista saavuimme, raahasimme laukut terminaalikäytävän toiseen päähän ja kävimme kahvilla. Sitten junalaiturille ja sieltä noin kolme tuntia Tukholmaan. Tukholman päärautatieasemalla on käynnissä massiiviset korjaustyöt, joten kaukojunat eivät ainakaan nyt kesällä kulkeneet sinne asti.

Jäimme pois Södran asemalla, ja koska aikaa junan saapumisesta lautan lähtöön oli vain kaksi tuntia ja meidän käsivarret laukkujen kantamisesta venähtäneet ja kämmenet rakkuloilla, varasin etukäteen taksin. Käytin tukholmalaisen ystäväni suosituksesta Taxijakt-appia ja se toimi todella hyvin. Reissun pystyi varaamaan etukäteen, maksaa etukäteen ja varata etukäteen myös auto, jossa oli lastenistuin ja tarpeeksi tilaa meidän laukuille. Auto odotti meitä Södran aseman edessä ja 20 minuutissa olimme Siljan terminaalissa.

Hinta: Bussi- ja junalippu (ne pystyi tilaamaan ja maksamaan yhdessä, tilasin junaliput Norja-Ruotsi täältä) neljälle noin 350 €, risteily 100 €, taksi 40 €.

Maata pitkin, meren yli ja niin me olimme viimein Turussa.  Jeah! Äitini oli meitä aamuvirkkuna terminaalilla vastassa ja kuskasi reissaamisesta nuutuneen porukkamme kotiinsa. Survoimme tavarat autoon, menimme ottamaan päiväunet ja aloitimme Suomen-loman, jonka vietimme mökillä.

Maukas kombo reissun päällä oloa, seikkailua, pientä aikataulustressiä, vaihtuvia maisemia, reissun päällä kirjoitettuja virkkeitä, lukuja ja haastattelujen tekoa. Toimiva 3g, 4g ja wifi. Erinäköisiä asemia vaihtelevine pullavalikoimineen. Ja sen jälkeen täysrentoutus siskon mökillä kesäparatiisissa.

Reissuhien ja lötköttelyn täydellinen balanssi.

Teemat
Poimintoja Blogista:
Yleinen

Islantilaisen huumorin lähteillä

Toivottelen kivaa isänpäivää kaikille täältä laavakökkäreen rannikolta. Meidän isänpäivätraditioista ei ole mitään kerrottavaa, koska täällä Islannissa ei vietetä isänpäivää (syyt siihen ovat aika lailla samat

Lue lisää »
Suosikkireseptit

Paras tomaattikeitto

Paras tomaattikeitto – tässä se on. Ei tarvitse enää etsiä, se on löytynyt! Rakastatko tomaatteja? Tämä on sinun reseptisi. Suhtaudutko skeptisesti tomaattisoppaan? Siinäkin tapauksessa tämä

Lue lisää »
Yleinen

Lapset ja ruutuaika

Olen pari viime päivää lueskellut kirjaa Kuinka kasvattaa diginatiivi (Satu Irisvik ja Jenni Utriainen).  Kirjasta ja sen aiheista onkin aika moni kirjoittanut viime vuonna, esimerkiksi Oi

Lue lisää »

Satu Rämö

Contact / Yhteystiedot

Tietosuojaseloste

2024 © Satu Rämö